Tytär ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, mitä tehdä? Asiantuntija neuvoo

Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa kehottaa tyttärensä erkaantumista surevaa äitiä miettimään ainakin kolmea asiaa.

Mitä tehdä, jos oma lapsi vieraantuu vanhemmistaan? 52-vuotias Elvi suree, ettei hänen tyttärensä halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.

Elvillä on tyttärensä kanssa mielestään hyvät välit, mutta tytär käy kotona harvoin, eikä osallistu perhejuhliinkaan.

Lue myös: Tunkeeko äiti reviirillesi – äidin ja tyttären suhde on harvoin helppo aikuisenakaan

Poikaystävänsä vanhempia tytär tapaa useammin. Elvi kertoo myös ystäviensä lasten olevan enemmän tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä?

Mitä tehdä, kun aikuinen tytär ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa?

On hirveän yleistä, että vanhempien ja aikuisten lasten odotukset keskinäisestä suhteesta ovat ristiriidassa. Ja sekin on tavallista, että meillä kaikilla on taipumus tarkastella vaikeita tilanteita vain omasta näkökulmastamme.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa muistaa, että kaikkiin ihmissuhteisiin, myös perheiden sisäisiin, vaikuttaa seurallisuuden tarve. Se on temperamenttipiirre ja näkyy jo hyvin pienestä pitäen.

Suhteessa ei tosiaan tarvitse olla mitään vikaa, mutta Elvin tytär ei ehkä koe tarvetta pitää yhteyttä yhtä paljon kuin Elvi itse.

Sukujuhlat voivat myös olla tyttärelle rasittavia ja kuormittavia tilanteita.

Sekin on tavallista, että tästä on vaikea yhdessä puhua. Helposti käy niin, että asian puheeksi ottava äiti uhriutuu tai tulee syyllistäneeksi tytärtään.

Tytär voi kokea, että häneltä vaaditaan jotain sellaista, mihin hän ei ilman velvollisuudentuntoa halua ryhtyä.

Lue myös: Nuoruuden törttöilyt johtivat vankilakierteeseen ja eroon omasta lapsesta – nyt Maria haluaa auttaa vaikeuksissa olevia nuoria: ”Pääsin itse nousemaan niin syvältä”

Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa antaa kolme neuvoa

1. Äidin on päästettävä tyttärestään irti, vaikka se onkin vaikeaa

Äidin pitää siis ensimmäiseksi hyväksyä tyttärensä seurallisuudentarve ja ymmärtää, että vaikka hän itse ehkä hakee suhteesta tiivistä ystävyyden kaltaista tilaa, tytär saattaa tyydyttää tämän tarpeen omien ystäviensä kanssa.

Aikuisilla lapsilla on oma elämänsä, ja kahden aikuisen suhteessa kumpikin määrittelee suhteen laadun.

Aikuiseksi kasvavasta lapsesta on jossain vaiheessa päästettävä irti. Se vaatii paljon luopumista ja surutyötä, mutta me emme omista lapsiamme.

Meillä nykyvanhemmilla voi olla kiusausta ripustautua ja alkaa elää tavallaan lapsemme kautta. Jos on äitinä satsannut lapsiin ja ehkä laiminlyönyt omia ystävyyssuhteitaan, lapsen itsenäistyminen voi olla kriisi.

Tällainen terveen itsekkyyden puute ja uhriutuminen ei ole meille naisille vierasta.

Siksi jokaisen pitäisi yrittää elää omannäköistään elämää, määritellä itsensä muutenkin kuin äitinä.

Taas on hyvä ajatella tilannetta aikuisen lapsen näkökulmasta. Hänelle on kohtuuton taakka huomata, että äidin elämään syntyy hänen kokoisensa aukko, joka pitäisi jotenkin kyetä täyttämään.

2. Äidin on lakattava vertaamasta omaa elämäänsä muiden elämään

Äidin kannattaa myös lopettaa oman elämänsä vertaaminen muihin.

Se ei ole helppoa, koska samalla tavalla kuin nuoret, myös vanhemmat ovat nykyisin vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen paine voi vaikuttaa näin äidin ajatuksiin. Hän voi pelätä ja hävetä sitä, että suhde omaan lapseen näyttää ongelmalliselta ulospäin.

Tytär saattaa viihtyä poikaystävän vanhempien luona poikaystävän itsensä takia. Voi olla, että poikaystävän kotona on enemmän puhuttavaa tai asioita, jotka kiinnostavat tytärtä enemmän.

Tilanteen korjaamiseksi äiti ja tytär voisivat keksiä jonkin aivan uuden tavan pitää yhteyttä ja viettää aikaa yhdessä. Jonkin sellaisen tavan, joka kiinnostaisi heitä molempia.

3. Äidin kannattaa kertoa tyttärelle toiveistaan, mutta syyllistämättä

Lopuksi äidin kannattaa tietenkin kertoa tyttärelle omista toiveistaan ja tarpeistaan, mutta syyllistämättä tytärtä.

Tyttärestä voi olla mukavaa kuulla, että äiti haluaisi viettää hänen kanssaan enemmän aikaa kahden kesken.

Monta kertaa voi käydä niinkin, että kun äiti ottaa pari askelta taakse päin ja antaa lapselle tilaa elää omaa elämäänsä, lapsi saattaakin tulla lähemmäs.

Ihmissuhteet ovat vähän kuin paritanssia. Se että kyselee koko ajan kuulumisia, utelee ja tunkee toisen reviirille, voi tuntua päällekäyvältä ja ahdistavalta.

Aikuinen lapsi haluaa kuulla oman äänensä.

Asiantuntijana Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 7/2020. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Avainsanat

Keskustelu

Sijaisperheen äiti erotti lapsen minusta ja mustamaalasi ja haukkui minua sekä pelotteli.Tuo ei kuulu toimenkuvaan todellakaan Tyttäreni piti olla hetken aikaa vaan ja oli 6 vuotiaasta täysi-ikäiseksi asti.Sijaisperheen äiti lähetti minulle mm tämmöisijä viestejäJÄTÄ LAPSESI RAUHAAN! Sijaisäiti oli täysin epävakaa ja sairasti anorektiaa ym mielenhäiriöitä.Lapseni kokee et minä olen nekin aiheuttanut.Meillä ei tyyttären kanssa ole enään toivoakaan ikinä olla yhdessä koska uskoi sijaisäitiä.ja tietysti kaikki asiani on levitelty siis ne valheet pitkin nurmijärveä ja muutenkin koko laajalle suvulle, ystäville jokaiselle joka on edes sekunin halunut kuunnella sijaisäitiä.En luota myöskään yhteiskuntaan.

Tyttääreni laittoi välit poikki en saa nähdä mummun kultakimpaleitakaan, mitä olis järkevintä tehdä?

Surullinen mummu, pitäisi katsoa peiliin. Lapsi ei katkaise välejään vanhempiinsa hetken mielijohteesta vaan pitkän harkinnan jälkeen. Ristiriidat kumuloituvat, ja jossain vaiheessa kuppi täyttyy.

Itselläni oli juuri tuo tilanne. Ei vaan enää pystynyt sietämään epäasiallista käytöstä ja epätasapuolista kohtelua. Päätin hypätä pois lapsuuden perheestäni. Sisaruksiini pidän yhteyttä ihan normaalisti, vanhempiini en ole missään yhteyksissä. Eivätkä he minuun joten ehkä tämä oli hyvä lopputulos jokaiselle osapuolelle.

En myöskään kuormita sisaruksiani kyselemällä vanhempieni kuulumisia, eivätkä he niitä myöskään kerro koska tietävät että jos haluan tietää kuinka vanhemmillani menee niin soitan ja kysyn. En ole soittanut ja kysynyt, enkö soita ja kysy. Ei, se ovi on lopullisesti kiinni.

Oli itse asiassa aika erikoista huomata että vaikka näennäisesti välit vanhempiin oli ihan normaalit, jokainen epätasapuolinen teko ja jokainen epäasiallinen käytös kasvatti vähä vähältä välimatkaa ja vähensi rakkauden tunnetta kunnes lopulta hyvinkin pienen riidan jälkeen välimatka alkoi tuntumaan niin isolta että huomasin että nyt on hyvä lopettaa tähän. Rakkaus kuihtui pois ja muuttui välinpitämättömyydeksi.

Ei ihmisen tarvitse ylläpitää myrkyllistä suhdetta toiseen ihmiseen ainoastaan sen takia että se toinen ihminen on sinut synnyttänyt tai siittänyt. Kuka tahansa pystyy luovuttamaan kromosomit, äidiksi tai isäksi ei kaikista vain ole. Ainakaan tasapuoliseksi äidiksi tai isäksi.

Kommentoi juttua: Tytär ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, mitä tehdä? Asiantuntija neuvoo

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X