Liikunta

Marja-Liisa, 77, tanssii balettia ryhmässä, jossa nuorimmat ovat lukioikäisiä: "Tanssin niin kauan kuin kuntoni kestää"

Moni tanssilaji sopii mainiosti myös vähän varttuneemmalle. Marja-Liisan, 77, Karitan, 60, ja Anun, 61, sydämet sykkivät tanssille, eikä heillä ole aikomustakaan lopettaa niin kauan kuin jalka nousee.

Tanssiessa murheet unohtuvat ja mieli täyttyy ilosta. Kolme intohimoista tanssin harrastajaa kertoo, mikä tanssimisessa viehättää ja mikä heidän harrastuksessaan on parasta.

Anu Haapoja treenaa kansantanssia Karjalan Nuorten Tärsky-ryhmässä, jossa muut ovat häntä nuorempia. Hän aikoo tanssia niin kauan kuin hänelle löytyy sopiva ryhmä, johon kunto ja taidot riittävät.

Anu Haapoja, 61: ”Kansantanssi harjoittaa myös muistia”

”Tanssin ilo ja monipuolisuus ovat syitä, miksi harrastan kansantanssia. Lajiin kuuluvat niin polkat, jenkat kuin valssitkin, mutta nykyään tehdään paljon myös koreografioita, joissa vanhaan pohjaan yhdistetään eri tanssilajeja ja eri maiden kansantansseja.

Kun aloitin harrastuksen 7-vuotiaana nuorisoseura Karjalan Nuorissa, puhuttiin tanhusta, mutta nykyisin sanalla on vanhanaikainen kaiku. Tanssin yhä samassa seurassa, kahdessa eri ryhmässä, Tärskyssä ja Kärrissä. Tärskyssä olen ryhmän vanhin, nuorimmat ovat reilut parikymppisiä. Yhteispeli on mutkatonta, eikä sillä ole merkitystä, minkä ikäinen kukin on tai millaisesta taustasta tulee.

Kansantanssi käy kaiken ikäisille, koska tätä voi harrastaa niin pitkään kuin jaksaa kävellä. Kärrissä on mukana jopa yli 80-vuotias tanssija. Työskentelen fysioterapeuttina seniorikeskuksessa, ja siellä olemme tehneet istumatanssiversioita.

Olen hyvässä kunnossa, mutta jossain uudessa koreografiassa saatan huomata, etten ole enää kovin notkea. Kansantanssissa ei mennä kuitenkaan ääriliikkeisiin. Lajin sanotaan olevan hyväksi myös muistille askel­kuvioiden ja koreografioiden vuoksi.

Saan suurinta iloa siitä, kun jokin askelkuvio ei ensin onnistu, mutta nukutun yön jälkeen se lähtee sujumaan. Sekin tuntuu hyvältä, kun harjoituksissa tulee hiki. Jos treeneihin tulee pahalla mielellä, sen voi sanoa tanssi­kavereille ääneen, ja sitten se on unohdettu. Eroni aikana puhuin asiasta ryhmässäni. Se piti minut kiinni elämässä.

Minulla on kolme kansallispukua, jotka olen tehnyt itse: Koiviston puku, Lavansaaren puku sekä Sakkola-Raudun puku. Niin sanotuissa muistiinmerkityissä tansseissa, kuten esimerkiksi Lappakatrillissa, Kahilaisessa ja Nikulaisessa, käytetään kansallispukua, mutta uusissa koreografioissa voidaan esimerkiksi yhdistää kansallispuvun hameeseen t-paita tai tehdä uusi näyttämöasu.

Treenaaminen on harrastuksen ydin, mutta esitykset ja ulkomaanmatkat ovat sen suola. Onnistuneesta esiintymisessä saatu kiitos ja arvostus tuntuvat hyvältä. Olemme käyneet kansantanssifestivaaleilla niin Euroopassa kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassakin.”

Lue myös: Tutkija paljastaa 4 harrastusta, jotka tekevät hyvää aivoille – torjuvat muistisairautta, auttavat palautumaan ja kehittävät aivoja

77-vuotias Marja-Liisa Piispala on ryhmänsä ehdoton seniori Vantaan tanssiopiston baletti-tunnilla. Hän sanoo, että nuoremmat tanssijat suhtautuvat häneen hyvin.
77-vuotias Marja-Liisa Piispala on ryhmänsä ehdoton seniori Vantaan tanssiopiston baletti-tunnilla. Hän sanoo, että nuoremmat tanssijat suhtautuvat häneen hyvin. © Marjo Tynkkynen

Marja-Liisa Piispala, 77: ”Tanssiessa en mieti arjen murheita”

”Baletin kauneus herkistää minut. Syy tanssin harrastamiseen on vahvasti tunnepuolella. Saan hyvän olon, kun pääsen tanssimalla antamaan jotakin itsestäni. Aloitin balettiharrastuksen jo ennen kouluikää Airi Säilän balettikoulussa Helsingissä. Keskikoulun jälkeen menin Riitta Vainion modernin tanssin kouluun, jossa oli tarjolla myös balettia.

Tanssiminen jäi pitkäksi aikaa, kun avioiduin ja sain kolme lasta. Nykyisin käyn kahdesti viikossa Vantaan tanssiopistossa aikuisbalettitunneilla, jossa on tanssijoita lukioikäisistä lähtien. Olen porukan seniori.

Pysyn tunneilla hyvin perässä, mutta en minä grand pliessä enää aivan alas asti pääse. Hyppyjä en myöskään tee. Tai jos joskus teen, huomaan sen kyllä kropassani. Oikeassa lonkassani on vähän kulumaa. Nivelille tämä laji on aivan loistava. Emme tanssi kärkitossuilla vaan pehmeillä tossuilla tai sukkasillaan.

Baletin tanssiminen on niin kokonaisvaltaista, etten mieti tunneilla arjen murheita. Opettajamme Aarne Mäntylä, 67, on tarkka, ja kun lähden harjoituksista, olen täynnä uutta virtaa.

Vaatteet voivat olla harjoituksissa melkein mitä vain. Itse käytän housuasua, jonka olen ostanut aikoinaan jumppatunnille. Ennen pidin hametta, ja minulla on tallella yli 50 vuotta vanhoja trikoitakin.

Kyllä ikääntyneenäkin voi aloittaa baletin, mutta silloin pitää mennä alkeistunnille, jossa näytetään asennot perusteellisesti. Edistyneempien tunneille, joilla itse käyn, ei kannata tulla, koska siellä putoaa kärryiltä.

Läheisimmät balettikaverini ovat viiden- ja kuudenkympin hujakoilla olevia naisia. Pidämme yhteyttä tuntien ulkopuolellakin ja käymme joskus katsomassa esityksiä Kansallisbaletissa. Olemme aikoinaan käyneet muutaman kerran myös Pietarissa tanssitunneilla silloisen opettajamme johdolla.

Vielä viime vuonna kävin yhtenä iltana peräjälkeen karaktääritanssi- ja balettitunnilla, mutta huomasin, että se oli minulle jo liikaa. Nykyisin hurautan kahdesti viikossa treeneihin Vantaan Myyrmäkeen.

Baletti ei ole ihan halpa harrastus: lukukaudessa siihen menee sellaiset 300 euroa. Olen ollut eläkkeellä kirjanpitäjän työstäni jo kymmenen vuotta, mutta toimin silti yhä Vaskivuoren lukion musiikkiseuran taloudenhoitajana. Minä kun tykkään työnteosta.

En ole ajatellutkaan lopettavani tanssimista. Tanssin niin kauan kuin kuntoni kestää.”

Lue myös Anna.fi: 5 mahtavaa liikuntalajia mukavuudenhaluisille – näin kohotat kuntoasi helposti, nopeasti ja jopa huomaamattasi

Karita Ala-Savikota treenaa balboaa Toni Laurilan kanssa rock- ja swingtanssiseura Cometsin tiloissa Helsingin Pukinmäessä.
Karita Ala-Savikota treenaa balboaa Toni Laurilan kanssa rock- ja swingtanssiseura Cometsin tiloissa Helsingin Pukinmäessä. © Marjo Tynkkynen

Karita Ala-Savikota, 60: ”Balboassa voi tanssia älyttömän nopeita kappaleita”

”Äitini opetti minut tanssimaan paritansseja jo pikkutyttönä Padasjoella. Vartuttuani ryhdyin käymään tyttökaverini kanssa lavoilla tanssimassa. Muutettuani Tampereen seudulle menin kilpatanssikurssille. Vakioiden ja lattareiden lisäksi aloin tanssia rock ’n’ rollia ja kilpailin niissä kaikissa.

Nykyisin harrastan swing-tansseja, joihin kuuluu Yhdysvalloista lähtöisin olevia tanssilajeja 1920–50-luvuilta: sellaisia kuten boogie woogie, lindy hop ja balboa. Eniten tanssin tällä hetkellä balboaa.

Pidän siitä, että syliotteessa tanssittavassa balboassa voi tanssia älyttömän nopeita kappaleita, koska liike on niin pientä. Minua kiinnostaa tanssissa äärilaidat. Mitä nopeammaksi tai hitaammaksi tanssi menee, sitä enemmän se tuo haastetta.

Harrastan paritansseja, koska ne ovat luonteeltaan hyvin sosiaalisia, ja liikuntaa saa tanssiessa muun hauskan ja taiteellisuuden siivellä. Pukeudun swing-tansseihin aikakauden tyylisesti ja ompelen asuni itse. Kun me swing-tanssijat järjestämme omia tanssibileitä, teen kavereilleni ja itselleni usein myös kampaukset.

Balboa on nimenomaan laji, jota iäkkäämmänkin kroppa kestää, koska se ei ole niin rankkaa kuin muut swing-tanssit. Balboa-tunneilla on paljon viisi-kuusikymppisiä. Vakituista tanssiparia tässä harrastuksessa ei tarvita, koska tunneilla paria vaihdetaan koko ajan ja naiset voivat tanssia naisten kanssa ja miehet miesten. Tunneillamme ei kyllä nykyisin enää puhuta miehistä ja naisista vaan viejistä ja seuraajista.

Kun rock- ja swingtanssiseura Comets perustettiin vuonna 1992, liityin siihen heti. Olen sinkku ja työskentelen Helsingin kaupungilla puutarhurina. Tanssi on aivan toisenlaista hommaa kuin päivätyöni. Nykyisin suurin osa kavereistani on tanssijoita. Meitä yhdistää paitsi tämä laji myös samanlainen musiikkimaku. Swing-musiikki on paljon mielenkiintoisempaa kuin lavatansseissa soiva.

Harjoittelen kahtena iltana viikossa Helsingin Pukinmäessä. Lisäksi järjestämme balboa-bileitä noin kolmen viikon välein tanssistudiolla Sörnäisissä. En harrasta mitään muuta, sillä tanssi on vienyt niin paljon aikaani.

Aion tanssia niin kauan kuin jalka nousee. Välillä minulla on kipuja käsissä ja polvissa, mutta en aio luovuttaa helpolla. Nautin musiikin tulkitsemisesta kehollani ja onnistuneesta yhteispelistä parin kanssa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä nro 7/2023.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Marja-Liisa, 77, tanssii balettia ryhmässä, jossa nuorimmat ovat lukioikäisiä: "Tanssin niin kauan kuin kuntoni kestää"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.