Hyvinvointi

Tästä syystä ihmiset levittävät vihaa ympärilleen – onko netissä ilkeilevä ihminen persoonallisuushäiriöinen?

Ihminen kykenee suureen empatiaan ja rakkauteen, mutta silti saatamme suhtautua muihin todella julmasti. Miksi tavalliset ihmiset ovat ilkeitä ja levittävät vihaa ympärilleen? Entä miksi vihapuhe on yleistynyt niin voimakkaasti viime vuosina?

Ilkeä ihminen loukkaa ja satuttaa toista tarkoituksellisesti, puhuu pahaa ja perättömiä asioita, käyttäytyy pahantahtoisesti, piikittelee ja arvostelee, nälvii ja nauraa inhottavasti. Hän nauttii, kun toisella on kurja olo.

Näin Kotilieden lukijat määrittelevät ilkeyden. Mistä ilkeys johtuu? Onko ilkeys persoonallisuushäiriö?

”En missään nimessä allekirjoita sellaista näkemystä. Ihmisessä on yhtä lailla taipumus hyvään ja pahaan”, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Katarina Pettersson sanoo.

Ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin on vaarallista. Silloin ei välttämättä ymmärrä, että voi itsekin toimia väärin.

”On tärkeää oppia näkemään viha ja ilkeys sosiaalisina prosesseina, ei ihmisen perusominaisuuksina tai sairauksina.”

On myös ääritapauksia. Toisinaan ilkeästi käyttäytyvällä ihmisellä voi olla esimerkiksi narsistinen tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Tällöin hän voi olla kykenemätön ymmärtämään toisten tunteita ja käyttää muita häpeilemättä hyväkseen.

Lähes kaikki ihmiset ovat kuitenkin ilkeitä joskus. Miksi?

Lue myös: Narsisti tekee uhrista syyllisen – 7 askelta myrkyllisestä suhteesta irrottautumiseen

Vihapuhe on yleinen ilkeyden muoto

Yksi näkyvimpiä ilkeyden ja vihan muotoja on verkossa viime vuosien aikana lisääntynyt vihapuhe. Se on tullut Petterssonille tutuksi, kun hän on tutkinut etnisiin vähemmistöihin ja naisiin kohdistuvaa poliittista vihapuhetta.

”Vihapuhe voi kohdistua sekä etuoikeutettuihin että syrjittyihin ryhmiin. Vihapuhuja tuntee, että oma etuoikeutettu asema on uhattu. Varsinkin silloin, kun valtaväestön edustajat syrjivät vähemmistöjä, takana on tällainen mekanismi.”

Kokemus jonkinlaisesta uhasta on keskiössä usein, kun ihminen käyttäytyy ilkeästi. Uhka voi kohdistua identiteettiin, elintasoon, poliittiseen näkemykseen tai uskomukseen.

Kyseessä ei välttämättä ole edes todellinen uhka, vaan syrjivästi käyttäytyvän ihmisen kuvittelema uhka.

Miksi vihapuhe leviää helposti netissä?

Pettersson näkee vihapuheen yleistymisen taustalla muun muassa sen, että netissä kynnys purkaa vihaa on paljon matalampi kuin kasvokkain. Siellä voi nopeasti päästellä höyryjä, eikä seuraamuksia joudu useinkaan kantamaan.

Netissä on myös helppo muodostaa erilaisia yhteisöjä, kuplia. Nämä yhteisöt voivat olla hyvin tiiviitä ja ideologisesti absoluuttisia. Toisinajattelijat on helppo sulkea pois.

Vaikka vihapuhetta on monenlaista, tyypillistä on, että tutkijoihin, poliitikkoihin ja toimittajiin vihapuhetta kohdistavat valkoihoiset miehet. Kohteena on miehiä useammin naiset.

”Kun olen puhunut tutkimuksestani mediassa, olen saanut vihaisia viestejä, joissa vähätellään tekemääni tutkimusta ja minua ihmisenä, ja vaaditaan lopettamaan tutkimuksen tekeminen. Taustalla saattaa olla uhatuksi tulemisen kokemus, ja sitten minut tällä tavoin pyritään vaientamaan vihan ja häirinnän kautta.”

Lue myös: Kammottavia hallusinaatioita, tukehtumisen tunne, halvaantuminen… Torju pelottava unihalvaus ja nuku paremmin

Ryhmän identiteetin mukaan toimiva ei tajua ilkeyttään

Jokainen ihminen kuuluu elämänsä aikana useisiin erilaisiin ryhmiin. Muun muassa sukupuoli, poliittinen mielipide, kansalaisuus ja harrastukset voivat määrittää ihmistä.

On tyypillistä, että omaa ryhmää suositaan. Joskus oman ryhmän edustajia saatetaan pitää niin paljon parempina muiden ryhmien edustajiin nähden, että se johtaa syrjintään, vihapuheeseen ja ilkeyteen.

”Saatetaan ajatella, että esimerkiksi jokin vähemmistöryhmä muodostaa uhan omalle ryhmälle. Sitä kautta ihminen oikeuttaa syrjintänsä tai vihansa toista ryhmää kohtaan. Ajatellaan, että oman ryhmän selviämisen kannalta on oikeutettua syrjiä näennäisesti uhkaavaa ryhmää.”

Henkilö, joka toimii ryhmän normien mukaan, ei siis pidä itseään ilkeänä. Itse asiassa hän ajattelee toimivansa oikein ja suojelevansa omaa ryhmäänsä.

”Ääriesimerkki tästä on Natsi-Saksa. On väärin ajatella, että kaikki jotka silloin tekivät julmuuksia, olisivat sokeasti noudattaneet käskyjä. Natsi-Saksassa oli todella voimakas ryhmäidentiteetti, joka oli rakennettu siten, että omaa ryhmää piti suojella vaarallisia toisia vastaan.”

Vaikka ihminen kykenee empatiaan, sorretun ryhmän jäsenille ­harvoin osoitetaan myötätuntoa.

”Ääritapauksissa toisen ryhmän jäsenet nähdään jotenkin alempiarvoisina, jopa primitiivisempänä lajina. Koska he eivät ole sortajan silmissä osa samaa ihmisyyttä, heidän kär­simyksensä ei ole vakavasti otettava asia.”

Huono itsetunto voi saada ilkeilemään

Aina emme kuitenkaan toimi ryhmän viitekehyksessä. Joskus kiusaamme, ilkeilemme ja sanomme pahasti ryhmistä riippumatta. Tämä voi johtua siitä, että emme kykene näkemään asioita toisen näkökulmasta.

”Ihminen ei välttämättä tarkoita pahaa, mutta toinen saattaa loukkaantua silti. Se voi olla parisuhteessa ongelma, jos toisella on ärhäkkä tyyli kommunikoida. Se voi aiheuttaa toiselle toistuvasti pahaa mieltä.”

Pettersson uskoo, että ilkeys kumpuaa useimmiten ihmisestä itsestään, esimerkiksi huonosta itsetunnosta. Ihminen voi tällaisissa tilanteissa kokea oman asemansa uhatuksi. Tällöin ihminen saattaa reagoida ilkeyksin ja toista vähätellen.