Persoonallisuustesti kiinnostaa tietokoneen ääressä olevaa naista

Moni etsii netin hauskoista persoonallisuustesteistä vahvistusta identiteetilleen – asiantuntija kertoo, milloin testeistä voi olla jopa haittaa

Netin persoonallisuustestit ovat hurjan koukuttavia. Niiden tarjoamat tulokset ovat kuitenkin usein horoskooppien tasoisia, psykologian tohtori Taina Kuuskorpi toteaa.

Netin hauskoissa persoonallisuustesteissä ei ole mitään uutta. Erilaiset persoonallisuustestit ovat tuttuja erityisesti nuorten- ja naistenlehdistä, joissa niitä julkaistiin 1900-luvun loppupuolella. Silloin vain harvoille jäi epäselväksi testien perimmäinen tarkoitus: viihdyttäminen, ei luotettavan tiedon tarjoaminen. Verkon aikakaudella vellit ja jauhot ovat kuitenkin menneet monella sekaisin.

Netin uumenista löytyvät, erilaiset persoonallisuutta luotaavat ilmaiset testit viihdyttävät toki edelleen. Tieteen kanssa niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Näin linjaa psykologian tohtori ja kirjailija Taina Kuuskorpi, joka on tutkinut psykologista testausta ja kirjoittanut aiheesta kirjan vuonna 2014.

”Voiko yksi nettitesti kertoa luotettavasti jotakin ihmisen persoonallisuudesta? Ei. Testi voi toki sattumalta osua johonkin oikeaan. Sattuma ei kuitenkaan tee mittarista luotettavaa”, Kuuskorpi sanoo.

Lue myös: Onko sinulla huono kasvomuisti? Kyseessä voikin olla kasvosokeus – Psykologi neuvoo, miten asian voi testata

Luotettavat psykologiset testit ovat monen vuoden tuotekehitystyön tulosta. Ne ovat tekijänoikeuksilla suojattuja, ammattilaisten hyödyntämiä testejä, joita ei noin vain viskata verkkoon kaikkien saataville.

”Harva tuotettaan myyvä ammattilainen panee teostaan ilmaiseksi jakoon”, Kuuskorpi selittää.

”Eli jos haluaa lyödä vetoa netistä löytyvän psykologisen persoonallisuustestin luotettavuudesta, suosittelen panostamaan epäluotettavuuden veikkaukseen”, hän summaa.

Luotettavuus ja pätevyys ovat psykologisen testin kulmakiviä

Ammattimaiset, psykologiset persoonallisuustestit ovat tärkeitä psykologin työvälineitä, ja siksi ne tulee erottaa netin ilmaisista hupitesteistä. Psykologisen testin kulmakiviä ovat luotettavuus ja pätevyys. Näitä harvoin löytyy netin persoonallisuutta luotaavien testien taustalta.

Luotettavuudella tarkoitetaan tutkimuksessa mittarin johdonmukaisuutta. Jos nettitesti olisi aito psykologinen testi, sen luotettavuutta tukisi muun muassa standardointi eli testin esittäminen vakioisesti kaikille samalla tavalla.

Hupitestien luotettavuutta heikentää myös se, että ne ovat usein lyhyitä, mutta kertovat vastauksissaan paljon. Usein nettitestin tulokset eivät myöskään tarjoa mitään uutta: tulkinta voi kattaa lähes täsmälleen samat lauseet kuin mitä kysymyksinä esitettiin.

Saadakseen luotettavia tuloksia ihmisen on myös vastattava luotettavasti. Tätä netin testit eivät tarkkaile mitenkään. Toinen voi vastata kaunistellen, toinen pidäkkeettömästi.

”Luonteenpiirteiden suhteelliseen voimakkuuteen ja ilmeisyyteen voi vaikuttaa myös esimerkiksi kulttuuri, ikä ja sukupuoli”, Kuuskorpi kertoo.

Pätevyys tarkoittaa puolestaan sitä, että testi mittaa, mitä sen väitetään mittaavan. Nettitesteissä tästä ei ole takeita.

”Esimerkiksi kysymys ’Pidätkö työstäsi taukoja aina, kun se on mahdollista’ voi yhden testintekijän mielestä mitata laiskuutta, toisen mielestä taitoa huolehtia työssäjaksamisesta ja kolmannen mielestä vaikka vähäistä työmotivaatiota. Näin he kaikki mittaisivat täysin eri asioita samalla kysymyksellään”, Kuuskorpi vertaa.

Lue myös Seura.fi: Pauliina sairastaa masennusta ja epävakaata persoonallisuushäiriötä: ”Kaikki olisi aivan mahdotonta ilman eläimiä – ne ovat kannatteleva voima”

Miksi persoonallisuustestit kutkuttavat ihmisiä?

Miksi olemme niin koukussa oman persoonallisuutemme tutkimiseen, että käännymme epäluotettavien nettitestien puoleen?

”Olen huomannut, että ihmisillä on pohjaton halu saada itsestään palautetta. Myönteistä tietysti aina, mutta myös ylipäätään jonkinlaista vastakaikua siihen, millainen minä oikein olen”, Kuuskorpi uskoo.

Palautteen antaminen ja saaminen on asia, joka suomalaisesta kulttuurista on perinteisesti puuttunut. Varsinkin korona-aikana palautteen saaminen on vähentynyt entisestään, kun kukaan ei kohtaa ketään. Kuinka ihanalta tuntuisikaan, jos joku mainitsisi jotakin kivaa juuri itsestä!

”Se on luonnollinen tarve, jota nämä etäiset nettitestit nyt mielestäni luonnottomasti täyttävät”, Kuuskorpi sanoo.

Myers-Briggs- eli 16 personalities -testi saa tutkijalta täystyrmäyksen

Yksi esimerkki palautetta tarjoavasta, koukuttavasta nettitestistä on monen tuntema Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori. Persoonallisuustesti tunnetaan usein myös 16 personalities -testinä. Hanki selkeä ja tarkka kuvaus siitä kuka olet ja miksi teet asioita niin kuin teet, testi lupaa heti etusivullaan.

Testin tekemiseen kuluu alle 12 minuuttia, ja tulokseksi valikoituu yksi kuudestatoista eri persoonallisuuskuvauksesta, joita kuvataan erilaisilla kirjainyhdistelmillä. Oletko sinä ENFJ? Kappas! Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obamakin on!

Varsinkin pari-kolmekymmentä vuotta sitten Myers-Briggsin testistä oltiin hyvinkin innostuneita. Sittemmin psykologien ja tutkijoiden ääni kellossa on muuttunut testin luotettavuus- ja pätevyyspulmien vuoksi. Nykyisin testin käyttö tieteellisessä tutkimuksessa on harvinaista.

Kuuskorpi kertoo itsekin käyttäneensä testiä aikoinaan työpaikoilla. Enää hän ei käyttäisi.

”Koko testi perustuu vähän hataralle pohjalle, ja vaikka se on levinnyt laajasti, sitä ei ole juuri kehitetty. Ja psykologiassa jos jossakin uutta tietoa on tämän testin kehittämisen jälkeen ilmaantunut todella paljon”, hän sanoo.

Kuuskorven mukaan testin tuottamat kuvaukset eri persoonista eivät verkkosivun lupauksen mukaan suinkaan ole tarkkoja, vaan stereotypioita. Harva meistä on stereotyyppi.

”Hupitestien koukuttavuutta lisää se, että tulokset ovat horoskooppitasoa, eli riittävän ympäripyöreää ja sopivasti siirappista tekstiä, jotta jokaisen on helppo nielaista kuvaus itseensä sopivana.”

Voiko hauskasta nettitestistä olla haittaa?

Netin persoonallisuustestit ovat monelle harmitonta huvia. Jäsennysharjoituksena, ajattelun pohjana tai vaikkapa virikkeenä hupitesti voi toimia hyvin, Kuuskorpi arvioi.

”Mielestäni suurin hyöty on kuitenkin viihtyminen, ilo ja sytyke tutkiskella itseään”, hän uskoo.

Testien tekemiseen voi kuitenkin sekoittua myös haittoja. Jopa vaaroja, jos oikein kärjistetään.

Netin persoonallisuustestin on voinut laatia kuka tahansa, miltä pohjalta tahansa. Tulokset saattavat myös muokata minäkuvaa väärään suuntaan – varsinkin, jos itsetuntemus ei ole erityisen vahva entuudestaan. Lisäksi nettitesti luo vastavuoroisuuden harhan: sain palautteen, joka on juuri minusta juuri minulle.

”Hetken miettimisen jälkeen jokainen ymmärtää, että ruudulle ilmestyy vakiovastaus, joka ei mitenkään ole henkilökohtainen. Mutta se tuntuu siltä, ja voi siksi tehota voimakkaastikin.”

Netin hauskaan persoonallisuustestiin tarttuessa kannattaakin erottaa, tekeekö testejä ajanvietteeksi, vai onko taustalla jokin aito hätä tai suru, johon kaipaa vastausta.

”Jos jokin murhe oikeasti vaivaa, mutta testitulos vähättelee sitä tai torppaa sen, asia jää hoitamatta. Jos tulos taas virheellisesti huolestuttaa jollakin väitteellään jostakin ongelmasta, on sekin haitaksi.”

Muut lähteet: Kuuskorpi, Taina & Heikkinen, Juho: Psykologiset testit ja testaukset – Tosiasiat, uskomukset ja pelot. Luovin Oy 2014

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Moni etsii netin hauskoista persoonallisuustesteistä vahvistusta identiteetilleen – asiantuntija kertoo, milloin testeistä voi olla jopa haittaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X