Ota kantaa: Miksi suomalaiset synkistelevät, vaikka meillä on asiat niin hyvin?
Tutkimusten mukaan olemme onnellista kansaa, mutta katukuvan perusteella olemme masentuneita, epäluuloisia jurottajia. Muualla maailmassa tällaista mököttämistä pidettäisiin huonona käytöksenä.
Katukuvan perusteella joka toinen suomalainen potee keskivaikeaa masennusta, ja toinenkin puoli on toipumassa siitä.
Vilkaise ympärillesi. Näyttääkö siltä, että liikkeellä on maailman viidenneksi onnellisin kansa?
Asiat ovat todella hyvin
Näin kuitenkin on. Kun mittapuuksi otetaan maan talous, sosiaaliset turvaverkot, väestön terveys ja korruption määrä, me suomalaiset kuulumme YK:n vuosittaisen onnellisuusraportin perusteella maailman viiteen onnellisimpaan kansaan.
YK:n raporttia tukee myös lista, jonka Tilastokeskus kokosi Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi. Listaan on koottu asioita, joissa Suomi on maailman ykkönen tai vähintään mitalisijoilla. Suomi on muun muassa maailman turvallisin ja vakain maa. Muita esimerkkejä on kymmeniä. Kannattaa tutustua.
Asiamme ovat maailman mittakaavassa siis järjettömän hienosti. Näkyykö se naamasta?
Tarkkaile vastaantulijoita: Arkisten havaintojen perusteella vaellamme pimeässä laaksossa. Ilahdutamme toisiamme ilmeillä, joista avaruuden musta aukko olisi kateellinen.
Jos emme viesti vastaantulijoille suoranaista vihaa tai halveksuntaa, törrötämme eteenpäin kuin leikkauspöydältä heränneet lobotomiapotilaat, happamina ja totisina. Parhaimmillaankin onnistumme näyttämään epäluuloisilta tai vähintään huolestuneilta.
Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin kansainvälisestä verkkokyselystä, jonka mukaan täällä asuvat ulkomaalaisetkin pitävät meitä tylyinä.
Kummallista melankoliaa
On selvää, että kukaan ei voi kulkea joka päivä suu korvissa. Elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Läheisiä kuolee, rahat loppuvat ja terveys reistailee, mutta ei kai koko kansalla voi olla yhtäaikaa surua ja murhetta?
Kadulla, työpaikoilla ja muissa sosiaalisissa tilantessa vyörytämme pahantuulisuutemme estoitta lähimmäistemme niskaan, ja sitä pidetään täysin luonnollisena. Onnistumme vieläpä selittämään itsellemme, että se on jonkinlaista kansanluonteeseen kuuluvaa melankoliaa, vaikka sitä muualla pidettäisiin vain huonona käytöksenä.
Mitäpä jos ryhtyisimme porukalla kokeilemaan hymyilyä? Tuosta noin vain. Meillä on hyviä syitä.
Ja ainahan sen voi lopettaa, jos naama tulee yhtäkkisestä ponnistelusta liian kipeäksi.
Lähteet: Tilastokeskus, Suomi maailman kärjessä ja YK:n Worldhappinessreport.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/2017.
Mitä mieltä olet? Kommentoi ja osallistu keskusteluun!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ota kantaa: Miksi suomalaiset synkistelevät, vaikka meillä on asiat niin hyvin?
Lomailimme aurinkoisessa Kreikassa ja voin kertoa ettei sielläkään vastaantulijat hymyilleet tai ilmeilleet vain ilahduttaakseen toisia kaduilla! Missä utopiassa niin tehdään, sehän olisi outoa! Asiakaspalvelu – ja kohtaamiset on asia erikseen, -ja erittäin iloista ja hyvää asiakaspalvelua saan Suomessakin. Wanha juttu: ”Ulkomaalaiset voivat pitää tylyinä”. Kyseessä on kulttuurierot tervehtimisen, small talkin ja henkilökohtaisen tilan osalta. Varsinkin, jos käytetään vierasta kieltä. Ei me osata/muisteta esim. englanniksi puhuessa teititellä, sanoa please, sir, madam, jne. ja käyttää monissa maissa tapana olevasti puhutellessa henkilön koko nimeä ja titteliä. Saahan siitä töykeän kuvan. Mutta kun ulkomaalainen perehtyy suomalaiseen kulttuuriin; avautuu ihmisten aitous, lämpö, huumori, rehellisyys ja ystävällisyys. Meistä monessa muussa kulttuurissa kultaiset sanahelinät eivät ole aitoa käytöstä.
Ahneus ja itsekkyys tekee ihmisistä välinpitämättömiä muuta kohtaan. Eletään Euroopan kalleimmissa ja ahtaimmissa neliöissä vain itseä varten. Vapaaehtoistyötä ja muiden auttamista suorastaan hävetään. Suomalaisten melankolisuus ei ole muuta kuin narsistista itsesääliä. Elämä kuluu muita kadehtien ja toisten onnea sabotoiden. Laiskoja egoisteja, ei muuta.