Hyvinvointi

Päivi Storgård kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään: ”Onnellinen arki on paras suoja sairauttani vastaan”

Toimittaja Päivi Storgård muistaa, millaista on olla onneton. Nyt tunne on täysin vastakkainen. Syynä hyvään oloon on muutto maalle ja uusi, naapurista löytynyt rakkaus. Päivi uskoo, että tasainen arki on paras suoja kaksisuuntaista mielialahäiriötä vastaan.

Pari kuukautta sitten Päivi Storgårdin, 50, avopuoliso Kaleva Tikkamäki, 51, pysäköi Loviisan kirkkopuiston kupeeseen.

”Mennääs vähän katsomaan”, hän sanoi Päiville ja nousi autosta.

Kaleva käveli puiston laidalla olevan penkin luo. Ruskean penkin selkänojassa kiilteli laatta. Siihen oli kirjoitettu suomenruotsalaisen Kerstin Söderholmin Du har så många stjärnor -runo sekä Päivin ja Kalevan nimet. Julkinen rakkaudentunnustus siis.

Kaleva oli hankkinut laatan yllätyksenä, kun Loviisan kulttuuriyhdistys kehotti kesällä asukkaita hankkimaan itselleen puistonpenkin.

”Minulle ei ole koskaan tehty mitään noin romanttista”, Päivi kertoo.

Usein Loviisassa käydessään pari käy istumassa omalla penkillään.

”Emme aio mennä Kalevan kanssa naimisiin. Laatta on parempi kuin avioliitto”, Päivi nauraa.

On turha kysyä, onko Päivi onnellinen, sillä se näkyy ja kuuluu hänestä selvästi.

”Minulla on muistissa vertailukohta siihen, mitä on olla onneton. Nyt ollaan täysin vastakkaisella puolella.”

Pian tästä tietävät kaikki, Päivi sanoi Kalevalle.

Lue myös: Päivi Storgård kirjoittaa kokemuksistaan: ”Suljettu osasto ei ole vankila, vaan turvallinen paikka”

Salamarakkaus kuistilla

Vuosi sitten kesällä Kaleva oli lähtenyt Päivin asunnolta Strömforsin ruukissa aikaisin aamulla omalle talolleen. Matkalla hän törmäsi naapuriin, joka oli tietävän näköisenä hymyillen toivottanut hyvät huomenet. Oli selvää, että lähitalojen kaksi sinkkua olivat löytäneet toisensa.

Päivi ja Kaleva eivät olleet piilotelleet suhdettaan. Se tuntui alusta asti vakavalta.

Kaleva ei ole pelästynyt Päivin sairautta

”Se oli salamarakastuminen”, Päivi sanoo.

Aiemmin samana kesänä Päivi oli mennyt Kalevan talolle maksamaan palkkaa tämän tyttärelle, joka oli hoitanut Päivin kissoja lomamatkan ajan.

”Kun Kaleva tuli kuistin ovelle, tajusin heti, että nyt kävi huonosti. Välillämme oli yhteys.”

Päivi ja Kaleva unohtuivat juttelemaan pitkäksi aikaa. Kaleva kertoi ummet ja lammet talonsa rakentamisesta ja kaikesta mahdollisesta.

”Olin menossa mustikkaan, joten kutsuin Kalevan seuraavana päivänä luokseni mustikkapiirakalle.”

Mies tuli ja pyysi vuorostaan Päivin kotiinsa saunomaan.

Kun pari oli taittanut talojen välistä matkaa pari kuukautta, polkua pitkin Kalevan talolle kannettiin jo Päivin tavaroita.

Huolehtiva mies

Päivi kertoi vuonna 2013 julkisesti sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Takana oli avioero ja sairauden pitkä peittely. Julkitulon jälkeen Päivi päätti ottaa sairauden heti puheeksi mahdollisen uuden kumppanin kanssa.

Kaleva tiesi ennalta, kuka Päivi Storgård oli. Hän kohautti harteitaan, kun Päivi kertoi sairaudesta.

”Kaleva lupasi yrittää katsoa, että asiani olisivat niin hyvin, että minun ei tarvitse pelätä sairastumista.”

Välähdyksiä huonoista hetkistä Kaleva on jo nähnyt. Väsyneenä ja stressaantuneena Päivi muuttuu itkuherkäksi. Silloin vuolaiden kyyneleiden tuloon riittää se, että joku kysyy kylällä iloisesti kuulumisia.

”Kaleva ei ole pelästynyt oireitani missään vaiheessa. Se on hyvä merkki. En voi ottaa riskiä, että puoliso ei kestäisi sairauttani.”

Jos Päivi näyttää väsyneeltä, Kaleva saattaa sanoa napakastikin, että nyt olisi parempi ottaa iisisti. Hän saattaa laittaa takkaan tulen, siirtää nojatuolin sen eteen ja istuttaa Päivin siihen. Käteen ilmestyy kuppi kuumaa teetä ja harteille viltti.

”Kaleva huomaa, jos minulla alkaa mennä liian lujaa. Uskon kuitenkin, että hän voi unohtaa sairauteni arjessa. Molemminpuolista huolenpitoa pitäisi olla aina parisuhteessa, oli sairautta tai ei.”

Aamut venyvät Päivillä miestään myöhäisemmiksi. Lääkkeet aiheuttavat aamupahoinvointia, jonka ohimenoa on odoteltava ennen nousemista.

Usein Päivin tullessa makuuhuoneesta tupaan häntä odottaa valmis aamiai nen: puuro mustikoineen ja kahvia.

Asvalttikukkanen maalla

Ennen keväällä 2015 tapahtunutta muuttoa Strömforsiin Ruotsinpyhtäälle Päivi oli asunut koko elämänsä kaupungissa, pisimpään Helsingissä. Hän nimittää itseään asvalttikukkaseksi.

Muutto tuli ajankohtaiseksi, kun asuminen Helsingin keskustassa ylitti budjetin ja sietokyvyn. Liikenteen äänet kuuluivat sisälle keskusta-asuntoon ja saivat Päivin stressaantumaan.

Parisataa vuotta vanhassa hirsitalossa on hiljaista. Palavat puut rätisevät takassa, ja sisäkissa Pähe hypähtelee välillä tuolilta toiselle, mutta muutoin Päivin kirjoitusrauha on täydellinen.

”Siis siihen asti, että talo täyttyy lapsista. Sanonkin, että pyöritän täällä välillä nuorisotaloa.”

Päivin lapset viettävät ruukissa viikonloppunsa, ja vuoroviikkoina paikalla ovat Kalevan tytär ja poika. Ja välillä kaikkien lasten kaverit.

Päivi antaa kiitosta lapsille, jotka ovat suhtautuneet vanhempiensa uuteen elämäntilanteeseen avoimin mielin. Perhe heistä on tullut päivällispöydässä, jossa kaikkien odotetaan olevan paikalla kuudelta illalla eikä puhelimia sallita.

Kaleva ei ole pelästynyt Päivin sairautta

Lapset ovat keskenään ystäviä ja keksivät viikonloppuisin tempauksia. Vastikään he huikkasivat televisiota katsoneille aikuisille lähtevänsä lämmittämään saunaa. Kello näytti puoltayötä lauantai-iltana.

”Olin jo kieltää heitä, kunnes tajusin, että saunan lämmittäminen on aika viatonta. Lapset haluavat kuitenkin olla kotona perheen luona eivätkä heilu kaupungilla räkä poskella.”

Niukkuuteen opettelua

Muuttaessaan yksin ruukkialueelle Päiviä pelotti, saako hän kylältä ystäviä. Vaikka hän etsi rauhaa, tarkoitus ei ollut erakoitua.

Päivi lähti mukaan kyläyhdistyksen toimintaan, kirkkokuoroon ja ruukin matkailua edistävään hankkeeseen. Viime kesänä hän perusti Kalevan kanssa matkailuyrityksen. Vespa safarilla kierretään alueen historiallisia paikkoja Vespojen kyydissä.

Toimeentulo kertyy pienistä lähteistä: toimittajan töistä, kirjoittamisesta, puhujakeikoista ja kesäisin vespasafareista.

”Avioeron jälkeen oli pakko oppia tulemaan toimeen vähällä. Onneksi meitä on nyt taloudessa kaksi aikuista, vaikka Kaleva opiskeleekin tällä hetkellä päätoimisesti luonto- ja eräoppaaksi.”

Tulevaisuudensuunnitelmissa on järjestää kotona kulttuuritilaisuuksia. Lokakuun lopussa Päivin ja Kalevan luona pidettiin huoneteatterifestivaali, tammikuussa tulossa on kotikonsertteja.

Joulu pakolaisten kanssa

Ulkopuolelta vieraalle paikkakunnalle tulleena Päivi osasi asettua vuosi sitten paikkakunnalle sijoitettujen turvapaikanhakijoiden asemaan.

Viime marraskuussa hän päätti Kalevan kanssa tutustua tulijoihin, noin pariinkymmeneen nuoreen mieheen pääosin Afganistanista ja Irakista.

He kutsuivat joukon jouluaatoksi luokseen. Ilta avasi Päivin silmät.

”Emme ole ruukki-idyllissäkään irti maailman tapahtumista. Päinvastoin, maailma käveli jouluaattona oman tuvan ovesta sisään. Söimme, lauloimme ja juttelimme suomalaisista jouluperinteistä.”

Yhtäläisyyksiäkin löytyi. Myös Koraani tuntee Mariamin eli Neitsyt Marian tarinan.

Päivi sanoo, että jos ei edes jouluna voi näyttää, millaista lämpöä ja välittämistä ihmisten kesken pitäisi olla, ei sitä näytä koskaan.

Olisiko helsinkiläinen Päivi muutama vuosi sitten kutsunut turvapaikanhakijoita kotiinsa?

”Luultavasti en. Arvoni eivät ole muuttuneet, mutta täällä ne ovat konkretisoituneet. Aiemmin ne olivat ajatuksen tasolla, koska minulla ei ollut mitään kosketusta esimerkiksi turvapaikanhakijoihin.”

Oma osansa on myös sairaudella. Päivi tietää, millaista on tulla kohdelluksi mielenterveyspotilaana eikä Päivinä. Hän ei halua lyödä leimaa turvapaikanhakijoihin.

”Kun katson kylänraitilla kulkevia ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken eivätkä voi olla yhdessä perheensä kanssa, omat murheet tuntuvat pieniltä. Kaikki ansaitsevat ystävällisyyttä.”

Paras lääke: onnellisuus

Päivi tiesi, että yleisö ei näe. Silti hänen sisällään jylläsi.

Tuntui, että joku painoi kuumaa silitysrautaa vasten rintakehää. Sattui ja oli vaikea hengittää. Kädet tärisivät. Suu kuivui. Hän haki ajatuksissaan sanaa, mutta se ei tullut millään mieleen. Lopulta Päivi keksi kiertoilmaisun.

Kun Päivi puhui omasta historiastaan sairauden kanssa eräässä tilaisuudessa pari viikkoa sitten, hän koki sairautensa vaiheet kropassaan pikakelauksella. Kyse ei ole jännityksestä. Keho muistaa pahimmat ajat sairauden kanssa.

Ne paikantuvat aikaan avioeron jälkeen vuonna 2009. Eroa seurasi kaksi sairaalajaksoa. Ylienergisiä mania jaksoja seurasi syvä masennuskausi.

Aina Päivi päästyä puhuessaan näiden muistojen yli olo helpottuu eivätkä tuntemukset jää kehoon.

Viiden viime vuoden aikana sairaus on pysynyt tasapainossa eikä pahoja masennus- tai maniajaksoja ole ollut. Kukaan ei kuitenkaan pysty lupaamaan, ettei niitä enää tule.

”En voi unohtaa sairauttani, koska otan lääkkeitä kaksi kertaa päivässä.”

Vaikeinta on ollut päästä eroon syyllisyydestä.

”Syytän itseäni siitä, että kaikki avioerosta lähtien oli minun syytäni, koska olen sairas. Ja siitä, että juuri minun piti sairastua. Järjellä tiedän, että syyllisyys on turhaa. Silti se nostaa joskus päätään.”

Paras puskuri turhalle syyllisyydelle on onnellisuus. Se, että saa osakseen rakkautta, huolenpitoa ja kunnioitusta.

”Uskon, että tämä nykyinen rauhallinen ja tasapainoinen elämä suojaa minua.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Päivi Storgård kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään: ”Onnellinen arki on paras suoja sairauttani vastaan”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.