Hyvinvointi

Heidi pääsi yli lapsettomuudesta, oppi sanomaan ei ja jätti tylsän työnsä – nyt hän jakaa onnellisuusneuvoja toisille

Heidi Alamikkelä, 36, uupui yrittäessään miellyttää kaikkia. Omat rajansa hän oppi asettamaan oivaltamalla, mikä elämässä merkitsee eniten.

”Synnyin Ruotsin Gävlessä suomalaiseen perheeseen. Sen takia tunsin kaveriporukoissa olevani aina vähän ulkopuolinen. Vaistomaisesti opin myötäilemään muita ja kulkemaan muiden mukana. Ryhmässä en ollut koskaan se, joka teki päätöksiä.

Kun olin 11-vuotias, perheemme muutti Suomeen. Ruotsissa kasvaneena tunsin jälleen olevani ulkopuolinen, enkä sopeutunut helposti joukkoon. Jatkoin kiltin tytön rooliani ja miellytin muita yrittäessäni pärjätä ryhmissä.

Lue myös: Jään työpaikan miesporukassa ulkopuoliseksi, koska olen nainen

Työelämässä jatkoin samaa kaavaa. Olin ystävällinen, avulias ja joustava. Työskentelin markkinointipäällikkönä, kun huomasin, että minulle alkoi jatkuvasti kertyä yhä enemmän töitä, jotka eivät oikeasti kuuluneet minulle.

Tunsin oloni uupuneeksi, ja mietin, miksi elämäni tuntui niin kuihtuneelta.

Lapsettomuus pakotti miettimään elämän suunnan uudelleen

Konkreettisin herätys tapahtui pari vuotta sitten. Olin juuri muuttanut uuteen kotiin, kun naapurin poika hyppäsi aidan yli pihalleni ja oikaisi koulumatkareittiään. Jähmetyin paikoilleni ja onnistuin kysymään, mitä hän tekee nurmikollani. Silti en osannut kieltää häntä tulemasta.

Jälkikäteen olin hölmistynyt. Ymmärsin, että minun täytyy oppia pitämään omat rajani, jotta kuka tahansa ei voi kävellä niiden yli.

Aloin tehdä itsetutkiskelua. Luin aihetta käsitteleviä kirjoja, ja kirjoitin tärkeimpiä oivalluksiani muistiin. Mietin, mitä oikein tahdon elämältäni ja mikä minulle on tärkeää.

Samaan aikaan työstin elämäni suurta kipua, lapsettomuutta. Olin parikymppisenä käynyt monta vuotta lapsettomuushoitoja läpi tuloksetta. Lopulta lääkärit kertoivat minulle, etten todennäköisesti koskaan tule raskaaksi omilla munasoluillani.

Siihen asti olin aina ajatellut, että aikuisena saisin oman perheen. Kun niin ei käynyt, jouduin miettimään elämäni suuntaa kokonaan uudelleen.

Tärkeintä on vaalia elämäniloa

Arvojani jäsennellessäni oivalsin, että voin elää hyvän elämän ilman lapsia. Paine perheen perustamiseen tulee usein ulkopuolelta, niin ikään kuin kuuluu tehdä.

Kuunnellessani omia sisäisiä toiveitani aloin ymmärtää, että minulle tärkeää on elämänilon vaaliminen. Haluan välttää liiallista vakavuutta.

Lisäksi arvostan vapautta elää omannäköistäni elämää omalla aikataulullani, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että elämäni olisi erilaista kuin muilla.

Vapaus kiteytyy myös rakkaaseen harrastukseeni, leijasurffaukseen. Usein työpäivän aikana minua oli harmittanut, kun olosuhteet olisivat olleet sopivat, mutten päässyt lähtemään ulos.

Laji on hyvin riippuvainen tuulista, ja sopivaa säätä on vaikeaa ennustaa kovin paljon etukäteen. Leijasurfatessa täytyy elää hetkessä.

Heidi Alamikkelä leijasurffailee

Kun olin saanut oman arvomaailmani selvitettyä, ymmärsin paremmin, mitä en enää halunnut elämääni. Toimistotyö ei oikeasti tuntunut minun jutultani. Halusin aikaa hoitaa itseäni, ja kaipasin vapautta päättää itse työajoistani.

Sen sijaan että olisin koko ajan ollut miellyttämässä muita, päätin rakentaa elämäni hyvinvoinnin kautta.

Neljä vuotta sitten irtisanouduin vanhasta työstäni ja pari vuotta sitten opiskelin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja personal traineriksi.

Lue myös: Lopeta murehtiminen – 10 vinkkiä huolettomaan elämään

Enää en uuvuta itseäni

Pelkkää ruusuilla tanssimista yrittäjäksi ryhtyminen ei ole ollut. Samat vanhat asiat ovat tulleet vastaan kuin aikanaan työsuhteessa. Jotkut asiakkaat vaativat tiukkoja aikatauluja ja jatkuvaa tavoitettavissa oloa.

Omien toiveideni ja tarpeideni tiedostaminen auttaa minua kuitenkin sanomaan ei. Olen päättänyt olla uuvuttamatta itseäni enää uudelleen. Ajattelen, että minun ei tarvitse suostua kaikkeen, mitä ehdotetaan. Esimerkiksi monista aikatauluista voi neuvotella, kun asiat ilmaisee suoraan ja selkeästi.

Joskus yhteistyö asiakkaan kanssa ei yksinkertaisesti toimi. Silloin ehdotan siirtymistä jollekulle kollegalleni. Se on yleensä hyväksi meille molemmille.

Halusin jakaa kokemukseni myös muille, ja siksi viime vuonna kokosin parhaat oivallukseni kirjaksi. Opi sanomaan ei julkaistiin viime vuoden lopussa. Juuri sellaisen kirjan olisin itse tarvinnut muutama vuosi sitten.

Viime aikoina monet ystäväni ovat sanoneet, että näytän onnellisemmalta kuin aikaisemmin. Siltä minusta myös tuntuu. Elän hyvässä parisuhteessa, ja minulla on aikaa tehdä itselleni tärkeitä asioita. Hyvät asiat tapahtuivat kuitenkin vasta sitten, kun olin oppinut vaatimaan niitä.

Ajattelen, että minun ei tarvitse suostua kaikkeen, mitä ehdotetaan.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 23/2018. Tilaa lehti nyt kotiisi tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Heidi pääsi yli lapsettomuudesta, oppi sanomaan ei ja jätti tylsän työnsä – nyt hän jakaa onnellisuusneuvoja toisille

J.h

Olipa tosi hyvä juttu.Paljon tärkeää asiaa.

Vastaa käyttäjälle J.hPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.