Liikunta

Aikuisbaletti muutti Marinan, 61, elämän: ”Tunnen oloni nyt nuoremmaksi kuin 30-vuotiaana”

Kun Marina Kostik, 61, päätyi aikuisten balettitunnille, hän ei tiennyt, että se muuttaisi koko elämän: jännitykset ja pelot sulivat pois ja olo muuttui itsevarmaksi.

”Olen syntynyt Vladivostokissa Venäjällä, mutta lapsuuteni asuin Tallinnassa Virossa. Vanhempieni suhde oli monella tavalla vaikea, ja siksi myös kotielämämme oli usein yhtä kidutusta ja kärsimystä. Sen seurauksena olin nuorena hyvin itsetuhoinen: poltin tupakkaa ja join paljon alkoholia.

Vain pianonsoitto toi hetkellistä helpotusta olotilaani. Aloitin sen harrastamisen jo lapsena, ja päädyin myös opiskelemaan sitä Viron musiikkiakatemiaan. Valmistumisen jälkeen pidin konsertteja pienissä tallinnalaisissa salongeissa.

27-vuotiaana olin juuri saanut yksin pienen tyttären, kun tapasin suomalaisen miehen, johon rakastuin. Suhde eteni nopeasti. Vuoden päästä menimme naimisiin ja muutimme Suomeen asumaan.

Lue myös: Kun mies jättää toisen takia

Pakenin monta kertaa turvakotiin

Avioliitto ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa onnellinen. Jo muutaman viikon päästä häistä mieheni alkoi saada raivokohtauksia. Pakenin monta kertaa turvakotiin, koska en kestänyt henkistä painetta kotona. Erosimme, kun odotin toista yhteistä lastamme.

Vain vähän myöhemmin jouduin kolariin, kun erään talon pihalta tullut auto törmäsi minun autooni jäisellä tiellä. Kukaan ei loukkaantunut, mutta menin täysin sokkiin. Itkin ja tärisin pitkään. Silloin kysyin itseltäni: miksi olen aina niin onneton? Päätin, että minun oli pakko löytää siihen vastaus.

Aloin lukea paljon psykologiaa käsitteleviä kirjoja. Innostuin erityisesti Freudin psykoanalyysistä. Kolmen lapsen yksinhuoltajana minulla ei kuitenkaan ollut varaa minkäänlaiseen terapiaan.

Elämä järjesti silti ihanan mahdollisuuden. Eräs psykoanalyytikko kysyi, paljonko pystyisin maksamaan. Laskin vähistä rahoistani summan, jonka hän yllätyksekseni hyväksyi. Aloin käydä psykoanalyysissä viikottain.

Oli tärkeää saada toisen ihmisen tuki asioiden läpikäymiseen. Aloin oivaltaa, että minulla oli ollut uhrin identiteetti jo lapsesta lähtien. Sisälläni koin, että minua ei arvostettu ja rakastettu, ja ikään kuin automaattisesti etsin ympärilleni ihmisiä, jotka kohtelivat minua sen mukaan.

Entiseen mieheeni olin rakastunut, koska hän muistutti minua elävästi lapsuuteni kodin ilmapiiristä. Ajatuksen tasolla tiedostin asioita, mutta oloni oli edelleen aika surullinen.

Pidin aikuisten balettitunnille menoa vitsinä

Kun lapset kasvoivat, minulla oli ensimmäistä kertaa aikaa omille harrastuksille. Kymmenen vuotta sitten aloitin flamencotunnit. Vuoden verran flamencoa harrastettuani päätin mennä korvaamaan erään poissaolon aikuisten balettitunnille. Salainen haaveeni oli aina ollut tanssia balettia, mutta tunsin olevani liian vanha käymään tunneilla.

Jo tunnille menoa pidin aivan vitsinä, enkä pystynyt edes katsomaan itseäni peilistä. Tunsin oloni isoksi ja kömpelöksi. Pianistina klassisen musiikin tahtiin liikkuminen tuntui kuitenkin minulle ominaiselta. Päätin jatkaa lajia pelkästään liikunnan takia.

Tiedostin pian, että kehoni oli aivan jumissa, minkä takia minun oli vaikea löytää oikeita asentoja. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi yrittämistä kannustavan opettajan tuella.

Parissa vuodessa opin aistimaan kehoani uudella tavalla ja myös korjaamaan liikkeitäni. Syvällä olevat jännitykset sulivat harjoittelun myötä pois, ja ryhtini parani.

Samalla huomasin, että koko elämäni mukanani kantamani pelko alkoi hälventyä. Koin oloni itsevarmemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.

Lue myös: Opi rakastamaan kehoasi

Puin ylpeästi päälleni balettipuvun

Ensimmäisillä balettitunneilla kävin jumppavaatteissa. Neljä vuotta sitten ostin ensimmäisen balettipuvun, jonka puin ylpeästi päälleni merkiksi siitä, että ennakkoluuloistani huolimatta opin tanssimaan.

Olen oivaltanut, että kaikki kielteiset tunteet tuntuvat kehossa jännityksinä. Kun keho muuttuu liikkuvammaksi, myös mieli kevenee. Nykyään tunnen oloni nuoremmaksi kuin 30-vuotiaana. Baletti on vienyt kärsimykseni pois.

Myös pianonsoittoni on muuttunut täysin. Kun ennen purin musiikkiin pahaa oloani, nykyään ilmaisen sen kautta elämisen riemua. Aistin koko kehoni soittaessa ja olen läsnä.

Aina silloin tällöin pidän konsertteja, joissa improvisoin yleisölle esimerkiksi heidän piirtämiään kuvia. En itsekään tiedä, mitä silloin tapahtuu, vaan annan vain kehon kuljettaa minua. Annan rentouden muuttua säveliksi, joista muut voivat nauttia.”

”Olen oivaltanut, että kaikki kielteiset tunteet tuntuvat kehossa jännityksinä.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 27/2018.