Suhteet Tilaajille

Seijan tytär on jo melkein 30, mutta käyttäytyy kuin uhmakas lapsi

Mitä voi tehdä, kun aikuinen tytär välttelee vastuunottoa ja syyttelee vanhempaansa?

”28-vuotias tyttäreni taantuu kanssani lapsuuden rooliinsa: käyttäytyy uhmakkaasti, esittää kohtuuttomia syytöksiä, eikä kunnioita rajojani. Hän kokee saaneensa lapsena liian vähän huomiota. Murrosikä oli pitkä, ja hän käytti alkoholia sekä deittaili paljon. Tyttäreni kävi kolme vuotta terapiassa, jonka kustansin hänelle. Hän pyysi vielä lisää, mutta vastasin, että tämä saa riittää. Pitäisi katsoa eteenpäin, eikä vain taaksepäin.

Tyttäreni opiskeli ammatin ja pääsi sen jälkeen vielä yliopistoon. Vastikään hän uhkasi juuri jättää opinnot kesken, koska yliopisto ei kuulemma ole hänen paikkansa. Kilahdin.

On tytär ehkä vähän aikuistunutkin. Nykyään hän asuu miehen kanssa, jolla on lapsi. Kasvattaa tätä ja miettii myös omaa käytöstään. Kaipaisin kuitenkin neuvoja. Miten saisin tyttäreni ottamaan vastuuta omasta elämästään ja käyttäytymään kuin aikuisen?” kysyy Seija, 55.

”Vanhemman ja lapsen välillä säilyy yleensä jollain tasolla tietynlainen tunneyhteysasetelma. On varsin yleinen ilmiö, että aikuisen ihmisen käytös muuttuu, kun hän puhuu oman äitinsä tai isänsä kanssa. Ihminen saattaa toimia esimerkiksi työpaikallaan rationaalisesti, mutta kotioloissa käytös voi olla täysin toisenlaista. Jopa kypsään ikään ehtinyt ihminen saattaa ikään kuin taantua ollessaan kanssakäymisissä vanhempiensa kanssa”, kertoo yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen Lääkärikeskus Mehiläisestä.

Tämä kysymys on tärkeä, koska moni kamppailee omassa perheessään samanlaisen problematiikan kanssa. Syntymässä saatu temperamentti yhdistettynä lapsen ja nuoren kasvuvaiheen vuorovaikutukseen vanhempansa kanssa luovat perustan lapsen ja vanhemman myöhemmälle kanssakäymiselle. Muodostamme tunneyhteyden erityisesti kumppaniimme, vanhempiimme, lapsiimme, sisaruksiimme ja isovanhempiimme.