Hyvinvointi

Onnistunut laihdutus muutti paljon, muttei toisaalta mitään

Ensitapaamisessa laihdutusvalmentajan kanssa tavoitteeksi asetettiin normaalipaino. Laihdutuksen alkaessa Elina painoi 122 kiloa.

Jo pikkutyttönä Elina Hakala oli ylipainoinen. Sitkeän kamppailun tuloksena hän on saanut kiloja pois. Peilistä katsoo kuitenkin usein entinen, epävarma Elina.

Ennen laihdutusta

Elina Hakala, 29, oli kaupassa äitinsä Leenan ja poikansa Alexin kanssa. Kun Elina käänsi hetkeksi selkänsä muille, Leena-äiti mietti, mihin tytär oikein katosi: edessä seisoi vain joku vieras tyttö. Yli 50 kiloa laihduttaneen Elinan ulkomuoto oli muuttunut niin paljon lyhyessä ajassa, ettei äiti heti tunnistanut tytärtään.

Lue myös: Intuitiivinen syöminen auttaa katkaisemaan laihdutuskierteen – syö kehoasi kuunnellen

– Monelle tutulle on ollut vaikeaa tunnistaa minut samaksi ihmiseksi, sillä he eivät ole koskaan nähneet minua normaalipainoisena, Elina sanoo.

Elinalle alkoi kertyä painoa jo Yhdysvalloissa vietettyjen lapsuusvuosien aikana. Perhe asui siellä kahteen otteeseen Elinan ollessa 1-8-vuotias. Englannin kielen taidon lisäksi Elina toi Suomeen mukanaan huonot ruokatottumukset, sillä perhe oli tottunut syömään isoja annoksia ja napostelemaan välipaloja ruokailujen välillä.

– Myös äitini, isäni ja veljeni ovat kamppailleet kilojensa kanssa. Ainoastaan siskoni on pysynyt hoikkana koko elämänsä.

– Onneksi he ovat hyväksyneet minut sellaisena kuin olen, vaikka vanhemmat ovatkin olleet huolissaan ylipainostani terveyden ja jaksamisen kannalta. Koulussakin minua kiusattiin yllättävän vähän, Elina sanoo.

Vuosien varrella Elina yritti laihduttaa monta kertaa, koska ymmärsi kuinka vaarallista ylipaino on. Myös ympäristön paineet ja vallitseva kauneuskäsitys painostivat häntä karistamaan kiloja. Mutta lukuisat laihdutuskokeilut päättyivät aina siihen, että laihdutetut kilot tulivat takaisin lisäkilojen kera. Elina ei uskonut, että hän voisi koskaan olla normaalipainoinen.

Laihduttamisen aloittaminen pelottaa

Pari vuotta sitten Elina seurasi Facebookin kautta entisen koulukaverinsa laihdutusta. Hän laihdutti menetelmällä, jota kohtaan Elinalla oli ennakkoluuloja.

– Ajattelin, ettei laihdutustulos voi olla pysyvä, kun kyseessä oli taas yksi pussikeittodieetti. Tunsin kuitenkin oloni fyysisesti huonoksi. Esimerkiksi, jos nukuin selälläni, minun oli vaikea hengittää. Päätin lopulta itsekin kokeilla laihduttamista, Elina kertoo.

Ensitapaamisessa laihdutusvalmentajan kanssa tavoitteeksi asetettiin normaalipaino. Laihdutuksen alkaessa Elina painoi 122 kiloa.

– Olin kehittänyt hirveät pelkotilat, kun kuulin, että aluksi pitäisi selvitä vain kolmella ruokavalmistepussilla päivässä. Mutta noin viikon kuluttua laihdutus alkoi sujua.

Elina tiesi, ettei hän voi antaa itselleen vapauksia syömisen suhteen, ettei retkahda. Niinpä hän noudatti tiukasti dieetin ohjeita, mutta päätti jatkaa laihduttamista vain niin pitkään kuin se tuntuisi hyvältä, viikko kerrallaan.

Elina saavutti normaalipainon rajan, kun laihdutuksen aloittamisesta oli kulunut pari viikkoa vaille vuosi. Silloin hänelle asetettiin tarkempi painolukema, jossa pitäisi yrittää pysyä.

Koen mielessäni olevani yhä lihava

Elina on nyt innoissaan, koska hän on saanut pidettyä painon sovituissa rajoissa noin vuoden verran.

– Täytyy myöntää, että tuntuisi mukavalta nähdä vaa’alla vieläkin pienempiä lukemia. Valmentajani sanoi, että laihduttamisen jälkeen voi mennä kaksikin vuotta, että pääkoppa tulee mukana ja ymmärtää jo tapahtuneen muutoksen.

– Jotenkin omaan kehonkuvaan sokeutuu, enkä näe itseäni laihana. Mietin mielessäni, että vuosiako tässä pitää henkisesti vielä kärsiä ennen kuin ymmärrän muutoksen, Elina sanoo.

Laihdutksen jälkeen

Elinalle on tärkeää, että läheiset kertovat säännöllisin väliajoin, että hän on hoikka, laiha ja kaunis. Itse hän kokee, että hänellä on edelleen leveät reidet ja takapuoli, vaikka muut sanovat toisin.

– Kun siskoni sanoo, että vyötäröni on tosi kapea, en näe asiaa samalla tavalla. Sanon mielessäni ”just just”. Vaikka olen voinut ostaa itselleni jo xs-kokoisia paitoja, en voi silti uskoa olevani pieni.

– En ole osannut oikein koskaan nähdä itseäni kauniina, vaikka tiedän montakin isompaa ihmistä, jotka ovat ylipainosta huolimatta tyylikkäitä ja kauniita, hän sanoo.

Vaatekaupassa Elina hylkää usein kauniita vaatteita, sillä hän ajattelee, etteivät ne mahdu hänelle. Tuntui uskomattomalta, kun hänen aina hoikkana pysynyt siskonsa lainasi häneltä housuja. Laivaristeilylläkin eräs tuntematon mies kehui Elinaa kauniiksi, mutta totesi samaan hengenvetoon hänen olevan liian laiha.

– Jos joku tuijottaa minua kaupungilla, ajattelen, että älä katso minua – tiedän, että olen iso. Ensimmäinen ajatukseni on, että minusta ajatellaan huonoa, Elina sanoo.

Toisaalta Elinaa on lohduttanut se, ettei neljävuotias Alex-poika ole kommentoinut äidin muutosta millään tavalla. Hän tunnistaa valokuvista yhtä sujuvasti ylipainoisen tai hoikan äidin.

Välillä Elina on jo tyytyväinen itseensä. Vaikka uudet sosiaaliset tilanteet jännittävät, hän kokee, että hän pystyy sopeutumaan niihin helpommin kuin ennen. Hänestä on tuntunut, että kun syömisen saa pidettyä kurissa, itsevarmuus kasvaa.

– On kuitenkin ristiriitaista, että olen alkanut jännittää sitä enemmän, mitä enemmän olen laihtunut. En tiedä mistä se johtuu, mutta yritän vain puskea tilanteen läpi, että pääsen siitä yli.

Tuki on ollut tärkeää painonpudotuksessa

Elinan äiti on ihmetellyt, kuinka tytär on pysynyt täysipäisenä, vaikka hän ei ole käynyt psykologin tai muun ammattiauttajan juttusilla. Elinalla on oma ajatuksensa.

– Läheisten tuki ja hyvä valmentaja ovat auttaneet minua pysymään tervejärkisenä. On ollut hyvä, että olen ollut tilivelvollinen tekemisistäni jollekin luotettavalle ulkopuoliselle, hän kertoo.

Laihdutusvalmentajan luona Elina kävi aluksi viikon, sitten kahden viikon välein ja sen jälkeen noin kerran kuussa.

Myöhemmin käyntiväliä pidennettiin useampaan kuukauteen, jotta Elina oppii elämään ilman valmentajan tukea.

– Minun on jo aika seistä omilla jaloillani, ja luottaa siihen, että hallitsen tämän tilanteen. Valmentaja on kuitenkin puhelinsoiton päässä, jos minulla on vaikeaa, Elina kertoo.

Jotta ei laihtuisi liikaa, Elina pitää parin kolmen viikon välein herkuttelupäivän, jolloin saa syödä ihan mitä tahansa. Normaalipäivinä hän pitää tiukkaa linjaa syömistensä suhteen.

Tasapaino alkaa löytyä

Tulevaisuutta miettiessä Elinan on helppo kuvitella, millaista esimerkiksi esimerkiksi Alex-pojan elämä on viiden vuoden kuluttua, mutta omaa tilannettaan hänen on vaikea nähdä eteenpäin.

Laihdutuksen jälkeen

Hän toivoo varovaisesti onnellista parisuhdetta ja perhettä, sekä sitä, että hänellä on aikaa aloittaa jokin mukava oma harrastus.

– Ehkä en usko, että voisin olla silloin laiha, joten en oikein uskalla ajatella koko tulevaisuutta. Onko minulle ylipäätään mahdollista pitää ylipaino poissa? Elina pohtii.

Hoikkana pysyminen on tärkeää, sillä hän uskoo, että entisiin lukemiin lihominen veisi hänet masennukseen. Muiden ylipaino ei kuitenkaan häntä hetkauta, vaan hän hyväksyy ihmiset juuri sellaisena kuin he ovat. Tärkeintä on, että ihminen on sinut itsensä kanssa.

Elina sanoo, että hänen omalla kohdallaan laihduttaminen muutti paljon, mutta toisaalta ei mitään.

– Olen sama henkilö kuin ennenkin, mutta myös ihan erilainen. En oikein osaa yhdistää niitä kahta henkilöä – sitä mikä olin ja sitä mikä olen nyt, Elina sanoo.

– Luonteeltani en ole muuttunut miksikään, mutta minulla on paljon parempi olo. Energiaa on välillä liikaakin. Olen myös oppinut ruoasta paljon. Aiemmin en tiennyt, mitä mikäkin ruoka sisältää, ja onko jokin ruoka terveellistä vai ei.

Eniten Elina on kuitenkin oppinut itsestään. Laihdutuksen onnistuminen ja siinä vahvana pysyminen on rakentanut hänelle itsetuntoa. Vaikka itsekuri ei ole ollut hänen vahva puolensa, hän on pystynyt pysymään ruodussa ja hillitsemään itsensä. Lohtusyöminenkin on jäänyt pois.

– Joskus ajattelen, että olisi helppoa, jos ei ikinä enää tarvitsisi syödä, käydä ruokakaupassa ja tehdä ruokaa, kun syömisen kanssa on niin tarkkaa. Onneksi on välillä herkkupäiviä, jolloin ei tarvitse ajatella, mitä suuhunsa tunkee.

– Joskus kuitenkin pelästyn, että olen taas alkupisteessä, kun olen syönyt jotain hyvää. Mutta opettelen luottamaan siihen, että tämä voi olla pysyvää!

Läheiset kertovat: ”Esille tuli iloinen Elina”

” Elina on kärsinyt koko ikänsä ylipainosta, tajusin asian jo silloin, kun hän oli ihan pikkuinen. Hänen onnistumistaan on ollut ihana seurata! Laihdutuksen aikana en koskaan houkutellut häntä syömään, vaan soitin joka punnituksen jälkeen, ja olin hengessä mukana. Itsekin laihduin Elinan innostamana. Elina ei tuntunut kaipaavan tässä asiassa paljonkaan apua.” Leena Hakala, Elinan äiti

” Muutos, jonka olen nähnyt Elinan henkisellä puolella, on koskettava. Laihdutuksessa onnistuminen toi esille iloisen Elinan, hän on nyt myös avoimempi. En ollut tajunnut, että hän oli melko ahdistunut ennen laihdutusta. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, kun hän on saanut elämänsä kuntoon tuolla alueella. Hän voi olla paljon vapaampi itsensä kanssa.” Jaana Hakala, Elinan sisko

” Koska asun eri paikkakunnalla kuin Elina, emme nähneet kauhean usein laihdutuksen aikana. Mutta olemme läheisissä väleissä, ja soittelemme viikoittain. Minun mielestäni Elinan laihdutus näytti helpolta, vaikka varmasti se oli raskasta. Muutos on tuntunut minusta aivan mielettömän mahtavalta. Henkinen muutos on ollut positiivinen, Elinasta on tullut paljon myönteisempi ja uskaliaampi.” Eija Helminen, Elinan luottoystävä

Kuvat: Elise Kulmala

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 9/2014 nimellä ”Olen oppinut paljon itsestäni”.

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Onnistunut laihdutus muutti paljon, muttei toisaalta mitään

Mårran

ONNEA, Elina! Olet selvinnyt voittajana isosta urakasta!

Vastaa käyttäjälle baladePeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.