Suhteet

Oletko narsistin otteessa?

Suhde narsistiin alkaa usein romanttisesti kuin herttasarjan tarina. Loppu on perhehelvettiä.

Jokainen tuntee huonotuulisia, kielenkäytöltään vastenmielisiä, itsekkäitä ja määräileviä ihmisiä, joiden mielestä vika on aina muissa – ei koskaan itsessä. Kaikki sellaiset ihmiset eivät ole narsisteja, mutta silti kuka tahansa voi joutua tekemisiin narsistin kanssa: elämänkumppanina, lapsena, sukulaisena tai vaikka narsistisen esimiehen alaisena.

– Narsistilla puuttuu yleensä kyky empatiaan. Hän ei halua tai pysty antamaan hyvää läheisilleen, kirjailija Tuija Välipakka määrittelee.

Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren toimittamaan kirjaan Sata tapaa tappaa sielu (Ajatus, 2007) on koottu viidenkymmenen ihmisen kirjoituksia siitä, millaista on elää narsistin kanssa. Tarinoita on sekä miehiltä että naisilta.

Alistamista ja valheita

Suhde alkaa yleensä kuin herttasarjassa. Narsisti nostaa kumppaninsa jalustalle, kehuu, palvoo ja antaa lahjoja.

Narsisti on taitava pitämään yllä kulisseja. Perheen ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä mitään, ellei uhri puhu elämästään. Ennen pitkää narsisti yleensä yrittää eristää kumppaninsa ystävistä, sukulaisista ja harrastuksista. Arki on arvaamatonta, suurten tunnepurkausten yhtäkkistä vaihtelua.

Kulissien takana kuohuu

– Jokaiselta lipsahtaa joskus väärä sana, mutta narsistilla törkeydet ovat toistuvia ja loukkaavia. Lähes kaikki kertoivat rumasta kielenkäytöstä, ulkonäköön asti menevästä arvostelusta ja mitätöinnistä, Tuija Välipakka tiivistää.

Kirjan uhritarinoiden perusteella narsistimiehet ovat usein repivän mustasukkaisia. Narsistinaiset saattavat käyttää seksiä tai lapsia vallankäytön välineenä.

Riitelyä seuraa hyvittely

Narsistin kumppaniksi ajautuu helposti kiltti, alistuva ja imartelua kaipaava mies tai nainen. Jos sietää huonoa kohtelua, eikä osaa asettaa rajoja itselleen tai toiselle, narsisti saa otteen. Hyvä vastapari löytyy myös helposti syyllistyvästä ihmisestä.

Narsistin raivopurkauksia seuraavat usein hyvittelykaudet. Uhri ajattelee, että kyllä me tästä selvitään ja nyt se ymmärtää, että käyttäytyi väärin. Avun hakeminen hidastuu.

Narsistin uhrin tarina

Kari kohteli minua alussa kuin kuningatarta. Hän oli hurmaava ja hyväkäytöksinen. Hänellä oli sana hallussaan. Karilla oli alusta lähtien minuun maaginen ote.

Kari oli kuitenkin sairaalloisen mustasukkainen. Hän ei halunnut, että tapaan ystäviäni. Hän haukkui ja nimitteli selän takana jokaista tapaamaansa ihmistä. Minua hän sätti päin naamaa: rumaksi, läskiksi ja huoraksi.

Hän sai kohtuuttomia raivokohtauksia pikkuasioista ja murjotti päiväkausia. Mies syyllisti minua ja onnistui siinä. Uskoin, että hänen raivokohtauksensa johtuivat minusta ja menin psykiatrille.

Kun aloin puhua erosta, Kari uhkasi itsemurhalla. Hän pyysi anteeksi, ja oli hetken taas hurmaava. Lopulta sain itseeni niin paljon puhtia, että hain avioeroa.

Miksi haksahdin Kariin? Ehkä siksi, että olen liian kiltti, ja minut on helppo syyllistää. Haluan uskoa ihmisistä aina hyvää. Eron hakeminen pitkittyi, koska pelkäsin yksinäisyyttä ja Karin vihaa. Selvisin kuitenkin täysjärkisenä.” – Leena, 41

Juttu julkaistu Kotiliesi 1/2008.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Oletko narsistin otteessa?

kirsiterhikki

En ole enää, mutta seitsemäntoista vuotta saman kodin jakaen narsisti-isän tyttärenä on tehnyt tehtävänsä… Allekirjoitan kaiken edellä kuvatun narsistin käytöksestä. Vaikka peräänkuulutankin avioliitossa jaksamista hyvinä ja pahoina päivinä, niin narsismin kanssa tilanne onkin aika lailla vaikeampi… Kerran eräs psykoanalyytikko sanoi tv-ohjelmassa, että meni noin viisi vuotta, ennen kuin asiakkaassa, narsistissa, alkoi tapahtua muutosta… Ja harvat narsistithan hakeutuvat terapiaan, muuthan ne terapian tarpeessa ovat… Viime syksyn Kotiliedessä käsiteltiin myös hyvin tätä aihetta ja tuotiin esille ne syyt ja juuret, josta narsistisen persoonallisuuden kehittyminen on saanut alkunsa. Ikävä kyllä en vahvastikaan usko vaikeasta narsismista paranemiseen, vaikka mahdotontahan se ei ole. Perheenjäsenillä, puolisolla ja lapsilla, vaan saattaa terveys mennä siinä muutosta odottaessa… Liian kauan ei pitäisikään pyristellä, vaan hakea ammattiapua ajoissa ja tehdä tarvittavat muutokset omassa elämässä.

Pikke

Narsisteja on varmaan erilaisia mutta itse olen elänyt lähes koko elämäni narsistien
kanssa, joille hienon ja tasapainoisen perhe-elämän kulissi on ollut pakkomielle.
Aluksi elin narsisti äitini kanssa yli 20 v. ja sitten 25 v. narsisti puolison kanssa.
Kun tapasin ex-puolisoni kaikki oli hurmaavaa ja kuin satua, tunsin ettei kukaan koskaan ole rakastanut minua kuten hän. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen alkoi tuntua ettei kaikki ole kohdallaan koska jatkuvasti kalvoi epävarmuuden ja epämukavuuden tunne, suhteesta puuttui kaikki ilo ja kumppanuus. Halusin erota
mutta kumppanini joutui masennuksen syövereihin ja rukoili minua jäämään, oli kovin vakuuttava rakkaudentunnustuksineen ja lupasi muuttua ihmisenä. Menimme
vihille mutta muutosta ei tapahtunut ja elämämme oli tylsää, tunteetonta ja tyydyttämätöntä. 40 v. täytettyään ex:n käytös muuttui radikaalisti; mustasukkaisuus lisääntyi ja kohdistui vuosikymmeniä sitten olleisiin ihmissuhteisiini jotka olivat ennen yhteistä historiaamme. Hänen mielestään ne suhteet olivat kaikki hänen pettämistään ja siksi hänellä oli nyt oikeutus pettää minua ihan kuinka paljon tahansa. Myös alkoholinkäyttö lisääntyi ja muuttui säännölliseksi ja humalassa hän muuttui myös väkivaltaiseksi. Henkistä väkivaltaa
oli jatkuva syyttely siitä, että olin pilannut hänen elämänsä ja tuhonnut kaiken kauniin ja viattoman. Vaikka itsetuntoni oli lähes nollassa jaksoin vetää itseni irti
avioliitosta mutta henkisesti työ uhriuden voittamiseksi jatkuu vielä useiden vuosien ajan. Erostakin on jo useampi vuosi ja emme onneksi ole tekemisissä toistemme kanssa. Eroni jälkeen ymmärsin myös miksi suhteeni äitiini oli niin vaikea ja ahdistava; äitini oli täysin samanlaisesti käyttäytyvä narsisti kuin ex-puolisoni.
Muistankin joskus sanoneeni exälle, että sinussa on jotain niin tuttua ja sehän oli
se samanlainen kieroutunut ajatusmaailma kuin puolisollani. Toipuminen on kovaa
työtä.

Omilla jaloillani seison enkä muuta voi

Voi kuullostaa julmalta, mutta narsisteja olisi maailmassa paljon vähemmän ellei olisi näitä alistuvia tohvelisankareita ja -sankarittaria, jotka suostuvat näiden narsististen henkilöiden pompoteltaviksi. Riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta niin tarvitaan kaikissa muissakin ihmissuhteissa -niin hyvässä kuin pahassakin! Ihmettelen vain, kuinka joku voi suostua alistumaan jopa vuosikymmeniä, sehän on silkkaa ajan ja oman positiivisen energian haaskuuta. Kenenkään ei ole pakko olla naimisissa, jos toinen puoliso on sopimatonta sorttia. Ja jos vaan jatkaa eloa narsistin kanssa, niin kyllä siinä itseäänkin saa osaltansa kiittää siitä, että lojuu toisen henkilön kynnysmattona. Minä en sellaiseen elämään suostu, koska elämässä tulee harmeja vastaan muutenkin.

Kestän kyllä, olenhan itsekin epätäydellinen

Tunnen kaksi aika selkeästi narsistin piirteitä omaavaa
: enoni, mieheni.
Enollani on kaikki mahdolliset narsistin piirteet paitsi että hän ei koskaan pyydä anteeksi eikä hyvittele, puhumattakaan että osaisi edes kiittää mistään. Onneksi
hän on poikamies, mutta osa suvusta on kovilla sillä enoni asuu perikunnan omistamassa talossa, mutta hallitsee sitä kuin omaansa, silti toiset tekevät
siellä kaiken : pihatyöt ja remontit koska eno on niin sairaalloinen. Vaan eipä hän
silti suostu muuttamaan talosta pois kuin kuulemma jalat edellä. Kuvitelkaa,
sairas kuusikymppinen 6 h talossa toisten passattavana. Sairauksien takia
suvulta löytyy empatiaa ja häntä hoivataan.
Mieheni taas on ilkeyksien heittelijä ja pitkävihainen eikä myöskään pyydä koskaan anteeksi ja
suuttuu ellei asiat mene mielen mukaan. Nämä ovat n. viikon puhumattomuuden puuskia ja niitä
seuraa aina kauan kestävä ja miellyttävä käytös, kunnes aivan yhtäkkiä taas…
Ikävä kyllä, hän kuuluu myös siihen lajiin joka ei koskaan anna anteeksi
kokemiaan vääryyksiä ei-verisukulaisten taholta. Häntä itseään ei saa moittia,
eikä hän myöskään näe omassa suvussaan koskaan mitään vikaa.

En suostu enää syylliseksi

Tutustukaapa Raimo Mäkelän kirjaan: Naamiona terve mieli. Tästä kirjasesta sain avun narsistisen sukulaisen kohtaamisessa. Kirjassa kuvataan tarkoin narsistin luonnetta. Oli uskomatonta huomata, että kirja oli kuin henkilökuvaus sukulaisesta, jonka syytöksiä ja alistamista olimme lähipiirissä kestäneet jo vuosia.

maija vaan

kirjoituksen narsistista meni väärälle sivulle. tässä nyt tämä:
Kaikki samat piirteet tuli esille kaverissani viimme vuonna,. Tapasin hänet suomi24 treffisivun kautta, edellisvuoden lopulla marraskuussa. ihastuin aj rakastuin, otin työstäni vuorotteluvapaata ja virkavapaata ja muutin kainuuseen pohjoispohjanmaalta. Kun pääsin siellä töihin alkoi helvetti. minulle ei olisi saaneet vanhemmat ,ei lapset, ei ystävät eikä työkaverit soitella. töihinkin soitteli ja laitteli viestejä, piti suuttua että en voi töissä vastailla. jopa siihen että tarkisti kännyni kuka viestitti aj soitti. salaa piti soitta vanhemmille ja ystävälleni ja poistaa sit soitot. elämä kävi kurjaksi .Mihinkään en päässyt yksin menemään.Mutta onneks muula oli vahva usko ja luottamus Jumalaan. onneks oli työpaikka kotikunnassa johon sain palata. numero piti vaihtaa häirinnältä ei saanut rauhaa. kerran ilmestyi pihaalle,mutta ei päässyt sisään.nyt ole muuttanut eikä hän tiedä osoitettani eikä numeroon. kiitos Herran pääsin siitä pälkähästä.
maija vaan

[10] 19.8.2008 klo 21.30, maija vaan

väsynyt

Halun tuoda oman kokemukseni avioliitosta narsistin kanssa. Välillä tuntuu että vika onkin minussa.Muutama esimerkki, elän uudessa avioliitossa josta kaksi lasta. Miehellä ei lapsia eikä edes kihlausta takana. Minulta kielettiin kaikki kontaktit entisen miehen sukulaisiin, tytärtäni hän kielsi tulemasta ”oman kattonsa alle kirosanojen siivittämänä”. Kun lapseni uskalsivat tulla hän lähti samasta ovesta ulos.Jasitä mökötystä ja ylimielisyyttä mitä hän osoitti minulle aina. Meille ei saanut soitta, kun poikani soitti ja lähetti terveisiä miehelleni; hän sanoi ja saatana minulle ei tarvitse terveisiä lähettää. Aina kun puhelin soi olisi kuin olisin tukehtunut, niin ahdisti.. En tiedä edes hänen palkkaansa,kun kysyin sitä parisuhdeterapiassa hän sanoi, että se on yleistä tietoa jonka saa verotoimistosta. Nykyisin saankin lukea lehdestä sen tiedon koska hän on kunnassa kärkipäässä parhaiten ansaitsevien joukossa. Lapsenlapseni oli keväällä yökylässä, josta hän mökötti minulle, häneltä loppui kaikki emotionaaliset tarpeet kun en huomioinut häntä tarpeeksi. Hän sanoi sen terapiassa, jossa emme käy koska olen todennut sen turhaksi. Aamulla hän lähti huoltoasemalle aamukahville vain sen takia kun lapsenlapseni oli kylässä ja en huomoinut häntä terpeeksi. Hänen mielestään koti jossa asutaan on hänen ja hän on sen sanonutkinminulla ei ole oikeuksia kun en maksa lainaa, mutta hän ei ota huomioon että hoidan kodin ostan ruokaa ja hoidan yhteistä poikaa. Omat työt olen aina joutunut sovittelemaan hänen töihinsa, hän on matkatöissä, hän vetoaakin siihen että koska hän hoitaa ja maksaa laskut .En jaksa enää, olen eroamassa

sydän hajalla.

mulla on kans kokemuksia narsisti aviomiehestäni. hän on sairaalloisen mustasukkainen, itserakas, valehtelija, pettäjä ja hyväksikäyttäjä vaikkei muille sitä myönnä. olen joutunut kestämään tämmöistä helvettiä kohta n,4-5 vuotta. meillä neljä lasta joista kaksi hänen ja kaksi vanhinta minun edellisestä suhteesta. olen tällä hetkellä asumus-erossa, lopullinen avio-ero paperi postittamatta. ei voi sitä hyväksyä etten halua olla enää hänen ystävä. kiristää lasten kautta. avioliiton aikana ollut monia naisia, joista olen saanut tietää vasta kun muutettiin eri osoitteeseen.olen aivan hajalla tämän ihmisen takia, en tiedä miten elämästä selviän eteenpäin. onko teillä kellään samanlaisia kokemuksia asiasta?

Broken

Kokemus narsisti äidistä.
Hän jumaloi exääni (joka yllätys yllätys oli myös narsisti) ja hän toivoi että ehkäpä me vielä joku päivä palaisimme yhteen.

Tavattuani uuden miehen, asuin vielä kotona. Äitini alkoi lahjoa minua kaikin tavoin, jotta jättäisin uuden. Hän osti minulle jonkin astian sanoen ”ole nyt sitten kiltisti”. Hän keksi myös valheita päästäkseen tavoitteeseensa.

Henkistä väkivaltaa, loukkauksia, haukkumista ”sinulla ei ole järkeä, sinuun ei voi luottaa”.
En koskaan muista hänen pyytäneen anteeksi, koki olevansa aina oikeassa ja muut olivat väärässä. Hän vähätteli toisia ja oli mielellään diagnosoimassa jopa eräästä sukulaisestaan hänen olevan narsisti.
Kun pienenä olin pahoittanut mieleni, en muista ettäkö hän pahemmin olisi ollut lohduttamassa, vaikka minä itkin, kun oli paha olla.

Voimani loppuivat tasan! 4kk sitten. Mutta olen uhri. Mieleltäni järkyin niin pahasti, että vasta nyt keväällä olen alkanut ymmärtää mitä äitini todellisuudessa oli. Vasta äskettäin huomasin, että minähän olin narsistin uhri!!

Hän määräsi, jopa avioliitossaan. Hän osti vaatteita meille perheenjäsenille, jotka häntä miellyttivät, ei väliä pidimmekö me niistä. Hän oli ostanut minulle nuoruus vuosinani paidan josta en pitänyt, pakotti pitämään sitä edes päivän.

Isäni lähti ajoissa, ja olen ihmetellyt, miksi narsisti äitini antoi hänen mennä. Jäljelle jäi vielä minä, jota hän sai käskyttää ja alistaa miten tahtoi.

Olen iloinen että olen tunnistanut olleeni uhri, mutta toisaalta se paha olo syyllisyydestä, etten huomannut aiemmin ja lähtenyt menemään aikaisemmin. Mutta toisaalta, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kaikki ne loukkaukset ja syytökset mitä sain kuulla. Elin vankina, lapsuuden kodissani. Nykyään käyn enemmän ulkona, narsisti äidin lapsena en saanut toteuttaa itseäni, olla vapaampi.

Mietin myös, koska olen saanut olla se uhri syntymästäni asti, n.20 vuotta, onko enää minua. Onko olemassa minua, johon narsisti ei ole soluttautunut, vai ainoastaan se minä, mitä narsisti äitini muovasi mieleisekseen?

Tiedän että elämässäni alkaa aikakausi, jolloin rakennan minäni uudestaan, joten vastaus noihin kysymyksiini taitaa siten olla, että on ollut nämä vuodet vain minä, mihin narsisti soluttautui.
Minän rakentaminen vie aikaa, uhrina koen pahaa oloa alistetuksi tulemisesta, syytöksistä ja loukkauksista. En muista äidistäni mitään hyvää, jäljellä on vain vihaa.

Olen ristiriidassa niiden kirjoitusten kanssa, jotka kehoittavat antamaan narsistille anteeksi. Se ei auta, narsisti hyötyy vain anteeksi annosta ja jatkaa käytöstään. Hän ei myöskään myöntäisi tehneensä mitään väärin. Tämä oli tuttua exäni kanssa. Suhteen loppuvaiheessa solvasimme toisiamme puolin ja toisin. Minä olin pyytämässä anteeksi, exäni ei, koska hän ei kokenut loukkaustensa olleen niin pahoja.

En tiedä, kuinka kauan vie aikaa ennen kuin paranen. Mutta vähitellen alan voida paremmin, kun ei tarvitse olla enää tekemisissä äitini kanssa.

Olen pari kuukautta sitten tuntenut itseni vähän väliä mitättömäksi, arvottomaksi, samoin kokenut kadottaneeni itsetunnon. Syy ei ole minun, syy on äitini.

Narsistin uhri

Tämä on kyllä ihme. Oikeen tosi suuri ihme. Täällä kaikkien äidit ja miehet on narsisteja, MITÄ kuunteletteko itseänne. Jospa sinä itse oletki juuri se narsisti. Jos miehet vaan uskaltaisi kertoo niin kuppi olis toisin päin. Jos äiti on narsisti se on siis ollut nainen eikä isäsi siis mies. Miten voi olla ettei ikinä kuule juuri ton NS isän tai ex,n tarinaa. Menkää itseenne naiset. Yleensä te vedätte ton narsisti kortin jos ette saa määrätä ja päättää kaikkea. Ystävä piirissäni ja tavatessani pariskuntia niin yleensä nainen haukkuu tai VÄHÄTTELEE MIESTÄÄN KAIKKIEN KUULLEN. MITÄ TÄMÄ SITTEN ON

Tinde

Juuri näin, kuppi nurin. Nimittäin huomasin saman että muutuin. En olekaan säälittävä vain koston himoinen. Pitäisi erota mutta nyt hänen pitää kestää minua. Olin iloinen, pirteä ennen. Tapasin tämän miehen. Hän ylisti minua kuukausia. Sitten se loppui. Ei saanut puhelimeen vastata saatikka soittaa. Työni piti jättää, hän karjui joka aamu typerää työtäni. No se olikin vain lisä hanke. Olin harvahammas. Yö purennan vuoksi hampaita takaa halkesi ja lopulta ne oli pakko poistaa. Olin sika läski. Perse levinnyt akka. Pilasin hänen elämänsä, no olin jo kolmas pilaaja. Minulta meni elämä mutta ei kaikki, jään tähän ja otan oppia. Näin voi myös itsekin muuttua.

Moira

Tuttu juttu. En tajunnut äitini narsismia oikeastaan ennen kuin olin ollut muutaman vuoden avioliitossa narsistin kanssa. Hän oli hyvä manipuloimaan kaikkia ja osasi todella syyllistää meitä lapsia ihan pienestä pitäen. Siksi varmaan sorruinkin narsistiin koska tunsin kaikesta syyllisyyttä. He olivat todella hyviä yhdessä nujertamaan minut kokonaan. Pääsin viimein eroon miehestäni vaikka voimia paljon vei ja vaatikin. Äitiäni en myöskään haluaisi tavata koska ahdistun hirveästi siitä. Joskus kuitenkin joidenkin perhejuhlien tms. vuoksi valitettavasti joudun samaan paikkaan niin hänen kuin entisen mieheni kanssa ja silloin he todella mitätöivät minua yhteistuumin, eli minua ei tervehditä eikä minulle puhuta, myöskään useat terveet sukulaiset eivät uskalla heidän nähtensä minulle puhua. Myös toinen sisaristani on narsisti, hän riitelee kaikkien kanssa ja yrittää manipuloida jokaista toisiaan vastaan ja tässä käyttää äitiä apunaan aika tehokkaasti. Myös entisen mieheni kanssa yhdessä hän yrittää vakuuttaa kaikille minun olevan se syyllinen osapuoli esim. avioeroni suhteen. Mieheni oli kertonut minulla olleen muita miehiä ja siksi jätin hänet, tämän he kaikki uskoivat vaikka minulla ei ollut ketään koska naisystäviäkään minulla ei saanut olla. Mies kontrolloi kaikki minun menoni.

PINJA

Minä en ole varma onko mieheni narsisti , mutta kun olen lukenut kuvauksia niin monta kohtaa pitää paikkansa. Mieheni ei puhu minulle enää kuin ihan pakollisen.Mökötystä on kestänyt jo monta kuukautta. Minä en hänen sanojensa mukaan ole mitään ilman häntä ja olen vaan rahan takia hänen kanssaan. Käymme molemmat töissä ja maksan laskuja ja ostan ruoan perheelle. Mieheni ”säästää” tilinsä. Minulla on tyttö entisen mieheni kanssa ja tyttöä ei nykyinen mieheni voi sietää. Eikä ole koskaan sietänytkään. Keksii kaikkia asumissääntöjä millä saa tyttäreni elämän hankalaksi. Miehelleni ei saa sanoa vastaan ja jos hän mokaa jonkun asian siitä ei saa mainita. Jos joku pyytää häntä lähtemään vaikka saunailtaan kanssaan ja mieheni ei tahdo lähteä, hän ei sano sitä suoraan vaan sanoo keskustelevansa asiasta minun kanssani ja jos minä annan luvan hän tulee. Tosiasiassa hän ei puhu kanssani mitään ja hänen kaverinsa luulevat että minä olen oikea pirttihirmu kun en päästä häntä lähtemään. Kirjoitelkaa miltä tämä teistä kuulostaa , minulta alkaa voimat loppua.

Vanja

Olin vuosia narsistin alaisena. Kesti kauan ennen kuin huomasin tämän, koska ihmiset puhuivat yleensä, että pomo olisi kuivahumalassa. Oireet kun muistuttaa paljon alkoholismin oireita esim. manipulointi, epärehellisyys, toisten syyttäminen asioista, empatian puute, salaperäisyys, moraalittomuus ja lain yläpuolelle asettuminen.

Koko työyhteisö toimi tietysti pomon edellyttämällä tavalla, päällimäisenä tuntui epärehellisyys, salailu, itsensä yliarvostaminen ja toisten ylikäveleminen. Omista todellisista tunteista ei tietenkään kukaan voinut puhua, tuskin edes tuntea, vaan tunteet piti opetella tuntemaan niinkuin pomo halusi niiden olevan. Meiltä puuttui myös kokonaan lakiin perustuvat oikeudet, koska pomo ei niitä hyväksynyt. Hänen sana oli laki hänen työmaallaan

Onneksi pääsin irti siitä työyhteisöstä ja kykenen nyt näkemään tilani ja niiden tilan, jotka ovat vielä siellä töissä, mutta sitä en voi tietää toivunko tästä koskaan.

Niinpä

Hyvä, että tunnistit tilanteen ja sen, että pomosi oli narsisti. Moni on jäänyt tällaiseen työpaikkaan ja kärsii…

ps

Onko sekään hyvä, että aina kaikki luovuttaa ongelmissa narsistin kanssa. Voiko taistella vastaan? Voiko voittaa? Narsisti esimiehenä ei ole harvinaisuus ja on osasyy siihen, että Suomen työelämässä voidaan huonosti. Yleensä esimiehen esimies ei tunnista/ei halua tunnustaa ongelmaa. Luottamusmiehellä ei ole valtaa. Työterveyshuollolla ei ole puhtia/osaamista tehdä vaikeille asioille mitään. Kuinka yksittäinen työntekijä asiantuntijaorganisaatiossa voi ratkaista ongelmaa? Muutenhan se vaan jatkuu loputtomiin. Jos lähtee pois. Aina löytyy uusi uhri. Kommentteja?

Mama Africa

ps:lle kommentti: Entisessä työpaikassani yritettiin tätä. niin luottamusmies kuin työsuojelu olivat vetämässä yhtä köyttä. Lopputulos: narsistia puolustettiin johdon toimesta, uhreja tuli lisää. Loppujen lopulta myös narsisti esimies lähti, mutta täystuho oli tapahtunut sitä ennen. Vakavia psyykkisiä vaurioita tuli monelle. Tällä esimiehellä oli myös alkoholiongelma narsismin lisänä.
Tällaiset esimiehet ovat kiertämässä paikasta toiseen, aina jättäen tuhoa jälkeensä. Valitettavasti heitä voi vain paeta.

miniä

Minulla on anoppina persläpeensä myöten narsisti. Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta kimpassa ja niistä 26 vuotta naimisissa. Kakki meni muistaakseni ihan hyvin siihen asti kunnes saimme ensimmäisen lapsemme . Anoppi oli ensin mieleissään pojantyttärestä, koska hänellä itsellään oli kolme poikaa. Ristiäisten jälkeen kaikki muuttui ja olemme saaneet tutaan koko perhe reilut parikymmentä vuotta anoppini narsismista. Kaikki perheemme juhlapäivät hän on pilannut omalla huonolla käytösellään. Ristiäisissäkin anoppi ilmoitti, että olettepa antaneet tytölle karmean nimen ja kannattaisi olla kertomatta sitä koulussa ettei vaan joudu nimensä takia kiusatuksi. Tyttö kastettiin Emilia Amandaksi??? Kaunis nimi ainakin meidän mielestä. Koskaan hän ei ole lapsiamme nimi- syntymä- tai joululahjoilla muistanut. Se on loukannut lapsia ja myös meitä vanhempia. Tärkeämpää on ollut lahjoa ja jakaa rahaa kaiken maailman kumminkaimanserkkuille. Pitää nimittäin esittää kuinka hyvä ja huomaavainen ihminen hän on.Tyttäremme lakkiaisiin anoppi ei vaivautunut tulemaan, koska hänellä sattui juuri samaan aikaan olemaan tärkeämpää tekemistä. Se loukkasi tytärtämme ja myös meitä vanhempia.Tyttäremme muutti omilleen kolme vuotta sitten. Mummu ei ole tähän päivään mennessä vaivautunut kertaakaan soittamaan tai käymään katsomaan kuinka oma lapsenlapsi voi ja pärjää omillaan. Ei kuulemma kiinnosta. Poikamme meni viime kesänä armeijaan. Yhtä ainoaa yhteydenottoa tämän asian tiimoilta ei ole tullut, koska asia ei häntä kiinnosta. Pojasta on tuntunut tosi pahalle kun oma mummu on täydellinen tyränni ja itsekeskeinen paska. Anopin huono käytös on vaikuttanut perheelämäämme valtavasti. Hän on vuosia loukannut perhettämme sanoillaan ja sekopäisillä toilauksillaan. Appiukkoni oli täysin tämän hirmun tossun alla, eikä osannut tai enää jaksanut taistella tätä jakomilitautista vastaan.Toivottavasti voimme elää normaalia elämää sen jälkeen kun anopilta pukkaa horsmaa takapuolesta. Siihen asti ei auta muu kuin pysyä kaukana tästä ihmishirviöstä ja odotella, että paha saa palkkansa ennemmin tai myöhemmin.

Viisastunut

Olin naimisissa narsistin kanssa, masennuin, aloin kärsimään paniikkihäiriöistä, sosiaalinen elämäni kaventui kaventumistaan. Olin ennen iloinen, hauska, sosiaalinen, järjestelmällinen, kaunis ja kaikin tavoin pyrin hyvään elämään. Saatuamme lapsen kaikki muuttui. Lapsi valvotti ja mieheni ei suostunut auttamaan sillä hän sanoi käyvänsä töissä. Tätä kesti monta vuotta ja minä paloin loppuun. Lapsemme syntymän jälkeen olen käynyt terapiassa ja masennuksen jatkuessa aviomieheni haki eroa. Käyn edelleen terapiassa ja olen vasta monen vuoden jälkeen tajunnut sen kautta, että olen narsistin uhri. Empaatittoman hirviön uhri joka ei osannut rakastaa. Tästä viisastuneena pyrin kohtaamaan ihmisiä joilla on hyvä sydän. Iso ja lämmin sydän 🙂 Jaksamisia kaikille, suojelkaa oikeuksianne ja olkaa itsellenne rakkaita, karttakaa ihmisiä jotka alistavat ja saavat olonne huonoksi <3

lupiini

On kauheaa olla oman äidin kiusaama ja halveksima.Jo lapsuudesta muistan,ettei koskaan hyväksytty en osannut tehdä mitään.Nyt ymmärrän,että äitini oli narsisti pahintalajia.Koskaan ei ole tullut yhtään kannustavaa sanaa,kiitoksesta puhumattakaan.Naimisiin mentyäni miehenaukaisi silmäni,sen jälkeen on miehini muuttunut aivan tarpeettomaksi,mustamaalaaminen ja pahan puhuminen on jokapäiväistä.Myös lapsieni elämä on mummon reposteltavana.25v. sitten mummo ei tullut nuoremmaisten ristiäisiin,vanhemman pojan rippijuhliin mummo tuli ns.pitkinhampain.Mieheni syntymäpäivillä saatiin mielipahaa.Lukaisat joulut ja äitienpäivät ovat olleet pilalla äidin kutsuttua itsensä meille kylään.Myöskään poikani lapsen ristiäiset eivät äitiäni kiinnostaneet.Pahimpana pidän sen ,että äiti teki vuosikausia kaikkensa,ettemme olisi sisareni kanssa tekemisissä,se mollaaminen ja toisesta toiselle juoruaminen oli aivan kamalaa,äiti oli tosi tyytyväinen,kun emme sisareni kanssa olleet puheväleissä,varmuudeksi jokin sopiva juttu äidin kertomana takasi,että riita pysyi.Onneksi saimme sisareni kanssa välimme kuntoon ja asiat sovittua ja olemme tehneet lankomiehen ohjeen mukaan,emme ole kertoneet äidille kumpikaan,että välit ovat kunnossa,olemme sopineet siskon kanssa,että emme välitä äidin jutuista,selvitämme asiat heti.Tätä on nyt jatkunut useita vuosia ja hyvin on pelannut.Viime kesänä äiti soitti ja sanoi,ettei tarvitse minua enää,eikä minusta ole mitään apua eikä hyötyä.Sen jälkeen emme ole olleet yhteydessä,mutta olen kuullut ajna silloin tällöin sukulaisilta,että miten paha minä olen ja koko minun perheeni miniät mukaanlukien. Voimia kaikille äidin tytöille.

Hupsista

Asuin narsistin kanssa 6 vuotta ja voi kuinka olen ONNELLINEN vihdoinkin päästyäni hänestä eroon! Tuo mies hajotti minut palasiin, imi elämäniloni täysin ja pudotti itsetuntoni miinuksen puolelle. Jälkikäteen olen tajunnut, ettei kukaan terve ihminen voi kohdella omaa vaimoaan niin kuin ex-mieheni minua kohteli: jatkuvaa alistamista, mitätöintiä, haukkumista, pettämistä, valehtelua, vihoittelua ja ihailun tarvetta.

Nyt hänellä on joku uusi raukka, jonka elämä on luultavasti jo aivan säpäleinä. Minulle hän kertoi, ettei ole tämän uuden kanssa onnellinen. Jonkun kanssa vain on pakko olla, sillä se on parempaa kuin olla yksin.

saatan ottaa etäisyyttä miehiin joksikin aikaa..

Huh, no nyt olen asiasta täysin varma. Exälläni on huomattavia narsistisia piirteitä. Aluksi tapaillessamme hän oli kuin enkeli! luoja auttakoon kun aloimme seurustella. en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan kenellekkään niin julmasti, tunteettomasti, halventavasti, alentuvasti ja törkeästi! Niitä päättömiä syytöksiä!! Hän tietää kaiken. Minä olen vain mitätön valehteleva huora. kaikki kaverini olivat vain likaisia panoja. millään sanoillani ei ollut mitään merkitystä. MInä olin se narsisti, hyväksikäyttäjä, tunteeton noita. pahuus on pinttynyt minuun. halusin hänen sanojensa mukaan vain pahaa ja satuttaa kaikkia. en kuulemma välittänyt mistään, en arvostanut hänen tekemiään suuria uhrauksia ( itse en nähnyt mitään näistä kuvitteellissista uhrauksista) kuinka minun kanssa on niin vaikeaa ja hän yrittää vain kestää ja hyväksyä minun heikkoudet ja viat. Hänen vikojaan ei saanut mainita. siitä syntyi räjähdys! Eron jälkeen alkoi puhelimitse yötä päivää jatkuva henkinen väkivalta. kuinka hän yritti uskotella minulle kuinka paha ja inhottava olento olen. yritti kaivautua mieleeni ja romuttaa itsetuntoni. olin ihan romuna jo viikkojen jatkuvan solvaamisen jälkeen. aloin pelätä koska hän tuntuu olevan myös vainoharhainen. ei suoranaisesti uhannut mutta on luvannut pitää huolen etten enää koskaan satuta ketään. kertoi käyttäneensä kaikki kontaksinsa ja kertoneensa minusta muille. pelkään ihan tosissani että kohta perässäni on kokonainen jengi samanlaisia sekopäitä omilla kotikulmillani. olen ilmoittanut asiasta poliisille ja he suosittelivat nostamaan syytteen. he soittivat exälle minkä jälkeen viestien lähettely on vähentynyt huomattavasti, muttei vieläkään loppunut. edelleen hän jankuttaa keskeneräissitä asioista. tänään taas tullut viestiä että hän on täällä ja haluaa selvittää asiat. itse en halua olla missään tekemisissä enää. olen nähnyt viikkoja painajaisia miten hän tulee ja miten monella tavalla olen turhaan yrittänyt pelastautua ja pelastaa tai piilottaa lapseni. yritän hillitä haluani paeta ja piiloutua, jos koskaan enää haluan elää normaalia elämää. Jos uskoni itseeni olisi yhtään heikompi luulen että hän olisi jopa saattanut saada minut uskomaan mielettömät syytöksensä ja saada jopa minutkin sekoamaan. en uskalla vaihtaa numeroa koska pelkään että tajutessaan ettei enää saa yhteyttä hän tulisi kotiini. Uskon että ainut vaihtoehto saattaa nyt olla syytteen nostaminen mikä tulee luultavasti olemaan elämäni rankin kokemus. toivon vain että se olisi jo ohi ja saisin elää rauhassa.

Uskokaa itseenne! kun itse tunnette itsenne kukaan ei voi vaikuttaa siihen mitä olette. oma tahto, luottamus itseensä ja ymmärrys että he ovat todella sairaita todennäköisesti tiedostamattaan sitä itse, ovat parhaita aseita näitä pikku terroristeja vastaan

Narsisteja kokenut

#20, älä ala tapella narsistin kanssa. Et voi voittaa, voit vain paeta. Estä hänen viestiensä ja puhelujen tulo liittymääsi tai vaihda numeroa. Jos hän ilmestyy kotiisi hae lähestymiskieltoa. Teillä ei ole mitään mikä pakottaisi olemaan yhteydessä ja tapaamaan. Älä anna hänelle mitään toivoa vaan tee selväksi ettet halua minkäänlaisia yhteydenottoja häneltä.
Epäilys herää oletko täysin syytön hänen reaktioonsa kun et näin ole jo toiminut. Toivon kuitenkin että exäsi syytökset eivät ole tosia. Moni narsisti vain on taitava kääntämään syyn toisen niskoille. Exäsi reaktiot voisivat ihan hyvin olla narsistin uhrin reaktioita.
Tiedän nimittäin narsistin joka on saanut kaikki naisensa samaan jamaan kuin sinun exäsi, ja itse hän pitää itseään täysin viattomana, ”jotenkin” hän vain löytää pelkästään hulluja naisia jotka kadottavat minuutensa ja itsetuntonsa vasta oltuaan joitakin kuukausia hänen kanssaan. Hänen omaa itsetuntoaan kumppanin henkinen hajoaminen pönkittää joten hän ei tee mitään tilanteen katkaisemiseksi vaan pitkittää sitä ja viivyttelee niin kauan että toinen väsyy ja on ihan loppu, ja luovuttaa lopulta kaikki voimansa menettäneenä.
Mene myös terapiaan! Tarvitset sitä jos olet todella ollut uhrina suhteessa narsistin kanssa! Jos olet niin lujasti narsistin otteessa että tarvitset poliisia ja syytteiden nostamista yms, tarvitset myös terapiaa selvitäksesi suhteesta.
Jos taas selvisit vähäisillä vaurioilla nopeasti ulos suhteesta, olet todennäköisesti onnekas eikä hän saanut tarpeeksi lujaa otetta sinusta. Silloin hän myös jättää sinut rauhaan kunhan teet selväksi ettet halua pitää yhteyttä. Narsisti luovuttaa nopeasti kun huomaa ettei saa sinusta enää mitään irti. Haasteet yms voi vain rohkaista häntä jatkamaan. Et puhu mitään väkivallasta joten tästä voit selvitä varmaankin ilman poliisiakin.

niin yksin

tapasin mieheni 3v.sitten.hän muuti luokseni heti asumaan.hän oli jotain niin ihanaa,kuvittelin että hän oli se mitä olin aina etsinyt.hänellä oli poika edellisestä avoliitosta,josta hän kertoi oman tarinansa.hän kertoi heti alussa kuinka hänellä on yhteishuoltajuus poikaansa,poika olisi hänen luona joka toinen vk.loppu.meni kuukausia ja poika ei tavannut isäänsä.kysyin monta kertaa miksi ei tapaa,aina jotain ihmeellisiä selityksiä.kun aikaa kului,aloin huolestumaan hänen oikeuksista ja puuttumaan asiaan.ehdotin että otamme yhdessä yhteyttä poikaasi,siitä helvetti alkoi.sai raivareita,kun puutuin kuulemmma asiaan mikä ei minulle kuulu.puhuin asiasta hänen äidille.hän suositteli vaan minulle antamaan asian olla,jäin vaan ihmettelemään kuinka hänkään ei halunnut tavata lapsenlastaan,vaan haukkui minulle pojan äitiä kuinka on huonosti kohdellut miestäni.annoin asian olla.minulla oli takanani 12v.suhde,josta olin eronnut ystävänä.kun hän sai kuulla että olin ollut yhteydessä entiseen mieheeni tai hänen vanhempiin,hän haukkui minut huoraksi ja että ei ymmärrä miksi olen tekemisissä häneen,ei hänkään entisiä haikaile.yritin puolustaa itseäni,sanomalla että se perhe on minulle tärkeä,olen elänyt heidän kanssa puolet elämästäni.ulkona käydessämme,huomasin hänen jutuissa aina olevan jotain liioteltua tai pelkkää valhetta.mitä enemmän hän oli juonnut sen enemmän jutut menivät ristiin.kun mainitsin asiasta hänelle,hän synnytti riidan,koska tiesi minun pakenavan tilannetta positumalla paikalta.seuraavana päivänä asiasta mainiten,hän sai kauheat raivarit ja pakeni baariin.luulin että ympäristö missä hän on asunut,on hänellä pahaksi ja muutin hänen kanssa 200km päähän.tein omasta mielestäni suuren uhrauksen kun jätin kaikki ystäväni ja perheeni,lähdin hänen kanssa rakentamaan elämää.se oli elämäni suurin virhe.uusi paikkakunta,uudet ystävät.hän alkoi juomaan enemmän,kaikki ajat vietti baarissa ja heti aamusta aiheutti jostain riidan jotta voisi lähteä ovet paukkuen,syyttäen minua kaikesta,jopa juomisesta.hän suunnitteli menonsa aina niin että en voisi tulla mukaan tai en tapaisi hänen uusia ystäviä,peläten että jäisi valheistansa kiinni.hän ei koskaan myöntänyt valehtelevansa,vaikka itse olin vieressä kuulemassa,hän vaan itse uskoi juttuihinsa niin uskollisesti.aloin tuntea itseni kaiken pahan juureksi,itsetuntoni oli aivan kadotettu.aloin suunnitella muuttoa pois.hän ei aluksi tuntenut mitään,luuli että en kumminkaan tekisi sitä.kunnes muutin takasin,hän heräsi todellisuuteen,että uskalsinkin lähteä.hän itki ensinmäisen kerran,ja se mursi minut,teinkö oikein.jatkoimme suhdetta vaikka asuin toisella paikkakunnalla.hän valehteli muille että olin viennyt hänen rahansa ja palannut ex-mieheni luo.hän valehteli minulle kuinka ystäväni olivat kääntyneet minua vastaan ja en uskaltanut ottaa kehenkään yhteyttä.omalle äidillenikään en kehannut kertoa totuutta.tunsin itseni niin yksinäiseksi.kun mainitsin asiasta hänelle,hän vain sanoi itse halusit muuttaa pois,hän ei tehnyt mitään pahaa.veljeni joutui keväällä sairaalaan,kun hänelle asiasta soitin paniikissa,hän vaan tokaisi,no mitäs on niin lihava!!muutin takaisin samalle paikkakunnalle työn perässä,hän itse mainitsi minulle työstä.olin asunut 2vk,kun hän jäi pettämisestä kiinni ja tarinoista mitä oli valehdellut,hän ei vaan pystynyt myöntämään virheitään,vaan syytti minua että olen keksinyt kaiken.silloin minulla vaan jotenkin kellot soi,onko toi mies sairas vai olenko itse.onnex uskalsin alkaa puhua asioista asioiden todellisuudessa ja selvisi että en ole ainut joka on juotunut narsistin uhriksi.nyt yritän kasata itseäni ja löytää menetetyn itsetuntoni.suuri apu oli kun sai puhua asiasta ulkopuolisen kanssa ja kuulla hänen näkemys asiaan.kiitos siitä rakkaat läheiset,ilman teitä en olisi uskaltanut!!!

Voimaa!

Naiset, narsistimiesten ym. uhrit! Lukeaa ihmeessä hiljattain suomennettu Karyl Mcbriden kirja: ENKÖ KOSKAAN OLE TARPEEKSI HYVÄ? -KUINKA TYTÄR VOI TOIPUA NARSISTISESTA ÄIDISTÄ. Vuosien terapian ja usean eri narsistisen miehen jälkeen tämä kirja avasi silmäni aivan uudella tavalla. Kuinka kaamealla tavalla sitä ihminen toistaa jotakin kotoa oppimaansa. Luulen että siinä piilee avain narsistien ansasta ulos pääsemiseksi! Itsekään en ollut aiemmin tajunnut yhteistä nimittäjää lapsuudenkodin ja narsististen miesteni välillä terapioista huolimatta niin selkeästi. Kun syntyy narsistiseen perheeseen, tietenkin kaikkea sitä pitää automaattisesti normaalina koska ei ole mitään muuta. Narsismin skaala on todella laaja. Se voi olla lapsuudenkodissa hyvinkin hienovaraista ja salakavalaa ja olla jopa yhteiskuntarakenteessa sisällä niin että useita siihen liittyviä asioita pidetään sääntönä, ei kieroon kasvaneena poikkeuksena, ei pieni lapsi mitenkään voi selviytyä vaurioitta. Meidän tehtävämme on katkaista se ketju jotta omat lapsemme tulisi nähdyiksi ja kuulluiksi ja jotteivät narsistiset arvot yhteiskunnassa saisi enää yhtään lisää tilaa.

Minun ajatukseni on että jos tämä asetelma laitettaisiin vaikkapa pitkälle janalle, toisessa päässä olisi pyyteetön puhdas rakkaus ja toisessa ääripäässä narsistinen luonnevaurioinen psykopatia. Ja jokaisen tulisi tutkiskella omaa suhdettaan tapaansa antaa rakkautta ja myös omiin itsekkäisiin, itsekeskeisiin piirteisiin joita luonnollisesti kaikilla ihmisillä on. Meillä naisilla ja äideillä on lopulta hurjasti valtaa muuttaa tätä koko systeemiä ja arvomaailmaa!

Mutta vielä kerran: lukekkaa ihmeessä em. kirja. Sitä on myynnissä vaikka missä ja kirjastoistakin sen voi lainata!

Markku Ahdeoja

Narsistisella henkilöllä saattaa olla uhreja jopa kymmenittäin. Siihen ei pelkästään kuulu aivan läheiset ihmiset, vaan myös ihan viranomaiset ja periaatteessa lähes kaikki ihmiset jotka ovat jollakin tapaa narsistin kanssa tekemisissä.

Se ilmenee työpaikkakiusaamisena, henkisenä väkivaltana tai ihan suoraan erilaisina rikoksina. Varsinkin petokset, kavallukset ja varkaudet ja jopa murhat ovat narsisteille tyypillisiä. Narsisti on myös taitava manipuloimaan viranomaisia, jos ei sääntöjä ihan noudateta.

Itseasiassa lainsäädäntö pohjautuu pitkälti narsismin vastustamiseen. Narsisti ei ole hyvä tiimipelaaja ellei siitä ole hänelle itselleen jotain hyötyä.

Minä kehotan kaikkia narsitin uhreja pyrkimään kohottamaan omaa itsetuntoa ja opettelemaan myös olemaan itsekäs hyvällä tavalla. Narsisti alistaa aina, kun saa siihen tilaisuuden. Me voimme kehittää itseämme. Joskus on myös vaikeaa erottaa kumpi on narsisti ja kumpi on uhri.

Yleensä hyvä nyrkkisääntö on. Jos joutuu miettimään onko itse narsisti, niin silloin tuskin on narsisti. Narsisti nimittäin ei kykene niin miettimään, koska hän on erinomainen yksilö. Jos joutuu miettimään omaa itsekkyyttä ja se nseurauksia, niin on vain ihan tavallinen ihminen.

Minä olen jompikumpi. Narsisti tai sen uhri. Itse luulen tietäväni kumpi olen 🙂

Uhriko?

Olen seurustellut nyt kolmisen vuotta miehen kanssa jolla ainakin epäilen olevan narsistisia piirteitä. Riitatilanteissa olen usein väärässä tai jotenkin kaikki vain ihmeellisesti kääntyy minun viakseni, vaikka kuinka olen ollut mielestäni oikeassa. Mitä ihmeellisimpiä asioita joudun pyytämään anteeksi ja minun käyttäytymisessänihän on paljon vikoja.
Minä uhraan suhteen eteen paljonkin hänen kotiaan ja lapsiaan hoitamalla, mutta useimmiten mitään kiitosta ei tule. Usein saan ”kiitoksen” vain huudolla miten jotkut asiat ovat väärässä paikassa tms.
Eniten loukkaa se, että minun käsketään hakeutumaan hoitoon tutkituttamaan pääni ja psykologia tarvitsen joka käänteessä. Tuntuu ettei vain enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

Ennen hauras

Olen ollut narsistin kanssa 23v. Emme asu yhdessä ,jaminulla on oma asuntto .Olen laittanut hänelle jauhot suuhun, eli oppinut hänen heikot kohtansa joilla saan hänet alistumaan.

Lapseni takia

Seurustelin n. 17 vuotta miehen kanssa ja en tiedä voinko häntä kutsua narsistiksi? No olin niin rakastunut häneen että tein mitä vain hänen vuokseen. Alussa hän oli aivan ihana mutta sitten alkoi pettäminen valehtelut siitä ja aina minä olin se joka jouduin pyytämään anteeksi kun hän oli se joka oli minua pettänyt. Kommentoi aina ulkonäköäni mutta kun sain tiputettu painoa niin ei mitään hyvää sieltä tullut. Oli sitä mieltä että minussa oli vika ja että mun olisi pitänyt mennä hoitoon. Yritin hänet jättää muutaman kerran mutta silloin hän itki niin että sai minut jäämään. Olin niin otettu siitä kun hän halusi minua niin paljon. Tiedostan että olen kiltti luoneeltani ja annan periksi kokoajan. Kohta kolme vuotta sitten tyttäremme syntyi ja ajattelin että nyt mennään eteenpäin kohti valoa. Kun tyttöni oli neljä viikkoa vanha kaikki alkoi taas, tyttöjä netissä ja ystäväpiireissä ja kun mä sitten tästä suutuin niin hän käänsi sitä mu vastaan ja yhtäkkiä minä olin se joka taas pyyteli anteeksi ja hän esitti uhria. Kaikki vaan jatkoi huonompaan suntaan. Kun halusin puhua asioista ja keskustella niin joka kerta se loppui siihen että hän lähti ovet paukkuen ja sen jälkeen oli taas pitkä hiljaisuus n. viikko ettei minulle jutellut kun häntä oli loukattu. Ja joka kerta kun keskustelu loppui tällaiseen niin hän sanoi minua aggresiiviksi. Okej mulla lyhyt pinna mutta en ole missään nimessä aggressiivinen. Lähdin lopuksi suhteesta kun tyttö oli 11kk vanha ja joka viikonloppu olen silti aina antanut hänen nähdä tyttärensä niin että itse olen mukana kun hän ei ole osannut hoitaa häntä eikä ole ollut kiinnostunutkaan mistään vaipan vaihdoistakaan. En ole ollut kovin iloinen siitä että ollaan siellä istuttu joka v.loppu mutta en millään jaksa hänen kanssa tapella asiasta ja niitä on ollut kun on joutunut joskus olemaan poissa joku pe tai la. Nyt emme ole viimeiset kolme viikkoa hänet nähneet kun hän on löytänyt itselleen uuden tyttöystävän ( ja tämä varma tieto, minulle ei saatu kertoa asiasta ) ja hän minulle on laittanut vaan tekstiviestiä että älä tule minulla on kiirettä. Hän ei ole kertaakaan kysynyt tai laittanut viestiä miten meidän tytölle kuuluu. Silti hän aina on sanonut että hän niin kaipaa omaa lastaan kun hän ei sitä näe. Puhuu aina vaan omista tapeistaan, mitään leluja tai muuta kivaa hän ei ole hankkinut tytölle vaikka olen jo kohta lähtenyt sieltä kaksi vuotta sitten.

Mitä tehdä?

Isäni on 90 vuotias, leski ja asuu maalla yksin. Hän tarvitsee apua, kaupassakäyntiä, kotitöitä, pankkikäyntejä ym. Hänellä on kaksi lasta, joista tytär, minä jo eläkeiässä. On kiinnostunut vain poikansa asioista, poika ei auta missään, mutta on suuressa arvossa. Minä autan, en saa kiitosta koskaan, kaikessa tekemässäni on vikaa, en osaa, en tiedä mitään, ei luota, pompottaa tekemisillä kuitenkin. Moittii kaikessa. Puhuu vain negatiivisia. Muille ihmisille esittää mukavaa. Kehuu poikaansa, ei kerro, mitä minä olen hänen hyväkseen tehnyt. Ei hyväksy lainkaan kunnollista, hyvin toimeentulevaa miesystävääni, teen kaiken avun yksin. Poikansa naisystävän hyväksyy. Poika käyttää isäänsä hyväkseen kaikessa, mutta isä on kuin lammas. Ei pyydä pojalta mitään. Haluaa jättää talon pojalle, mieluummin minulle ei mitään. Poika asuu osittain isänsä talossa tai ainakin käyttää kuin omaansa. Minä asun kaukana, josta ajan häntä auttamaan. Mitä pitäisi tehdä? En kestä luhistumatta. Säälin kuitenkin vanhaa miestä.

Mellu 60v

Kuullostaa kovin tutulta nämä kirjoitukset!Tyttäreni on nähtävästi tällainen.
Surullista vaan lastenlasten kannalta ja kun paraneminen tuntuu kai melkein ”mahdottomalta.
Siinä menee monelta läheiseltä elämä ihan sekaisin !

Vieläkö kuusi vuotta ..

Aika tutun kuulosia noi jutut. Seurustelu meni hyvin, mut ko yhteen muutettiin, hän alkoi nahkavyöllä pieksää lapsiani, hän halusi olla herra talossa , ja meidän piti tehdä just niin ko hän määräs. Alistaminen oli jokapäiväistä, mollas minua joka asiasta, ei varmaan kiitellyt, mut jos joku oli tekemättä, siitä sain kuulla. Petti minua, sai raivareita, silmät seisoi päässä ja hullunkiilto silmissä, pelottavan näköistä. Repi hiukset multa päästä, sanoi mulle et odotusaikana lähtee hiukset(en odottanut lasta), mulla meni todellisuudentaju, en enää tiennyt oliko joku asia tapahtunut vai ei. koska vakuutti mulle aina oman version…Muistan kun suutuin jostain ja en voinut , uskaltanut sanoa hänelle vastaan, paiskasin kattilan lattialle jossa oli italianpataa, syötätti mulle sen lattialta. Ei koskaan pitänyt naisia arvossa. Puhui mustan valkoiseksi.Erosin, mut eihän tämä lopu koska yhteinen lapsi, manipuloi viranomaisia, sosiaalityöntekijöitä, joudumme tytön kanssa laukkoon soskussa keskustelemassa jos mistäkin syystä, ko hän tekee perättömiä ilmoituksia meistä, kehittelee päässä juttuja ja tekee ilmoituksia, tätä jatkunut 12 vuotta. on niin hyvä puhumaan , ja käyttää vahvoja sanoja (hyvinvoinnista huolissaan jne) eli soskun on tarkistettava miten asia on. voi kun tulisi päivä et häntä ei enää uskottas ja saisimme elää rauhassa tytön kanssa. Esittää muka niin hyvää isää ja ihmistä, et puistatuttaa. Joudummeko kestään tätä niin kauan et tyttö täysi-ikäinen?

höpö

miehen äiti on narsku.3v.lapselle tilittänyt oman avioeron kokemukset ja pienen lapsen valinnan eteen,että valitsee puolensa.seisooko mummon vai vritetty puolelle.itse vanhempina asoita yritetty puhua mustamaalaamatt ketään,vaik toisinaan viha pinnassa riehuu.nyt anoppi ei tapaa pikkutyttöä vaik ois tervetullut,valvotusti voisi tavata.miniän näkee huorana jonka hullun naurun kera kertoi pojalleen.

höpö

miehen äiti on narsku.3v.lapselle tilittänyt oman avioeron kokemukset ja pienen lapsen valinnan eteen,että valitsee puolensa.seisooko mummon vai vritetty puolelle.itse vanhempina asoita yritetty puhua mustamaalaamatt ketään,vaik toisinaan viha pinnassa riehuu.nyt anoppi ei tapaa pikkutyttöä vaik ois tervetullut,valvotusti voisi tavata.miniän näkee huorana jonka hullun naurun kera kertoi pojalleen.

Molotohvi

Vittumaisia ihmisiä tulee aina olemaan; olivat he sitten narsisteja tai ei. Narsismi on saanut alkunsa Narkissoksen tarinasta joka ihastui peilikuvaansa niin ettei halunnut noteerata vierellä olevaa kumppania joka oli häneen rakastunut. Kaikissa ihmisissä on näitä piirteitä. Onkin kysymys siitä; johtavatko ne tuhoon vai kasvuun? Itse olen pyöritellyt näitä asioita jo viitisen vuotta. Jossakin vaiheessa pidin äitiäni ja muutamaa sukulaista narsistina ja jopa itseänikin. Sitten tajusin, että onko se ihmisen oma vika jos on kieroutunut? Jostakin se on alkunsa saanut – ja johonkin se johtaa. Ennen vanhaan sanottiin tälläisiä tapauksia hermoheikoiksi tai luonnevikaisisksi. Loppujen lopuksi on niin että aina löytyy myös niitä ihmisiä jotka ei voi sietää tietyn tyyppistä persoonaa ja siitä voidaan sitten alkaa syyllistämään ko. henkilöä jos hän ei satu olemaan mieliksi joka ikisessä asiassa. On helppo mystifoida näitä kaiken maailman diagnooseja ja liioitella; varsinkin jos itse on kyökkipsykologityyppiä ja haluaa helpolla asenteella jostakin ihmisestä eroon.

ööö..

Narsistin kanssa suhteessa elänyt, vaikkakin eri kaupungeissa asuimme, niin ollessani hänen luonaan, eli kotikentällä, sain nähdä ja tuta kaikkia luonteenpiirteitä, mitä sellaisella ihmisellä on, kaikkine kauheuksineenkin.Nyt vasta kaiken tajuan, ja ihmettelen, miksi en lähtenyt suhteesta jo aiemmin, viisaammat olisivat niin tehneet, ehkä ajattelinkin lähtemistä, kerroin siitä hänelle, koska narsisti on hyvä puhumaan, ja manipuloimaan, ja narsistia ei jätetä noin vaan, hänen mielestään.ainakin. Mutta elämä jatkuu..

itse narsistin uhrina ollut

Hopla! et taida tietää narsistin taitoa manipuloidaa uhriaan,,se tapahtuu pikkuhiljaa,,usein vuosien juttu. Hämmentävintä on se että narsisti on kuin käärme,,välillä mukava ja maailman herttaisin..sitten taas julma ja välinpitämätön. Näin uhri ei usein saa kokonaiskuvaa koko ihmisestä,,Tietysti ero olisi helppoa jos vain järjellä osaisi ajatella,,mutta näinhän ei asia useinkaan ole. Mukana usein paljon tunteita,,ja jos yhteiset lapset niin vaimo ei helposti tee sitä lopullista ratkaisua,, ja niinkin on ettei jäljellä ole enää itsetuntoa..ei voimia repiä itseään irti. Oma kokemukseni oli paljolti samanlainen kuin muilla uhreilla..onneksi suhde kesti n. 1 vuoden(vain) joten narsisti ei ehtinyt musertaa minua,,tätä jälkipyykkiä onkin sitten kestänyt melko kauan. Itse kehoitan naisia/miehiä olemaan tarkkana ja kuuntelemaan omaa sisintään..mitä se viestii kun olette yhdessä..ahdisrtaako..onko jokin epämiellyttävä joka sitoo niin ettet voi vapaasti tuntea onnea ja rauhaa narsistin seurassa. varomerkkejä on kunhan ne vain tunistaa. Älä ole sinisilmäinen äläkä usko että toinen voi olla”täydellinen” Narsitihan yrittää esittää tällaista roolia. ITse en usko että
narsisti voisi parantua,, todellakin ne sairaat juuret niin syvällä,,usei juontuvat lapsuudesta,,mutta sääliä ei pidä,,koska narsisti käyttää tätäkin
hyväkseen. parempi pysyä hänestä kaukana ja olla niin neurraali kuin mahdollista,jos vastaan tulee. Tsemppiä! Pirjo

pirjo

Olet nyt hajalla..mutta kunhan saat etäisyyttä ja aikaa tapahtuneeseen..selviät varmasti. Ajattele mitä kaikkea hyvää sinulla elämässäsi on..lapset..ja jos ystäviä..niin kerro heille mitä olet kokenut..se auttaa. Auttoi minuakin. Sain sattumalta tietooni narsisti miesystävän exän nimen ja puh. nr.. aloitimme S-potin ja tarina oli kuin peilikuva siitä mitä mies oli minulle puhunut ja tehnyt. Myöskään minä en saanut pitää ystäviä..ei harrastuksia,,vain hän oli tärkeä.. Soitin salaa enkä todellakaan kertonut jos olin ollut ystvien kanssa esim elokuvissa.. En kertonut koska tiesin että hän pitää monen päivän mykkäkoulua,,ei vastaa soittoihini ym katoaa kartalta. Minulle kaikki tällainen käytös oli uutta..en ymmärtänyt..itkin paljon ja olin ahdistunut..tuntui kuin olisin ollut mustassa säkissä..lohtua en saanut häneltä koskaan,,vain syyttelyä. Nyt elä yksin ja haaveilen kunnon miehestä joka osaa oikeasti rakastaa. Usko minua..selviät..mutta vain kun otat etäisyyttä tähän narsistiin,,joka vie sinulta kaiken ilon ja voiman. Ter, pirjo

taistelija

Minä olen taistelija. Minulla meni 10 vuotta sellaisen ihmisen kanssa, johon narsistin oireet täsmäävät. Taistelu alkoi vasta kun erosimme, siihen asti olin hyväuskoinen hölmö. Aluksi hän oli mukava ja huomaavainen nainen, tuli toimeen ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Pikku hiljaa huomaamattani alkoi ystävien valikoiminen ja tietyjen sukulaisteni karttaminen. Esiin tuli hänestä se puoli, joka määräsi kaapin paikan, haluamatta kuulla lainkaan toisen mielipidettä. Se henkilö, jonka mielipide piti aina kuulla, ja sitä piti noudattaa, minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä. Minun mielipiteeni tullessa puheeksi alkoi syyttely siitä kuinka aina kaikki tehdään minun mieleni mukaan, kuinka hänen mielensä mukaan ei tehdä ikinä mitään. Kai tämä manipulointi ja aivopesu jotenkin toimikin, kun sopu aina jotenkin syntyi. Eli hänen toiveensa toteutui. Lopulta tilanne karkasi käsistä lapsen synnyttyä. Silloin esiin tuli täysin peittelemättä se kaikki omistamishalu ja muiden ihmisten halveksunta. Jopa taloyhtiön remonttia tekevät työläiset saivat varmasti oven läpi kuulla hänen mekastuksensa, kuinka ovat vain työkkäristä haettuja pultsareita, jotka ovat siellä vain koska heistä on kiva kiusata ihmisiä. Ja vain, koska työn äänet häiritsivät häntä. Meille tuli usein riitoja. Oikeastaan ne riidat olivat monologeja, oli aivan sama mitä tein tai sanoin, tai olin vain sanomatta mitään, hänen oli päästävä haastamaan riitaa mistä tahansa aiheesta. Kävimme eri paikoissa hakemassa apua. Joka paikassa oli yhteistä se, ettei hän puhunut paikalla mitään vaan alkoi käynnin jälkeen syyttää minua etten puhu niistä asioista mistä pitäisi. Ja joka paikassa kun tuli ammattilaisen puheissa esiin huoli hänen voinnistaan, alkoi syyttely, kuinka he ovat puolueellisia, ja kuinka minä olen manipuloinut heidät puolelleni. Lopulta kuultuani kunniani olevani syyllinen kaikkiin meille tulleisiin ongelmiin, ja saatuani kuulla kuinka paljon helpompaa olisi jos tappaisin itseni, hän kyllästyi. Hän vei mukanaan lapsen ja melkein kaiken irtaimiston mitä meillä oli ja muutti toiselle paikkakunnalle. Jäljelle jäi vain perusteellisesti sotkettu asunto, ja huoli pienestä lapsesta. Nyt puolisen vuotta myöhemmin asiat ovat yhä sekaisin. Oma oloni on helpottunut rääkin loppumisesta, mutta huoli lapsesta pahenee. Oikeuden päätöksestä huolimatta edes viikonloppu tapaamiset lapsen kanssa eivät toimi. Saan kuulla muualta kuinka hän haukkuu ja mustamaalaa minua. Ja avun saanti tuntuu olevan mahdotonta. Minusta on aivan sama mitä hän minusta ajattelee, hän tappoi kaikki tunteeni häntä kohtaan, mutta lapsen puolesta saan kantaa huolta joka päivä. Jälkeen päin asiaa mietittyäni, minä olen narsistin uhri. Narsistin, joka ei edes erottuamme laske irti minusta, vaan kiusaa ja koettelee minua lapsen kautta. Viranomaisten kauttakaan ei tahdo löytyä apua siihen, että tämä useammat kasvot omaava häikäilemätön mieli käyttää törkeästi lasta lyömäaseenaan, ja satuttaa viatonta pienokaista voidakseen lyödä minua henkisesti vielä sen kaiken jälkeenkin. En totisesti toivoisi kenenkään joutuvan ikinä kokemaan moista.

ooblaa

Tuntuu kuin eläisin vihamielisen autistin kanssa.Mitään positiivisia tunnereaktioita ei ole Mies ponnistaa kaiken tekemisensä vihasta. En alussa ymmärtänyt, mistä oli kyse ja jokainen lause tuntui, kuten hänellekin totesin ”ihan kuin mulla tippuisi kivi vatsaan ja veri menisi jalkoihin.” Kun rupesin itse vieraantumaan itsestäni, olin kauhuissani. Imitoin sen jälkeen itseäni vuoden verran, kunnes en enää jaksanut. Huomasin mieheni ottaneen sen imitointipuolen haltuunsa (sosiaalisissa tilanteissa), matkii siis minua. Siten minun ei tarvitse huolehtia siitäkään. Kuljen vain mukana kuin kelohonka. Itse olen täysin syrjäytynyt omastakin elämästäni. Mieheni kohtelee minua kuin jotain potilasta. Voi mitä palvelua saankin vähänkin kipeänä ollessani! Liikun kohta rollaattorilla ja kun sekään ei enää riitä miehelleni, niin tod.näk. ahdistaa maailmani rullatuoliin.. MInullla ei ole ollut omassa elämässäni mitään osaa eikä arpaa vuosiin. Nyt minua ei enää ole. Asunkin paikassa, jossa ei saisi asua, joten hiippailen ja näyttelen, että enhän minä täällä asu, kuljen muuten vain kahta kättä heilutellen. Mies asuu kodissamme ja minä lähellä tilassa,, jossa täytyy näytellä oskari olematonta.

ooblaa

Luuletko, että kukaanterve ihminen ”suostuu” narsistin uhriksi? Minulla oli paljon hyviä ystäviä ja kavereita, olen monilahjakas ja itseluottamus oli kohdallaan. Niin se vain narsisti pikkuhiljaa kalvaa pois sen, mikä sinussa on hyvää. Minulla se alkoi rakastumisvaiheessa siitä, että mies totesi ikään kuin ohimennen, että taiteilijat ja kirjoittajat ovat paskaa (ne olivat minun elämäni). Olin rakastunut, mutta silloin ”hyytelöidyin” ensikertaa antaen asian mennä. Olihan mies itsekin niissä lahjakas. Kun menimme naimisiin, niin lakkasin tekemästä kuvia ja kirjoittamasta. Rupesin ajattelemaan, että sitten joskus.Nyt ei ole ystäviä, kavereita, kotia (mies on vallannut asunnon) en piirrä, enkä kirjoita. Tämä pikkuhiljaa hivuttamalla, kunnes itsetunto on niin häipynyt, ettei usko enää yksin pärjäävänsä. Narsistille ei tunnu mikään riittävän. Sitten kun makaan henkitoreissani sairaalassa hän pääsee olemaan viimein tärkeä. Ja kun kuolen, niin leskenä saa sitten huomiota noilta kaikenmaailman haukkumiltaan paskiaisilta osakseen. Ja varmaa on, että ihan aidosti luulee surevansa..

ämmyli

Tuntemani nuori aviovaimo on joutumassa narsistin kynsiin (ei siis aviomies)… me läheiset tiedämme tämän miehen menneisyyden, koska olemme kuulleet totuuden entisiltä naisystäviltä. Lisäksi mies on väkivaltainen ja arvaamaton.
Nyt mies on siis löytänyt uuden uhrin ja tämä uhri ei usko miehestä mitään pahaa, sillä menossa on hurmausvaihe…millä saisimme ystävämme pelastettua ennenkuin on myöhäistä?
Nuori aviovaimo on jättämässä kiltin ja turvallisen aviomiehen, juuri hankitun kodin ja lähtemässä työttömän juopon kelkkaan, joka on siis vielä narsistikin….Apua!

broken

Luin kirjoituksia ja sain pienen toivon kipinän että ehkä narsistista pystyykin eroamaan. Olen elänyt narsistisessa suhteessa yli viisi vuotta ja pois pääsyä ei vain tunnu olevan. Vuosikaudet mietin mitä minussa on niin pahasti vialla kunnes kuulin ystävältäni narsismista.. Samantien heräsin ruususen unestani. Toisin kuin monissa muissa kirjoituksissa, mieheni ei ole väkivaltainen eikä hauku minua mutta se taito jolla hän manipuloi tunteitani on saanut minut kuihtumaan vuosien varrella olemattomiin. Olin ennen hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen iloinen ihminen. Ympärilläni oli paljon ystäviä joiden kanssa vietin aikaa. Nyt kaikki on toisin. Itkua ja pettymyksiä. Mieheni juo ja bilettää kavereidensa kanssa jatkuvasti, nauttii huomion keskipisteenä olosta.. Riidan tullessa jollakin kumman tavalla kaikki on aina minun syytäni.. Hänessähän ei ole mitään vikaa eikä hän ole missään asiassa väärässä. Tiedostan olevani asioissa oikeassa ja tiedän hänen manipuloivan itseäni mutta kieroutuneella tavalla hän saa minut aina syyllistämään itseäni ”mitä tein väärin, mitä jos sittenkin sanoin jotain, olisiko kuitenkin pitänyt jne jne..”
Olen jo monesti yrittänyt irroittautua suhteesta, pakannut laukut ja ollut lähdössä mutta aina mieheni saa pääni käännettyä.. Käyttää heikkouksiani itseäni vastaan. Tästä noidankehästä ei vain ole pääsyä ulos…

Peku

Kun luin kirjoituksia tajusin, että olen itse elänyt 18 vuotta narsisti vaimon kanssa. Meillä on 3 lasta, 9,7 ja 64vuotiaat.
Vaimollani on nyt ollut suhde toiseen mieheen nyt 2 kuukautta. Hän ei kertakaikkiaan välitä mitään, mitä minä ajattelen siitä.
Olen jo monta kertaa yrittänyt erota, mutta jostain syystä aina palaan takaisin siihen samaan.Juuri kuten broken yläpuolella kirjoittaa.
Tänään luin ihan sattumalta näitä sivua ja tuntuu , että silmäni ovat auenneet täydellisesti.
Olin kyllä ennen kuullut narsismista, mutta en todellakaan käsittänyt, että itse sellaisen kanssa jo 15 vuotta olen elänyt.

Minä

Juu, mutta olet varmaan elänyt normaalin lapsuuden ja tiedät normaalin rajat. Sairaassa lapsuudessa elänyt ei voi tietää, koska ei ole kokenut koskaan normaalia. Koska on niin turvaton, niin hakee tuttuja kuvioita. Mikä valitettavasti on siis sitä mitä lapsuudessa koettiin, eli alistamista ja nöyryytystä. Usein tuntee olevansa itse syyllinen kaikkeen ja uskoo että jos yrittää olla parempi ihminen saa parempaa kohtelua.

Narsistin aikaansaama täystuho

Monet ovat kertoneet (ex)puolisonsa olevan narsisti. Eniten vahinkoa tuottavat kuitenkin yhteiskunnassa arvostetuissa asemissa olevet narsistit, joilla ei ole sellaista vakituista lähipiiriä, joka tunnistaisi narsistiset piirteet. Taustavaikuttamisen kautta nämä ajavat häikäilemättömästi omia ja kavereidensa etuja, jotka saattavat itsekin olla pahemman luokan narsisteja. Näkyvä vaikuttaminen puolestaan suoritetaan mukavan miehen roolissa. Ollaan kaveria joka suuntaan.
Tällaisten tunnistaminen on erittäin hankalaa. Osuipa kirjastossa silmiini kirja: ”Varo narsistia”, jossa kuvaillaan narsistin tunnistamista. Huomaamattaan kirjoittaja tulee kuvanneksi kirjassa ihan omaa itseään. Narsisti ei siis tunnista edes itse olevansa narsisti ja vieläpä jakaa nauvoja itsensäkaltaisten tunnistamiselle. Kyseessä on erittäin vakava ongelma. Kaverini kertoi, että sama asia on huomattu muuallakin esim. sivulla http://zipzapzup.pp.fi/Niina/narsku/narsku1.html, jossa kuvataan oikeustapausta jossa asianajaja ei aja asiakkaansa etua, vaan ajaa asiakkaansa ja tämän lapsen täydelliseen helvettiin. Asiakas ei tiedosta ongelmaa, vaan pitää asianajajaansa jopa jonkinlaisena sankarina. Sääliski käy naisparkaa..

KORJAUS EDELLISEEN VIESTIIN

EDELLISEN VIESTIN LINKKI EI TOIMI SUORAAN NAPAUTTAMALLA, koska siinä on ”,”-merkki linkissä kiinni. Kun ottaa pilkun pois, niin jo toimii.

Päiväperho

Rakas äitini.

Rankaisit minua lyömällä milloin remmillä, oksilla,käsillä tai repillä hiuksista niin, että päästäni lähti aina tukko hiuksia. Tai sitten laitoit minut pienen tytön ulos, etkä päästänyt sisään, kunnes osasin mielestäsi käyttäytyä kunnolla. Aina tein kaiken väärin. Isäni tullessa töistä esitit aivan muuta kuin olit kaksin kanssani. Joskus manipuloit puheillasi vielä isänikin hakkaamaan minua, koska olin mielestäsi niin kuriton kakara.
Olit kuitenkin se pullantuoksuinen äiti.Hoidit kodin mallikkaasti ja se pulla tuoksui aina kotona. Mutta koskaan et ollut tyytyväinen siihen,mitä tein tai miten tein. Aina olit korjaamassa sanomisiani,tekemisiäni ja haukuit minua,lastasi,sukulaisille ja vähättelit minua.
Sanoit, ettei minua huoli kukaan mies. Hoit sitä minulle kun olin teini, herkimmilläni. Kun peilasin itseäni peilistä, jaksoit aina muistuttaa minua siitä, ettei minua kukaan kuitenkaan katselisi. Sait niin monet kerrat minut pahoittamaan mieleni. Ja kuinka pahalta tuntuikaan, kun haukuit veljeäni läskiperseeksi jne. Kun olin kuolla väkivaltaisen poikakaverini hakkaamisen jäljiltä, vannotit minut vaikenemaan.Isälleni ei saanut kertoa, etten olisi saanut myötätuntoa osakseni.Sinusta olin ansainnut kaiken.

Minusta kasvoi kuitenkin kaunis, omillaan tuleva nainen.Sitä sinä et voinut hyväksyä.

Nyt äitini, kun olet vanhuuden kynnyksellä, jatkat samaa käyttäytymistäsi. Sinun on oltava edelleen kaiken keskipisteessä ja hallittava kaikkea ja kaikkia.Tiesitkö, että isä soittaa minulle vähintään kerran viikossa ja itkee, kun olet niin ilkeä. Isä nimittää sinua manipuloinnin mestariksi. Mutta sinä et tiedä että me tiedämme totuuden. Olet Narsisti.

Minä selviän, mutta isästäni en enää tiedä. Isä on hukassa.

Näitä on hirveä

lukea kun olen itsekin lapsena kestänyt kaiken pahan. Pienenä lapsena isä huusi, tuli kännissä kotiin ja kidutti koiraa, hakkasi perhettä ja sain traumat.
Nyt olen.. En mielestäni mikään.. Olen masentunut.

selviytyjä

Tuttuun tapaan on niin helppoa sanoa että miksi et lähde kun ei ole itse sitä kokenut. 25 vuoden avioliiton jälkeen erosin luonnehäiriöisestä narsistista, nuorin lapsista silloin 14 v eli ei huoltajuuskiistoja mutta silti narsisti kävi oikeutta 8 vuotta ennenkuin pääsin lopullisesti vapaaksi. Mitä se olisikaan ollut jos olisi huoltajuudesta pitänyt kiistellä.
Itse olisin lähtenyt 10 vuotta aikaisemmin, lasten tähden jaksoin. Sitä ei tajua miten syvälle narsisti saa partneriinsa sen tunteen että on syyllinen kaikkeen toisen pahaanoloon.
Uhkailu, henkinen väkivalta on todella uuvuttavaa.
Olen sanonutkin että jos minua olisi fyysisesti pahoinpidelty olisin helpommin lähtenyt se kun näkyy muillekin. Narsistihan on muille ihmisille valitettavan usein fiksu, ihailtava ja hyvä ihminen.

Ei kannata osoittaa ketään syyttävällä sormella jos ei oikeasti tunne asiaa.

-tytär-

Kävin narsisti vanhemmalleni siivoamassa kahden viikon välein. Ja tein myös hänelle valmiit ruuat pakkaseen.
Ja hän palkitsi minut näistä ilmaispalveluista; – näyttäen paljasta takapuolta minulle ja sanoen, että *tuollaista akkaa hän ei ikinä kiitä*.
Mittani tuli täyteen ja ilmoitin hänelle, että jos ilmaispalvelut eivät kerran kelpaa, kiitosta vastaan.
Niin tämä on sitten tässä. Hankkikoon siivoojan itselleen mistä haluaa.

Nyt on vuosi kulunut ja minä olen pysynyt päätöksessäni. Nyt hän kertoilee sukulaisille juttuja. Miten kiittämätön ja ilkeä tytär hänellä on. Ei viitsi edes vanhaa isäänsä käydä auttamassa.
Siis minussako se vika olikin..??!!

Selviydyn!

Tahdon toivottaa teille kaikille narsistien uhreille Onnea elämään ja jaksamista! Uskokaa itseenne ja selviytymiseenne! Älkää kuunnelko narsistien sanoja, antakaa niiden kaikua tyhjille korville, niin kuin teidän sananne kaikuvat heidän korvissaan. He eivät koskaan ”parane”, mutta me voimme selviytyä!
Minun äitini on narsisti, pahimman mukaan. Itse piru. En anna sen enään hallita elämääni. Minä en tarvitse häntä. En enään.
Tiedän, että hän tarvitsee minua. Hän tarvitsee minua pönkittämään omaa itsetuntoaan, mutta myös muutoinkin, yksinäinen ihminen kun on.
Surrut olen tätä paljon, mutta aika on parantanut minut ja avannut silmäni! Kenenkään ei tarvitse elää toisen vihassa ja katkeruudessa. Emme voi kannatella toisia ihmisiä loputtomiin. Meillä on voima muuttaa elämämme!
Ja minä kyllä selviän! :)))

titta

Itselläni on vähän turhan hyvä kokemus kanssa tästä narsistin kanssa olemisesta. Tapailtiin useita kuukausia ja aika nopeasti jäin sitten raskaaksi. Hän osti ennen raskautta lahjoja ja teki kunnon kynttilä illallisia. Kerrottuani raskaudestani kaikki muuttui. Hän löi välit poikki eikä halunnut missään tekemisissä enää olla. Ei pitänyt meihin raskaus aikana minkäälaista yhteyttä tai jos piti olivat ne pelkää uhkailua tyyliin katso missä liikut, varo ettei lapsi häviä sairaalasta ym. Lapsen syntymän jälkeen otti kuitenkin yhteyttä. Alkoi samantien vaatimaan yhteishuoltajuutta ja sitä että lapsi kävisi hänen luonaan joka toinen viikonloppu. En suostunut antamaan hänelle yhteishuoltajuutta enkä viikonloppuja. Oli alusta asti puhunut minusta pahaa omalle perheelleen. Väittänyt että olin tullut yhden illan jutusta raskaaksi ja että olen aivan sekopää. Onneksi he tajusivat jo ensimäisestä puhelusta, että olen ihan normaali ihminen ja alkoivat kertomaan tästä miehestä ja hänen päässä sijäitsevista ongelmista ja siitä että on aika narsistinen persoona. Lapsen ollessa noin 4 kuukautta vanha alkoi jälleen puhumaan, että minun pitää antaa tyttö joka toinen viikonloppu hänelle ja kun en suostunut alkoi tulemaan tappouhkausia ym. Puhuu kaikille etten anna hänen tavata lasta, koska ei suostunut menemään kanssani naimisiin vaikka ihan todellisuudessa en anna lasta koska en luota häneen. Lapsi on nyt vuoden ja 4kk ja isä on yhteensä varmaan 10kertaa nähnyt isänsä. Isä haukkuu, alistaa, valehtelee ja liittäää itsensä koviin hahmoihin kuten jengiläisiin ja julkisuudessa eläviin ihmisiin. Eristää minua omasta perheestään ja sanoo etten saa heihin yhteydessä olla, tai jos olen minun käy huonosti. Hänellä oli vuoden mittainen lähestymiskileto minuun sen takia koska uhkaili aina kun ei saanut haluamaansa läpi.Elatusmaksuja ei maksa koska olen kuulemma pitänyt lapsen vain siksi että hän elättäisi minut ja kela maksaa meille sen takia elatusmaksut. Hän ei ole koskaan ostanut lapselle mitään, koska se hyödyttäisi minua. Perustelee asian niin, että hän ei ole velvollinen maksamaan koska ei saa tavata lasta. Kesällä lapsi siellä oli niin soitti minulle seuraavana päivänä, että mene hakemaan lapsi ulkoa. Oli siis jättänyt lapsen ulos tavaroidensa kanssa. Ikää lapsella oli sillä hetkellä 8kk.
Hän vuoden puhui että seurustelee naisen kanssa jolla on lapsi ja tämä nainen on valmis hakemaan tämän miehen kanssa lapseni huoltajuuden. Todellisuudessa tämä nainen on entinen ja ei ole koko miestä nähnyt yli 2vuoteen.
Pari kuukautta sitten alkoi laittelemaan viestiä että onneksi on nyt tulossa uusi lapsi ettei meidän lasta ole enää olemassakaan hänelle ym, Hänen perheensä on vahvistanut tämän, että uusi lapsi todellisuudessa on tulossa joten siksi nyt täällä on ollut rauhallista, koska hänellä on uusi uhri. On mustamaalannut minut tälle uudelle naiselle kuinka olen pilannut hänen välit perheeseensä ym.

titta

Itselläni on vähän turhan hyvä kokemus kanssa tästä narsistin kanssa olemisesta. Tapailtiin useita kuukausia ja aika nopeasti jäin sitten raskaaksi. Hän osti ennen raskautta lahjoja ja teki kunnon kynttilä illallisia. Kerrottuani raskaudestani kaikki muuttui. Hän löi välit poikki eikä halunnut missään tekemisissä enää olla. Ei pitänyt meihin raskaus aikana minkäälaista yhteyttä tai jos piti olivat ne pelkää uhkailua tyyliin katso missä liikut, varo ettei lapsi häviä sairaalasta ym. Lapsen syntymän jälkeen otti kuitenkin yhteyttä. Alkoi samantien vaatimaan yhteishuoltajuutta ja sitä että lapsi kävisi hänen luonaan joka toinen viikonloppu. En suostunut antamaan hänelle yhteishuoltajuutta enkä viikonloppuja. Oli alusta asti puhunut minusta pahaa omalle perheelleen. Väittänyt että olin tullut yhden illan jutusta raskaaksi ja että olen aivan sekopää. Onneksi he tajusivat jo ensimäisestä puhelusta, että olen ihan normaali ihminen ja alkoivat kertomaan tästä miehestä ja hänen päässä sijäitsevista ongelmista ja siitä että on aika narsistinen persoona. Lapsen ollessa noin 4 kuukautta vanha alkoi jälleen puhumaan, että minun pitää antaa tyttö joka toinen viikonloppu hänelle ja kun en suostunut alkoi tulemaan tappouhkausia ym. Puhuu kaikille etten anna hänen tavata lasta, koska ei suostunut menemään kanssani naimisiin vaikka ihan todellisuudessa en anna lasta koska en luota häneen. Lapsi on nyt vuoden ja 4kk ja isä on yhteensä varmaan 10kertaa nähnyt isänsä. Isä haukkuu, alistaa, valehtelee ja liittäää itsensä koviin hahmoihin kuten jengiläisiin ja julkisuudessa eläviin ihmisiin. Eristää minua omasta perheestään ja sanoo etten saa heihin yhteydessä olla, tai jos olen minun käy huonosti. Hänellä oli vuoden mittainen lähestymiskileto minuun sen takia koska uhkaili aina kun ei saanut haluamaansa läpi.Elatusmaksuja ei maksa koska olen kuulemma pitänyt lapsen vain siksi että hän elättäisi minut ja kela maksaa meille sen takia elatusmaksut. Hän ei ole koskaan ostanut lapselle mitään, koska se hyödyttäisi minua. Perustelee asian niin, että hän ei ole velvollinen maksamaan koska ei saa tavata lasta. Kesällä lapsi siellä oli niin soitti minulle seuraavana päivänä, että mene hakemaan lapsi ulkoa. Oli siis jättänyt lapsen ulos tavaroidensa kanssa. Ikää lapsella oli sillä hetkellä 8kk.
Hän vuoden puhui että seurustelee naisen kanssa jolla on lapsi ja tämä nainen on valmis hakemaan tämän miehen kanssa lapseni huoltajuuden. Todellisuudessa tämä nainen on entinen ja ei ole koko miestä nähnyt yli 2vuoteen.
Pari kuukautta sitten alkoi laittelemaan viestiä että onneksi on nyt tulossa uusi lapsi ettei meidän lasta ole enää olemassakaan hänelle ym, Hänen perheensä on vahvistanut tämän, että uusi lapsi todellisuudessa on tulossa joten siksi nyt täällä on ollut rauhallista, koska hänellä on uusi uhri. On mustamaalannut minut tälle uudelle naiselle kuinka olen pilannut hänen välit perheeseensä ym.

-tytär-

Kyllä sinun on parempi olla lapsesi kanssa kahdestaan. Sanon tämän vuosikymmeniä kestäneen kokemuksen perusteella.

Itseäni on siunattu luonnehäiriöisillä vanhemmilla. Toinen heistä nyt jo edesmennyt. Mutta toisen kanssa joudun olemaan tekemisissä edelleen, jonkin verran.

Äitini *kasvatti* minut perheen ilmaiseksi piiaksi. Ja jo 9 -vuotiaana jouduin laittamaan perheelle ruuan. Ja siivoamisesta oli myös selvittävä omin avuin.
(Koska 1800 -luvulla oli tapana kasvattaa tytöt näin??!!) Piiskaa sain, jos sängynalunen oli huonosti imuroitu ja luututtu, tai perunat eivät olleet kypsiä 16.30. Vanhempien tullessa töistä kotiin.
Äitini myös palautteli myöhemmin *epäsopivat* joululahjat joulun jälkeen. Ja syytti minua erilaisista rappeumasairauksista. Haukkui huoraksi ja uhkaili itsemurhalla yms. Oli hetkellinen helpotus, kun äitini siirtyi tästä ajasta ikuisuuteen.

Mutta mikä pahinta. Isäni sanoi äitini kuoleman jälkeen, että >tästä on nyt hyvä jatkaa, mihin äitini jäi<. ja todellakin h on pit huolen minun henkisest pahoinvoinnista. k sopivin v haukkumassa minua mielisairaaksi joka ei mit osaa ellei sit koko ajan neuvo. vaikka olen jo kohta kuusissa kymmeniss kolme lasta aikuiseksi kasvattanut. eli t narsistivanhemmuus elinik et voi valita vanhempiasi. onneksi mahdollista ottaa edes>

titta

Tota olenkin miettinyt että olenko kamala ihminen jos en anna lapsen olla isänsä kanssa tekemisissä, Mutta on todella hienoa kuulla minkälaista on olla narsisti vanhemman kanssa joten teen siis todella oikein etten anna lasta isälle

mthr

Kun näitä ”olin narskun uhri” -tarinoita selaa läpi, niin huomaa pian, että on sitä ongelmaa usein siellä toisessakin päässä. Suomalaisten itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot ovat niin alkeellisia, että ei ole ihmekään, jos kaikki ihmissuhdeongelmat tulkitaan sairauksiksi.

Kannattaa muistaa, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että ongelmat medikalisoidaan; niitä ei koskaan haluta katsoa rehellisesti vain ongelmina.

-tytär-

Vuosikymmenien kokemuksella voin sanoa, että narsistin vuorovaikutstaidot ovat todella rajalliset, tai jopa olemattomat. Narsisti odottaa muilta jatkuvaa palvelualttiutta. Vaikka heidän oma käytöksensä olisi kuinka epäasiallista tahaansa. Kirjoitin tästä samasta asiasta tuolla hieman aikaisemmin. Edellisellä sivulla.

Ja, kun narsistin kanssa yrittää keskustella tapahtuneesta. Hän ilmoittaa, että hänen käytös on täysin oikeutettua. Syyllinen onkin narsistin mielestä kysyjä, ei hän. Ja hän suoranaisesti odottaa jopa sitä, että häneltä pyydettäisi anteeksi.

Esimerkkinä seuraavaa; Olin ollut jalkaleikkauksessa. Ja vanhempani saapui leikkausta seuraavana päivänä luokseni. Hän istui keinutuolissa ja valitti, kuinka hänen jalkansa oli todella kipeä. Kertoman mukaan, siinä oli saattanut olla edellisenä vuonna veritulppa, tai melanooma. Hän ei kuitenkaan ollut käynyt tästä vaivasta lääkärissä.

Tämän oman *sairauden* perusteella vanhempani odotti minulta täyttä palvelua vajaan viikon ajan. Kun sitten sanoin viimein vanhemmalleni, että >> on sinulla otsaa tulla tänne itseäsi passauttamaan, kun olen juuri tullut sairaalasta kotiin ja liikkuminen on hyvin hankalaa

1+1+4

Luen näitä juttuja melkein itku kurkussa, koska kaikki ovat samanlaisia, kun oma elämäni (vielä).

olen ollut nyt 12 v. narsistin kanssa. ja meillä on 4yhteistä lasta. olen hakenut avioeroa muutama kuukausi sitten.

Mieheni syyttää siitäkin minua, että minä olen itse pilannut meidän avioliiton. Koska olen niin paska vaimo/huora ja en osaa käyttäytyä, kuin aikuinen. ja olen huono lasten kasvattaja yms…

Lapsenikin ovat alkaneet osoittaa käytöksellään, ettei kaikki ole hyvin. Koulusta tulee noottia, mutta onneksi lapseni ovat niin fiksuja, että osasivat kertoa koulussa terveyden hoitajalle. Että heidän isä ryyppää, huutaa ja käyttäytyy arvaamattomasti. ja on myös fyysisesti väkivaltainen!

Miehelläni on paha alkoholi ongelma (ja tietenki sekin on minun syytä).
Hänellä on myös lapsiin kohdistunut pahoinpitely syyte, jota tutkitaan vielä.

Olemme koko ajan tuli perseen alla, että millon ”isännän” mielialat alkaa heitellä… Yleensä illalla alkaa se huutamaan, jos lapset eivät mene heti nukkumaan (ilman kehotusta). Lastenki pitäis olla niin fiksuja, että ymmärtää itse mennä nukkumaan. Yleensä yritän laittaa muksut nukkumaan, ennenku ”herra” huomaan, että kello on nukkumaan meno aika…

Mieheni käyttää seksiä ”aseenaan”. olen, kuin panosäkki/seksiorja… Ja sen verukkeella hän saa tehdä, mitä haluaa. jos en kykene antamaan. kärsin stressivatsasta ja luultavammin tulehtuneesta kohdusta, joka on todella kipeä välillä.. Vaikka ei sekään aina estä miestäni. Ei se välitä siitä miltä minusta tuntuu, vaan hänen tarpeensa ovat ne maailman tärkeimmät. Ja yksi syyhen siihen on myös se, että hän niin korkeassa asemassa ja päässyt nousemaan urallaan, josta pitäisi myös puhua vähintään joka toinen päivä. Ja kehua ja ylistää…

Elämämme on nyt ollut monta vuotta yhtä helvettiä!!! Mutta se ero ei ole niin helppo, ku voisi luulla!!!
Mutta nyt meillä alkaa olla toivoa päästä eroon siitä hullusta! Lasten suojelun avustamana! ONNEKSI!!!

Olen alkanut ymmärtää, että viat ja syyt eivät ole minussa!!! Äitini näki miehessäni narsistin pyyrteitä ja käski olla varuillaan, että se vain pahenee! Ja on auttanu minua ja lapsia kaikin tavoin ja alkaan kyllä pelkään, että hänkin väsyy.. Äitini lähettää postin kautta salaa minulle rahaakin ja lasten piirrustuksia, hämätäkseen miestäni tai että saan tekosyyn, miksi saan postia.

Pelkään, miten mieheni on saanut jo sapotoitua lapsiani! Lapsilleni on kyllä psykiatri ajat varattuna. Vielä itselleni yritän saada ajan varattua.

Meidän pitäisi vielä noin2kk. kestää, että voisimme muuttaa pois täällä. Lasten koulujen takia. pitää odottaa, että ne loppuu. :/ Toivottavasti lapset jaksavat odottaa vielä.
Avioero astuu voimaan kesäkuussa… Sitten pakenen ja kovaa!!! Vaikka sitte turvakotiin ja poliisien avustuksella…
ja lähestymiskiellon teen, jos ei jätä rauhaan…

Onneksi minulla on äitini ja yksi ystävä, jotka ymmärtävät minua ja tilannetta. Ja auttavat kaikin tavoin.

mutta nyt minun pitää lopettaa kirjottaminen, koska ”isäntä” tulee kohta kotiin. Ja että kerkeen tyhjätä ”muistit” koneesta….

vointeja ja jaksamisia kaikille samassa tilanteessa kamppaileville! Ja myös niille, jotka ovat jo paenneet!!!

olen herännyt!

Uskomatonta millaiseen ”soppaan” olen käteni työntänyt. Olen huora, lutka, paska, läskiaivo,tyhmä, itsekäs, ym. Näin mies puhuttelee vaimoaan… Aivan kuten kaikki luulin saavani jotain uskomattoman ihanaa, miehen, komean, turvallisen, ihmisen joka rakastaa ja haluaa minut sellaisena kuin olen. Vuosi meni siivillä, sen jälkeen alkoi entisten suhteiden kautta huorittelu. Ja siitä eteenpäin ei ole asiaa josta minua ei olisi haukuttu, henkinen väkivalta ja nyt jo fyysinen väkivalta. Elän helvetissä, jossa orkesteria johtaa täysin tunteeton kapellimestari. Olen tehnyt pakosuunnitelman, joka pian toteutuu. Keräsin voimani ja älyni, uskalsin puhua asiasta muutaman ihmisen kanssa ja sain vahvistuksen siihen, että pakene, vielä kun olet elossa..henkisesti ja fyysisesti. En saa olla kenenkään kanssa tekemisissä, missään muodossa, en edes omien lasteni, aina valtavat riidat ja lasteni haukkuminen. Työni ja kaikki missä tapaan ihmisiä on halveksittua, olen kuulemma teeskentelevä, itsekäs paska. Onneni on että mielipiteet minusta kuuluu vain yhdestä suusta, muut ovat täysin eri mieltä, tosin moni ihmettelee missä raikuva nauruni ja rento olemukseni on. En voi kertoa (vielä) että se on haudattu narsistin pakotuksen johdosta, mutta luojan kiitos ei nujerrettu. Minä nousen vielä, nauran vielä ääneen. Olen positiivinen ja tervepäinen ihminen, jolla on vielä paljon annettavaa. Kaikesta oppii ja se mikä ei tapa vahvistaa ja jos mikä tämä on vahvistanut minua. Muutaman viikon kuluttua hiljaisuuden ja alistumisen muuri kaadetaan. Narsisti on sitä mitä on ja rypee omassa liemessään, sääli vaan jo etukäteen seuraajaani, sellaisen narsisti kuitenkin tarvitsee pönkittämään itseään. Edellisen avioliittonsa tuhosi, tuhosi tämän ja tuhoaa seuraavan…

-tytär-

Niinpä, narsisti ei muutu koskaan. On uskomatonta miten narsisti kääntää omat sanomisensa ja valheensa toisten sanomaksi. Ja kun näitä sanomisia oikoo hänelle. Kun ne on tullut ilmi, muilta sukulaisilta kuultuna. Hän alkaa jopa syyttämään puolustajiaan valehtelijoiksi ja juttujen keksijöiksi. Eikä ymmärrä sitä tosi asiaa, että näillä muilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta keksiä tälläisiä asioita. He vain toimivat tavallaan narsistin viestin välittäjinä *uhrille*.

POIS JA ÄKKIÄ

ÄLÄ enää jatka seurustelua tuollaisen narsistimiehen kanssa, älä yhtään päivää. Eroa ja katoa jonnekin, josta hän ei sua löydä! Näin tein minä v.1980. Enkä ole yhtään katunut. Hiljaa odottaen tuli rauhallinen mies elämääni.
———————————————————————————————————–
Lue uusi, upea kirja : Rissanen, Minna: ” Sieluani et saa”.
Minna karkasi Etelä-Suomesta ja sai kolmen pienen lapsen kanssa turvakotipaikan Oulusta. Otti avioeron. Muutti nimensä. Kaikessa häntä auttoivat sosiaaliviranomaiset. Minna on tehnyt cd-levyn. Minna on sankari, voittaja ja on esiintynyt TV :ssä kertomassa perhehelvetistään.

Surullista

Olen myös eroamassa miehestäni jonka kanssa olen ollut 3 1/2 vuotta nyt toinen vaihe avioerosta menossa, eikä mies suostu lähtemään minun työsuhdeasunnostani, hänkin oli alussa aivan hurmaava ja rakastunut, olin kuulemma täydellinen, ihania terstiviestejä sateli, lahjoja ja matkoja, joista olen nyt sitten hänelle velkaa, eikä hän lähde ennenkuin olen velkani maksanut, hän on koko ajan asunut luonani ja minun palkastani on maksettu vuokra johon hän ei ole osallistunut lainkaan, ehkä pari maksua on vuokrasta maksanut, minä olen hoitanut kodin, siivonnut ja pessyt pyykit, mies ollut kotona pari vuotta työttömänä, kun luin narsistista, oli kuin omasta elämästäni lukenut, hän vähättelee ja tyhmittelee, en osaa yksinkertaisesti mitään oikein. je se huuto ja kiroilut ja inhottavuudet mitä suustaan päästää on aivan kauheaa kuultavaa.
Nyt elän siinä toivossa, että joku päivä hän häipyy elämästäni ja saan jatkaa rauhassa elämääni, kun siihen sain toisen mahdollisuuden sairastuttuani syöpään ja olen siitä toipumassa kovaa vauhtia ja arvatkaapa vain olenko tukea häneltä saanut, saati lämpöä ja rakkautta, ei minkäänlaista empaattisuutta.
Kuitenkin vielä koitan jaksaa ja olla avoimin mielin jos vielä se oikea rakkauskin elämääni saapuisi ja voisin luottaa toiseen ihmiseen.

Hei

Olin yhäiti ja rikas,kaikki neitin kanssa hyvin,ennen kuin tapasin hänet,Vittan en vieläkään pysy kaiken meneettänenä jatkaa.tekee kipeäää.Onnea kaikille jaksamiseen.

medley

Olin parisuhteessa yli kaksi vuotta miehen kanssa, joka on narsisti tai ainakin hänessä on voimakkaasti narsistisia piirteitä. Hän piiritti minua, kehui, välitti, oli aivan ihana ja huomaavainen, ihania tekstiviestejä ja muita huomionosoituksia sateli. Hälytyskelloni eivät soineet, vaikka miehessä oli yksi iso vika – hän oli vielä edellisessä avioliitossana kun alkoi jo piirittää minua. Hänen erottuaan aloimme seurustella heti, joskin salaa.

Olin aivan miehen lumoissa ja voin nähdä vasta jälkeenpäin, miten huonossa asemassa olen ollut. Olin narsistille helppo saalis: kiltti, alistuva ja otin helposti vastaan syytökset. Miehen kanssa oli todella hankalaa keskustella ongelmista. Vaikka päätin etukäteen, mistä ongelmista tahdon keskustella, keskustelutilanteessa mies onnistui aina kääntämään asiat minun syykseni ja sekoittamaan pääni niin, etten lopulta osannut kuin pyydellä anteeksi omia tekemisiäni. En juuri koskaan saanut häntä myöntämään, että hänessä olisi pienintäkään vikaa.

Suhteessamme oli aina ongelmia ja itkin monesti sitä, että jouduin aina elämään miehen tahdon ja menojen mukaan ja järjestämään kalenterini niin, että meillä olisi aikaa silloin kun miehelle sopii. Tuntui, että aina tärkeintä oli hänen työnsä, lapsensa ja muut menonsa ja minun piti vain sopeutua siihen, ettei yhteistä aikaa ollut juurikaan. Mies kuitenkin onnistui pitämään minut itsessään kiinni jollain ihmeellisellä tavalla. Tunsin olevani hänestä riippuvainen ja olin aivan koukussa häneen. Mietin monesti, ettei tämä parisuhde ole tasapainoinen ja onnellinen, mutten silti voinut nähdä kuin ihanan mieheni ja ajattelemaan, että vika on minussa ja ympäristössä, ei miehessä.

Eromme oli katkera ja hankala ja miehellä uusi nainen hyvin pian eromme jälkeen mutkistamassa asioita. Hän ikään kuin korvasi minut hetkessä uudella eikä juuri surrut eroamme, vaikka aina uskotteli, miten valtavasti rakastaa eikä halua ketään muuta. Miehestä huokuu katkeruus minuun, vaikka hän koko ajan väitti, ettei halua vihanpitoa. Sen sijaan mies sanoi, että minun pitäisi iloita hänen uudesta onnestaan uuden naisen kanssa, jos todella olen rakastanut häntä. Emme ole enää missään väleissä ja eron jälkeinen aika on ollut minulle todella rankkaa, kun olen joutunut avaamaan silmäni sille, millaisessa valheessa olen elänyt, ja narsistimiehestä on kaikesta pahasta huolimatta todella hankalaa päästä tunnetasolla eroon.

Tuntuu pahalta, ettei narsistimies koskaan muutu, vaan on jo valmis seuraavaan suhteeseen, jossa todennäköisesti tulee satuttamaan jälleen yhtä ihmistä epärehellisyydellä ja manipuloinnilla. Yritin varoittaa naista miehen tavoista toimia, mutta nainen ei ilmeisesti ottanut minua vakavasti. Ymmärrän häntä – enhän itsekään voinut vastustaa narsistimiestä alussa, hän vaikutti täydelliseltä.

Maalaistollo

Tuota, miksi narsisteille ei ole psyykesairaaloissa omaa osastoa? Kroppasairaaloissakin on sisätauti-, kirurginen- ynnä muut osastot. Kyllä tämmöisille psyykeltään vaijaille niljakkeille pitäisi olla joku oma suljettu osastonsa, niin saisi olla tavalliset ihmiset edes kotona rauhassa… Vai ovatko narsistit aivopesseet kallonporaajatkin?

Tyhmiä kysymyksiä, tiedän, mutta kysyn silti.

Katinka73

Jotenki lohduttavaa huomata, ettei olekaan yksin uhri. Sitä kun on vuosia miettinyt että mikä helvetti mussa on vialla. Pari vuotta sitten olin täysin umpikujassa sain jatkuvasti potkut töistä, mikään ei tuntunut enää miltään, perhe kärsi. Minulla on siis kaksi pientä lasta.
Hakeuduin terapiaan ja siellä vasta aukesi mistä asiat johtuvat.
Äitini on narsisti pahemmasta päästä.
Olin aina ollut hänen sätkynukkensa, jo 5-vuotiaana marssin hänen puolestaan ruokakauppaan ” noilla nuoremmilla jaloilla”, äiti oli tuolloin 25v. Jouduin huolehtimaan hänen terveydestään joka saattoi romahtaa hetkessä..hänen mukaansa. Hänellä ei oikeasti ollut koskaan mitään sairautta.
Hän valitsi puolestani vaatteet, poikaystävät…kaikki joista itse pidin hän löysi vikoja. Mutta se joka kohteli minua kuin sontaa sai hänen sympatiat.
Kun kerran sanoin hänelle vastaan ja pyysin ettei tulisi kylään luokseni sillä minulla oli silloin opiskelussa tenttiviikko niin äitini järkyttyi asiasta niin ettei puhunut minulle vuoteen. Hän siis tilasi junalipun ja tuli joka tapauksessa vaikka kielsin.
Hän arvostelee usein ulkonäköäni ja ihmetellyt miksi minä olen niin pyöreä vaikka hän on niin hoikka…(olen normaalipainoinen), ja kuinka hän on niin älykäs (matikasta Laudatur) ja minä olen niin tyhmä.
Hän ei tullut edes katsomaan näytelmää jossa minulla oli suuri rooli. Oli tärkempää tekemistä.
Hänen mielestään meidän pitäisi lopettaa koiramme sillä koirat ovat vain vaivaksi. Onhan teillä nuo lapsetkin…
No lista on loputon…mutta tärkein on että olen terapiassa ja matkalla kohti ehyempää minää ja sitä kautta toivon että von katkaista tämän ketjun ennenkuin omat lapseni kärsivät.
Olen lukemassa toista kertaa kirjaa ”olenko koskaan tarpeeksi hyvä” Karyl MC Bride. Ihan loistava kirja. Kertoo narstistisen äidin ja tyttären suhteesta.
Olisi ihana joskus jutella toisen narstistin uhrin kanssa. Kaikkea hyvää teille eheytymisen tiellä!

Meilläkin taitaa olla

Herrraisä..meiltäkin löytyy tuo narsissi. Haukkuu minua ja tyttöämme paivittäin, raivokohtauksia..sitten hyvittelyä. Mielialanvaihdoksia, hänen äitinsä on samanlainen ja on kiristänyt seksillä appea kuulemma vuosikymmenenet. Kävimme nyt tapaamassa heitä ja yhä enemmän en pidä siitä anopistani.

narsitien uhri

kaikki puhuvat vaan, narsisti äideistä, mutta minulla on niitä lapsissa ja muissa läheisissä sukulaisissa. vaikka muille jakaa olen ollut narsistien uhrina yli30 vuotta. ja voin sanoa että niistä kyynelistä sisi vaikka saharaan järven. olen käynyt läpi pahat masennukset ja paniikkihäiriöt. mutta olen ymmärtänyt hakea apua noin 20 vuoden ajan. kyllä olen saanut tappouhkauksia ja minut on mustamaalattu niin sukulaisille kuin saman talon asukkkaille hajoitettu kotini ja rikottu koti rauhani niin miljoona kertaa .sen voin kokemuksesta sanoa ,että lopullinen ero koko paska sakista on ainoa oikea, sen olen tehnyt, mutta olen kiltti ihminen ja pidän itseäni fiksuna ihmisenä. ja ajattelen että , rakkikoirat haukkuu mutta karavaani kulkee. niide hullujen kanssa ei kannata yhtään riidellä se on tyhjää ja tyhmää eihän mielisairaan kanssa riidellä.nyt aurinko paistaa ja on hyvä olla! se voima saa narsistit polvilleen.:: !!! hyvää kesää uhreille ja voimaa!!!!!!!!

äiti

onko kenelläkään narsistista lasta. epäilen että aikuinen tyttäreni on narsisti.
en kylläkään laiminlyönyt missään vaiheessa häntä. hän on vanhin lapseni. käyttäytyy tosi ilkeästi minua kohtaan, syyttää rakkauden puuttesta lapsena ja että huomioin nuorempia sisaruksia ym ym.
olen aivan ahdistunut

äiti

onko kenelläkään narsistista lasta. epäilen että aikuinen tyttäreni on narsisti.
en kylläkään laiminlyönyt missään vaiheessa häntä. hän on vanhin lapseni. käyttäytyy tosi ilkeästi minua kohtaan, syyttää rakkauden puuttesta lapsena ja että huomioin nuorempia sisaruksia ym ym.
olen aivan ahdistunut

Mali

Miten tutulta teidän kaikkien kirjoittelu tuntuukaan! Olin naimisissa lähes 26 vuotta miehen kanssa, jolla uskallan väittää olevan narsistinen persoonallisuushäiriö. Olin naimisissa miehen kanssa, joka on monen naisen unelma: korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa, hyvin toimeentuleva, hyvin pukeutuva, hyvä keskustelija, erittäin kohtelias, empaattiinen, sympaattinen hauska seuramies. Elin miehen kanssa, joka mitätöi, vähätteli, aliarvioi, alisti, syyllisti, haukkui, töni, tuuppi, löi, potki, sylki päälle, petti. Osansa saivat myös kaikki kolme poikaamme. Taloudellisesti meillä oli kaikki hyvin, henkisesti ei mikään.

Vuosien saatossa ”kuminauha” venyi ja venyi, mutta lopulta sain tarpeekseni. En arvostanut enää itseäni, jos olisin jatkanut avioliittoa. Mutta siihen tarvittiin se, että mieheni ajoi minut pois isänsä hautajaisista enkä pari vuotta myöhemmin päässyt hänen äitinsä hautajaisiin, sillä hän oli ollut yhteisellä lomamatkallamme jonkun kiinalaisen hierojan kanssa suojaamattomassa sukupuolisuhteessa ja jouduin lähes kahdeksi viikoksi sairaalaan sukupuolitaudin takia. Hain avioeroa viime vuonna ja virallinen ero astui voimaan lokakuussa 2010.

En halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Vihaa en enää tunne, tunne on jotakin syvempää kuin viha. Hän jatkaa elämäänsä pääkaupunkiseudulla, jossa puitteet ovat, kuten enenkin, prameat.

Voin sanoa olevani onnellinen. Tervehtymiseeni menee tosin vielä aikaa, mutta elämä hymyilee jälleen. Voimia kaikille!

samanlainen

Minunkin äitini oli narsisti ja haukkui minut lyttyyn jos olin eri mieltä asioista, lapsesta asti olen ollut äitini pahanolon kohteena ja minuun hän on ajanut kaikki pettymyksensä, isän ja äidin avioliitto oli yhtä riitelyä ja vika oli aina isässä. Äitini myös manipuloi meitä lapsia isää vastaan. Jos olin isän puolella äiti hylkäsi minut heti henkisesti, sanoi ole missä haluat häneltä ei tartte tulla sitten apua pyytämään, jos isän kanssa tulee riitaa.Olen nyt 60v. alkanut rakentaa omaa minuutta ja mieheni on avannut silmiäni näkemään äitini kierouden, äitini olisi ollut myös mielissään jos avioliittoni olisi hajonnut, hän sanoikin eihän sitä vielä tiedä eroatteko te. Olemme olleet naimisissa 33v.Onneksi äitini ei ole pystynyt pilaamaan suhdettamme. Onnea sinulle ja käytä ammatti ihmisiä apunasi uuden minuuden löytämiseksi.Olemme ainutlaatuisia ja arvokkaita vaikka äitimme on väittänyt ihan muuta. Voi hyvin . Terveisin nainen

sama täällä

sama täälläpäin isäni vaan on se narsisti ja aika paha sellainen. Toivon että se tapettais tai se kuolis jossakin onnettomuudessa niin ei tarvitse enää kestää sitä.

avun tarpeessa???

Olen alkanut jo epäillä omaa mielenterveyttäni, että entä jos vain liioittelen tai olen itse sekoamassa. Monet ystäväni ovat sanoneet minulle että en ole terveen ihmisen kanssa tekemisissä ja että joudun pian itse hoitoon jollen hankkiudu eroon nykyisestä poikaystävästäni. Ystäväni ovat myös sanoneet että olen muuttunut aivan erilaiseksi kuin ennen; olen aina ollut päättäväinen ja omapäinen, nykyään olen varpaisillani, pelokas, alistuva ja epäsosiaalisempi. en silti tiedä mitä tehdä mikä on enää oiein.
Olen nyt puolen vuoden ajan ollut yhdessä 27-vuotiaan fiksun, hyvätuloisen (hänen rahansa ei voisi paskaakaan minua kiinnostaa haluan vain rakkautta), insinöörin kanssa. Tai tapasimme viime uutena vuotena mutta ensin näimme vain vkloppuisin silloin kuin hänelle se sopi. Kun muutin nykyiseen asuntooni hän on ollut täällä siitä lähtien. Hänellä on vielä oma asunto jossa käy kerran viikossa katsomassa postit ja pitää minun kotiani kotinaan. On myös ehdottanut kämppänsä irtisanomista mutta luojan kiitos en ole siihen suostunut.
Olen 4 kertaa yrittänyt erota ja ottanut (tai yrittänyt ottaa, joka kerta ei ole antanut) kotiavaimeni pois ja saada hänet ja kamansa pihalle. Joka kerta hän haluaa vielä puhua. Ja puhuukin niin että olen yrittänyt vielä jatkaa ja uskonut parempaan tulevaan ja että hän muuuttuu. Hän saa AINA käännettyä pääni. Viimeksi ystäväni oli täällä ja katsoi että jätkä otti kamansa ja antoi avaimen. Vielä samana iltana kun olin yksin enkä vastannut hänen puheluihin, tekstiviesteihin enkä (ensin) avannut ovea enkä reagoinut lappuihin mitä hän tunki postiluukusta, lopulta avasin oven ja hän tuli jäi. Ja kaikki jatkuu taas.
En pysty päästämään irti. Hän onnistuu myös aina kääntämään kaiken minun syykseni ja minulle tulee huono omatunto. Kesän aikana minulla on ollut aikakausia jollein en pysty enää syömaan tai nukkumaan tai tapaamaan ystäviäni normaalisti. Silti haluan olla hänen kanssaan aina kun olemme puhuneet.
Mies on aina ollut tunteeton, kylmä, välinpitämätön (paitsi hetkellisesti kun tietää että on lähtö lähellä, tai ainakin yrittänyt esittää jonkinlaisia tunteita.
En ole koskaan tavannut hänen perhettään vain muutaman satunnaisen kaverin. Hän ei suostu puhumaan asioista tunteista tai vastaamaan kysymyksiin. Joko hän alkaa nauraa hysteerisesti tai sanoo ettei puheissani ole järjen häivääkään. Kun joskus olen huomauttanut asiasta mistä on hiukan saatu puhuttua tai mitä jompi kumpi on sanonut, sitä ei kuulemma ole tapahtunut. Viimeisen ”ulosheiton jälkeisessä puhumisessa” hän kertoi että on koko yhdessäolo aikanamme sanonut kavereilleen jotka kysyvät minusta jotain että en ole hänen tyttöystävänsä, vaan hän käy aina vain panessa minua. Hän sanoi ettei tiedä miksi niin tekee ja on pahoillaan. Kerran hän sanoi minulle että me vain tapailemme. Vaikka hänellä on kotiavaimeni ja hän suurinpiirteen asuu täällä!
Hän on tehnyt minulle minun omasta kodistani vankilan, en saa lähteä mihinkään tai kutsua ystäviä kylään jollei siitä ole tarpeeksi etukäteen sovittu tai riippuu kenestä läheisestäni on kyse. Teen kahta työtä ja käyn kuntosalilla. Sinnekin hän haluaa viedä ja hakea minut ovelle asti. Jos hän ei ole kotona kanssani hän lähettää viestejä mitä teen. Kun vastaan, ja kerron ja kysyn jotain häneltä en saa koskaan enää vastausta. Kun kysyn miksei hän vastaa minun viesteihini, hän sanoo ettei ole koskaan sellaisia viestejä saanut vaikka kännykässäni ne on lähetetyt kansiossa.
Kun olen yrittänyt jättää hänet hän on vaikeasti avautunut että on kerran seurustellut, tullut satutetuksi eikä koskaan enää ole halunnut kellekkäään avautua mutta paitsi nyt kun on tavannut minut ja rakastunut. Hän tarvitsee kuulemma vain aikaa. Silti hän myös kerran sanoi että ei ole koskaan tuntenut mitään ketään kohtaan? Seuraavaksi hän taas käänsi kaiken ja kertoi ettei tiedä miksi niin sanoi koska hän rakastaa minua ja tuntee jotain.
Hän useinkin sanoo jotain ja hetken päästä kääntää asian juuri toisin päin tai vaihtaa suunnitelmia tai mielipidettä täysin ja se on hänestä normaalia. Kun valitan asiasta hänen naamalleen tulee vain kiero ja itsekäs hymy eikä hän välitä. Toisinaan kotona ollessamme hän ei kuuntele sanaakaan mitä sanon tai halua kiinnittää mitään huomiota minuun ja toteaa vain että ”ei kiinnosta”. Tai siis aina jollen sano lähteväni johonkin. Tai yritä lähteä..
Hän tutkii myös aina puhelimeni viestit ja puhelutiedot, facebookin viestit ja netin sivuhistorian. Aina.
Hän käyttäytyy myös halveksivasti ja alistavasti enkä koskaan kuulee mitään kaunista hyvää tai kehuja. Olen palikka, juoppo, yksinkertainen tai isoperseinen. Olen sanonut asiasta ja hän on nyt viime aikoina yrittänyt sanoa muutakin. vasta vähän aikaa sitten sanoi että olen kiva ja nätti… en tiedä tarkoittaako hän todella sitä..
Hän myös pelottelee kissaani ja sanoo olevansa pomo. ja että minun pitää kysyä häneltä lupa jos haluan mennä esim. ystävättäreni luo.
Emme ole koskaan rakastelleet. Seksi on kuin pornoa, pelkkää panemista ja rynkytystä. Hänen silmissään on AINA eloton ja tunteeton ilme. Joskus hänellä on kiero hymy naamallaan. Jos minä olen halunnut seksiä se ei käy. Hänen ei tee silloin koskaan mieli.. Kun hän haluaa hän kylmästi siirtää alushousujani sivuun ja kopeloi kovakouraisesti. Kerran hän herätti minut aamulla ja totesi ”mä rupean nyt panemaan”. Esileikkiä hyväilyä hellyyttä tai kauniita sanoja ei ole ollut koskaan. Ja jos minä haluan seksiä niin olen nymfomaani tai haluan jakaa itseäni kuulemma. Hän myös läimäyttelee takamukselle ja kourii rintoja vaikka olen sanonut että se sattuu. Hän yrittää pakottaa minua usein ottaamaan suihin tai haluaa aina tulla naamalleni rinnoilleni tai takamukselleni. Ihan kuin hän ei välittäisi minun tuntemuksistani yhtään. Tiedän että hän katsoo pornoa ja hän haluaisi vibraattorin mukaan seksiin. Suostuin siihen kerran ja se teki minulle vain kipeää. Hän yrittää myös vieläkin saada minua anaaliseksiin vaikka tein selväksi jo suhteen alussa etten aio koskaan suostua sellaiseen. Kerran kysyin häneltä emmekö voisi joskus rakastella hitaasti. Vastaus oli kylmällä vihaisella korotetulla äänellä että sellaisessa ei ole järjen hiventäkään. Toisen kerran kun hän yritti kunnolla puhua hän sanoi ettei osaa rakastella eikä ole koskaan tehnyt niin ja pyysi minua opettamaan häntä. Hän kerran yritti mutta alkoi taas heti rynkyttää eikä ole sen koommin muistanut asiaa.
Ystäväni sanoi että minua manipuloidaan ja kontrolloidaan ja että menetän pian järkeni. Alan vasta nyt havahtua että tässä on jotain mätää mutta olen liian voimaton tekemään mitää ja silti jaksan yrittää uskoa että kaikki vielä paranee ja meistä tulee vielä onnellisia ja tyyppi muuttuu.
Onko tämä narsismia vai toiminko itse jotenkin väärin? Mistä tässä on kyse??
Olkaa kilttejä ja auttakaa…

Minja

Minä syytän äitiäni näistä asioista ja syy on se, että jouduin lapsena ottamaan vastuuta pikku siskosta…isän juodessa…äidin reissatessa… Ja huomaan sen vaikuttaneen elämään…
Itse olen oppinut olemaan vahva ja kova…En ole saanu lapsena tukea tai tullut kuulluksi riittävästi

Nora

Kertokaapa kokemuksia miten olette päässeet eroon narsisseista…..
Monet kaverini ovat ehdottaneet nron vaihtoa…läh. kieltoa ym. Itse koen, että nämä vain ärsyttäisivät ja provosoisivat lisää tämän miehen käytöstä…Ja, että hän etsisi minut kuitenkin käsiinsä jos kokisi olevan asiaa…niin kuin on jo tehnyollessani reagoimatta puh.,..

Itse olen ajatellut ns. neutraalia linjaa..en reagoi puh. tai sitten vastaan diplomaattisesti jos ihan pakko..
Onko siis joku päässyt eroon tällä ns. ”neutraalilla” keinolla tai vastaavalla vähemmän radikaalilla? Vihanpidon ja välien poikkilaiton tämä mies näkee punaisena vaatteena…Silloin ei ole ainakaan mahd. omaan itsenäiseen elämään!

avun tarpeessa???

Nora: Itse olen myös kahden vaiheilla. Jättäminen ei taida onnistua tai on vaikeampaa, ehkä. Minullekkin ystäväni ovat sanoneet että älä päästä sitä enää lähelle, vaihda numeroa ynm. Mutta jos se todella on narsisti niin se ei hyväksy jättämistä. Viimeksi kun yritin niin se oli oven takana niin kauan kunnes avasin oven. Ja pyysi avaintani takaisin ja yritti puhua ympäri ja että kaikki on minun syytäni. Tai näin on käynyt 4 kertaa.
Päätin ainakin vähän aikaa yrittää tuota toista taktiikkaa mistä sinäkin kirjoitit. Käyppäs katsomassa (jollet jo ole) tälläinen nettisivu: http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html ja vasemmalta sivun reunasta ”väärinkäyttäjän kanssa selviäminen”.
En tiedä onko apua mutta itse aion yrittää. Aloin jopa jo kirjottaa joitain otteita ylös ja kirjoitan joka päivä salaa ylös miten olen käyttäytynyt ja miten mieheni reagoinut.
Yritän tätä hetken ja koitan pysyä järjissäni. odotan että näillä keinoilla hän ehkä kyllästyy ja etsii uuden uhrin. Tai sitten pian turvaudun siihen mitä kaverini sanovat ja turvaudun lopuksi vaikka poliisiin… pelottaa kyllä vietävästi…

Nora

Sinulle nim. ”avun tarpeessa”

Siis minä olen jo vuoden kattonu touhua ja huomannu ettei ole mun unelmien mies ja etten tuhlaa enää elämääni..!
Sinä kuulostat hieman varovaisemmalle luonteelle kuin minä siinä mieles etten koe olevani tässä mitenkään erityisen heikoilla…Puhun hänelle ihan suoraan miten hän käyt. väärin ja millasta käyt. en siedä!
Anteeksi pyynnönki olen hänelle opettanu…Hän siis tiedostaa ettei ole psyykkisesti täysin kunnossa, mutta se ei auta jossei hän itse halua muuttua ja hea apua!
Narsistia EI naiset pysty muuttaan. Äläkä nyt missään nimes jää odotteleen hyvä nainen…seuraavaksi voi nyrkki heilua! Ainakaan helpommaksi ei käy!

Vieno

Tämä on juuri kuin kopiota minun anopistani!Olen niin ihmeissäni, että tallainen ihminen voi olla!Ihmettelen sitä joka päivä!

Mariina

”Vai ovatko narsistit aivopesseet kallonporaajatkin?”

Kyllä ovat. Mieheni on narsisti. Olen viisi vuotta kärsinyt henkistä kiusantekoa, alistamista, nöyryyttämistä ja valheita. Välillä upeita hetkiä täynnä ”suurta rakkautta” ja seuraavassa hetkessä hän taas jo vihaa minua ja olen huono vaimo, huono äiti, tyhmä ämmä.
Luulin että asiat muuttuu paremmaksi ajan myötä, mutta ne vain pahenee.
Lopulta mukaan tuli fyysinen väkivalta. Silloin vaadin miestäni hakeutumaan hoitoon tai otan eron. Hän suostui ja varasin ajan yksityiselle psykiatrille. Kirjoitin lääkärille pääpiirteet millaista hänen käytöksensä perheessä on, väkivalta ja jatkuvat mielialan ja mielipiteiden vaihtelut ym.
Lääkäri ei ollut lukenut kurjettäni. Hän otti mieheni vastaan 10 minuutiksi ja sanoi että mies on täysin terve, ei mitään psykologista vaivaa!!! Kuinka on mahdollista 10 min todeta mitään? Mieheni oli vakehdellut lääkärille kaiken. Narsisti osaa näytellä.
Siitä asti mieheni on käyttänyt sitäkin asiaa aseena minua vastaan. Hänellä on ”todistetusti terveen paperit”. Nyt olisi minun löydettävä voimia katkaista kaikki köydet joilla narsisti mieheni on sitonut minut itseensä ja lähdettävä pois. Pelkään että jään loppuelämäkseni yksin niin kuin mieheni sanoo: ”ei tuollaista vanhaa hullua ämmää kukaan huoli”

narsistin ex-uhri

Kumppanissasi on selkeitä narsistia piirteitä. Älä odottele enää kauempaa vaan jätä hänet. Mitä kauemmin elät sen miehen kanssa ,sitä tiukemmassa verkossa olet ja et pääse siitä ulos terveenä. Kaikki nuo teot mitä hän kohtaasi tekee ,vievät sinulta itsetunnon ja itsemääräämisoikeuden,hänen tarkoitus on alistaa sinut. Yleensä asia vain pahenee ajan myötä ,kuten omalla kohdallani kävi. Tarvitset apua ,ota hyvä kaverisi siihen mukaan ,yksin harva selviää tuommoisista koukeroista.

sydän hajalla

hei näin vasta sinun kirjoituksen.Ajattelin kysyä miten sinulla tänään menee,kun on kulunut aikaa.Kun luin tota sinun juttua oli se kun minun oma tarina,paitsi meillä ei ole yhteisiä lapsia,molemmilla on omat.Olisi kiva kuulla miten olet selvinyt.hyvää jatkoa sinulle.

aisku

Olin narsistin kanssa naimisissa yli 40 vuotta. Kestin pettämisiä, alkoholismia ja jatkuvaa haukkumista kunnes lopulta masennuin niin, etten tahtonut omin voimin aamulla vuoteesta jaksaa ylös nousta.
Lopullisen pisteen meidän yhteiselle tuskien taipaleelle pistivät ruumiilliset pahoinpitelyt, jotka olivat sitä luokkaa, että piti jo omaa henkeään suojata, joko pakenemalla kotoa, tai lukitsemalla itsensä erilliseen huoneeseen.
Tuosta henkisestä pahoinpitelystä. -Tuntuu todella raskaalta kun naapurit kertovat, että mies juoksee onnellisena vieraiden naisten perässä, mutta kotiin tultuaan sain kuulla, totisella naamalla irvaillen kerrottuna, että olen kuin noita-akka ja naamani on kuin petolinnun perse. hauskaa vai kuinka?
Onneksi olen nyt päässyt eroon tuosta kaikesta. Säälittää vain yhteinen koiramme, joka unohtuu yksin kotiin muiden hauskempien harrastusten viedessä liikaa aikaa. Onko kukaan koskaan ajatellut, voisiko tuo narsismi olla periytyvää? Tuntuu, että appiukolla on samoja piirteitä Ne piirteet vain voimistuvat vanhemmiten.

sydän hajalla

tämä viesti on nimimerkille sydän hajalla ! olen kirjoitellut, mutta kun meni väärään paikkaan, olisi pitänyt kirjoittaa viestiin kenelle kirjoitin se meni nimimerkkiin.olisi kiva kuulla miten menee-

miksi näin

Hei,voisiko joku kertoa miksi tunteet ovat vielä sekavat vaikka erostani on jo 1v6kk. Luulin jo selvinneen mutta masennus iskee aika ajoin ja tulee mietyttyä miksi exmieheni teki minulle paska juttuja.Koska tästä paskasta pääsee erilleen? kauvanko teillä muilla on mennyt aikaa?noin kk:si sitte hän laittoi sähköpostia mutta en ole ollut yhteydessä enkä meinaakkaan olla.Voisiko joku auttaa.

kaiju

Äidilläni on narsistisia piirteitä, tai ehkäpä hän on narsisti. Olen maalikko tekemään diagnooseja. Tiedän vaan minkälaista elämä äidin kanssa on ollut, vähintäänkin haasteellista. Vanhempani erosivat kun olin kymmenen, siitä alkoi melkoinen helvetti. Äiti aloitti päihteiden käytön, sekakäyttöä, lääkeitä ja alkoa. Olen ollut aina äidin sylkykuppi, näihin päiviin asti. Isään, eikä isän puolen sukuun ei saanut olla yhteydessä. Olimme isän kanssa kolmekymmentä vuotta erossa. Äiti valehteli aina tilaisuuden tullen kumpaankin suuntaan, että kumpikaan meistä ei halua olla tekemisissä. Onneksi isä päätti vihdoin ottaa riskin ja ottaa yhteyttä meihin aikuisiin lapsiin. Valitettavasti emme ehtineet kauaa olla yhteydessä kun isä kuoli. Onneksi saimme kuitenkin yhteyden, ja se kantaa minua varmasti elämän loppuun saakka.
Äiti on haukkunut, solvannut, pikannut ja mitätöinnyt, ei pelkästään minua vaan kaikkia mahdollisia ihmisiä. En ole enää pitkään aikaan loukkaantunut hänen puheistaan, mutta olen sanomattoman väsynyt kuuntelemaan hänen puheitaan. Lasteni ja lapsenlapseni arvostelu ja haukkuminen toki satuttaa. Omat lapseni ovat tuottaneet minulle aina suunnatonta iloa, kuten lapsenlapsenikin. Olenkin lapsiani katsellessani miettinyt lukemattomia kertoja, miten äitini onkin vihannut minua niin paljon. Kysyinkin sitä häneltä kerran, ja hän kertoi, että olen pilannut hänen elämänsä. Surullista. En ole koskaan estänyt äitini ja lasteni yhteydenpitoa, mutta lapseni eivät ole haluneet olla missään yhteydessä äitiini, koska eivät ole haluneet kuunnella kun äitini haukkui minua ja miestäni, lasteni isää.
En ole ollut muutamaan kuukauteen yhteydessä äitiini, koska en enää jaksanut uhkailuja ja haukkumista. Äitini on 80-vuotias ja haukkuu minua mm. rumaksi suomalais ämmäksi, olen vittumainen kuin sakemannit(isäni oli saksalainen), olen huoran näköinen, mielenvikainen ym, ym. Mielikuvitusta voi käyttää mitä nimityksiä minusta on käytetty. Äiti ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta on kyllä usuttanut ryyppykavereita pahoinpitelemään minua lapsena. Voisin sivuttaa kaikki menneet jos tilanne muuttuisin edes niin, että nyt enää ei tarvitsisi kuunnella solvauksia, mutta ei. En tiedä mitä tekisin, tylsää jättää vanha ihminen oman onnen nojaan, mutta rajansa kaikella. Minäkin olen liian vanha kuuntelemaan enää kaikennäköistä.

-tytär-

Kun ajattelet ja syyllistät itseäsi siitä. >Miten kurjaa jättää vana ihminen yksin<. niin mieti sit miten h on k sinua kohtaan. jos sanotaan kunnioita is ja seuraavan pit olla sitten kannusta arvosta lastasi. onko ansainnut sinun huolenpitosi huolehtinut kannustanut el min olen narsistivanhempien nuorin lapsi. jo edesmennyt. viel taholtaan kuullut kaiken mahdollisen. aikani jaksoin yritt mutta huomasin ett vaikka teen asiat kuinka hyvin. tekemisiini ei koskaan tyytyv siivoamassa huolehtimassa hyvinvoinnista kerran kahdessa viikossa. palkaksi sain katsella paljasta takapuolta kuulin minua tyhmemp mielenvikaista ihmist t maailmassa ole. sanoin tuolloin nyt kun ilmainen vanhuusapu kelpaa. lopetin siihen. kehoitin hankkimaan maksullista siivousapua itselleen. jotta osaa arvostaa maksaa siit my valehtelee toiselle sisarukselleni kustannuksellaan. en olekkaan saanut mit taloudellista hy tied vanha mies yksin. tunne mink laista s joskus sen edest l taakseen j sano alanko uhkailemaan eli neuvoisin ottamaan et vanhempaasi sanomaan oman etusi vuoksi ei. minulla vei yli viisikymment vuotta tuon sanan opettelu. se kannattanut pelk ihan itseni takia.>

elämän mittaisesti narsuja

Vasta nyt yli 50-kymppisenä olen tajunnut, ex-puoliso oli pahimman laatuinen narsu, minusta jo psykopaatti, samoin hänen äitinsä, oma äitini jne…. Nyttemmin on tullut ilmi että myös sisareni. Näistä ei pääse eroon neutraalisti, agressiot ja väkivalta ovat aina narsun käyttäytymisen taustalla. Hyvät ihmiset ottakaa etäisyyttä, eläkää omaa elämäänne jos joku sen yrittää estää, miettikää mikä on se perimmäinen syy. Tuhoisia ihmissuhteita ei kannata vaalia vaan etsiä niitä terveitä. Naiset sortuvat siihen että koittavat parantaa narsun rakkaudella ! Tätä tämmöinen ihminen pitää heikkoutena ja helvetti saa lisää tulta alleen… eli rakastakaa ensin itseänne, vaalikaa tasa-arvoisia ja terveitä ihmissuhteita.

Tyttö-Poika

Myös minun isäni on Narsisti ja hän tekee minulle aina syyllisen olon ja väittää minun aina valehtelevan vaikka oikeasti tiedän, että en valehtele, mutta hän saa minut aina epäuskottavaksi omalla itsevarmalla tavalla kysyä Sähän oot syyllinen, myönnä, sä pääset tässä ihan yleisesti helpommalla, kun joskus myöntäisit…Nii-i no helpommalla pääsen, kun aina kotiin tullessaan pitää myöntää jotain vaikka en edes tiedä mitä hän milloinkin epäilee, mä oon vaan huomannut, että hänelle kelpaa vain myöntävä vastaus, kuten myös kysymyksissä, että menethän sä sinne, kun sanotaan…Hän huusi mulle, että mulla olisi Psykoosi ja hän huusi sen ihan täysillä vihaisesti ja vielä sanoi sen jälkeen äitilleni, että jes mä saan sen laitokseen…Pitäisikö minun mennä laitokseen vaan siitä, että huomasin jonkun asian ennen isääni ja hänen piti väittää, että näen harhoja, kun videolta oli nähtävissä Karoliina Kestin kaappaus ja minä pelästyin vain sitä, että soitin poliisille, mutta valheelliseen Suden numeroon, joka uhkasi etsiä minut, kun syytin Tommi Sykköä Karoliina Kestin murhaajaksi. Isäni taas alkoi huutamaan, kun näytin videon, ni isäni huusi, että en minä näe mitään Karoliinaa ja äitini yritti selittää, että mulla olisi psykoosi kun näen harhoja, mutta kun kysyin naapureilta, että mitä kuvassa näkyy, ni ne sanoivat, että näyttäisi olevan sidottu tyttö rinteessä…Muistan, että aina kun minä olen ollut isääni enemmän oikeassa, ni hän mitätöi tai jos asia on muiden arvostuksessa, ni isäni ottaa sen omaksi jutukseen ja sanoo, olet nyt hiljaa, kun mä hoidan tämän…Hän muuten sanoo tuntemattomillekin tulkaas tänne kun mä puhun, no nii diipadaapa Mä olen ollut siellä ja siellä ja mä osaan ne asiat Mä tiedän, kysykää multa…Aina kun kysyn äidiltäni jotain, ni isä sanoo, mikset kysy multa, ku Mä tiedän nää asiat…Ai niin se youtube video, jossa Karoliina Kesti oli hengissä vielä 17.elokuuta ni hän oli kohdassa 04:42-04:47 ja nosti keskisormen kuvaajalle 04:45 ja 04:20 jonkun toisen kadonneen tytön kasvot kivenkolossa…youtubessa video on nimellä Soramonttu ja Mustavuori…väärennetyt poliisin numerot ovat aamulehti.fi, murha.info ja kadonneet.fi sivuilla . Kuolleena löydetty Jonna Aho tuli facebookiin nimellä Kristiina Pääkkönen.

Tunteilija

Keskusteluista voi havaita, että monella on kokemus narsisti-miehestä tai narsisti-äidistä. Harva puhuu narsisti-naisista. Eiköhän niitäkin ole jos on ollut narsisti-äitejä. En halua puolustella/syyttää mutta mielestäni yleinen käsitys siitä, että narsisti olisi mies (usein onkin), voi syntyä siitäkin, että naiset ovat aktiivisempia tuomaan esille näitä ongelmia esim. keskustelupalstoilla. No miksi tästä puhun; siksi, että epäilen eläväni narsisti-naisen kanssa. Luin aikoinaan ”määritelmiä” narsistien persoonallisuuksista ja järkytyksekseni huomasin, että minulla on samoja piirteitä. Kun kyselin asiaa alan ammattilaisilta, sain helpotuksekseni kuulla, että meissä kaikissa on näitä samoja piirteitä, narsisteilla nämä ovat vain hallitsevia ja ne satuttavat toista ja tekevät pahaa. Oma lukunsa on sitten psykopaatit ja näiden välilllä rajanveto on joskus vaikeaa. Erottuani, kävin paljonkin näitä asioita läpi, koska sain edellisessä suhteessa kuulla olevani narsisti (siis riitatilanteissa siksi haukuttiin). Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisikos ollutkin niin, että narsisti olikin se toinen.
Erosta toipuminen kesti aikaa ja tuotti puron verran kyyneleitä. Kun sitten tapasin uuden ja alun huuma laantui, havaitsin hänessä sellaisia piirteitä joita on pitänyt alkaa miettiä narsismin näkökulmasta. Oma käytökseni on varmasti saanut myös ristiriitoja aikaa, koska olen tunneihminen, loukkaannun kun toinen ei ole huomaavinaankaan minua tai ei puhu mitään. Miehenä sanon myös asiat melko suoraan miltä minusta jokin asia tuntuu.
Kertokaa kokeneemmat, onko narsismia jos toinen tekee aina siten kun on päättänyt, ei kysy mitä minä haluasin tehdä, ei huomioi mitenkään lapsiani, ei edes sano näille ”hei”, vaikka omia lapsiaan passaa. Kykenee olemaan todella kylmä ja tunteeton kun on päättänyt tehdä/mennä jonnekin, ei kykene ajattelemaan miltä toisesta voi tuntua tällainen. Jos asian ottaa esille ja kertoo miltä tällainen käytös tuntuu, niin sitten suututaan ja ollaan puhumatta vaikka kaksi viikkoa. Olen usein itkenyt mielessäni, että miten joku voi olla niin kylmä ja tunteeton, ettei huomioi toista mitenkään ja omat vain omat asiat ovat tärkeitä. Ruokaa ei ole laittanut minulle kertaakaan kolmen vuoden aikana vaikka osaa. Lapsilleen laittaa kyllä ja itselleen, saa minunkin lapset syödä jos minä en ole ennättänyt niille laittaa.Olen useita kertoja tehnyt meille illallisen ja saanut jollakin lailla keskusteluyhtettä. Päivä tai kaksi menee taas jotenkin kun jaksan huomioida ja olla kuten hän haluaa mutta sitten taas kylmäkiskoisuus alkaa ja tekee justiinsa mitä huvittaa. Osallistun its kotitöihin ja pesen omat+lasteni pyykit+hoidan varmasti vähintään talouden toisen puolen.
En tiedä onko ainoa ratkaisu katkaista tämä suhde, olenko narsisti vai narsistin kanssa?
Tämä voi olla väärä foorumi mutta näitä asioita miettiessä kirjoitin tähän.

Tunteilija

Edelliseen vielä lisäys:

Kun tilanne on tuntunut kestämättömältä ja olen ollut täysin rikki, olen ottanut eroamisen esille. Tuossa vaiheessa hän yleensä kertoo syyn käytökseensä olevan minussa mutta jos on toiminut jotenkin väärin, lupaa yrittää toimia jatkossa toisin ja pyytää että jatketaan. Anteeksipyynnön hän esittää ”jos olen toiminut jossain kohtaa väärin niin pyydän anteeksi”.Tuolloin lupaa yrittää toimia jatkossa toisin, kuitenkin muutaman päivän tai viikon kuluttua sama homma jatkuu.

Voimia! Paetkaa!

Olen seuraillut narsisteja työpaikalla ja lähipiirin ihmissuhteissa. Suosittelen että on parasta lähteä mahdollisimman pian. Luultavasti hyvä lähteä myös mahdollisimman vähin selityksin, koska kaikki puheet ja selitykset antavat narsistille lisäaineksia joilla manipuloida muita. Ja tärkeää olisi myös saada joku todistamaan mitä narsisti puhuu tai mitä hänen kanssaan sovitaan. Kolmeen pekkaan neuvottelu on usein myrkkyä narsistille, mutta kahdestaan sovittu ei päde.

Narkissos ihaili peilikuvaansa niin että muuttui kukaksi kuvajaisensa viereen. Narsisti on itse tyhjä ja hakee itseään muista ikäänkuin itsensä heijastuksista. Olen havainnut että jos puolisolla on murheita, narsistilla on vielä suurempia murheita. Jos toinen koettaa kertoa tunteistaan, narsistin tunteet ovat vielä suuremmat. Hän esittää ihmistä pinnallisten mallien mukaan, mutta sisällä on iso tyhjyys. Ja tilanne voi vanheten pahentua, koska ikääntyvä narsisti joutuu epämääräisesti hyväksymään sen, että alkaakin heiketä eikä ehkä saavuttanutkaan kaikkea mitä hänen kaltaisensa täydellisen ihmisen olisi pitänyt.

Narsisti voi tosiaan manipuloida myös mielenterveystyön tekijöitä, koska ottaa näiden puheista aineksia ja vetää ulkoisesti loistavan roolin terveenä / väärinkohdeltuna jne. Narsistin maailmassa kaikki muut ovat väärässä ja narsisti itse on oikeassa. Totuutta voidaan vaihtaa vaikka saman virkkeen aikana, kunhan ainakin itselleen pystyy vakuuttamaan, että ei ole syyllistynyt mihinkään pahaan / virheeseen.

Tietysti ihmisillä on kaikenlaisia muitakin asteittaisia ongelmia. Joka tapauksessa epätyydyttävään parisuhteeseen ei kannata jäädä. Olette hienoja ihmisiä ettekä ansaitse narsistipuolison piinaa. Omien verisukulaisten kanssa on ehkä vaikeampaa – mutta kannattaa koettaa sulkea narsisti pois oman elämän ytimestä. Ja lasten takia voi usein olla parasta erota.

En silti syyttäisi ketään joka jää narsistiseen suhteeseen, sillä on todella vaikeaa päästä irti. Koska narsistilla ei ole moraalisia rajoituksia, vaan kaiken on tarkoitus tukea hänen omia halujaan, hän puhuu melkein mitä tahansa ja tekee mitä tahansa. Tarttuu ihmisten heikkoihin kohtiin, joita kaikilla on, ja pitää lujasti kiinni. Jo yksittäinen puhelinkeskustelu narsistisen työkaverin kanssa tuntuu kääntävän maailman ylösalaisin (näitä manipulaattoripuhujiahan löytyy myös politiikasta, tosiaan, ja fiktiosta) – monta vuotta narsistisessa suhteessa tekee paljon hallaa. Olette selviytyjiä kun pystytte kirjoittamaan tuntojanne tänne!

Voimia kaikille! Vaihtamalla/jättämällä paranee. PAREMPI HUOMEN ON MAHDOLLINEN.

Minja

Olen kuullut myös paljon narsisti-naisista…perheen oltava totisia hänen edessään yms. Voivat olla paljon pahempia kuin narssi miehet kuulemma. Naisia on 2/3 narsisteista. Itse olen kohdannut työkaverina – En suoittele kenellekään. Saavat paljon aikaan myös työpaikoilla ja monesti myös naiivit, epävarmat pomot puolelleen… Siinä vasta geissin ainekset

Amppuliini

Näinpä! Ei mitään yhteyksiä eron jälkeen enää. Kaikki salaisiksi eikä viesteihin kannata vastata. Lasten asiat sosiaaliviranomaisten kautta. Narsistille ei kannata antaa yhtään mitään enää eron jälkeen. Katoat kuin tuhka tuuleen…

Elämäkoulu

Voi rakas ystävä! Poikaystäväsi tunne-elämä vaikuttaa epävakaalta ja vaikutukset ovat jo sinussa. Tunteesi ovat sekaisin ja voit huonosti. Se on merkki siitä, että elät huonossa parisuhteessa, jossa ruokit toisen sadistista seksuaalisuutta, yrität ymmärtää ja antaa rakkautta, luullen ehkä huomisen olevan se parempi päivä. Ethän elä illuusiossa, jossa et näe todellisuutta eli rakkauden nälkäsi takia et hyväksy vielä täysin mitä järkesi sanoo, tunteet on niin voimakkaat. Ethän rakastu rakkauteen vaan siihen miten sinua kohdellaan. Olet ansainnut hyvän, luotettavan, hellän, ymmärtäväisen, empaattisen ja keskustelevan, kunnioittavan parisuhteen, jossa voit olla oma itsesi. Ettei sinun tarvitse miettiä koko ajan mitä teit, sanoit väärin. Ettet joudu tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä, häpeää, nöyryytystä ja alistumista. Koet henkistä ja fyysistä välivaltaa. Pelasta itsesi rakas ystäväni ja anna sairaan poikaystäväsi jatkaa omaa sairasta elämäänsä. Et voi auttaa häntä. Eikä sinun tarvitse. Olet vastuussa vain omasta elämästäsi ja kyse on aina valinnasta! Niin minäkin olen tehnyt. Vaikeuksien kautta kasvatan edelleen omaa minuuttani. Kaikkea hyvää elämääsi!Olet ainutlaatuinen!

jomppe

narsistista pääsee eroon kun tallentaa johonkin kaikki ne vihan puuskat,syytökset ja mitätöinnit kun ne tuppaa narsistin kanssa unohtumaan silloin harvoin kun tulee hyvä hetki,itse taistelin puoli vuotta narsistista eroamiseen,nyt voi jo vähän hengittää kun 2 viikkoa sitten lähdin,aina kun tulee mieleen että olikohan se elo
niin pahaa kuin ajatteli,silloin kuuntelen puhelimestani kaikkia syytöksiä ja
pahan mielen aiheuttamisia,nauhoitin itse piilossa niitä ja piilotin ne puhelimeen
teemoihin ja kaikkialle muualle mistä narsisti ei niitä löydä,narsisti tunnetusti
penkoo puhelintasi,vieläkin kyl häiritsee ja syyttelee,nyt vaan tallennan ne teksti viesteihin että muistaa millaisen kanssa on ollut suhteessa,huh huh nyt jo vähän helpottaa.

revitty sydän

tapasin vanhemman miehen karaokeravintolassa tampereella hän oli herrasmiehen oloinen ja vietimme laulaen iltaa yhdessä muiden ystävieni kanssa. mies halusi viedä minut kotiin autolla tämä tapahtui 2008 marraskuussa. eli mies kertoi olevansa naimisissa mutta ei rakasta vaimoaan ei koskaan rakastanut ja kertoi että hänellä on koko avioliiton ajan ollut naisia koska ei jaksa elää vaimonsa kanssa kysyin ja ihmettelin mitä enemmän kuuntelin miehen tarinoita miksi hän ei eroa jos ei rakasta vaimoa sain ympäripyöreän vastauksen josta ei ottanut selvää. no hän toi minut kotiin ja vaihdettiin numeroita mutta ajattelin että pysyn miehestä kaukana jokin hänessä varoitti minua en tiennyt silloin ennenkuin nyt vasta yli kolmen vuoden suhteen jälkeen jonka olin hänen kanssa suhteessa. hän toi ensin joitaain pieniä lahjoja tai myi minulle tavaraa joita en ollut pyytänyt. minun piti seksillä palkita kaiken ja myös rahassa. tätä jatkui koko suhteen ajan hän oli hirveän mustasukkainen vallan haluinen puhui kuinka haluaisi ottaa minut väkisin erikoiset fantasiat, kerran hän tuli luokseni lenkkimakkaran kanssa ja ehdotti rakastelua sillä en s

revitty sydän

narstit ovat ovelia ja suhteita monta yhtä aikaa hyppii jokaisen luona vuoron perään palaa aina vanhaan suhteeseen kun ei saa jonkun luona tahtoaan eli kaikki menee hyvin niin kauan kun häntä jaksaa miellyttää. vaimo ja minä akastumaan itseenisekä kolme muuta minä olin ainoa joka en jaksanut jatkuvaa haukkumista syntyperä tai huora miesten liehittelijä jopa vaimo siskonsa ja toiset naisensa kävivät minua komentelemassa, vaimo tietää miehensä naiset huväksyy toiset naiset paitsi minua koska olin saanut miehensä rakastumaan itseeni. vaimo kertoi miehensä haluavan kloonata naisia minun ulkonäöllä ja vaimonsa aivoilla. eli voitte uskoa että meitä löytyy joka lähtöön. säälin miehen uutta uhria

riekaleina revittynä

seurustelin yli kolme vuotta narsistin naimisissa olevan miehen kanssa joka valehteli suhreen alussa eravansa vaimostaan, uskoin tähän ja lähdin mukaan. selvisi että miehellä on olluy´t koko avioliiton ajan monia suhteita yhtä aikaa miies toi lahjoja ja osasi olla hurmaava mutta kun selvisi että kyse oli vain seksistä. vietimme vain kolme yötä yhdessä nljästä vuodesta miies kävi aina ennen töihin menoa rakastelemassa ja häipyi saman tien mies valehteli kauan kunnes totuus ilmeni meitä naisia oli vaimom lisäksi kolme muuta minä olin tiistai pano. kyllästyin tähän ja sanoin miehelle etten elä haaremia. sen jälkeen mies rupesi näyttämään todellisen minänsä. hän näytteli muille fiksua ja kahden kesken hän haukkui minut mustalaishuoraksi ja olin mitätön hän vei minulta itsetunnon ja loukkasi minua jatkuvasti uhkaili muilla naisilla ja hakevansa uusia naisia. naimisissa oleva ja puolusti pettämisen vaimonsa suhteen koska ei rakastanut tätä mies sai puhuttua puolelleen jokaisen jopa yritti poikani ja minun välit tuhota, useat näkivät miehen läpi ettei hän ollut aito eikä rehellinen mielistelijä joka osasi lumota jokaisen hyvällä käytöksellä minulta miies vei itsetunnon ja sai uskomaan etten kelpaa kenellekkään jos joku tuli minusta antamaan hyvää palautetta hänen täytyi heti nujertaa ja uskotella etten kelpaa kun panoksi, nasisti valehtelee petkuttaa alistaa vie kaiken ei tunne myötätuntoa ei sääliä ei moraalia hnen näkemykset ovat vain oikeat, ystväni jokaisen hän arvosteli kuaan ei ole yhtä hyvä rakastaja laulaja tai tanssija ja auta aalas maahan ei katsoa muita miehiä ja piti olla uskollinen sadaprosentin varmuudella hän hoiti vaimonsa velvollisuus panot ja piti muista naisista huolen elin hullun alistajan armoilla kunnes hain apua olisin täysin romunaellen hakenut apua mies vahingoitti lyömällä ja uhkailemalla, naiset varokaa ja lähtekää pois narsistin kourista narsisti vie imee eämän ja voi jopa tappaa

Onnellinen!

Seurustelin tälläisen ihmisen kanssa vielä vuosi sitten. Suhteen alussa en tietenkään sitä vielä tiennyt.. Paljon olisi kerrottavaa mutta kerron tiivistetysti. Olin todellakin onneni kukkuloilla, koska alkuhuuma oli kuin suoraan romanttisesta elokuvasta. Olin tuolloin 19-vuotias ja hän oli minua 6 vuotta vanhempi. Tuli kehuja, ylistystä, lahjoja, pitkiä automatkoja, romanttisia hetkiä.. Minua kyllä varoiteltiin kyseisestä henkilöstä, mutta en tietenkään ketään uskonut, olinhan umpirakastunut! Sitten yhtäkkiä alkoi ensimmäiset oikuttelut. ”Tulen hakemaan sinut puolen tunnin päästä, ole valmis..” Meni se puolituntia.. meni tunti.. toinen.. Se on tottakai ihan normaalia että välillä pääsee unohtumaan, mutta kun se on jatkuvaa niin se on todella rasittavaa, koska omat suunnitelmasi ja tekemisesi on toisen hallittavissa, sillä enhän voinut suunnitella tekeväni mitään, koska oletin aina että ”no kohta se soittaa ja tulee hakemaan..” Suhteen alussa hän möi moottoripyöränsäkin, ettei se veisi hänen aikaansa ja voisi viettää enemmän aikaa kanssani. Sitten myöhemmin se olikin minun syyni että hän joutui myymään pyöränsä, ”se oli paras pyörä mitä maailmassa on tehty..” Minä vähän ihmettelin, mutta silti tunsin syyllisyyttä ja olin pahoillani asiasta. Muutenkin jos satuin mainitsemaan hänen käyttäytymisestään, se oli minun syyni että hän käyttäytyy sillä tavalla, ja lopulta se olin sitten minä joka pyysi anteeksi. ”Et tule koskaan löytämään fiksumpaa ihmistä kuin minä..” ”Tuolla negatiivisella asenteella en ihmettele jos olet surullinen koko ajan.” Epäilin oikeasti jo omia ajatuksiani ja sanomisiani. Noh, sitten muutimme yhteen. Aloin olla todella yksinäinen ja väsynyt. Hän ei huomioinut minua, oli paljon poissa, ei antanut läheisyyttä. En viettänyt aikaa muutakun kotona, mikään ei huvittanut, mikään ei oikein kiinnostanut, itkin usein ja mietin että ”huomenna kaikki muuttuu paremmaksi..” Hän oli saanut minut erkanemaan ystävistäni ja perheestäni. Puolustin häntä ystävilleni, vaikka itse olin alunperin kertonut miten meillä menee yms. Sitten aloin tosissani miettiä ettei ole oikeasti normaalia miettiä joka päivä että ”jospa huomenna kaikki olis hyvin.” Noh pakkasin tavarat kolme kertaa, ennenkuin neljännellä kerralla pidin pääni ja en uskonut hänen selityksiään eli siis valheitaan.
Oli nimittäin sellainen tunteiden vuoristorata koko vuosi mitä meillä oli, että olen enemmän kuin onnellinen että pääsin hänestä eroon. En olisi uskonut miten taitavia jotkut ihmiset ovat puhumaan ja manipuloimaan, ellen olisi kokenut sitä itse. Olen käynyt kaikki sen ajan tapahtumat läpi päässäni lukemattomia kertoja ja tutustunut tähän persoonallisuushäiriöön ja kuvaukset ovat kuin suoraan siitä ihmisestä! Sitten sitä ajattelee että ompa sitä ollut tyhmä, sitten tulee surullinen mieli ettei hän ole koskaan ehkä tarkoittanutkaan niitä asioita mitä on sanonut.. Tulee petetty olo, viha ja suru. Nykyään se on kyllä kääntynyt siihen, että minulla on ennemminkin pahamieli kyseisen ihmisen puolesta, sillä vaikka minä ja monet muut olemme päässeet ja tulemme pääsemään hänestä eroon, joutuu hän elämään itsensä kanssa lopunelämänsä.

riekaleina

tapasin miehen karaokepaarissa 2008 lokakuussa silloisen naisystävänsä kanssa. ja seuraavan kerran ravintola hovipojassa 2008 marraskuussa. mies oli hurmaavan oloinen ja näytti fiksulta. olin aivan myyty, suhde lähti käyntiin ja vaikka mies kertoi olevansa naimisissa mutta väitti olevansa eroamassa. menin lankaan suhde alkoi kapankäynnillä eli hän myi tavaraa vaatteita ja varsinkin vaimonsa vanhoja vaatteita joita en huolinut, silloin jo minun olisi pitänyt tajuta että miehellä ei kaikki ole kunnossa päässään. no menin tunteiden sokaisemana yhä syvemmälle suhteeseen. mies kävi hakemassa seksiä naisiltansa vuoro päivinä ja vaimon luokse nukkumaan. kaava oli sama vuosia.suhde toimi hänen ehdoilla ja halusinkin lopettaa suhteen tein selväksi etten jaksa tällaista hän käy hakemassa seksiä ja häipyy samantien ovesta ulos. sitten hän rupesi puhumaan avioerosta vaimosta ja pyysi minua odottamaan tätä samaa tarinaa hän veti yli kolme vuotta, kyllästyin ja sen jälkeen alkoi helvetti, väkivalta alistaminen ja toisilla naisilla uhkailu, hän häipyi aina vanhaan suhteeseen kun ei saanut tahtoansa läpi. hän jopa esitteli vaimonsa ja kaikki naisensa toisillensa piti haaremia. mies kävi työ aikana haaremia hoitamassa ja meni töihin vasta iltaisin kun muut työntekijät olivat jo kotona. miehen elämä pyörii naisten kanssa monia suhteita joita retosteli, jatkuva piina kiusaaminen mollaaminen ja fyysinen väkivalta. hain apua jopa poliiseilta mutta mies osaa puhua jopa poliisit puolelleen. patologinen valehtelija rooli päällä ja olettaa omat lakinsa toimivan, ei arvosta muita ja kaiiki elämä pyörii hänen ehdoillansa. keksii tapoja kiusata heikompia ja arvostaa vain omaa itseänsä. nyt minulla on oikeudenkäynti miestä ja vaimoansa kohtaan mutta katsotaan miten käy, varoitus narsisti puhuu jopa sukunsa ympäri keplottelee osaa luistaa vastuusta ei empatiaa ei tunne sääliä ie mieti kuin itseänsä, narsistit ovat maan päällisisiä demoneja.

Vahva suomalainen

Suomalainen nainen on minusta niin vahva ja hyvän itsetunnon nomaava, ettei jää narsistin koukkuun pitkäksi aikaa.
Kun huomaa olevansa toisen ohjattavana, on otettava järki käteen ja nopeasti ja lopetettava suhde. Apua saa, kunn vaan osaa pyytää….

suzanna

Mutta tämä narsisti näyttää olevan pitkälti suomalaisten ja länsimaisten ihmisten ongelma. Suoritus yhteiskunta jossa ihmisen arvoa määritellään ulkoisten saavutusten ja statuksen mukaan. Niinpä paineet ovat kovat, todellista rakkautta ja läheisyyttä perheistä ja muista ihmis kontakteista ei aidoimmassä merkityksessä oikein löydy. Rakkauden puute yleisesti katsottuna. Luonnollinen oleminen ja välittäminen on kadotettu. Ei rakkauden vastakohta on pelko josta viha juurtaa juurensa. Ei tarvise olla edes narsisti lapsi koska suurin osa tämän päivän ainakin länsimaalaisen yhteiskunnan lapsista ei saa tarvittavan verran ehdotonta rakkautta ja läheisyyttä ja huomiota mitä he tarvitsevat kasvatukseen terveeksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi. Lapsen viattomuus ja ilo tyrmätään kaikkialla ja vanhemmat puhuvat lapsilleen kuin aikuisille. Täysi-iän saavuttaessa monen itsetunto on jo paperin hauras ja parhaat vuodet meneekin itseä etsiessä. Muistan kun pienenä hyvin(ja vielä nyt suurempanakin) en voinut ymmärtää miksi aikuiset on aina suupielet alaspäin. Vaikka ilman mitään näkyvää syytä voi hymyillä itselleen tai muille ja tekee olon hyväksi. Mitä sitten ns. Virallisesti narsisteihin tulee niin suurempi osa on miehiä varmaankin siksi että miehet elävät vähemmän tunne tasolla ja miksi nainen on herkempi näkemään ”hyvää” vaikka näkisin ihmisen lävitse on se koska suurin monilla on luonnollisesti myötätuntoa ja välittämistä. Mun mielestä myös tän yhteiskunnan suurin tasapainon horjuttaja ja omgelmien ydin on se että äidit ei voi hyvin ja/tai naiset ovat menettäneet äidillisyytensä sen puhtaimmassa merkityksessään. Se on oikeasti jalointa voimaa ja vahvuutta mitä pitäisi ja jokaisen kannattaa vaalia.

suzanna

Pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitä edellisessä tekstissä. Älypuhelimella näpyttelin ja näyttää muuttelevan ja lisäilevän sanoja. Toivottavasti saatte selkoa lauseista.

Vasta Herännyt

Sain vasta eilen tietää että isäni on narsisti. Olen 15 vuotias tyttö ja näitä tekstejä lukien pidän äitiäni hyvin vahvana koska on kestänyt sitä miestä n.18 vuotta. Meitä on neljä sisarusta, vuoden vanhempi ja 6. vuotiaat veljet ja 4. vuotias sisko. Vanhemman veljen itsetunto on isän takia olematon koska hän on lytännyt veljeni jokaisessa asiassa. Pienimpiä sisaruksia hän on vasta alkanut manipuloimaan ja aikoo silminnähden murskata heidätkin. Minut äiti on opettanut vahvaksi vaikka olenkin potenut jo alkoholiongelmaa ja masennusta. Äitini on hiljaisuudessa opettanut miten ”pelata” narsistin kanssa. Isä ei ole fyysisesti väkivaltainen. Hän vain hakkaa meitä henkisesti ja ohjailee meitä yläkerrasta (hänen huoneensa on yläkerrassa). Hänellä on aina joku vaiva ”voih kun sattuu mahaan” ”Vittu et on pää kipee”, syy tiuskia ja purkaa turhautumista meihin. Olen kolme kertaa kuullut kun hän uhkaa ampua itsensä ja olen niissä tilanteissa ollut ainoa joka ei juokse sen miehen perään ja ala voivotella. Äitilläni ei ole voimaa pyrkiä pois sen miehen kynsinstä. Hänellä on pieniä lapsia joita pitää hoitaa, mutta uskon ja toivon että kun hekin kasvavat ja ymmärtävät saman mitä minä alan vasta käsittää, he tukevat äitiä irtiotossa. Olemme joutuneet vanhemman veljeni kanssa pakenemaan omasta kotoa kun herra on ruvennut taas riehumaan. Oma äitini kertoi miehensä olevan narsisti ja kysyi mitä mitä mietin siitä, minun isästäni. Vastasin hänelle, että tilanne ei ole muuttunut yhtään, vihaan sitä miestä sydämeni pohjasta ja odotan innolla milloin vaan saisin katsoa häntä kerrankin alaspäin.

kuu-ukkeli

Kiitos kirjoituksistanne. On helpottavaa huomata, ettei ole yksin. Narsistin keinot hallita toisia ja tilanteita ovat ällistyttäviä. Tunteettomuus tarvittaessa toimii kätevästi niin, että toiset tulevat epävarmoiksi ajatuksistaan ja toimistaan. Välillä ymmärrystä ja empatiaa ostetaan toisilta ylitsevuotavilla teoilla ja lahjoilla ja välillä voidaan osoittaa pohjatonta kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä, johon emme me uhrit saa koskaan mitään selityksiä.

En ole keksinyt muuta keinoa, kuin katkaista välit. Ns. tavallisten ihmisten kanssa voi tehdä sovintoa, keskustella ja esittää omia mielipiteitä. Narsistille ne eivät kelpaa, hän voi itse päättää ”kuka on vammainen tai niin tymä”, ettei ymmärrä tai edes kannata hänen kanssaan keskustella.

Uskon myös, että poliisi saa lisätöitä juuri näistä narsisteista mielettömiä määriä. He ovat sekä syyttäjinä että syytettyinä. Voi poliisi parkoja, kun heille näitä tilanteita tulee. Ota siitä sitten selvää.

Kiitos kannustuksesta. Uskon olevani oikealla tiellä, kun kuuntelen itseäni. Vanhempiaan ei voi valita, eikä heistä voi ottaa eroa, kuten avioliitosta. Muistakaa arvostaa elämäänne.

Uhriko tekee narsistin??

on aivan turha kuvitella, ettei kuka hyvänsä voisi joutua narsistin uhriksi. Narsisti on ihminen jolla on persoonallisuushäiriö; joka aina etsii itseään heikomman, oli tämä ”kohde eli uhri” sitten kuinka vahva tahansa. Eli aivan normaali ihminen voi joutua uhriksi, ja on aivan turha syytellä uhria siitä, että näin on käynyt! Narsistinen ihminen kokeilee kaikkia, ja kun löytää itseään vahvemman ihmisen, alkaa mielistellä tätä, koska tämä ei ole hallittavissa. Uhriansa taasen ”soittelee kuin selloa” eli hyvittelee alussa ja aina kun uhri näyttää merkkejä lopullisesta luopumisesta. Mutta ikinä koskaan ei pidä syyllistää uhria! Se voi olla ihan kuka tahansa meistä!

ps

ps ei paennut periaatteelisesta syystä johtuen. Pakeneminen olisi vain osoittanut, että kannattaa/tukee työpaikkakiusaamista. Sillä saavutetaan toivottu tulos eli onnistutaan savustamaan kiusattu ulos.

Kävi kuitenkin niin, että esimies ja esimiehen esimies lähti. Nyt tosin on meneillään hurja yhteisöllinen henkinen väkivalta. Syntipukki-ilmiö. Hovi kostaa minulle sankarijohtajan menetyksen. Sekin on rikokseksi määriteltyä epäasiallista kohtelua. Asia ei siis ole vielä lopullisesti ratkennut. Kärsin psykosomaattisista oireista. Hinta on ollut kova.

Pieni

Olen 20 vuotias nuori nainen, vailla apua. Elänyt narsistisen miehen kanssa nyt vuoden. Rakastuin silmittömästi, ja kun minut oli saatu pauloihin, alkoi alamäki. Mökötys, riidat, haukkumiset, kaikki…ne syövät minua sisältä. ”Sä et pärjää ilman mua”. Nyt uskon jo senkin. Siltä tuntuu tälläkin hetkellä. Hän tietää minun halunneen lasta jo vuosia. Silti kun SE vahinko kävi, marssi mies suoraan apteekkiin hakemaan jälkiehkäisypilleriä. Missä kohtaa kysyttiin minun mielipidettä? Otin pillerin pelon saattamana. Että sitä surun määrää, toivun siitä edelleen. Olen nyt itse tiedostanut millainen mieheni on… Korkeasti koulutettu, lapsi edellisestä liitosta, vanhempi kuin minä, tietää siis elämänkokemuksensa kautta kaikesta kaiken. Minä taas en tiedä mitään, en ole kokenut mitään, en voi mitenkään olla EDES tasavertainen hänen kanssaan niinkuin parisuhteessa kuuluisi olla. Syy on aina minun, aina. Miten saan itselleni uskoteltua sen, että on oman itseni kannalta parempi lähteä nyt, vaikka olenkin edelleen se sama pieni tyttö joka haluaa nähdä vain hyvät asiat?

Ciara

Minä mietin vuosikausia mitä oikein tein väärin nuoruudenrakastettuni kanssa. Nyt tiedän että hän hyvin todennäköisesti oli narsisti.

Tapasin hänet kaverini kautta netissä melkein kymmenen vuotta sitten, ollessani 15-vuotias, heikolla itsetunnolla varustettu ja koulukiusattu. Nuoren miehen huomio ja silmitön rakastuminen sai minutkin rakastumaan ja olimme onnellisia yhdessä. Kuitenkin tuli koko ajan pieniä juttuja jotka saivat epäilemään, että mitä hittoa tämä nyt on.

Meille alkoi pikkuhiljaa tulla riitoja ja hän halusi eristää minua kavereistani muun muassa väittämällä että elän omassa haavemaailmassani jossa kaikki käyttävät minua hyväksi. Hän jopa väitti että maailmaa ei oikeasti ole, että kaikki ihmiset jotka näen ovat vain harhaa ja jopa sen että perheeni ei oikeasti välittänyt minusta. Minä olin se joka oli paha ihminen vaikka todellisuudessa hän sai aikaan riitoja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kun vaadin häntä tilille hänen käytöksestään, hän vetosi aina itkien siihen että hän oli menettänyt äitinsä lapsena. Asia oli selvästikin hänelle hyvin vaikea.

Kun riitelimme, hän alkoi haukkua ulkonäköäni ja kun pitkän vonkaamisen jälkeen suostuin hänen kanssaan seksiin, hän muisti aina riidan tullen muistuttaa siitäkin, miten naurettavalta näytin alasti ja miten naurettava olin kun olin hänen kanssaan sängyssä ja miten tyhmältä näytin sen aikana. Hänen kanssaan koin ensimmäiset seksuaaliset kokemukseni joten häpeä seuraa minua vieläkin.

Hän syytti minua uskottomuudesta joka kylläkin tapahtui vain yhden kerran ja myönnän että tein todella tyhmästi. Kuitenkin puhelimeeni alkoi ilmestyä yhtäkkiä sellaisten miesten numeroita joita en itse ollut tallentanut. Moneen kertaan yllätin hänet tutkimasta kännykkääni ja syyttämästä minua joidenkin vieraiden poikien puhelinnumeroista jotka hän oli keksinyt täysin omasta päästään!

Hän alkoi käyttää steroideja tai jotain vastaavia ja jäi kuulemma seksiin koukkuun. Näin ollen hän yritti raiskata minut koska ei voinut seksinnälkäisyydelleen mitään. Vaadittuani häntä tilille siitä hän alkoi taas itkeä sitä kuinka minun pitäisi ymmärtää hänen käytöstään, koska hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan pieni.

Lopulta jättäessäni hänet hän alkoi roikkua minussa kiinni vaikkei halunnutkaan minua takaisin ja olisin halunnut sopia riitamme. Hän jopa keksi että hänellä on syöpä jotta varmasti pysyisin hänessä emotionaalisesti kiinni. Samalla hän vikitteli kavereitani silmieni edessä.

Lopulta sitten jätin hänet ja jätin hänet lopullisesti. Pari kuukautta tämän jälkeen hän tuli ja pahoinpiteli minut. Oikeudessa hän keksi vaatia minulta korvauksia siitä koska itsepuolustukseksi olin potkaissut häntä suoraan jalkoväliin. Minun tarinaani uskottiin muun muassa lääkärintarkastuksen perusteella ja hän hävisi oikeudessa. Ennen oikeuskäsittelyä hän yritti saada minua perumaan koko jutun muun muassa sillä että minä häviäisin kuitenkin ja joutuisin maksamaan ison kasan rahaa ja että valehtelin hänen tekemisistään. Selvästikin hän tiesi häviävänsä jutun oikeudessa, minulla oli vahvemmat todisteet. Hätä kädessä hän yritti sovitella juttua kanssani mutta minä en suostunut siihen.

Olin päässyt hänestä yli.

Nykyään olen ollut melkein viisi vuotta yhdessä miehen kanssa, jossa on omat pienet vikansa kuten meissä kaikissa, mutta hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. En voinut alussa harrastaa seksiä hänen kanssaan vaan tönin hänet pois ja uskoin että nyt hän ottaisi minut väkisin. Mitä vielä, hän hätääntyi ja alkoi silittää hiuksiani ja kysellä, ettei vain ollut satuttanut tai loukannut minua. Jos hän vähänkin kirosi vaikka tietokoneen toimintahäiriötä, kyyristyin nurkkaan ja sain paniikkikohtauksen. Hän hätääntyi reaktiostani ja tiedän, ettei hän koskaan nostaisi kättään ketään vastaan, etenkään naista. Hän ei voisi satuttaa minua vaikka kuinka suuttuisi. Hän ei välitä siitä vaikka olen pyöreä eikä siitä etten ole täydellinen. Hän käsittelee vaikeat asiat itsekseen muttei jää rypemään niissä vaan siirtyy elämässä eteenpäin. En voi uskoa että joku voi kohdella minua näin ihanasti.

Narsistien uhrit: älkää jääkö rypemään, syy ei ole teidän. Narsismi on hyvin vakava mielensairaus. Teillä ei ole velvollisuutta hoitaa narsistia kuntoon, vain psykiatrit ja terapeutit voivat sen tehdä mikäli mahdollista. Teillä on oikeus löytää kumppani joka kohtelee teitä oikein. Perheenjäseniltäkään ei tarvitse sietää mitä tahansa, olipa kuinka perheenjäsen tahansa. Teillä on oikeus tasapainoiseen elämään ja onneen. Te ette vastaa kenenkään mielenterveydestä mutta omista valinnoistanne vastaatte. Te ette voi parantaa narsistia, ette koskaan. Vain narsisti itse voi sen tehdä. Ajatelkaa asiaa omalta kannaltanne. Todellinen parisuhde voi kyllä ottaa mutta se enemmän kylläkin antaa. Älkää kiduttako itseänne turhan takia, TE ETTE OLE SIIHEN MILLÄÄN TAVOIN VELVOLLISIA.

Varmaankin tolloin

Voi taivas, kun olen lukenut näitä kertomuksia… miten hölmöksi voi ihminen itsensä tuntea. Elin 16 vuotta suhteessa miehen kanssa, johon yllättävän moni narsismin piirre täsmää. Hauska seuraihminen, kun muita oli paikalla. Varsinainen vitsinkertoja ja juomankaataja, kun minä olin valmistellut kaiken kotona. Meille syhtyi vuoden avoliiton jälkeen odotettu ihana poika. Odotusaikana ja sitä ennenkin hälytyskellot soivat päässäni moneen otteeseen. Monta kertaa päätin, että muutan pois, heti kun pienokainen syntyy. Yllätys on ollut se, että hän on aina ollut hyvä isä pojallemme sekä myös se, että hän pitänyt minua hyvänä äitinä. Muutoin hän sai nujerrettua minut täysin. Toki oli hyviä aikoja, mutta yleensä hän sai minut kokemaan syyllisyyttä ja arvottomuutta. Hänen nopeat mielialansa vaihtelut, raivonpuuskat ja vähättelyni olivat jotain käsittämätöntä. Muutava vuosi poikamme syntymän jälkeen heräilin usein öisin, sydän löi tuhatta ja sataa ja olin aivan hiestä märkänä. Varmaan elimistö yritti ilmoittaa, että tee hyvä ihminen jokin ratkaisu. En kuitenkaan pystynyt siihen. Hän osasi välillä olla oikein kiva, kylläkin yleensä lomalla ja kankkusessa. Kun lapsi oli pieni, hän vain mm. lähti kotoa kapakkaan, kun olin jo nukkumassa. Kaikki olisi pitänyt tehdä hänen mielensä mukaan. Kun ostimme esim. uuden kaapin, joka piti koota, hän halusi tehdä sen suljetun oven takana yksinään. Raivostui mielettömästi, jos halusin välillä kurkistaa. Kotona hän ei tehnyt käytännöllisesti katsoen yhtään mitään. Hän maksoi vuokran ja minä oikeastaan kaiken muun. Erosimme seitsemän vuotta sitten. Onneksi hän löysi toisen naisen. Olin toivonut sitä, ja kertonutkin (huutanut) hänelle asiasta. Itse en pystynyt poikamme ja oman hölmöyteni takia lähtemään. Hänen suhteensa päättyi nopeasti, mutta onneksi erosimme.
Asuimme lähekkäin ja poikamme oli vuoroin molempien luona. Noin vuoden erossa olon jälkeen hän vielä sai jotenkin ujutettua itsensä elämääni. Tapailimme silloin tällöin. Hän jaksoi puhua paljon siitä, kuinka minä en ollut antanut hänelle mitään rauhaa ja kuinka keskeytin aina hänen puheensa. Hänen piti aina saada sanottua asiansa ensin kokonaan ja sitten sai mahdollisesti vastata tai kommentoida. Arvatkaa vaan, tunsin jälleen syyllisyyttä. Se olinkin minä, joka oli tuhonnut perheemme. Olemme olleet nyt yli kaksi vuotta tapaamisissa vain poikaamme liittyvissä asioissa. Meillä on fiksu 20-vuotias nuori mies. Itse olen syönyt vuosia mielialalääkkeitä masennukseen. Miten näin voi käydä. Olen hyvässä ammatissa oleva käsitykseni mukaan täysijärkinen, ehkä liian kiltti, empaattinen ihminen. Luulen, että toipumiseni alkoi tästä. Kiitän siitä kaikkia teitä! ps. ei elämää ole vain eletyt päivät vaan päivät jotka ovat edessäpäin. Tsemppiä meille kaikille!!

Ciara

Meillä on tätä nykyä tilaa vain yhdelle narsistille ja se narsisti sattuu olemaan meidän kissa 😀 Tosin kissojen pitääkin olla itserakkaita, laiskoja ja ylenkatseellisia 😉

Vaatikaa kanssaihmisiltä kunnon kohtelua, te ette mitään roskasäkkejä ole! Lueskelen justiinsa kirjaa ”Sata tapaa tappaa sielu” ja aivan järkyttäviä tarinoita siinä kirjassa on narsistin uhrien kohtelusta!!

tirdtir

Olin 2 vuotta narsistin uhrina ja pääsin pois. Tai oikestaan kahden narsistin uhrina, exäni ja hänen äitinsä uhrina. Nyt parin kuukauden jälkeen erosta elämä alkaa tuntua paremmalta, en pelkää enää niin paljon, vaikka varuillaan olen silti.

Hän sai raivokohtauksia, heitteli tavaroilla, kuristi, löi vatsaan, kun luuli että olisin raskaana. En tehnyt tarpeeksi hyvää ruokaa, hänen äitinsä teki parempaa. Laitoin leivän päälle kinkun ja juuston väärässä järjestyksessä, söin vahingossa väärää leipää (en olisi saanut syödä tiettyä ruisleipää, ei ollut minua varten ostettua, minun piti syödä kovempaa ruisleipää), olin liian lihava ja ulkonäössäni oli aina moittimista. Kävelytyyli oli tyhmä, en osannu mitään oikein aina tein väärin 🙁 En saanut tavara kavereita, en soittaa heille. Loppuajasta en olisi saanut soittaa edes äidilleni, koska äitini oli kuulemma paha. Exäni sai kauheita raivokohtauksia mitättömistä asioista.

Olin monta kertaa lähdössä pois, kun minua kohdeltiin väärin, mutta se ei onnistunut. Minut puhuttiin aina ympäri. Sain lähtöön apua terveydenhoitajalta ja vanhemmiltani, ilman heitä en olisi päässyt pois. Nyt käyn terapiassa. Onneksi pääsin pois!
Minä myös luin ”Sata tapaa tappaa sielu”-kirjaa, suosittelen muillekin.

Ciara

En ole terapeutti, mutta selviytyminen narsistin otteesta on auttanut minua tiedostamaan seuraavat asiat: Siinä ei ole mitään loukkaavaa, että olen lihava. Siinä ei ole mitään hävettävää, että pidän kavereihini yhteyttä. Siinä ei ole mitään pahaa, että olen oma itseni. En käsitä fysiikasta, vaikeammasta matematiikasta enkä biologiasta yhtään mitään mutta olen hyvä musiikissa, kirjoittamisessa ja muissa taideaineissa. Se on se missä minä olen hyvä eikä minun tarvitse väen vängällä yrittää olla hyvä missään muussa ellen itse sitä halua. Minä olen vapaa ihminen jolla on oikeus olla ja elää. Mikäli haluan itse antaa osan palkastani mieheni käyttöön, sitten teen sen. Mikäli haluan vaikka levätä, minä lepään. Jos haluan kaupungille kiertelemään, minä menen. Miehellä ei ole oikeutta epäillä minua mistään sellaisesta joka rikkoisi keskinäistä sopimustamme – parisuhdetta, johon liittyy uskollisuus ja kunnioitus toista kohtaan.

Kysykää itseltänne näitä asioita: Miksi ette pärjäisi ilman narsistia? Se ei ole syy että narsisti on sanonut niin. Narsistit eivät ole oikeassa tuossa asiassa, Suomessa jokainen pärjää itsekseen vaikkakin sitten sosiaaliavun turvin. Onko teillä velvollisuus kuluttaa itseänne huonossa parisuhteessa jossa asioita on jokseenkin mahdotonta korjata? Ei ole. Mitä menetän jos lähden, entä mitä menetän jos jään narsistin luokse? Mitä saan jos jään narsistin luokse ja mitä saan, jos lähden pois hänen valtapiiristään? Joskus pitää olla myös itsekäs kunhan sillä ei kohtuuttomasti loukkaa muita. Oman elämän eläminen ei saa eikä voi olla loukkaus ketään kohtaan. Oma itsensä oleminen ei saa eikä voi olla loukkaus ketään kohtaan.

Minä käytin esimerkiksi aikanaan runsaasti alkoholia ja mieheni puuttui siihen koska hän näki miten paljon pahaa alkoholi minulle teki. Hän sai puhuttua minut jatkamaan koulunkäyntiä ja lopettamaan holtittoman ryyppäämisen. Hän halusi vain että minulla olisi kaikki hyvin. Haluaako narsisti samaa?

Sama työpaikka?

Kuullostaa siltä että olllaan oltu samassa työpaikassa…

lisa

meni mulla kans aikaa tajuta minkälaisen kusipään kanssa sitä oikeen onkaan kävin sellasen helvetin läpi narsistin uhrina kaikki alussa oli ihanaa rakkautta huomiota miten ihana minä olinkaan kunnes alkoi nimittely lyöminen hiuksista repiminen kiusaaminen anteeksi pyytely hyvittely tätä jatkui loputtomiin kunnes rupesin tajuamaan että olin itse muuttunut hiljaiseksi alistuneeksi ihmisraunioksi alitajuntaan oli kaiketi jäänyt jotain kun rupesin pikku hiljaa tajuamaan missä mennään yritin lopettaa suhteen moneen kertaan mutta pieni puhelinkeskustelu narskun kanssa sai otteen minusta ja taas mentiin ihmettelin miten helkutissa sillä on sellanen mahti.vaihdoin numeron rupesi tulemaan kirjeitä mutta tässä välissä olin kerennyt pohtia kunnolla asiaa huomannut että suurinpiirtein kaikki jutut mitä se oli mulle syöttänyt oli valhetta tapasimme muutamia kertoja parin viime vuoden aikana aloin jotenkin katsomaan häntä vierain silmin miten hän toimii jos ei joku kaveri ollu samaa mieltä sen se sitten haukkui minulle tämän pystyyn mutta mielisteli kuitenkin tyyppiä ettei menetä kasvojaan näin tapahtui monen tyypin kohdalla ja varmaan tapahtuu edelleenkin eihän narsku miksikään muutu tämä minun ex onkin niin riippuvainen hovistaan että voi voi joo täytyy sanoa että ei narskua niin vaan jätetä siihen tarvitaan hänen omia aseitaan muttei liikaa ettei se tajua nyt se on jotenkin tajunnu että en ole enää vietävissä eikä uppoo rakkaushöppä no haukkumistahan sieltä tulee senkin vielä kestää kunhan ei tarvitse nähdä häntä koska pelkään sitä ihmistä varmaan lopun ikääni vei elämästäni kahdeksan vuotta nyt ajatellen sekunttikin oli liikaa voimia vaan kaikille narskujen uhreille se joka ei näitä ole läpi käynyt ei voi meidän helvettiä tietää.

sapparoinen

Hei,

Sinua kohdellaan todella kaltoin. Ei tuo ole normaalia eikä ihmisen elämää! Koeta hakea apua. Mistä tahansa. Terveyskeskus on jokaiselle auki.

Hubaluu

Kiitos ihmiset kokemustenne jakamisesta!

Itselläni on mennyt kauan narsistista selviämiseen. Olen tuntenut huonoa omatuntoa raivokohtauksistani, joita olen saanut erottuani narsistista ja miettinyt, olenko se sittenkin minä jolla viiraa päästä (narsistin vanhemmathan kehottivat minua hakemaan apua, minä olin se sekopää kun masennuin monen vuoden yhteiselon jälkeen). Luettuani narsismista taas enemmän, ymmärrän että raivokin kuuluu paranemisprosessiin.

Pääsin helpolla

Vain muutaman kuukauden kokemus narsistisesta miehestä, ja nyt huokaan helpotuksesta – pääsin helpolla, koska tunnistin piirteet ja olen vahva ihminen, jota ei lannisteta. Tieto lisää tuskaa mutta kyllä se myös auttaa ja pelastaa. Ajoissa irtautuminen on ainoa tapa selviytyä, sillä natsistia ei voi ainakaan maallikko pelastaa.

avun tarpeessa

Kirjoitin tänne viikkoa vajaa vuosi sitten.
Viime helmikuussa sain narsisti miesystäväni ulos kodistani vuoden seurustelun jälkeen. Puoli vuotta sain viestejä, öisiä puheluita… onnistuin jonkin aikaa olemaan välittämättä. Välillä hsukuttiin, toisaalta taas sitten vannottiin rakkautta ja ruikutettiin ikävää.
Loppukesällä reilu kk sitten törmäsin exääni ja hän käyttäytyi ihanasti. Aloin uskoa hänen muuttuneen.
Sitten pääsi taas helvetti irti. Sain häneltä sukupuoli taudin. En ole ollut muiden kanssa. Hän väittää saaneensa sen minulta (sain kuulla vähän aikaa sitten että tämä ”muuttunut ihana mies” on itse rietastellut ympäri kyliä) ja nyt levittää minusta huhuja ja haukkuu ympäriinsä.
Olen taas aivan rikki. Saan kammottavia haukkumisviestejä joiden sisältöä ei kehtaa edes ääneen sanoa. Yritän pysyäkauna taas hänestä ja unohtaa. Pelottaa mitä seuraavaksi käy.
Olen nyt päättänyt marssia poliisilaitokselle jos häiriköinti vielä jatkuu.
Taas on vain paha olla ja tunnen itseni idiootiksi kun menin samaan lankaan.
Tässä varoittava esimerkki muille narsistin uhreille. Älkää IKINÄ palatko takaisin ja pysykää kaukana jos kerran pääsette eroon!
En tiedä kauan tämä piina jatkuu mutta jotenkin on taas kerättävä itsensa ja pysyttävä vahvana.
Voimia kaikille!!!

tapettu sielu

KERTOMUKSENI ON SYNKKÄHKÖ JA EPÄTOIVOA,KAUHUA JA AJATUKSIA HERÄTTÄVÄ JA ENNE KAIKKEA TOTUUDEN JULKI 25KERTOMUS nARSISTISEN MIEHN KANSSA ELÄMISESTÄ JA SIITÄ JOHTUVIEN SOSSU/LASTENSUOJELU PUUTTUMINENE JA LOPULTA LAPSENI HUOSTAANOTTO!
Olen 23.v yhden esikois pojan äiti
Kaikki sai alkunsa kun tapasin silloisen mieheni.. HÄN oli täydellinen
Mies vei minun sydämmeni 100% täydellisesti. aloin huomata kuin pikku hiljaa miestä pilkisti huonoja puolia.. ensin: käyttö alkoholin suhteen koveni ja hurjistui..joi aina vain enemmän.
No aikaa meni ja yritin parhaani mukaan totutella ja uskotella että meis lopettaa ja vähentää juomistaan..toisin kävi.. se toi lisää ongelmia..seuraavaksi kuvioihin tuli meihen edellisen suhteen ongelmat jne aina kännissä puheeksi ja suttui aina ja alkoi minulle herjaaminene ja epäkunnioittaminene..hänen elämänsä on niin pilalalla jne..
alkoi väkivaltaa…esineet lensivät ja kun sitten jonkin ajan kulttua alkoi käydäminuunkin jo käsiksi….sen kaiken keskellä noin 2 kk myöhemmin sain tietää olevani raskaana..meitin aborttia mutta en psytynyt siihen. ajattelin vain että lapsi tulossa ja se ryhdistäisi miehenikin..ei ..sama jatkui koko raskaus ajan..mies joi ja hylki minua.. olin yksin raskauteni ajsn..ei neuvolaan tullut saati ollut kinnostunut kuin pakosta laspen tulosta jne..

väkivaltaa oli koko raskausjan.. uhkasin että jos mies ei hae apua jätän tämän..no meis suuttui sen kuullessaan aina vain enemmän ja kohdidti rajummin miunuun sen vuoksi väkivaltaa..monet kerrat lähdin tuttavani luokse karkuun miestäni.. aina kuitenkin meis pyysi anteeksi ja palasin hänen luokseen
muutimme /saimme uuden asunnon kun poika oli syntynyt..sairaalasta tulon jälkeen ja uuteen asuntoo asettumisen jälk.. ei ollut mitään alkoholia hetkeen.. mutta ei mennyt kuin 4 viikkoa kun mies alkoi taas juomaan …ja väkivalta vain jatkui..kerran mies löähti yöksi juomaan kaverilleen.. myöhemmin soitti keskel yötä ja sanoi tulevans akuitenkin kitoon vasikka olin kieltänyt tulemasta jotta saan omaa rauihaa lapselleni ja itselleni.. uhkasi tulla.. ja ajttelin en halau tätä enään ja soitin poliisille ja kerroin tapahtumia jne..mies oli tuolloin taksissa jo pihalla tulossa sunnolle.. otin poikani ja laitoin turvakaukaloon ja pakenin rappukäytävään ylimpään kerrokseen..mies meni asuntoon ja sillä välin häivyin ulos rapusta ja poliisit tulivat. selvititn että ahlausn pois jonnekkin etten aijo jäädä kotiin miehni kansssa. lähdin turvataloon asuin siellä kuukauden josta siirryin ensi ja turvakotiin..
un olin ollut hetken poissa maisemista se löi kuin salama kirkkaalta taivaalta minuun kun tajusin että: MIES ON PSYKOPAATTI NARSISTI! sen tajuttuani osasin varautua kaikkeen mieheeni liityen ja pengoin internetistä tyietoa narsismista jne… ja väkivallasta jne.
asuiin ensi-ja turvaodilla poikani kanssa..kunnes minuun siki se kaikki! ROHMAHDIN PAHASTI TAJUTTUANI MILLAISESSA HELVETISSÄ OLIN ELÖÄNYT JA ASETTANU ITSENI JA LAPSENI VAARAAN. saati sen lisäksi oma lapsuuteni tuli päälle sillän itse ollut huostaanotettu 2,5-vuotiaana omien vanhempieni alkoholismin takia sikojeni kanssa. ja nyt jouduin laitokseen takaisin omasn poikani kanssa.. ENSI JA TURVAKOTI aika/jakso oli mitä helvetillisintä aikaa.. en saanut tukea ja apua. sain pakko teko neuvoja ja kyttäystä.
se oli hirveää..
miehen viha vain kasvoi kun luuli että olen halunnut ettei näe lastaan jne…
no romahdin niin pahasti lopulta keikkeen tuohon että poikanikin alkoi kärsiä mimnun vuokseni..en kerta kaiekkiaan sen keskellä pystynyt enään ottamaan lapsestani hoito vastuuta. KIIREELLINENE sijoitus omasta pyynnöstäni ja sovittiin että noin 2 viikkoa ja lapsi palautuu!
eni se 2 viikkoa. HUONOSTI.mies piinasi ja syytti ja ensikoti ei antanut minulle mitään apua ja tukea vaikka se olisi ollut elintärkeää siinä viaheessa.. lopulta minulta paloi käpy ja häivyin asustelin mieheni luona …kunnes sain väliaikais asunnon sosiaaliviranomasiten avustuksella.( lapsi edelleen tuolloin) sijoitettuna…
Mies rupesi olemaan todellinene ongelma.. kun ilmoitin että minä valitsen pojan hänene sijastaan aloitti hän häirköinnin ja ahdistelut!
jonkin ajan noin 3kk sen jälk muutin omaan uuteen asuntoon jonka sain tuttavani järjestämänä espoosta. muutin sinne… ja edeleen on lapsi sjoitettu.
sosiaali toimi ei ensi ja ruvakoti jakson jälk ole tarjonnut tukia tai muita apu keinoja minulle.. olen itse hakeutunut väkivaltakokeneiden nasiten ryhmään.
sosiaaali toimi on leimannut minut ja riistänyt inhimillisyyteni ja ihmisoikeuteni..lapsi asi heidän kauttaan hallinto oikeuteen huostaan oton haku! syyt: miehen väkivalta ja alkoholin käyttö!
muutos tuohon joka vaadittiin: muutto pois miehen luolta..avioero.
noh tämän tein.. mutta arvatkaapa jättikö narsisti sika minut rauhaan?? ei hiiltyi vain enemmän.. ja nyt olen menettänyt lapseni sen vuoksi husotaanottoon kun hullu jahtaa eikä päästä minua pois elämästään.. lähestymiskeilto on haettu ja ei kunnioittanut asiaa vaan riehui siitä minulle..
saan lapseni takaisin sitten kun mies ei kuvioissa enään ja kun olen vuoden käynnyt psykiatrialla puhumassa omasta lapsuus ajasta ja äitiyteeni vaikuttavista asioista
ja vielä kun oma kotalo ollut ihan samanlainen omilta vanhemmiltani ja olen yrittänyt tehdä kaikkeni sen kierteen katkaisuun!

havukka

Kun olin nuori ja elämää kokematon, hyvässä perheessä kasvanut, hyvän lapsuuden kokenut, en voinut ymmärtää, että on olemassa persoonallisuusvikaisia ihmisiä, pieneen mieleenikään ei tullut, että mieheni ei olisi täyspäinen, etteikö juttelemalla asiat selviäisi, niin kuin lapsuudenkodissakin oli tapahtunut, siitä huolimatta uskoin ja luulin, vaikka mikään ei koskaan juttelemalla selvinnyt…… Siinä taisi mennä 10 tai 15 vuotta, kun yhtäkkiä jostakin lehtiartikkelista tai vastaavasta keksin, että herrajumala, minun mieheni kanssa ei keskusteluista tulisikaan milloinkaan olemaan mitään hyötyä, hänhän taitaakin olla persoonallisuusvikainen, narsistinen, epävakainen, siis melkoisen toivoton tapaus.. Hän on ollut paha, aiheuttanut paljon pahaa mieltä ja traumoja, ahdistusta, vaikkapa vain muutamana esimerkkinä mainittakoon viina, laulu ja naiset.
Olen käynyt yksin avioliitto/perheneuvojalla, olemme käyneet myös yhdessä, ei mitään hyötyä, aivan turhaa ajan hukkaa, olen käynyt vertaistukiryhmässä, se olisi ollut muuten hyvä paikka, mutta oireileva ohjaaja vei kaiken huomion ja ajan..
Edelleen olen naimisissa saman tyypin kanssa, mutta olen luonut oman elämäni, johon kuuluvat mm. ystävät, opiskelu, ammatti, työpaikka… oma elämä on ollut minun pelastukseni, onneksi minun mieheni ei käy kiinni, ei ole väkivaltainen fyysisesti, mutta toki piikittelee, vittuilee, vinoilee, vääristelee, rajoittasi menemisiäni, jos valta siinä asiassa olisi hänellä, jos hän itse mokailee, vikahan on aina minussa tai muissa, ei ota vastaan minkäänlaista arvostelua, suuttuu, jos vaikka miten kauniisti sanon ihan oikeasta aiheesta, ei myönnä vikojaan, minun tunteeni eivät ole totta, hän tietää paremmin miltä minusta tuntuu, hän mitätöi, vaihtaa puheenaihetta, puhuu eri asiasta kuin minä, ei pysty katsomaan peiliin… hän kuvittelee, että kaikki paha korvataan hyvällä, pahaa voi tehdä, kun tekee tasapainon vuoksi jotakin hyvää tai ostaa jotakin kivaa.. Silloinhan tilanne on kuin plus miinus nolla ..jne.. tuttua tekstiä tuolla aikaisemmissa kirjoituksissa..
Syyllisyyden taakan tunteminen on niin tuttua minullekin, ihan arkipäivää. Toki hän toisinaan myöntääkin, että oli väärässä ja teki väärin, kun oikein asettelen oikeat kysymykset ja esimerkit ja rautalangasta väännän, mutta hän ei opi tai kehity, hänellä on kultakalan muisti, hänellä on ne omat kaavansa pienessä päässään, joiden mukaan mennään, minkä hän sille voi, kaikki käyttäytyminen on hänen mielestään geeneissä ja kiveen hakattuja, sitähän voi tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan, kun itse ei käytökselleen mitään voi, kun ei ole vastuussa.. No niinhän se näillä tyypeillä meneekin, vaikka ei meillä muilla kuitenkaan ole käytöstavat geeneissä, niitähän voi muuttaa, jos haluaa, jos seisoo peilin edessä ja huomaa satuttavansa läheisiään ja olevansa rasittava, vaurioittava ja ahdistava, vievänsä voimia muilta, esim. hänen tapauksessaan vaimoltaan, ex vaimoltaan aikoinaan, neljältä lapseltaan….
Seuraava kysymys onkin, että miksi minä olen tässä? Ilmeisesti niiden hyvien puolien takia, koska niitäkin on, lasten takia ja niinkin maallinen asia, kuin omaisuus vaikuttaa asioihin, en halua sotkea omaisuuten liittyviä asioita, joissa ovat lapset mukana, esim. mökkitila, jota aikuiset lapset rakastavat, saattaisi mennä myyntiin erossa, mökistä on aina puhuttu, että se on heidän paikkansa. Ilmeisesti myös siksi olen tässä vielä, että olen aika kova luu ja aika vahva, pidän kuitenkin puoleni, asetan rajoja, joita hän/mieheni toki koko ajan rikkoo, mutta asetan ne uudelleen, muistutan ja kerron taas, sadannennen kerran, toki hän siinä kohdassa ottaa lehden, kirjan, katsoo telkkaria tai kännykkää, hän ei halua kuulla tai jopa ihan auton perävalot saattavat näkyä.
Hän ei halua, että häntä kohdellaan kuin pikkulasta, mutta kuitenkaan hän ei ole kuin aikuinen aviomies, vaan henkiseltä tasoltaan aikalailla pikkulapsi monessa asiassa, välillä tunnen olevani hänelle äiti, siksi, että hän olettaa, että minä jaksan ja viitsin kuunnella ja katsella kaikki vaurioittavat oikuttelut ja käyttäytymiset, tekeepä sitten mitä tahansa, sanoopa mitä tahansa.. äiti jaksaa. Mutta se on mukavaa, että aikuiset lapset ovat jo ihanan AIKUISIA miehiä, ei narsismista tietoakaan, on heille joitakin traumoja jäänyt, se on ikävää, mutta kaikenkaikkiaan voivat nyt ilmeisen hyvin, olen pitänyt heihin aina mahdollisimman hyvät ja läheiset välit, ollut se tuki ja turva, opettanut oikeat ja väärät, koittanut antaa hyvät arvot, nyt saan nauttia siitä mitä olen kylvänyt, vähättelemättä heidän isänsäkään panosta, toki hänellä on ne hyvät puolensa myös..
Tulevaisuus on ja on aina aina ollut avoin asia, koskaan ei voi tietää miten tässä käy, milloin tulee taas joku sielunrauhaa ravisteleva pommi, joka sotkee kaiken ja onko se pommi se viimeinen.. Aika näyttää..

Tämä oli tällainen versio ja näkökulma. Toivotan paljon tsemppiä ja voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville!! Ja hyvää tulevaisuutta!

Sama pomo?

Kuullostaa niin tutulta että ollaankohan oltu samassa duunissa… en enää myöskään työskentele samassa työpaikassa…

Varoitus!

Narskumies vapaana,lentelee kukasta kukkaan.Jos vaikuttaa liian ihanalta ollakseen totta,niin se ei ole totta.tutustuin netissä ja puhelimessa ensin.Varsinainen hurmuri ja kehui olevansa taiteilija,sitten kehui ulkonäköäni ja luonnettani ja sanoi että exäni ei ole ymmärtänyt miten ihana ja seksikäs nainen olen ja että moni haluaisi minut.Maksaa hotelli ja ravintola laskut aluksi,ostaa lahjoja.Sanoo edellisen suhteen olevan lopussa vaikka asuu parisuhteessa.Haksahdin lopulta ja sain klamydian kyseiseltä sankarilta joka sammui hotellihuoneeseen ja kuorsasi koko yön niin etten saanut edes nukutuksi.Viim viikolla näin sen sattumalta samoilla kulmilla,se oli baarissa jo jonkun muun naisen kimpussa ja osteli drinksuja sille.Mietin pitäskö mennä kertomaan uhrille klamydiasta mutten uskaltanut kun voimat meni ja pakenin paikalta äkkiä.

a

Karkasipa viesti sitten…
Minun tarinani kuulostaa hyvin samanlaiselta.
Tutustuin vuosi sitten netissä kaikin puolin miellyttävään, kunnollisen oloiseen mieheen, joka oli asumuserossa. Hän ei ostellut lahjoja eikä ylenpalttisesti kehunutkaan minua, mutta jaksoi olla ymmärtävä, hellä, kuunnella huoliani jos niitä oli jne.
Miehen avioero oli riitaisia ja sain usein kuulla ”miten hullu hänen eksänsä on” jne. Hälytyskelloni eivät soineet vaikka pitänyt olisi.

Jo kolmisen kuukauden kuluttua miehessä alkoi näkyä piirteitä, jotka olivat vasta alkusoittoa tulevasta. Esim. erään lomamatkan aikana ja sen jälkeenkin sain kuulla kuinka pilasin hänen lomansa ja syytkin olivat uskomattomia; milloin tupakoin väärällä hetkellä, minua sai aina kaikki muut odottaa, vaatteeni olivat väärät jne.
Muistan pyydelleeni anteeksi vain sovun säilyttämiseksi, vaikka jo silloin tiesin, ettei minulla ole mitään anteeksipyydettävää.
Tämän jälkeen eräällä toisella lomamatkalla sain tuntea nahoissani miten tyhmä olin, jos en esim. heti nähnyt patikointireissulla mistä viitoitettu polku alkaa tai en osannut heti käyttää käsivetoista lossia (kun en ole sellaista koskaan edes nähnyt). Kun pahoitin tästä mieleni kyyneliin saakka, mies ei reagoinut mitenkään. Kun myöhemmin illalla halusin ottaa asian puheeksi ja yritin sanoa kuinka pahalta se minusta tuntui, mies sai järkyttävän huutoraivokohtauksen, alkoi sen jälkeen mökötämään, pakeni paikalta jos yritin puhua ja lopulta meni mitään sanomatta nukkumaan yhdeksältä illalla.

Miehen avioeroasia eteni ja sitten hän myi talonsa, joka oli edelleen yhteisomistuksessa hänen eksänsä kanssa. Talo menikin kaupaksi niin nopeasti, että mies jäi ilman asuntoa. Sanoin, että voi muuttaa luokseni.

Vain muutama viikko yhteenmuuttamisen jälkeen taivas repesi. Mitätöinti, tyhmänä pitäminen ja kontrollointi alkoivat toden teolla. Hellyys loppui kuin seinään. Miehestä tuli kylmä ja tunteeton. Jos yritin puhua asiasta, kaikki vika oli minussa. Jos yritin vähänkään sanoa omia tuntemuksiani, mies sai järjettömät huutoraivarit. Sain kuulla olevani itsekäs ja vastenmielinen. Lopetin tupakoinnin, koska mies sanoi, ettei halua suudella tupakoivaa naista. Muutin työvuorojani ja kävin harrastuksissani siten, että meille jäisi enemmän aikaa yhdessäoloon, lopetin alkoholinkäytön kokonaan, koska se ärsytti häntä, menin nukkumaan samaan aikaan koska hän halusi niin, kävin yöllä vessassa vain äärimmäisen pakon edessä, koska tiesin, että se häiritsi häntä jne.

Mutta kuten arvata saattaa, säännöt ja vaatimukset muuttuivat koko ajan. Oli ihan sama mitä tein hänen mielensä mukaan, peli alkoi alusta. Sitten mukaan alkoi tulla vainoharhaiseksi ja hulluksi syyttelyä. Saattoi esim. väittää, ettei ole sanonut tai tehnyt jotain ja jos erehdyin väittämään vastaan, sain kuulla olevani hullu ja vainoharhainen. Välillä aloin itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni ja muistiani.
Jos minä halusin seksiä, olin useimmiten itsekäs. Kerran taas yöllä heräsin siihen, että hän oli tunkeutunut minuun ja laukesi ennen kuin ehdin mukaan. Kun seuraavana aamuna otin asian puheeksi ja sanoin, että tuli aika hyväksikäytetty olo, hän väitti, ettei muista mitään. Kun väitin toista (koska oli puhunutkin minulle), sai taas hirveän raivokohtauksen ja lopulta syytti minua, että ”mitäs olin tuonut unissani persettä tyrkylle”!

Koskaan hänessä ei ollut mitään vikaa, vika oli aina toisessa. Koskaan ei pyytänyt anteeksi mistään. Asoista ei voitu keskustella koska minun näkemykseni olivat vääriä ja hänen omansa oikeita. Jos erehdyin sanomaan vastaan, hän sai raivokohtauksia, jotka ilmenivät hillittöminä huutamisina ja myöhemmin myös tönimisenä ja tuuppimisena. Kerran hän sai kilarit sen takia, että olin leikannut vessassa kynnet ja lavuaariin oli jäänyt kynnen palasia.

Ex- vaimon kanssa hän ei kyennyt koskaan keskustelemaan sovussa ja huutamatta, mutta sekin oli eksän vika koska ”sä et tiedä miten hullu akka se on!”

Lastani hän ei voinut sietää. Hän oli tyhmä, ärsyttävä ja ties mitä.

Minun onneni oli se, että olin hänelle liian vahva enkä suostunut alistettavaksi. Mies tajusi erota, mutta teki senkin valehdellen, huijaten ja salaillen. Eron jälkeen hän alkoi vaatia takaisin lahjoina antamiaan asioita ja väitti ettei ollut niitä koskaan antanutkaan omaksi ja piti erityisen tarkkaa kirjaa siitä kuka oli mitäkin ostanut (ihan sama vaikka kyseessä olisi ollut suolapaketti tai kattokruunun lamppu!) Lastaan hän kielsi olemasta missään yhteydessä minuun, ”koska olin hullu”.

Suhteen loppupuolella sain myös luotettavalta taholta kuulla, että hän oli hakannut ex- vaimoansa ja heittänyt ovesta pihalle useasti. Meidän suhteessa ei varsinaista fyysistä väkivaltaa ollut, mutta olen varma, että sekin olisi jossain vaiheessa astunut mukaan kuvioihin. Kuulin myös, että ex- vaimo oli liittynyt eron jälkeen narsistien tukiryhmään.

Minä tiedän olevani seuraavalle uhrille se hullu eksä.
Kun näitä aiemmpia tarinoita lukee, tiedän päässeeni vähällä, mutta mikään ei voi muuttaa varmuuttani siitä, että haksahdin mieheen, joka todellakin on narsisti.

kielo ke

kauheeta mitä yks sairas ihminen saa aikasiksi.nyt minä olen sairastunut narsistin jälkeen.kärsin unihäiriöistä,pelkotiloista,säpsähtelen,kuristaa kurkusta,masennusta.lääkäri tajus jo ensitapaamisella luojankiitos,että tämä on ihan normaalia kun tulee fyysisiä oireita myös sellaisen ihmisen jälkeen.saattaa viedä vuosia tämä parantumisprosessi,jos oisin tiennyt sen minkä tiedän nyt narsistista .niin olisin varmaan repäissyt itseni irti hänestä aikaisemmin.mutta kelleppä juolahtaa mieleen että se ihanan hurmaava mies,on kaikkea muuta läpeensä paha,itte piru.

Surullinen ja pelokas

Poikani on joutunut narsistin uhriksi.
Onko mitään keinoa saada hänet ymmärtämään, minkälaisessa helvetissä hän elää?

He tapasivat n. 6,5 vuotta sitten, menivät naimisiin vuosi sitten ja saivat lapsen tänä vuonna.
Narsistin oireet tulivat esille muutamien kuukausien seurustelun jälkeen.

Nyt asiat on jo siinä pisteessä, että poika on menettänyt kaiken. On mennyt terveys, ystävät, sukulaiset ja työpaikka sekä minulta säästöt, auto ja rahat.

Kuvioissa on aina ollut narsistinaisen väkivalta, joka nykyään on melkein joka viikkoista. Lääkärikäynnillä poika valehtelee lääkärille saaneensa mustansilmän tai muun ruhjeen esim. katutappelussa.

Jäljellä on enää vain luurankomaisen laiha pelokas ja jopa uhmakas narsistinpuolustaja, joka luulee tätä kaikkea rakkaudeksi ja uskoo kaiken muuttuvan vielä hyväksi.
Poika parka on kuin orja tälle narsistinaiselle. Naiselle, jonka mielestä maailma pyörii hänen oman napansa ympärillä.

Poika on ennen ollut kiltti, hauska, sosiaalinen ja heikompiaan puolustava, mutta nyt kaikki on toisin.

Nyt kun heillä on lapsi, niin pelkään aivan hirveästi sen pienen elämän alun puolesta. Koska alkaa ja alkaako väkivalta tätä pientä avutonta lasta kohtaan?

tuutikki x

Ei oikein tiedä miten aloittaisi. Olen elänyt 30 vuotta narsistin kanssa. Olin silloin 18 vuotias kun hän sai minut jotenkin pauloihinsa. Nyt jälkikäteen olen huomannut, etten ole koskaan edes rakastanut häntä. Nyt kun ainut lapsemme on lähtenyt pesästä, olen huomannut miten (he) ovat käyttäneet minua koko elämäni hyväkseen. Sanon he, koska jouduin hoitamaan appivanhempani hautaan, vaikka miehelläni on sisaruksia. Samaan aikaan narsisti mieheni eli omaa itsekästä elämäänsä ja ”sairastui” alkoholismiin. Kesti 15 vuotta jokapäiväistä juomista ja minä jaksoin uskoa hänen perättömiin lupauksiinsa, jaksoin uskoa ja toivoa. Alkoholismin jälkeen tuli psyykkiset ongelmat ja sen myötä paljon muita, osa sairauksia, jotka suurin osa ovat luulosairautta ja teeskentelyä.
Hän on pilannut sosiaalisen piiri kaikki ystäväni ovat kaikonneet jonnekin. Hän pilasi aikoinaan suhteet vanhempiini, alkamalla vaatia ITSELLEEN ennakkoperintöä minun vanhemmiltan, heidän elinaikanaan. Yrittäen alistaa heitäkin valtansa alle. Olin nolo kun en silloin lähtenyt, kun minulla vielä oli vanhemmat jotka olisivat auttaneet minut tästä pois.
Minun rahani ja omaisuus on hänen mielestään yhteistä, mutta hänen rahansa on HÄNEN. Yhteiset laskut ja sekä hänen maksunsa ovat minun maksuja, jotka joudun pienestä tulostani maksamaan.Eli käytännössä elän kädestä suuhun ja ennen joulua jouduin ottamaan luottoa, että sain talouden rästissä olleet maksut muksetuksi. Lisäksi hän vaatii minun maksamaan hänen lääkkeensä sekä polttoainelaskunsa. Omat rahansa hän käyttää omiin tarpeisiinsa. koska ne ovat hänen. Minulle ei jää omista tuloistani mitään itselleni. Tuntuu niin nukkavierulta kun ei pääse edes parturiin tai saa uusia vaatteita.
En pääse yksin edes kauppaan, vaan hänen pitää tulla sinnekin mukaan. Etten vain saisi ulkopuolisia virikkeitä. Tai mikä pahinta, jos siellä olisi joku mies. Henkilökohtainen postinikin avataan ”vahingossa”, Kännykkänikin joudun pitämään koko ajan mukanani, jopa suihkussa ollessani. Käsilaukkuni pengotaan ja rahapussini tutkitaan.
Koska asumme maaseudulla omakotitalossa, on paljon sellaista askarta, mistä eivät kaupunkilaiset tiedäkään. Joudun yksin tekemään kaiken lumenluonnista polttopuiden tekoon, lämmitykseen ym.lisäksi teen normaalit kotityöt. Eli vapaa-aikaa ei paljonkaan päivässä jää ja silti olen laiska ja saamaton. Ihmetellään miten saan aikani kulumaan. Televisiostakaan ei saa katsoa kuin uutiset ja sään. Jos katson jotain muuta hän tulee heti sammuttamaan television tai vaihtamaan kanavaa.Hän vain makoilee päivät pitkät alusvaatteisillaan ja kyttää ikkunasta tekemisiäni. Kattopaneelissa olevat oksanreijätkin lasketaan päivittäin hänen toimestaan. Vahingossakaan hän ei tartu minkäänlaiseen työhön tai toimeen, Jos pyydän vaikka hakemaan polttopuuta sisään hän vain kääntää kylkeään. Kaiken lisäksi hän kehtaa kavereilleen kertoa miten HÄN on tehnyt ja miten HÄN on minut elättänyt.
Koskaan hänessä ei ole mitään vikaa, hän on aina oikeassa joka ikisessä asiassa. Koskaan ei vain saa sanoa omaa mielipidettään. Olen oppinut olemaan hiljaa hänen aikanaan.Jos meille sattuu tulla vieraita. Siis hänen vieraitaan, en saa osallistua keskusteluun. jos joku kysyy minulta jotain, hän vastaa ja jos yritän sanoa jotain hän huutaa ääneni päälle. Onpa hän muutaman kerran vieraittensa aikana käskenyt minun olla hiljaa. Nauraa ei vahingossakaan saa. En edes muista koska viimeksi olisin oikeasti nauranut saati hymyillyt. Minun kaverini eivät enään käy meillä. He eivät saa käydä. He ovat huonoja ja erikoisia, eikä heistä ole mitään hyötyä hänelle.
Kuulen päivittäin irvailuja esimerkiksi vanhempieni nuoruuden ajan autoista ja ammateista, entiset poikaystäväni ovat päivittäin piikittelyn kohteena, sekä perintöni. Sekin aliarvioidaan. Toisaalta, eihän mikään voi riittääkään sellaiselle ihmiselle, joka osaa hyväksikäyttää toisia ihmisiä ja olettaa saavan kaikki itselleen ilmaiseksi.
Maa ei varmaan päällään kanna toista niin hyvää, osaavaa, taitavaa ja kaikkitietävää ihmistä kuin hän on.
En ymmärrä, miksi, esim. terveydenhoitohenkilökunta jatkaa häntä kannustamaan peliään ja alistamista. Silittelee vain hänen päätään ja menee mukaan näihin kuviteltuihin sairauksiin. Eivätkö hekään oikeasti näe hänen lävitseen? Viimeksi otin asian puheeksi ja sanoin, etten jaksa enään. Vastaus oli: ”kyllä sinä jaksat, olet vahva ihminen”. Yhteiskunta on vierittänyt vastuun hänen hoidostaan ja hänestä täysin minun kontolleen. Ei vain jaksaisi enään.
Olen muutaman vuoden ajatellut avioeroa ihan vakavasti ja olen sitä hänelle jopa ehdottanutkin. Hän ei edes kuunnellut. Pelkään häntä, olen koko elämäni pelännyt, siksi kai tässä liitossa vielä olenkin. Toivon, että jostain tulisi nainen joka ottaisi paikkani, olisin niin valmis lähtemään. Jättämään kaiken tämän ja aloittamaan elämäni uudelleen…vielä kun elämää on vähän jäljellä.
Iltaisin itken itseni useinkin uneen ja aamuisin pelkään tulevaa hänen kanssaan.Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen niin henkisesti kuin ruumiillisestikin.
Mitä mieltä tälläisessä avioliitossa on, koska ei ole rakkautta eikä mitään tunteita toista kohtaan. Eri huomeissakin on nukuttu jo pari kymmentä vuotta.
Nyt otan kamalan vertauksen: Mutta tälläinen avioliitto narsistin kanssa vastaa vankeustuomita, toiset kärvivät monta ”elinkautista” yhteen pötköön, eikä vapautumispäivää tiedä

Miksi yhteiskunta ei ole tehnyt mitään laitosta sitä varten, jonne tälläisen narsistisen ihmisen voisi ”laittaa” siksi aikaa, että hänestä pystyisi ottamaan eron ja lähtemään. saaden oman sekä lasten elämän kuntoon. Kaikki kävisi vaivattomimmin kun koko ajan ei tarvitsisi pelätä vaan pystyisi henkisesti vahvistumaan ja järjestämään asiansa, kun tietäisi ettei koko ajan tarvitsisi pelätä.

Ninnuli

Tuo kaikki on niin totta.

Eräs narsistin uhri

Minäkin olen elänyt narsistin kanssa. Suhteen alussa mies oli todellakin liian hyvä ollakseen totta: kohtelias, huomaavainen, auttavainen, ymmärtäväinen, hellä, rakastava. Kehui minua usein ja sanoi, että olen hänen elämänsä rakkaus. Mies halusi edetä nopeasti, mutta olosuhteiden takia se ei ollut silloin mahdollista. kuitenkin jatkoimme etäsuhdettamme ja mies tuli luokseni aina kuin ”työkiireiltään” ennätti. Kertoi eronneensa muutama vuosi sitten ja olevansa sillä hetkellä sinkku. Myöhemmin sain tietää että suhteemme alussa mies oli vielä naimisissa. Erosi parin vuoden kuluttua ja aloitti suhteen kolmannen naisen kanssa. Tällöin suhteemme ja mies oli vielä joka naisen unelma. Sitten mies muutti omaan asuntoon ja houkutteli minut asumaan kanssaan. Ja tietenkin minä suostuin, kun olin tässä miehessä kohdannut elämäni ”rakkauden”. 2 viikon päästä mies muuttui ja paljasti todellisen luonteensa. Hän oli ilkeä, toisia mitätöivä, alistava, kaikkea kontrolloiva, syyttelevä, uhkaava ja väkivaltainen. Asuin hänen kanssaan 5 pitkää ja raskasta vuotta. Tein muutaman kerran lähtöä, pakkasin kassinin ja ajattelin etten koskaan enää palaa, Mies kuitenkin soitti aina perääni, esitti katuvaa ja lupasi että kaikki muuttuu hyväksi. Ja minä hölmö uskoin. Onneksi miesystäväni sairastuminen ja kuolema vapautti minut. Nyt olen sinkku ja toivun pikku hiljaa. Mutta tuskin pystyn enää täysin luottamaan miehiin. Olen tavannut paria ihan mukavan tuntuista miestä, mutta tarkkailen koko ajan mahdollisia narsistia piirteitä heissä. Luottoni on mennyt etenkin niihin miehiin, jotka tuntuvat olevan liian hyviä ollakseen totta. Luulen, että kaikki tällainen ”hyvyys” on vain silmänlumetta ja suurta näytelmää, jonka avulla narsistinen mies yrittää koukuttaa naisia.Tällaisia miehiä varon ja joissain tilanteissa varoittelen myös naisystäviäni tällaisista miehistä. Etenkin silloin, jos minä tai joku naispuoleinen ystäväni pyörtää päätöksiään, muuttaa yllättävästi suunnitelmiaan tai luopuu omista tarpeistaan/toiveistaan yllättävästi (edellisenä päivänä puhuu, ettei tapaa miestä tai haluaa tehdä jotain muuta ja seuraavana päivänä suunnitelmat ovatkin täysin erilaiset) hälytyskelloni soivat. Silloin sanon itselleni tai ystävälleni: PAKENE SUHTEESTA VIELÄ KUN VOIT.

kasvattavaa

kun on asunut aikansa samassa huushollissa, jokaisesta meistä löytyy narsistisia, itsekkäitä, suorastaan naurettavia piirteitä.

Osalla meistä on tämän lisäksi persoonallisuushäiriöitä, masennusta, fyysisiä ja psyykkisiä vammoja ja ettei menisi liian helpoksi, myös tulemme erilaisista taustoista.

Kyseenalaistan sen, että lapsi voi huomata kovinkaan helposti vanhempansa olevan narsisti. Jokaisen nuoren elämässä tulee hetki, jolloin oma vanhempi tuntuu tympeältä, huonot muistot aktivoituvat jonkin yksittäisen tapahtuman myötä jopa aikuisiällä.
– omien vanhempien vikaantuminen kuuluu itsenäistymisprosessiin, sillä jos kaikki olisi mukavaa, emme itsenäistyisi koskaan mukavuudenhalumme takia.

Olisikin tarkkaan mietittävä ennen kenenkään leimaamista persoonallisuushäiriöiseksi, ettei leimaa ketään millään nimikkeellä ilman että asiaan on ammattilaisen tutkimaa tietoa.

Myös puoliso, sukulainen tai muu läheinen on omine pyrkimyksineen joskus kohtuuton, epäempaattinen ja itsekäs. Olemme vajavaisia, väsyviä, herkkiä, ja se kuuluu osana ihmiselämään.

Narsisti. aito sellainen, ei pohdi syitä, seurauksia, tai tunne häpeää tekemisistään tai sanoistaan. Hänellä ei ole tajua pahasta, sen sijaan voimakas hyväksikäyttämisen ja maksimaalisen nautinnon tarve. Hän perustelee omaa itsekästä käytöstään niin triviaaleista syistä, että se saa vieressäolijan epäilemään oman järkensä selvyyttä, huomattavaa on, että aito narsisti ei huomaa itse omaa käytöstään.

Hänellä ei ole osallisuuden kokemusta perhe-elämään ja tunneside perheenjäseniin on enemmänkin haavoittuvainen ja huomionhakuinen kuin rakastava ja yhteisyyttä vaaliva.

Vaativa käytös, mustasukkaisuus, omien tekojen puolustelu, heikko itsehillintä, empaattisuuden puute, rajojen rikkominen tai niiden täydellinen puuttuminen omasta käytöksesta mutta vaatiminen että muiden pitää jaksaa, viitsiä, kyetä ja etenkin haluta palvella narsistia. Moraali kiinnostaa silloin kun narsistilla on jotain jossa hän tuntee olevansa alakynnessä ja saamapuolella, mutta moraalinpuute johtaa narsistin pettämiseen, valehteluun, salailuun sekä manipulatiiviseen otteeseen ihmisestä, josta hän kokee olevansa riippuvainen.

Narsisti mielistelee, ei siksi, että oikeasti haluaisi juuri sinua vaan koska hyötyy siitä itse. Riippuvainen persoonallisuus ja oman ohjautuvuuden heikko havainnointikyky ovat nekin heijastumia lapsuudesta, jossa itsetunto on samaan aikaan sekä vahva että heikko. Lapsuudessa tällainen henkilö ei ole kokenut olevansa hyväksytty sellaisena kuin on tai odotukset ovat olleet ikätasoon nähden epärealistisia ja lapsuutta on leimannut laiminlyönti ja kaikkinainen tuen puute, joka on estänyt hyvän ja terveen itsetunnon kehityksen varhaisessa lapsuudessa.

Tämä taas heijastuu parisuhteessa siten että tällainen henkilö sekä odottaa muiden elävän täyttääkseen hänen tarpeensa sanattomasti ja ilman hänen omaa ilmaisuaan että käyttää valtaa sekä alistaa puhumattomuudellaan ja haukkumalla, nimittelemällä, liioittelemalla, suurentelemalla, vääristelemällä, valehtelemalla todellisuutta, tajuamatta tätä itse.Marttyyrimäisyys ja epärealistiset odotukset parisuhteessa ovat leimaa-antavia parisuhteen edetessä.

Tällainen henkilö tyhjentää sinut läpikotaisin sisäisesti ja tunnet vain suurta tyhjyyttä ja riittämättömyyttä, mutta niin tuntee hänkin, sillä on kyvytön tuntemaan mielihyvää omista teoistaan rajojen puutteen ja/tai niiden vääristymien takia.

Ymmärtäminen pahentaa tilannetta.

Moni on kuvannut että on vahingoittunut loppuiäkseen ja varmasti näin onkin. Empatianpuute satuttaa ja vahingoittaa ja asettaa kohtuuttomia vaatimuksia, joista moni terapeuttikaan ei aina saa kiinni.

kutsun tällaisia ihmisiä energiaimureiksi.
osa heistä ei ole narsisteja, vaan omaavat vain hyvin itsekeskeisen ja hankalan luonteen.
Heitä on kaikkialla, ja paras ase altistumista vastaan on oma itsetuntemus, itsekunnioitus sekä rohkeus ja päättäväisyys: minä en anna alistaa itseäni ja minä määrittelen mitä sinä saat minusta sanoa ja miten pitkälle saat mennä.

Narsisti ei pidä siitä, että sanot hänelle ei. Se on yksi varmimpia tuntomerkkejä. Hän on valmis vääristelemään, valehtelemaan, ja hurmaa viranomaiset ja auttavat tahot puolelleen voidakseen jatkaa riippuvuussuhdettaan kanssasi.Ainoa keino on välttää kaikkea kanssakäymistä.
Väkivaltainen puoliso on hyvin usein narsistinen – hän käyttää alhaisia keinoja voidakseen ajaa asiaansa, huolimatta siitä että häntä sen takia arvostellaan. Arvostelu on asiatonta tai ääritapauksessa narsisti keksii syyn omalle väkivaltaiselle käytökselleen ja oikeuttaa vahingollisen toimintamallin , perustellen sitä usein sillä, että toinen sanoi, teki, ajatteli, tai olisi voinut ajatella jotain hänelle vahingollista joten väkivalta on hänen kohdallaan täysin perusteltua. Normaaliluonteiselle ihmiselle väkivaltaisuus on aina valtava henkilökohtainen epäonnistuminen , narsisti ei moista tunne.

Pariterapiassa käyvät parit huomaavat tämän siitä, että narsisti ei mene sinne siksi, että haluaa suhteenne toimivan vaan siksi, että hän ei tule kuulluksi oikein, keskeyttämättä, tai että tilanteenne on niin ainutkertainen ettei kukaan voi häntä ymmärtää tai auttaa.
Kaikkialle persoonallisuudessa kulkeutuva omavoimaisuus ja itseriittoisuus ovat läpi suhteen näkyvä asia, jossa toinen puolisoista etsii itsestään syytä asiaan, jonka toinen epärealistisella minäkuvallaan aiheuttaa.

Huomattavaa on myös että narsistinen ihminen ei parannu, vaan sopeutuu ja ehkä uudelleen oppii joitain käytösmalleja vaativan erityistason terapeutin monen vuoden kognitiokokemuksilla, jos on itse motivoitunut. Että näin voisi tapahtua, narsistin kohdalle pitää osua joku sellainen trauma tai menetys, joka pakottaa arvioimaan omaa käytöstä sekä huomaamaan, että on oman traumansa aiheuttaja.
Tiedämme ettei sellaista tapahdu usein, paremminkin sanoisin että äärimmäisen harvoin.

Tällaista voi käytännössä tapahtua mm. erilaisten rikollisten prosessien yhteydessä kun mielentilatutkimuksessa löytyy poikkeva persoonallisuuden kuva. Eli ensin on tapahtunut jotain pahaa, mutta ei toiselle vaan narsistille itselleen ja menettämisen yhteydessä joskus mieli alkaa työskennellä toisinpäin.
Johtuuko se siitä, että tilanne on tiukka, vaiko siitä, että trauma on muuttanut omaa minää, on epäselvää.
Narsistillakin on tunteet, mutta ne
ovat erilaiset ja tuottavat eri asioita kuin ihmisillä, joilla on terve itsetunto ja normaalit sosiaaliset ja sisäiset arvot ja periaatteet.

eli summa summarum: hankkiudu mahdollisimman kauas, ja kun ryhdyt rakkaussuhteeseen, pohdi seuraavia asioita:

onko saamalleni ihailulle muita selityksiä kuin rakastuminen ?
Onko jokin seurustelusuhteessa sellainen että se vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta ?
Onko hänellä hyvät suhteet sukulaisiin, lapsiin, kaikkiin ikäkausiin ?
Onko hänellä laaja ystäväpiiri, jonka tapaamista odotat innolla, pääsemättä silti koskaan näkemään heitä ?
Onko hän usein ailahtelevainen tai vaikuttaako moni hänen asenteistaan häiritsevän itsekkäältä tai kiusalliselta ?
Kuuluuko hän johonkin uskonnolliseen lahkoon tai muuhun tiiviiseen yhteisöön, esim. politiikassa, yhteiskunnassa, sosiaalisessa toiminnassa ?
Onko luottohäiriöitä, onko hulppea elämäntapa, jossa rahaa menee mutta ei juuri tule ? Näyttämisen haluinen koskeepa se sinua tai sitä, mitä tahoa edustat ja jota hän ihailee sinussa perusteettomasti ?

Onko jonkun alan erityinen asiantuntija ?
Onko häiritsevän kiusaantunut yhteisten tuttavienne seurassa, sulkeutunut tai mököttävä tai ilmaisee tunteensa lapsellisesti ja hakien huomiota puheellaan tai käytöksellään ?

jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, älä jatka suhdetta.

Kyllä se sittä

Opin tunteman lapsuden kaveri 17 vuotiana hän ei siedä minkälaista itse kritikkiä ja käyttä toisia hyväksi on karismattinen ja ylläpitä hyvä julkisivua.

Kun olen 47 vuotias hän hylkä minut koska hän on joten kuten laskelmoinnut että hänellä ei ole enä käyttöä minusta.

Tämä on tragista ja tämä satutta ota osa kakkille joka ovat tätä saairautta elävän hekilön kanssa joutunut olla tekemisessä.

Kyvyttömys tunte empatia ilmene sinä kun henkilö hylkä lapsuden kaverin kun hän kylmästi laskelmoi että hänelle ei enä ole käyttöä kaverista.

Tietekin hän on katelinen kun olen saanut perinön ja kun sanon hänelke että en pidä sittä että hän hylkä lapsuuden kaverin ja laittan esto.

Niin hän jutele tunnin verran ja varoitta mitä kaikkea vakava tule taphtuman jos laittan esto ja hän myös mainitse että hän ei ikinä annan anteksi jos laittan esto.

tracy77

7 vuoden avioliiton jälkeen mieheni jätti minut kahdella lapsella. Tunsin, että elämäni oli päättynyt melkein itsemurhan, olin emotionaalisesti alas pitkään. Kiitos oikeinkirjoittajan nimeltä profeetta john, jonka tapasin verkossa. Yhdessä uskollisena päivänä, kun selaillen internetin välityksellä, jotkut todistivat, että hän toi Ex-rakastajansa takaisin. Jotkut todistivat, että hän palauttaa kohdun, parantaa syöpäsairautta ja muuta sairautta, jotkut todistavat, että hän voi loitsata loitsun ja lopettaa avioeron. pian. Olen myös törmännyt yhteen todistukseen, kyseessä oli Marie-niminen nainen, hän todisti, kuinka hän toi takaisin Ex-rakastajansa alle kaksi päivää, kun otin yhteyttä, hän lupasi palauttaa avioliittoni takaisin ja vain kaksi päivää rukousta hän toi takaisin mieheni liittyäkseen minulle ja kiittää profeetta john hänen postissa …. holyprophet8@gmail.com

Sami75

Kommentit herättivät ensimmäisen kerran miettimään, onko vaimo narsisti. Olemme seurusteelleet 20 vuotta. Molemmat olimme nuoria, kun tapasimme. Mietin pari vuotta sitten ensimmäisen kerran eroa ja säpsähdin, että asia yleensäkin kävi mielessä. Myöhemmin tapasin henkilön, joka sai silmäni aukeamaan. Minulla oli petetty olo. Kuinka olin voinut alistua moiseen käytökseen. Muutaman kuukauden seurasin tilannetta ja vihdoin vaimokin huomasi, että jotain on pielessä. Kerroin asiasta, kun olin valmis eroamaan. Yllätyksekseni hän kuitenkin oli valmis muuttumaan ja tekemään kaikkensa, ettemme eroaisi. Koska olin tottunut antamaan aina periksi (joko heti tai suuremmissa tapauksissa ajan myötä), myönnyin myös tähän. Vuoden päästä olin väsynyt tilanteeseen ja sain järjestettyä asumuseron. Olen kirjannut ylös 80 kohtaa, jotka ovat pielessä, mutta silti harkitsen suhteen jatkamista. Olen yrittänyt eroa monta kertaa, mutta hän on aina saanut mieleni muuttumaan ja säälimään häntä. Luettuani tämän, tajuan, että hänellä on narsistisia piirteitä: ei koskaan mitään vikaa, ei osaa riidellä (mykkäkoulua, kunnes pyydän anteeksi, joskus useampia päiviä), todella huono itsetunto, minulla on aina tunne että olen syyllinen kaikkeen, laiska ja valittaa joka asiasta (tätä olen pyrkinyt viime vuosina ennakoimaan erilaisilla tavoilla), tunteista ei puhuta (kuulemma lässytystä), suurimmassa osassa sukulaisista on jotain vikaa, osaa hän ei voi sietää. Olen siis kuvitellut, että tämä on normaalia ja minun pitää vain miehenä sietää ja tehdä parhaani. Miehethän eivät puhu tällaisista asioista keskenään. En toki ole aikaisemmin tajunnutkaan valittaa, koska aina silloin tällöin on niitä lohdullisia hyviä hetkiä, joilla taas jaksaa kestää. Olen tehnyt ja hoitanut melkein kaiken. Hän on hoitanut jotain asioita ja niitäkin valituksen kanssa. Suurin osa näistä asioista on sellaisia, joista myös hän on hyötynyt. Olen asioista vuosien saatossa maininnut, mutta ilman kestävää tulosta ja olen lopulta luovuttanut ja nähnyt parhaaksi vain yrittää minimoida valituksen määrä. Itsessä on toki siis paljon vikaa, mutta ei näin varmaan kuuluisi mennä. Hän ei halua erota sillä olenhan tehnyt kaikkeni ja pitänyt hänestä ja myös itsestäni huolta, jotta jaksan arkea. Itsetuntoni on ajan myötä parantunut, joten pystyn ehkä lopullisesti eroamaan. Ero tulisi siis olemaan minun vikani, kuten kaikki muukin. Hänelle se olisi kuitenkin kasvun paikka, vaikka todennäköisesti uusi mies olisi pian kuvioissa mukana. Kyselijöitä on kuulemma jo ollut. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville miehille. Tiedän, että meitä on muitakin, jotka tekevät kaikkensa vaimon eteen.

caroline

Vau, mitä aikaa olla elossa, en ole koskaan opettanut voin olla onnellinen jälleen, kun hävisin 3 vuoden suhteeni silmänräpäyksessä, koska kaverini, jonka poikaystäväni sanoi, ei ollut hangoutissa. Olen käynyt läpi sydämen särkyä viimeisten 8 kuukauden aikana, kun hän hajosi kanssani, koska rakastan häntä niin paljon ja ei voinut tehdä ilman häntä, mutta en suurimmalle yllätykselleni en koskaan tiennyt, että hän voisi olla minun jälleen, kunnes tohtori Omoogun osoitti minulle suuria voimia tuomalla takaisin rakastajani 48 tunnin kuluessa hänen hengellisiin voimiinsa. Minun täytyy sanoa, että tohtori Omoogun on suurin kaikkien joukossa, koska hän osoitti suuruutensa minulle. Kaikki, jotka haluaisin mielelläni kiittää Dr Omoogunia minusta ja jos tarvitset myös hänen apuaan, voit tavoittaa hänet osoitteessa: omooguntempleofanswer@gmail.com tai +2348149416142

Nimi: caroline
Maa: Yhdysvallat

rasa

Lue ja ota yhteyttä tohtori Sangoon, jos tarvitset vahvaa rakkausloitsua rikkoutuneen suhteen ratkaisemiseksi.
Kun olin kuusi kuukautta raskaana toisen lapseni kanssa, eron mieheni. Siitä lähtien kun vauva tuli raskaaksi, olimme erimielisiä ja kiistellen, hänellä ei enää ollut rakkautta tai luottamusta häneen, joten hän erotti minut. Ja kaikilla näillä pillillä yritin kaikkia erilaisia ​​keinoja sen palauttamiseksi, ja kokeilin myös muutamia erilaisia ​​magiapyöriä kotimaassani, mutta yksikään niistä ei voinut palata minulle. Vain tohtori Sango takasi kiireellisen 48 tunnin taikuukokoelman ja vakuutti minulle, että mieheni on jälleen kanssani. Kirjoitan kiittääkseni kiitoksia lupauksen pitämisestä ja lahjakkuutesi ja suuren voimanne hyödyntämisestä kotiin saattamiseksi. Olin iloinen voidessani tietää, että olet erikoistunut rakastajien sitomiseen. Kiitos, herra, siitä, että autat minua elämäni pahimpina aikoina, että olet niin suuri taika taikuri ja että olet antanut minulle rakkauden taian, joka toi minulle niin paljon iloa avioliittoini. Mieheni on palannut, ja hän lupasi, ettei koskaan jätä minua enää. Jos epäilet hänen kykyjään, usko minua. Sinun pitäisi pystyä. Se kannattaa tavoilla, joita et edes voi kuvitella. Jos olet nyt vahvempi ja tarvitset vahvan ja kiireellisen rakkaussuhteen palauttaaksesi ystävällisesti otettu tohtori Sango, on tällä hetkellä ainoa vastaus katkenneen suhteen tai avioliiton palauttamiseen. ota yhteyttä tohtori Sangoon tämän sähköpostin kautta; spellspecialistcaster937@gmail.com

Carl

Nimeni on Carl edestakaisin Meksikossa
Tyttöystäväni hajosi kanssani viisi kuukautta sitten, koska hän tunsi pettävän häntä ystävänsä kanssa, yritin kaikkea mitä voin selittää hänelle, mutta hän maksoi kuuroille korville, olin henkisesti tuhoisa, koska rakastin häntä todella, kunnes näin postita Internetissä Jumalan miehestä, joka auttaa ihmisiä parantamaan kadonneen rakastajansa. Aluksi epäilin sen olevan totta, koska en ole koskaan uskonut sellaiseen asiaan, mutta päätin kokeilla sitä, otin hänen kanssaan yhteyttä ja sanoin hänelle, mitä minun pitäisi tee, ja minä tein sitten loitsun minulle. Loitsujen yhdistämistä koskeva loitsuprosessi on hyvin yksinkertainen ja toimii epäitsekkäästi ihmisille samalla tavalla kuin hän palautti suhteeni 48 tunnin sisällä. Tyttöystäväni soitti minulle eilen ja pyysi minua uudestaan, jos tarvitset auttamaan suhteesi tai avioliitto-ongelman ratkaisemisessa. Tässä on hänen Jumalansa mies hänen spellspecialistcaster937@gmail.com kautta

Päivi Katja

Mieheni huijasi ystäväni kanssa, hän muutti toisen naisen kanssa. Mieheni, joka ei nyt pystynyt toimeen ilman minua, ei halua nähdä minua. Olen niin onnellinen, että sain rakkaan aviomieheni takaisin sen jälkeen, kun väärennetty loitsunharjoittaja huijasi minua kahdesti, mutta kiitän Jumalaa siitä, että tohtori Lomi auttoi tuomaan mieheni takaisin viipymättä ilman minkäänlaista huijaustoimintaa. yhteyttä tähän Jumala lähetti oikoluvun sähköpostiinsa; LOMIULTIMATETEMPLE@GMAIL.COM lupaan, että hän auttaa sinua ratkaisemaan suhteesi ongelman, hänen sanansa ovat SURE !!

Erkki

Olen hyvin menestynyt ja vahva persoona . Eläkkeellä ja sitä ennen noin 40v esimiehenä. Vaimoni osalta Jatkuvaa syytöstä ja epäilyjä. Itse huiteli missä halusi. Hus, kun jäin eläkkeelle, vaimoni alkoi vartioda jopa roskalaatikolla käyntiä. En tiedä kuka on narsisti,. Kaikkea järkeä olen kokeillut ja tullut siihen tulokseen että tilanne ei muutu. Aina kun otan suhteen puheeksi, sanoo että meillä menee hyvin ja sinä et minusta eroa. Kävimme muutama vuosi sitten psykologin keskusteluissa. Aina vaimo sanoi että valehtelen. Viimein psykologi totesi että erotkaa. Pakko ottaa lakimies väliin, jotta itse selviää.
Luulen että olen itse psyköpaatti, mutta halusin vähän purkautua. Löysin tämän kanavan ja halusin kertoa. En päivääkään enää jaksa elää hekvettiä

Vastaa käyttäjälle Lapseni takiaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.