Psykologi Outi Olani on kokenut ulosoton ja vaikean masennuksen – nyt hän neuvoo, miten epäonnistumiset käännetään voitoksi
Kun Outi Olanin kenkäkauppa meni konkurssiin, hän ajatteli olevansa tuhoon tuomittu. Mutta yksi huhtikuinen iltapäivä muutti kaiken, ja nyt Outilla on viesti maailmalle.
”Haluan varoittaa lukijaa siitä, että tämä kirja sisältää kuvauksia oman elämäni pienistä ja tosi isoistakin mokista. Olen tumpeloinnin, möhlimisen, kämmäilyn, tunaroinnin ja epäonnistumisen ehtymätön lähde.”
Näin Outi Olani, 44, kirjoittaa itsestään tuoreen Mokasin – Käännä epäonnistumiset voimavaraksi -kirjansa johdannossa. Pääasiassa Outi viittaa mokaamisellaan elämänsä isoimpaan mokaan: kenkäkauppansa konkurssiin, joka tapahtui vuonna 2006, ja josta Outi on edelleen velkajärjestelyssä.
Kohtalokas päätös perustaa kenkäkauppa syntyi vuonna 2004, kun Outi oli 27-vuotias. Outi oli juuri palannut Lontoosta kesken jääneistä pankki- ja rahoitusalan opinnoista kotikaupunkiinsa Helsinkiin, ja tuumasi, että kaupungista puuttui tennareita myyvä kenkäkauppa.
Hän myi asuntonsa, investoi rahansa satoihin kenkäpareihin ja vuokrasi osan tuttavan sisustusliikkeen tilasta Annankadulta.
”Se oli spontaani idea, ei mikään vuosikymmenien unelma. Olin tosi hukassa parikymppisenä, en tiennyt mikä minusta tulee. Olin aloittanut monia, muun muassa tradenomin, markkinoinnin ja pankki- ja finanssialan opintoja, ja kaikki olivat keskeytyneet.”
Kenkäkauppa sinnitteli Annankadulla, mutta asiakkaat olivat vähissä. Outi päätti muuttaa keskeisemmälle paikalle Kampin kauppakeskukseen viidenteen kerrokseen. Asiakkaat eivät löytäneet sinnekään. Marraskuussa 2006 liike sulki ovensa.
”Kaikki rahani menivät kaupan kaatumisen myötä. Koska yritys oli toiminimi, tulivat velat henkilökohtaisesti minun maksettavakseni. Maksan velkoja edelleen.”
Nyt psykologina työskentelevä Outi neuvoo kirjassaan muita selviämään epäonnistumisista. Eikä vain selviämään, vaan kääntämään epäonnistumiset voitoiksi.
Masennuksesta avautui tie psykologian opintoihin
Kun Outi joutui ulosottoon, hän vaipui vaikeaan masennukseen, eristäytyi ulkomaailmasta ja eli työttömyyskorvauksilla. Päässä takoi yksi ajatus: Minusta ei ole enää mihinkään.
Ensimmäisen valonpilkahduksen Outi koki keväällä 2007, kun hän työskenteli lentokoneruokien pakkaajana. Outi rohkaistui siitä, että pärjäsi työssään.
”Tunsin itseni todella hyväksi työssäni. Tehtävä ei ollut vaikea, mutta oli mullistavaa, että tunsin pystyväni johonkin.”
Outi kävi psykologilla, ja toimintakyky alkoi palautua. Oman masentuminen sai Outin kiinnostumaan psykologiasta. Hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja pääsi toisella hakukerralla.
Outi ajatteli kenkäkauppansa konkurssin jälkeen, ettei enää ikinä ryhtyisi yrittäjäksi. Silti valmistuttuaan psykologiksi vuonna 2015 Outi valitsi yrittäjän polun ja perusti vuonna 2017 oman psykologin yksityisvastaanoton. Tällä kertaa yritys on osakeyhtiö, ei toiminimi.
Oma vastaanotto mahdollisti sen, että Outi voi itse määritellä työaikansa ja päättää asiakkaiden hoidon tarpeesta. Mutta alan ammattilaiset suhtautuivat psykologin pitämään vastaanottoon vähätellen.
”Tuohon aikaan Suomessa oli ennenkuulumatonta, että niin sanotusti pelkkä psykologi ryhtyi myymään palvelua yksityisesti. Vain psykoterapeutiksi asti opiskelleet tekivät sitä.”
Muut eivät hyväksyneet Outin elämänpolkua
Vaikka Outi oli löytänyt oman intohimonsa psykologiasta, ja sai asiakkaita vastaanotolleen, hän koki nyt painetta ulkopuolelta. Hänen tarinansa ei ollut sosiaalisesti hyväksytty.
Outin polku oli täynnä ristiriitoja: hän piti psykologin yksityisvastaanottoa ilman psykoterapeutin tutkintoa, hän oli akateemisesti kouluttautunut, mutta köyhä – ja hän oli psykologi, vaikka hänellä on itselläänkin mielenterveyden ongelmia.
”Olin monella tavalla vähän kummajainen.”
Ulosotossa oleminen vaikeutti elämää. Treffit loppuivat lyhyeen, kun Outi kertoi taloudellisesta tilanteestaan, ja asunnonvuokraus vaati vakuuttelua ja kuukausien etsintää.
Kerran Outi seurasi erään psykologien Facebook-ryhmän keskusteluketjua siitä, millainen psykologin pitäisi olla ja mitä psykologin olisi hyväksyttävää tehdä vapaa-ajallaan. Joku kommentoi: ”Tuskin kukaan meistä sentään ulosotossa on.” Outi ei kommentoinut mitään.
Pysäyttävä kokemus avasi tunteiden tulpan
Tuli maaliskuu 2020 ja korona-aika. Outi oli pitänyt omaa psykologin vastaanottoaan kolmen vuoden ajan. Hän palasi ulkomaanmatkalta Suomeen, ja seuraavana päivänä, 13. maaliskuuta koko maa suljettiin. Outi joutui kahden viikon karanteeniin ja siten peruuttamaan kaikki asiakkaidensa vastaanottoajat.
Kalenterin tyhjennyttyä Outi tunsi kauhua ja pelkoa. Meneekö yritys konkurssiin? Käykö tässä taas näin?
Lue myös: Mistä masennus johtuu, ja miten se näkyy? Kysyimme terapeutilta, joka toipui itse masennuksesta
Eräänä huhtikuun päivänä Outi käveli työhuoneeltaan Töölön Tullinpuomilta Keskuspuistoon ja istui kalliolle. Häntä itketti ja ahdisti suunnattomasti. Mutta pian hän huomasi, kuinka kammottava olo alkoi väistyä.
Outi palautti mieleensä psykologian teoriat ja omassa pitkässä psykoterapiassa saamansa opit ja oivallukset. Niiden avulla hän pystyi rationaalisesti ymmärtämään, että voimakas tunnereaktio oli ylimitoitetun suuri. Kyseessä oli siis traumaperäinen reaktio.
Outi keksi: hän kirjoittaisi epäonnistumisesta kirjan. Siihen hän voisi kanavoida kaikki kokemuksensa ja samalla olla hyödyksi muille ihmisille, jotka kamppailevat epäonnistumisen tunteiden kanssa.
”Tunnereaktio oli kehollisesti ja psyykkisesti niin voimakas, että se avasi jonkun tulpan. Minulla oli niin paljon kokemuksia epäonnistumisesta ja siitä, etten sujahda mihinkään hyväksyttävään lokeroon. Nyt kaikki ajatukset yhdistyivät, ja tiesin, miten voin muuttaa kokemukseni joksikin hyväksi.”
Kirja syntyi suhteellisen vaivattomasti. Outi saattoi maata sängyssä silmät kiinni ja nähdä tekstin vilisevän hänen silmiensä edessä.
”Se oli mahtavaa, tarinat jonottivat mielessäni. En kirjoittanut niitä, vaan litteroin mitä mieleni tuotti.”
Ei ole olemassa virheetöntä elämää
Kun Outi kirjoitti kirjaansa, hän tunsi painon putoavan harteiltaan. Kun kaikki epäonnistumiset oli painettu kirjaan, hän ymmärsi, ettei niiden tarvitse rajoittaa häntä.
”Minusta karisi ajatus, että minun pitäisi tunkea itseäni johonkin lokeroon maailman mieliksi. Se on ihan turhaa, en kuitenkaan mahdu sellaiseen. Elämää voi elää niin monella eri tavalla.”
Outi toivoo, että yhteiskunnassa voitaisiin laajemminkin hyväksyä erilaiset elämänpolut. Yhteiskunnassa ihannoidaan ja arvostetaan tiettyä virheettömyyttä. Esimerkiksi rekrytoinnissa ei tulisi antaa autismin tai ulkomaalaistaustaisuuden vaikuttaa palkkaamiseen, jos ne eivät vaikuta kykyyn tehdä työtä.
Jos uskaltaisimme olla avoimemmin säröllä, kaikki voisivat paremmin.
Yksi keino murentaa ajatusmalleja on puhuminen. Esimerkiksi epäonnistumisista avoimesti puhuminen voisi laajentaa käsityksiä hyväksyttävästä kansalaisesta tai psykologista.
Kun epäonnistumisista ja epätäydellisyydestä ei puhuta, vaarana on, että ihmiset ryhtyvät peittelemään heikkouksiaan.
”Normatiivisuuden arvostus johtaa siihen, että kaikki teeskentelevät olevansa normaaleja. Jos uskaltaisimme olla avoimemmin säröllä, kaikki voisivat paremmin.”
Näin epäonnistumisen tunteet voi kääntää voitoksi
Ihmismieli on taipuvainen negatiivisiin ajatuskulkuihin, jossa pienetkin tapahtumat voivat paisua suuriksi. Epäonnistumisen jälkeinen tunne on niin ikävä, että moni oppii välttämään epämukavia tilanteita. Se ei kuitenkaan kannata, koska epäonnistumiset ovat tärkeitä vaiheita uuden asian opettelemisessa.
”Me näemme usein tarinoissa täydellisyyden, emme tuskallisia hetkiä, epäonnistumisia ja virheitä, jotka ovat tarinan taustalla. Virheet ovat kuitenkin askelmia kohti mestaruutta eli taitoa, jota tavoittelee. Ei kannata luovuttaa hetkellä, joka on vasta matkantekoa.”
Siksi jokaisen tulisi opetella käsittelemään epäonnistumisen herättämiä tunteita. Negatiivisia tunteita ei saisi turruttaa, mutta kaikkia mieleen tulevia ajatuksia ei kuitenkaan kannattaisi ottaa todesta. Jos tunnevyöryn jälkeen onnistuu säilyttämään toimintakyvyn, voi tehdä asioita, joita tilanne vaatii ja lopulta kasvaa ihmisenä.
Nyt Outi pitää epäonnistumisiaan vahvuuksinaan. Ne ovat tehneet hänestä vahvan ja joustavan tiukoissa tilanteissa ja opettanut, että luovuudella ja huumorilla pärjää pitkälle.
Eikä tarina lopu tähän. Epäonnistumisilta ei tulla välttymään jatkossakaan, ja hyvä niin.
”Varmasti moni asia tulee vielä menemään pieleen. Sitten taas noustaan ja koitetaan paremmin.”
Suomessa vietetään 13. lokakuuta kansallista epäonnistumisen päivää. Päivän tavoitteena on luoda avoin ja hyväksyvä epäonnistumisen kulttuuri.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Psykologi Outi Olani on kokenut ulosoton ja vaikean masennuksen – nyt hän neuvoo, miten epäonnistumiset käännetään voitoksi