Hyvinvointi

Kolumni: Vaihtoehtohoitojen kokeileminen opetti yhden asian, josta myös lääketieteellä olisi paljon oppimista

”On valtava merkitys, tuntuuko hoitoa tarvitsevasta ihmisestä siltä, että häntä kuunnellaan, että hänelle on aikaa”, kirjoittaa toimittaja Riikka Lehtovaara.

Kun ensimmäinen lapseni syntyi, sain ihanan vauvan lisäksi sitkeän rintatulehduksen ja perusteellisen kurssituksen suomalaisen terveydenhuollon synkkiin puoliin. Niin sanotulle omalääkärille ei saanut koskaan aikaa.

Lääkäriin pääsi leiriytymällä tunneiksi sairaalan päivystykseen. Itse ”tutkimus” ei koskaan kestänyt pitkään. Yhdellä vastaanotolla istuin vauva sylissä, takki päällä, kunnes tajusin, että tutkimus oli tässä. Kotiin apteekin kautta.

Tässä tilanteessa löysin homeopatian.

Hoitaja, kuuntele

Homeopaatilla oli aikaa! Hänen vastaanotollaan riisuin takin. Hän oli kiinnostunut oireistani, hän kuunteli, kyseli, halusi tietää senkin, ­mitä söin, miten nukun ja onko minulla ystäviä.

Ja ihme tapahtui. Rintatulehduskierre katkesi. Tuosta noin.

Sittemmin olen törmännyt muunkinlaiseen vaihtoehtoiseen, täydentävään tai uskomukseen perustuvaan hoitoon. Homeopaatillakin kävin vielä toisen kerran, mutta sillä kertaa siitä ei ollut mitään hyötyä.

Työelämässä en ole tarvinnut enää vaihtoehtohoitoja. Saan nauttia maail­man parhaasta terveydenhoidosta. Työterveyslääkärini on korvaamaton kultakimpale.

Yhden asian kuitenkin opin homeopaatilla, ja se on tämä: on valtava merkitys, tuntuuko hoitoa tarvitsevasta ihmisestä siltä, että häntä kuunnellaan, että hänelle on aikaa. Se vaikuttaa myös paranemiseen, ja siinä lääketieteellä olisi paljon oppimista.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kolumni: Vaihtoehtohoitojen kokeileminen opetti yhden asian, josta myös lääketieteellä olisi paljon oppimista

Sinun täytyy kommentoidaksesi.