Hyvinvointi

Laulaminen palautti Tuula Asialan itseluottamuksen: "Oivalsin, että voin tehdä elämässäni vielä monia asioita"

Tuula Asiala luuli olevansa toivoton laulaja, kunnes itsensä laulutaidottomiksi kokevien kurssi todisti toisin. Kohentuneen itsetunnon myötä hän myös laihdutti 20 kiloa.

”Kouluaikoina laulaminen oli minulle täyttä tuskaa.

Laulunumeroni oli kuusi, ja koin olevani täysin laulutaidoton. Häissä ja hautajaisissa olisin halunnut laulaa muiden mukana, mutta tyydyin vain avaamaan suutani, jotta en olisi häirinnyt muiden laulamista.

Koulussa laulunopettaja jakoi oppilaat karkeasti niihin, jotka osaavat ja jotka eivät osaa laulaa. Siihen aikaan ei tunnuttu uskovan, että laulamista voisi oppia, kuten muitakin taitoja. Huonoja oppilaita ei kannustettu mitenkään.

Jokavuotisia laulukokeita odotin kauhulla. Pelkäsin tilannetta samaan tapaan kuin hammaslääkärin vastaanotolle menemistä. Musiikkiluokassa opettaja valitsi laulun, joka piti laulaa. Jännitin niin, että ääni heittelehti, enkä osunut nuottiin.

Tilanne meni nopeasti ohi, mutta kamala olo säilyi pitkään jälkeenpäin.

Myöskään meillä kotona kukaan ei laulanut. Minulla on kolme veljeä, joilla kaikilla oli vähintään yhtä huono laulunumero. Yhdessä vitsailimme, että me emme vain ole laulajaporukkaa.

Myöhemmin kun sain itse lapsia, itsekritiikkini höltyi. Kahdelle pojalleni lauloin lastenlauluja. Kun he vähän kasvoivat, he saattoivat usein kommentoida, että äiti nyt voi jo lopettaa.”

LauluAvain avasi laulun

”Kaikista kokemuksistani huolimatta minulla oli sisäinen palo laulamiseen. Muutama vuosi sitten kuulin radiossa haastattelun, jossa LauluAvaimen perustaja Ava Numminen kertoi itsensä laulutaidottomaksi kokevien kursseista. LauluAvaimen kursseille olivat tervetulleita aivan kaikki, eikä pääsykokeita ollut.

Kun ystäväni vähän sen jälkeen kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä kurssille, olin heti valmis. Sellaista hetkeä olin odottanut koko ikäni.

Kurssilla lähdimme liikkeelle hengityksestä ja lämmittelimme ääntä. Sen jälkeen lauloimme tuttuja kansanlauluja. Suuressa porukassa omaa laulua ei kuullut, vaan tilanne tuntui hyvin turvalliselta. Jälkeenpäin olo tuntui valtavan piristyneeltä. Tiesin heti, että olin löytänyt oman juttuni.

Huomasin, että melkein kaikilla oli samanlaisia haasteita. Moni lauloi ikään kuin puheäänellä, koska korkeita ääniä oli vaikeaa tuottaa. Moni myös jännitti, pysyykö nuotissa. Opettaja kuitenkin rohkaisi jatkuvasti, että nuotissa pysyminen ei ollut ollenkaan tärkein juttu. Oli vapauttavaa, että ryhmässä sai olla epätäydellinen.

Jatkoin alkeiskurssilta pienryhmään, jossa saimme myös yksityisopetusta. Pääsimme myös itse valitsemaan kappaleita. Valitsin muun muassa Paula Koivuniemen kappaleen Kuuleko yö ja Pepe Willbergin Elämältä kaiken sain.

Harjoittelin niitä kotona Spotifyn kanssa. Jossakin vaiheessa laulaessa alkoi tuntua, että tämähän menee jo sinnepäin. Parhaina hetkinä laulaminen kuulosti jopa varsin hyvältä, mikä tietysti tuntui hienolta. Opin sittenkin laulamaan.

Tänä syksynä uskaltauduin mukaan Stemmalaulukurssille, jossa lauletaan paljon moniäänisesti. Sellaisesta en olisi uskaltanut pari vuotta sitten uneksiakaan.”

Itseluottamus auttoi myös laihtumaan

”Laulajana kehittyminen paransi valtavasti itseluottamustani, sillä aikaisemmin olin pitänyt laulamista mahdottomuutena. Kun uskomus romuttui, päätin haastaa myös muut kielteiset uskomukseni.

Olin monta kertaa yrittänyt laihduttaa, mutta en onnistunut. Olin ajatellut, että en kuitenkaan onnistuisi. Laulamisen myötä oivalsin kuitenkin, että voin tehdä elämässäni vielä monia asioita.

Vuosi sitten innostuin Cambridge-dieetistä ja laihdutin sen avulla 20 kiloa, jotka ovat myös pysyneet poissa.

Prosessi ei ollut helppo, mutta tiesin sisimmässäni, että muutos oli mahdollinen ja nyt oli sen aika.

Laihtumisen myötä innostuin juoksusta ja tanssiliikunnasta. Aikaisemmin olin ajatellut, että ne olisivat minulle liian rankkoja lajeja. Nykyään juoksen 5–10 kilometrin lenkin kevyesti. En aseta harrastuksilleni tavoitteita tai odota, että minun pitäisi olla jonkin sarjan paras. Minulle on tärkeintä, että teen asioita, jotka tuntuvat kivoilta.

Kyseenalaistan omia uskomuksiani jatkuvasti. En enää jaa asioita niihin, joita osaan ja joita en osaa. Ajattelen, että kaikessa voi harjaantua. Monet unelmani liittyvät nykyään asioihin, joita en koe vielä osaavani. Haluaisin esimerkiksi oppia piirtämään ja soittamaan pianoa. Nautin omien rajojeni rikkomisesta.”

Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 26/17.