Jännitätkö uuden ihmisen tapaamista? Tee jännittämisestä itsellesi voimavara!
Pieni hermostuneisuus tai kutkutus vatsanpohjassa kertoo siitä, että tuleva kohtaaminen on sinulle tärkeä. Jos jännittäminen kasvaa niin isoksi, että koet sen haittaavan tilannetta, pysähdy tarkastelemaan tunnetta. Ahdistavastakin jännittämisestä voi tehdä itselleen voimavaran.
Mukavan oloinen kiinnostava henkilö istuu vastapäätä ja hymyilee kysyvästi.
Jännittäjän sydän pamppailee ja kasvoille ilmestyy punaisia läiskiä. Suu tuntuu kuivalta. Mistäköhän sitä nyt puhuisimme?
”Anteeksi, käyn vessassa”, on kenties pakko sanoa, kun ruoansulatusjärjestelmä ryhtyy toimimaan kuin kivikautisella ihmisellä: on paras tyhjentää suolisto ennen kuin lähtee jahtaamaan saalista.
Monilla sosiaalisten tilanteiden jännittäminen liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa on kiinnostunut toisesta romanttisessa mielessä. Tapaamiseen liittyvät panokset ovat kovat, joten myös sydän pamppailee sen mukaisesti.
Siinä missä joku menee jännittäessään aivan kipsiin ja hiljaiseksi, joku toinen käsittelee jännitystä höpöttämällä hermostuneesti kaiken aikaa. Kumpikaan tapa ei anna itsestä treffikumppanille toivottua ensivaikutelmaa.
Kelpaanko sinulle?
Jännittäminen liittyy tarpeisiimme pärjätä ja tulla toisten silmissä hyväksytyksi. Ehkä juuri siksi on vaikea olla rennosti ihmisen kanssa, jonka reaktioita ja ajatuksia ei vielä tunne, mutta josta on itse kiinnostunut tai jolle haluaa antaa itsestään hyvän vaikutelman.
Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin opastaa uudessa kirjassaan Saa jännittää (Kirjapaja) jännittäjiä tunnistamaan kokemukseen vaikuttavia tekijöitä ja tunteita. Osalla ihmisistä on esimerkiksi taustallaan käsittelemättömiä pelkoja, ja joskus tuntuisi helpommalta pelätä uutta suhdetta kuin käsitellä omat pelkonsa.
Varsinkin parisuhteen solmimiseen liittyy paljon tiedostamatonta ristiriitaa, unelmia ja toiveita sekä pelkoja ja jännitettä. Se ”herättää varhaiset suhdekokemukset eloon kummassakin osapuolessa”.
Tiedosta menneiden kokemusten voima
Arviolta kolmannes sosiaalisten tilanteiden pelosta johtuu perinnöllisistä syistä ja loppu liittyy kokemuksiimme ihmissuhteissa.
YTHS:n neuvotapsykologi Marja Koskinen tietää, että sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy lähes kaikilla 23. ikävuoteen mennessä. Lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kokemuksilla on merkittävä rooli siinä, kuinka ihminen myöhemmin elämässään jännittää sosiaalisia tilanteita.
Voit miettiä, millaisia kokemuksia sinulla on lapsuudesta. Kärjistäen sanottuna jotkut vanhemmat saattavat olla ylikriittisiä ja vaativia ja toiset vähätteleviä ja vaatimattomia. Martin korostaa, että kummankinlaisen vanhemman kanssa lapsen on vaikea oppia tunnistamaan omia taitojaan ja potentiaalejaan. Esimerkiksi liiallisen vaatimattomuuden ilmapiirissä kasvanut ujo lapsi aliarvioi helposti omia kykyjään ja vähättelee itseään. Uusi tuttavuus tulee silloin helposti kohdattua asenteella, ettei tästä kuitenkaan mitään tule.
Ujo voi kehittyä sosiaalisesti taitavaksi
Jotkut meistä ovat syntyjään ujoja, herkkiä tai introvertteja. Nämä piirteet voivat olla voimavara, vaikka ympäristö ei niitä aina osaisikaan huomioida sellaisena. Martin korostaa, että sosiaalinen taitavuus ei ole vain hyviä puhetaitoja vaan siihen liittyy toisten huomioimista ja kuuntelemista, kannustamiskykyä, myötätuntoa ja ystävällisyyttä.
”Sopivissa olosuhteissa ujoista, herkistä ja introverteista voi kehittyä sosiaalisesti taitavampia kuin päätä pahkaa sosiaalisiin tilanteisiin ryntäävistä puheliaista ihmisistä.”
Oleellista on tietysti, ettei introvertti jännitä liikaa ja kykenee tapaamaan uusia ihmisiä. Liiallinen toimintakykyä rajoittava tai ahdistava jännittäminen on saatava hallintaan. Voimakkaimmillaan vuorovaikutustilanteissa heräävä ahdistus voi ilmetä paniikkikohtauksena.
Jos jännittäminen on voimakasta ja ahdistavaa, kannattaa hakea ammattiapua terveydenhoitajalta, psykologilta tai lääkäriltä. Arjen haasteita voi myös pyrkiä ratkomaan itse.
Ole itsellesi hyvä ystävä
Jännittäminen on siitä pulmallinen haaste, että jos sen oireet, kuten käsien vapinan tai änkyttämisen, tulkitsee ongelmaksi ja noloksi, jännitys yleensä vain pahenee.
Jos taas jännittämiseen liittyvät reaktiot pystyisi tulkitsemaan vireystilaa sopivasti kohottavaksi ja normaaliksi merkiksi tilanteen tärkeydestä, haitallinen jännityksen tunne saattaa vähetä. Kannattaa muistaa, että jännitysoireet eivät aina näy ulospäin yhtä voimakkaina kuin jännittäjä itse ne kokee.
Marja Koskinen painottaa, että jännittämisen hallinta lähtee itsetuntemuksen lisäämisestä ja itseluottamuksen vahvistamisesta. Tärkeää olisi suhtautua itseensä myötätunnolla, kuin hyvään ystävään.
Jännittäjän kannattaakin ensin toistella itselleen, ettei jännittämistä pidä hävetä.
”Olen itseäni kohtaan myötätuntoinen ja hyväksyvä”, on hyvä iskulause.
Kokeile myös näitä vinkkejä:
Erilaiset tilanteet eivät itsessään aiheuta pelkoa tai jännitystä vaan se kuinka suhtaudumme niihin. Saatat tehdä mielessäsi tulkintoja ja oletuksia, jotka vaikuttavat tilanteeseen ei-toivotulla tavalla. Siksi omia ajatuksia ja reaktioita kannattaa syvällisesti pohtia.
- Opettele tunnistamaan jännitystä ruokkivia ajatusmallejasi ja pyri muuttamaan niitä. Mistä ennakkotulkintasi voisivat johtua?
- Mieti, millaisia toistuvia ajatuksia tai toimintatapoja tunnistat itsestäsi jännittävissä tilanteissa. Missä asioissa voisit olla itseäsi kohtaan myötätuntoisempi?
- Pohdi, millaiset asiat ovat jännittävissä tilanteissa vaikuttaneet kokemuksiisi. Mikä on vähentänyt tai lisännyt jännittämisen tunteita? Voisitko viljellä jännittämistä vähentäviä seikkoja?
- Millaisia tuntemuksia huomaat kehossasi? Miksi jotkut tuntuvat epämiellyttävimmiltä kuin toiset?
- Miten häiritsevimpiä tuntemuksia voisi lievittää? Voisitko esimerkiksi sopia ensimmäiset treffit paikkaan, jossa sinun on helppo olla oma itsesi tai vaikka liikuntapaikkaan, kävelyretkelle tai sienimetsään, jolloin heti ei tarvitsisi istua kasvotusten?
- Älä välttele sosiaalisia kohtaamisia vaan pyri altistamaan itseäsi jännittäviin tilanteisiin sopivissa askelissa ja tuetusti.
- Alkoholin käyttö on yhdenlaista välttämiskäyttäytymistä. Rohkaisuryypyt kannattaa jättää väliin. Ne saattavat viedä ojasta allikkoon ja tekevät vuorovaikutustilanteista selvin päin entistä jännittävämpiä.
Jos vain uskallat ja tilanne sallii, aina voi kysyä myös toiselta, mitä hän tapaamiseltanne odottaa, miten jonkin asian kokee, miltä tilanne hänestä tuntuu. Ehkä siitä syntyy jännitystä laukaisevaa keskustelua. Ja sellainen kyky avoimeen, toisesta aidosti kiinnostuneeseen vuorovaikutukseen saattaa olla juurikin jotakin sellaista, mikä tekee vaikutuksen.
Lähteenä: Minna Martin: Saa jännittää, jännittäminen voimavarana, Kirjapaja. Neuvontapsykologi Marja Koskisen artikkeli YTHS.fi-sivustolla.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Jännitätkö uuden ihmisen tapaamista? Tee jännittämisestä itsellesi voimavara!
Jo pelkkä selailu tässä aiheessa helpottaa oloa.