Terveys

Näin autat syömishäiriöstä kärsivää nuorta, kun arkea on anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö

Voisiko nuorellani olla anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö? Yleisin syömishäiriö on epätyypillinen, jolloin erilaiset oireet sekoittuvat. Miten tukea ja auttaa rakasta lasta, joka kärsii ja tuntuu muuttuvan kuin toiseksi ihmiseksi?

Varsinkin tytöille ulkonäköpaineet voivat olla kovat. Joskus jokin elämän epätasapaino voi laukaista pahan olon, joka näkyy liiallisena syömisten, liikunnan ja ulkonäön kontrollointina.

Nuoren syömishäiriö herättää vanhemmissa avuttomuutta. Sen monimutkaisuutta, kavaluutta ja ehdottomuutta on vaikea ymmärtää, ja hyvin vaikea itse hoitaa.

Haastattelimme Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtajaa psykologi Pia Charpentieria. Lue, miten autat syömishäiriöstä kärsivää läheistäsi!

Mikä on syömishäiriö?

Kyse on psykosomaattisista kehon ja mielen sairauksista. Niitä ovat anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö BED tai epätyypillinen syömishäiriö. Näissä sairauksissa nuori alkaa käyttäytyä epänormaalisti erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Yleensä myös nuoren käsitys itsestään ja omasta kehostaan vääristyy. Hän saattaa nähdä itsensä lihavana ja rumana.

Mistä tunnistaa syömishäiriö?

Syömishäiriöt alkavat yleensä hyvin salakavalasti ja vähitellen. Nuori pyrkii salaamaan oireilunsa, eikä häiriöitä kuukautisissakaan helposti vanhempi huomaa. Yleensä vanhemmat kiinnittävät huomion vasta voimakkaaseen laihtumiseen, painon vaihteluun tai muuttuneisiin ruokailurutiineihin.

Nuori alkaa käyttäytyä suhteessa syömiseen niin, että se häiritsee hänen arkista toimintakykyään tai fyysistä terveyttään. Häiriössä syöminen tai syömättömyys on nuoren elämän pääsisältö ja arjessa kaikki alkaa kiertyä oireilun ympärille.

Nuoren persoonallisuus muuttuu. Hän saattaa haluta kontrolloida syömisiään ja liikkumisiaan pilkun tarkasti ja on herkästi kiukkuinen. Toisaalta häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä: ahminta helpottaa sairastuneen mielipahaa hetkellisesti.

Miten ottaa asia puheeksi nuoren kanssa?

Istu nuoren kanssa rauhallisesti alas. Pyri siihen, että hetkessä vallitsee rauhallinen, välittävä ja lempeä ilmapiiri. Keskustele huolestasi nuoren kanssa rakastavassa hengessä: ”Oletko huomannut, että…?  Onko sinulla kaikki hyvin? Painaako mieltäsi jokin?” Miettikää yhdessä tilannetta.

Syömishäiriö on nuorelle hyvin arka aihe, eikä siitä ole helppo puhua. Älä ota asiaa esiin töksäyttämällä tai vihaisesti, vaikka oletkin huolestunut. Se viestii hädästä ja saattaa saada nuoren lukkiutumaan tai kieltämään kaiken heti.

Kuuntele nuorta ja anna hänelle tilaa purkaa ajatuksiaan. Jos olette etäisiä, yritä vaikka järjestää ensin jotakin yhteistä teitä lähentävää tekemistä. Asia voi olla helpompi ottaa puheeksi esimerkiksi kävelyllä.

Mistä kannattaa hakea hoitoa?

Jos mahdollista, parasta apua saa syömishäiriöihin erikoistuneesta terveydenhuollon yksiköstä. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hakea apua yksityiseltä puolelta, joten ensin täytyy lähestyä julkisen puolen terveydenhuoltohenkilöä.

Varatkaa aika terveydenhuollon henkilölle, joka on nuorelle läheisin: esimerkiksi omalääkärille tai kouluterveydenhoitajalle. Jos tällaista henkilöä ei ole, niin kouluterveydenhoitaja on usein hyvä ensimmäinen kontakti.

Hän voi antaa ohjeita syömisen korjaamiseksi ja seurata, miten nuoren syöminen sujuu ja miten paino kehittyy. Lievissä tapauksissa tämä yleensä riittää saamaan nuoren tilanteen takaisin raiteilleen. Jos nuoren tilanteessa ei tapahdu 2-3 kuukauteen muutosta, pyytäkää lähetettä sairaalaan syömishäiriöyksikköön tai psykiatriselle poliklinikalle sen mukaan missä paikassa asiaan on kunnassanne erikoisosaamista.

Onko tärkeää pyrkiä selvittämään oireilun syy?

Syömishäiriö liittyy yleensä johonkin mielen epätasapainotilaan tai psyykkisesti kuormittaneeseen elämäntapahtumaan, kuten kiusaamiseen, muuttoon, vanhempien eroon tai läheisen menetykseen.

Vanhemman kannattaa yrittää jutella ja selvittää, mikä asia nuorta painaa. Vanhemman ei kuitenkaan kannata ryhtyä ratkomaan ongelmaa. Siinä ammattilaisen asiantuntemus ja apu on paras vaihtoehto.

Vanhempi on yleensä hätääntynyt, ja hänelle voi nousta häpeän tai syyllisyyden tunteita, jotka vaikuttavat omaan toimintaan. Vanhemman on vaikea olla objektiivinen suhteessa lapsensa hoitoon.

Miten suhtautua syömishäiriöisen tunteisiin?

Syömishäiriöinen nuori haluaa kontrolloida pelottavia tunteita ja pitää asiat hallinnassa. Syömishäiriö saattaa luoda hermostuneisuutta, vetäytymisen tarvetta, kiukkuisuutta, toivottomuutta ja epäluuloisuutta. Tuntuu kuin nuoren persoonallisuus muuttuisi. Asiaa auttaa konkretisoimaan ajatus loisesta, joka on asettunut taloksi syömishäiriöisen kehoon ja mieleen.

Vanhemmat saattavat realisoida nuorelle tilanteen karuutta sanomalla: ”Olet ruman laiha.” Se on kuitenkin virhe. Anorektikko näkee asian silloin vain niin, että huh, en ole ainakaan lihava. Näin vanhemman hyvää tarkoittava yritys tukee sairautta.

Syömishäiriöisen haava ei ole pinnalla vaan jossakin syvemmällä: ”En koe olevani tarpeeksi arvokas ihmisenä. En riitä. Koen olevani ulkopuolinen”, hän saattaa ajatella.

Siksi syömishäiriöisen kanssa ei kannata keskustella ulkonäöstä vaan hoitaa häntä syvemmältä:

”Olet ihana, tärkeä, rakas, arvokas..”

Mitä tehdä jos nuori ei ymmärrä olevansa sairas?

Syömishäiriöille on tyypillistä, että ainakaan alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas. Puhutaan sairaudentunnottomuudesta. Siksi sen toteaminen, että olet sairas, ei nuorelle toimi.

Mieluummin kannattaa osoittaa käytännön tilanteissa nuorelle, missä hänen sairautensa näkyy. ”Sinä et nyt pysty tähän, ja se on merkki siitä, että et ole kunnossa.” ”Terveenä lähtisit mummolaan / meidän kanssa ulos syömään.”

Miten elää arkea syömishäiriöisen kanssa?

Pyrkikää järjestämään aikaa yhdessä ruokailuille ja syömään kuten ennenkin. Syömishäiriöstä kärsivän nuoren vanhemmat sortuvat helposti ansoihin, jotka eivät palvele lapsen tervehtymistä:

Mitä jos en jaksa jatkuvaa riitelyä ruoasta?

Pyrkikää sopimaan hoitavan tahon kanssa syömisistä niin, että nuori on mukana ja kuulee ohjeet. Olisi hyvä, jos ainakin jompikumpi vanhemmista söisi aina samaan aikaan potilaan kanssa, sillä sairastuneen nuoren voi olla vaikea syödä sovittua määrää, hän saattaa piilotella ruokaa tai bulimiassa pyrkiä oksentamaan ruokailun jälkeen.

Vanhemman tehtävä on tukea nuorta, että syöminen sujuu niin kuin on yhdessä hoidollisesti sovittu. Kannusta nuorta ja viestitä, että projekti on yhteinen: ”Nyt me yhdessä selätämme taudin ja pidämme näistä ohjeista kiinni.” ”Tiedän, että sinua ahdistaa, mutta meidän on noudatettava näitä sovittuja ohjeita.”

Konfliktit pitää vain kestää. Olisi tärkeää, että vanhemmat huolehtivat omasta jaksamisestaan ja varaavat iloa ja voimia tuoville asioille kalenteriin aikaa.  Siinä missä joku latautuu kulttuurin parissa, toinen haluaa liikkua tai nähdä ystäviä ja kolmas ottaa nokkaunet.

Myös toisten vanhempien antama vertaistuki auttaa jaksamaan. Kun jossakin perheessä tilanne on jo menossa parempaan päin, he voivat valaa toivoa toisille. Ota selvää alueesi vertaistukiryhmistä.

Asiantuntijana: Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja psykologi, psykoterapeutti Pia Charpentier.

Lähteet:  Keski-Rahkonen, Anna, Charpentier, Pia & Viljanen, Riikka (toim.): Syömishäiriöt, läheisen opas (WS Bookwell 2010).

Syömishäiriöliitto

Etelän Syli

Kommentoi

Kommentoi juttua: Näin autat syömishäiriöstä kärsivää nuorta, kun arkea on anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö

Sinun täytyy kommentoidaksesi.