Marja-Liisa Manka

Isän itsemurha häiritsi elämäniloa tutkinutta Marja-Liisa Mankaa vuosikymmenet: ”Hiostavat taakat vaativat paljastamista”

Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin emeritaprofessori Marja-Liisa Manka, 70, on tutkinut iloa niin työelämässä kuin arjessa.  Kun hän selvitti omia juuriaan, hän huomasi niiden vaikuttavan niin hyvinvointiin kuin ihmissuhteisiin. 

Miten saada elämään enemmän iloa? Aihetta tutkinut työelämän hyvinvoinnin emeritaprofessori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta kertoo viisi näkökulmaa elämänilon lisäämiseksi.

1. Kannattaa jakaa itse iloa muille

”Löysin muutama vuosi sitten putkivuodon ansiosta muisto­laatikon. Nuoruuden päiväkirjassani luki: ”Haluai­sin suuremman sydämen, sellaisen, joka rakastaa kaikkia ihmisiä. Sellaisen, joka lämmöllään lievittää onnetto­mien hätää.” Se oli raju löytö! Tajusin, että tuo ajatus on ­ollut mukanani aina”, Marja-Liisa Manka kertoo.

”Tapani jakaa elämäniloa on pitää luentoja ja kirjoittaa kirjoja. Hyvän mielen tuottaminen ja muita auttavan tiedon jakaminen on minulle valtavan merkityksellistä. Saan iloa, kun jaan iloa.

Hyvä mieli on lahja myös itselle. Kerran jututin kesken luentoni 95-vuotiasta mummua, joka kurkki salin ikkunasta. Kehuin hänen porkkananpunaista tukkaansa. Myöhemmin naisen tytär osallistui luennolleni, pyysi puheenvuoron ja sanoi: kiitos, että kehuit äitiäni. Äiti oli kirjoittanut asian ylös ja kertonut siitä kaikille. Noin pieni asia voi lähteä kiertämään ja luoda hyvää. Kehuminen on sitä paitsi ilmaista. Ei tarvitse kuin liikuttaa huulia.”

Marja-Liisa Manka hymyilee kameralle.

Tampereen yliopistossa työskennellyt Marja-Liisa Manka oli Suomen ensimmäinen työhyvinvoinninprofessori.

2. Selvitä sukusi taakat, jotta et välitä niitä eteenpäin

”Läheiset suhteet sukulaisiin ovat minulle tavattoman tärkeitä. Soittelen usein sisarusteni ja serkusteni kanssa. Autamme toisiamme ja vietämme aikaa mökillä. On tärkeää, että voi jakaa yhteistä menneisyyttä ja elämää ja keskustella siitä. Se on myös yhteydenpitämistä kotiseutuun Vaalan Veneheittoon”, Marja-Liisa Manka kertoo.

”Lapsenlapset vierailevat meillä säännöllisesti. Heillä on oivalluksia, jotka tuovat iloa ja uutta näkökulmaa meidän isovanhempien elämään.

Lue myösKoulukiusaamisen, väkivaltaisen parisuhteen ja vakavan sairastumisen jälkeen Johanna, 40, löysi onnen pienistä asioista

Sukuyhteydet ovat vain vahvistuneet sen jälkeen, kun aloitin sukututkimuksen viisi vuotta sitten. Olen löytänyt isoveljen ja etäserkkuja ja oppinut paljon juuristani. Sukututkimus on paljastanut ylisukupolvisia taakkoja, joita minäkin kannan. Vanhempieni sukupolvi oli kokenut sodan. Meillä, kuten monissa muissakaan perheissä, ei puhuttu tunteista, ja vallalla oli kovan työn eetos. Se on luonut tunnelukkoja.

Itselleni oli tärkeää selvittää isäni mysteeriksi jäänyt kuolema 1970-luvulla. Ottiko hän tahallaan vai vahingossa liikaa reumalääkkeitä? Varmistui, että hän teki itsemurhan. Tällaiset hiostavat taakat vaativat paljastamista, jotta niitä voi ymmärtää ja olla siirtämättä niitä omille jälkipolville. Kun asioista pääsee selville, niistä voi päästää irti, ja itsellä on vapaampi hengittää.”

Piirretty kuva, jossa nainen kohoaa ilmapallon mukana taivaalle.

3. Ota itsellesi omaa aikaa, Marja-Liisa Manka muistuttaa

”Ihminen tarvitsee omaa aikaa, vaikka perhe, työ tai ystävät olisivat kuinka kivoja. Minun vapaani on sellaista, että käyn marjassa tai lenkillä metsässä tai kudon.

Aina en ole onnistunut oman ajan ottamisessa. Professorina huomasin, että olin ärtynyt. Jatkuva rahoituksen hakeminen tuntui raskaalta. Kun työterveyslääkäri sanoi, että olen burnoutin partaalla, suutuin hänellekin. Eihän kukaan ottaisi tosissaan uupunutta työhyvinvoinnin professoria.

Onneksi putosin lenkillä kuoppaan ja jouduin nilkkaleikkaukseen. Leikkaus epäonnistui, ja päädyin mökille potemaan hermokipuja. Kun kivut helpottivat, huomasin kivessä sydämenmuotoisen sammalen ja tajusin, että minun on tehtävä elämälleni jotain. Sammal oli ollut siinä koko ajan, en vain ollut nähnyt sitä.

Olin vuoden poissa työstä ja päätin palata eri tavalla, mutta työ imaisi taas mukanaan. Lopetin työt yliopistolla ja ryhdyin yrittäjäksi. Se oli iso päätös, josta on seurannut vain hyvää. En olisi uskonut, että tällainen iloinen ihminen voi uupua. Uupumus hiipii salakavalasti, joten täytyy olla tietoinen siitä, että palautuu stressistä.”

Lue myösLopeta itsesi arvostelu ja negatiivinen ajattelu! Näin pysäytät kielteisten ajatusten ketjun

4. Ota ohjat omiin käsiisi, Marja-Liisa Manka kannustaa

”Järkytyin, kun huomasin, että vaikka uupumuksesta ja kuormittumisesta tiedetään ja niitä tutkitaan, työhyvinvointi ei ole muuttunut parempaan 15 vuoden aikana. Edelleen Suomessa jää joka päivä yli 10 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia, vaikka meidät on julistettu maailman onnellisimmaksi maaksi.

Päättelin, että jokaisen täytyy vaikuttaa itse omaan elämäniloonsa. Pessimistinen ajattelu voi johtaa jopa opittuun avuttomuuteen, uskomukseen, ettei voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Ei voi odottaa pelastavaa prinssiä, vaan on otettava ohjat omiin käsiin. Se vaatii tietysti työtä.

Vallalla on ollut onnellisuuspiirakka, jonka mukaan ihmisen elämänilosta 50 prosenttia riippuu geeneistä, 40 prosenttia omasta toiminnasta ja 10 prosenttia ympäristöstä. Tieto on vanhentunutta. Ei elämänilon lähteistä voi antaa prosenttiosuuksia. Geenit ovat silmuja, jotka puhkeavat eri olosuhteissa. Sattumallakin on osuutensa. Jos minä en olisi selviytynyt omin avuin avannosta, johon hiihtoretkellä putosin, en olisi nyt tässä.”

Piirretty kuva, jossa aurinko paistaa pilven takaa.

5. Positiivinen näkökulma auttaa kiperissä tilanteissa

”Tarkkailen ja ällistyn koko ajan. Ilo syntyy pienistä pipanoista arjessa. Ei niitä tarvitse etsiä huvipuistosta tai maailman­ympärimatkalta.

Vähän aikaa sitten sain valtavan ilon kokemuksen lenkillä, kun eräs kehitysvammainen mies sanoi minulle ­”terve” ennen kuin ehdin itse avata suutani. Olen tervehtinyt häntä vuodesta toiseen saamatta vastausta. Someystäväni taas nauravat, kuinka jaksan lähes joka ilta kipittää lähirantaan ottamaan kuvaa auringonlaskusta.

Näkökulmalla on merkitystä. Se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa. Se pätee myös negatiivisuuteen. Kun kotona vaikka herää väärällä jalalla, kohta on puolisokin huonolla tuulella.

Lue myös Anna.fi:n juttuVappu Taipale ja kolme muuta voimanaista vakuuttavat, että ikääntyessä elämä vain paranee: ”Nuoruus on ihmiselon vaikeinta aikaa”

Elämänilo auttaa selviämään paremmin, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Positiivinen näkökulma auttaa näkemään uudet mahdollisuudet ja muuttamaan totuttuja ajattelutapoja. Niin minullekin kävi, kun uuvuin.

Olen aina ollut uuden etsijä, en mikään rutiinien suorittaja. Työhyvinvoinnin professorina olin Suomen ensimmäinen. Nyt 70-vuotiaanakin mietin, mihin ryhtyisin seuraavaksi. Uuden opetteleminen uudistaa ajattelua ja ravistelee näkökulmia. On upea tunne, kun onnistuu oppimaan jotain uutta. Iloitsen esimerkiksi siitä, että eräs tuntemani rouva uskaltautui leskeksi jäätyään autokouluun.”

Juttu on julkaistu Kotilidessä 15/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Isän itsemurha häiritsi elämäniloa tutkinutta Marja-Liisa Mankaa vuosikymmenet: ”Hiostavat taakat vaativat paljastamista”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X