Hyvinvointi

Vinoutuneesta kehonkuvasta kärsivä katsoo itseään inhoten – näin erotat terveen itsekriittisyyden kehonkuvanhäiriöstä

On tavallista olla joskus tyytymätön kehoonsa tai joihinkin sen osiin, mutta joskus itsekritiikki menee liian pitkälle ja kehonkuva vinoutuu. Milloin kyse on kehonkuvanhäiriöstä ja miten siitä voi parantua?

Miten kehonkuvanhäiriö eroaa terveestä itsekriittisyydestä?

On tavanomaista suhtautua omaan kehoon havainnoiden sitä kriittisesti. Silti koko termin ”terve itsekriittisyys” voisi kyseenalaistaa, koska itsekriittisyys vaikuttaa aina heikentävästi hyvinvointiin ja omanarvontuntoon.

Ohikiitävät tyytymättömyyden ajatukset ja tuntemukset eivät rajoita elämää. Niiden vuoksi ei tarvitse jättää mitään tekemättä, mitä oikeasti haluaisi tehdä, kuten vaikkapa syödä pullaa, mennä tanssitunnille tai tavata ihmisiä.

Tyytymättömyys muuttuu liialliseksi kritiikiksi, jos omasta kehosta kantaa jatkuvaa huolta, siitä ajattelee korostuneen negatiivisesti ja siihen keskittyy turhan voimakkaasti.

Kehonkuvan ongelmat ovat usein yhteydessä huonoon itsetuntoon, masennukseen ja siihen, ettei henkilö ole tyytyväinen elämäänsä. Ne voivat näkyä ongelmina syömisessä ja estoina arjen tilanteissa, pulmina painonhallinnassa tai erilaisina epäterveellisinä tottumuksina, kuten pakonomaisena himourheiluna.

”Jos henkilöllä on häiriintynyt suhde kehoonsa, hän tarkkailee omaa kehoaan kohtuuttoman paljon. Puheissa ja mielessä korostuvat huoli kehonmuodosta”, kertoo aiheeseen perehtynyt psykologi Katarina Meskanen.

Kun suhde omaan kehoon haittaa arkielämää ja vaikuttaa mielenterveyteen, on kyse kehonkuvanhäiriöstä. Äärimmäisessä tilanteessa voi olla kyse dysmorisesta ruumiinkuvanhäiriöstä, joka on psykiatrinen diagnoosi.

Lue myös: Nelikymppinen Mari on inhonnut ja hävennyt ulkonäköään koko ikänsä – nyt hän kertoo, miten kehonkuvanhäiriö romuttaa itsetunnon

Mitkä asiat altistavat kehonkuvanhäiriölle?

Vinoutuneeseen kehosuhteeseen tai kehonkuvanhäiriöön altistavat muun muassa ikävät elämänkokemukset, kuten koulukiusaaminen tai haavoittavat kommentit, sekä persoonallisuus ja psykologiset seikat, kuten esimerkiksi alhainen itsetunto, vaativuus itseään kohtaan, täydellisyyden tavoittelu ja epävarmuus siitä, onko hyväksytty sellaisenaan.

Nämä kaikki näkyvät kehonkuvanhäiriöstä kärsivän henkilön olemisessa, siinä miten hän kohtelee itseään ja kohtaa toisia ihmisiä.

”Kun oman kehonkuvan tai kehosuhteen ongelmat määrittelevät, mitä voi ja mitä ei voi tehdä, on kuin olisi kehonsa kietomissa kahleissa”, Meskanen kuvaa.

Kehoaan arvosteleva henkilö jumiutuu helposti yksityiskohtiin: ruma takamus, pullea vatsa, roikkuvat allit, liian iso nenä, kasvoilla finnejä. Itseä inhottavat kohdat ylikorostuvat hyvien kustannuksella ja saavat kohtuuttoman suuren painoarvon itsearvioinnissa.

Kehonkuvanhäiriöstä kärsivän on vaikea muuttaa kehoonsa liittyviä negatiivisia asenteitaan. Lisäksi ulkomuotoon liittyy vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä, häpeää, pettymystä, itseinhoa ja jopa vihaa.

”Kehonkuvanhäiriöstä kärsivä näkee itsensä rumana, tarkkailee peilikuvaansa inhoten tai kuin suurennuslasilla arvostelevasti.”

Lue myös: Parantaako kehopositiivisuus terveyttä?

Mitä kehonkuvanhäiriöstä voi seurata?

Kehonkuvanhäiriöstä kärsivä alkaa kokea, että keho edustaa häntä kokonaan. Kun kehoon liittyy hankalia ajatuksia ja tunteita, on riski että myös minäkuva vinoutuu ja muuttuu negatiiviseksi.

Tilanne saattaa pahimmillaan johtaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Henkilö pelkää muiden näkevän itsensä yhtä viallisena ja rumana kuin mitä hän itse näkee itsensä.

”Muiden ihmisten joukossa sairastuneen huomio kiinnittyy yleensä kehojen vertailemiseen ja oman kehon kelpaavuuden ankaraan arvioimiseen”, tietää Meskanen.

Joku saattaa vältellä myös tilanteita, joissa joutuisi tekemisiin oman kehonsa kanssa, kuten uimista, seksiä tai sovituskoppeja. Vinoutunut kehosuhde vaikuttaa parisuhteeseen ja kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin.

Osa sairastuneista saattaa kuluttaa reippaasti rahaa toistuviin plastiikkakirurgisiin leikkauksiin.

Lue myös: Näin tunnistat syömishäiriön merkit läheisessäsi

Liika positiivisuus ei auta kehonkuvanhäiriöstä kärsivää

Ajattele positiivisesti! Rakasta itseäsi! Tällaiset mantrat eivät auta, jos kehosuhde on vaikea, sillä sitä ei voi korjata tuosta vain.

”Toisinaan itsensä pakottaminen positiivisiin ajatuksiin omasta kehosta saattaa pahentaa tilannetta. Kun suurta rakkautta omaa kehoaan kohtaan ei pystykään saavuttamaan, saattaa tuntea yhä syvempää häpeää, ja ongelma pahenee.”

Tarvitaan psykologista työstämistä. Itse voi esimerkiksi oppia tunnistamaan omia kielteisiä ajatuksiaan kirjaamalla niitä ylös ja asettamalla sitten ajatukset lainausmerkkeihin. Ne ovat vain ajatuksia, eivät totuus.

Meskanen tiivistää, että prosessissa olisi tärkeää pyrkiä aluksi sietämään kehoaan, sitten hyväksymään se ja ehkä vähitellen sitä kautta arvostamaan sitä.

”Ihan ensin pitää lopettaa aktiivinen vihaaminen ja ankara haukkuminen. Ei voi oppia rakastamaan itseään, jos jatkuvasti sättii ja mollaa itseään. Et kai sanoisi rumasti ystävällesikään, joten miksi puhuisit niin itsellesi?”

Tärkeää on miettiä, mitä kaikkea muuta ihmisenä on kuin vain ulkoinen olemuksensa. Mitä osaat? Mihin pystyt? Missä onnistut?

”Myös se auttaa, jos voi pysähtyä pohtimaan, miltä omassa kehossa tuntuu, miten se voi.”

Työstä kehonkuvanhäiriötä luotettavan läheisen kanssa

Kehonkuvanhäiriöt syntyvät yleensä suhteessa toisiin ihmisiin, niinpä niitä on Meskasen mukaan parasta työstää toisen ihmisen kanssa, joka on luotettava ja hyväksyvä. Hyvät ystävät hyväksyvät toisensa sellaisenaan.

Ystävä voi auttaa huomaamaan kaikki ne muut kuin ulkonäköön liittyvät piirteet, jotka ovat hyvin, hyväksyttäviä ja joiden perusteella paitsi kelpaa, on oikeastaan oma ainutlaatuinen itsensä.

Häpeä kannattaa tuoda päivänvaloon harkiten ja turvallisessa ympäristössä, sillä altistaminen ja paljastaminen ovat sille vastalääkettä.

Kehonkuvanhäiriöstä kärsivä voi hyötyä erilaisista psykoterapioista, esimerkiksi kognitiivisesta terapiasta, kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai psykodynaamisesta psykoterapiasta. Jos taustalla on trauma, voi apua olla traumaterapiasta.

Terapiasuuntausta oleellisempaa on kuitenkin hyvä ja luottamuksellinen suhde terapeuttiin ja tunne siitä, että voi turvallisesti purkaa tämän kanssa omaa vaikeaa kehosuhdettaan.

 Lähteet: Katarina Meskanen, Heidi Strengell: Rakas keho (Tuuma), Terveyskirjasto.