Suhteet

”Miten huolehdin ikääntyvistä vanhemmista siskon kanssa, kun emme ole väleissä?” – Terapeutti antaa 3 vinkkiä tilanteen ratkomiseen

Mikä neuvoksi, kun sisarusten välit ovat niin huonot, ettei ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen tai tuleva perinnönjako tunnu sujuvan sovussa?

”Vanhempani ovat ikääntyneitä ja molemmilla on pitkäaikaissairauksia. Kannan huolta siitä, miten pystymme siskoni kanssa huolehtimaan yhdessä ikääntyvistä vanhemmistamme tai selviämään perinnönjaosta joskus tulevaisuudessa, kun välimme ovat niin tulehtuneet.

Ajattelemme siskoni kanssa lähes kaikista asioista eri tavoin, eikä meillä ole oikein mitään yhteistä. Taustalla on myös paljon katkeruutta, enkä oikein luota siskooni. Tämä vaikeuttaa asioiden hoitamista yhdessä.

Vanhempamme ovat joutuneet vuosien ajan toimimaan muurina ja viestinviejinä välillämme. Minua huolestuttaa, miten käy, kun vanhemmat eivät siihen enää pysty, vaan meidän pitäisi kyetä kommunikoimaan keskenämme ja sopimaan vanhempiemme asioista yhdessä.

Miten tulehtuneita välejämme voisi koittaa parantaa? Onko välien kohentuminen ylipäätään mahdollista vuosien mykkäkoulun jälkeen? Entä miten tulevaisuudessa häämöttävä perinnönjako kannattaisi tällaisessa tilanteessa hoitaa, jotta vältyttäisiin ilmiriidalta?” kysyy Tuomas, 45.

Näin terapeutti vastaa Tuomakselle: 

”Tuomaksen kysymyksestä ei käy ilmi esimerkiksi sisarusten välinen ikäero tai kumpi on esikoinen. Sillä voi olla merkitystä Tuomaksen ja hänen siskonsa välille muodostuneessa asetelmassa”, pohtii Mehiläisen yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen.

Onko toinen sisaruksista kenties pärjännyt elämässä niin sanotusti paremmin ja vanhemmat ovat mahdollisesti suosineet häntä? Vastaavan kaltaiset syyt voisivat selittää katkeruutta, joka sisarusten välille on päässyt syntymään. Usein sisarten välinen katkeruus kumpuaa juuri epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemuksesta.

”Vaikkemme tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, kysymyksen asettelussa on tärkeä viesti nimenomaan Tuomaksen vanhempien ikäisille ihmisille, joiden arvioisin olevan noin 70–80 ikävuoden paikkeilla”, Pölönen toteaa.

”Kaikki perintöön liittyvät asiat kannattaa miettiä etukäteen mahdollisimman huolellisesti ja dokumentoida tarkasti niiden hoitamiseen erikoistuneen tahon avulla. Näin joko vältytään tai vähintäänkin minimoidaan ongelmat ja turhat epäselvyydet siinä vaiheessa, kun asiasta tulee ajankohtainen.”

Jos testamentin tai muiden perinnönjakoon liittyvien dokumenttien suhteen on silloin epäselvyyttä, se voi pahimmillaan poikia rajuja pitkäaikaisia riitoja. Siksi edeltävän sukupolven kannattaa hoitaa perintöön liittyvät seikat mahdollisimman tarkasti ennakkoon ja kertoa lapsille, mistä kyseiset dokumentit tarvittaessa löytyvät. Tasapuolisuutta pitäisi noudattaa.

Kohti asiallisia välejä siskon kanssa

Tuomaksen kannattaa miettiä, onko huonoihin väleihin sisaren kanssa niin painava syy, että siitä kannattaa omasta puolesta pitää kiinni. Voisiko kyse olla esimerkiksi väärinkäsityksistä tai asioista, joita voisi työstää ja joista voisi vähitellen päästää irti?

Tuomas selvästi kärsii tilanteesta ja tulevaisuus mietityttää häntä. Hänen kannattaisi pohtia sisarussuhdettaan ja keskustella asiasta aluksi vaikka kolmannen osapuolen kanssa. Sen jälkeen asioista kannattaa pyrkiä keskustelemaan myös sisaren kanssa.

Heidän yhteisenä intressinään ja vastuullaan on ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen. Se onnistuu luonnollisesti helpommin, jos sisarusten välit ovat edes asialliset. Lähtökohdaksi voisi ottaa sen, että Tuomaksen ja hänen siskonsa ei tarvitse jatkossakaan olla sydänystäviä, mutta menneiden yli kannattaisi silti pyrkiä pääsemään.

Tähän vaikuttaa sekin, suostuuko sisko keskustelemaan ja korjaamaan välejään veljen kanssa. Tuomaksen kannattaisi lähestyä siskoaan mahdollisimman asiavetoisesti ja todeta tälle, että vaikka välimme ovat huonot, meidän pitäisi kyetä yhteistyöhön vanhempiemme vuoksi. Vanhoja kipupisteitä voi myös yrittää käydä läpi, vaikka se saattaa olla hankalaa.

Jos sisko ei suostu edes keskustelemaan, kannattaa miettiä, voisiko yhteinen tuttava tai jokin muu ulkopuolinen taho toimia sovittelijana ja rakentaa riitapukarien välille yhteyttä. Mitä enemmän sisarukset kykenevät tekemään yhteistyötä, sitä pienemmällä vaivalla he tulevaisuudessa pääsevät, jos joutuvat sopimaan vanhempien asioista ja perinnönjaosta yhdessä. Tämä hyvin käytännönläheinen seikka saattaa ohjata ainakin jonkinlaiseen yhteistyöhön.

Voisivatko vanhemmat toimia sovittelijoina? 

”Vanhempien rooli on tilanteessa mielestäni hyvin keskeinen. He voisivat edesauttaa sisarusten välien kohentumista monella tavalla”, Pölönen toteaa.

Vanhemmat voisivat pyrkiä toimimaan sovittelijoina sisarusten välillä erityisesti silloin, jos he tietävät seikoista, jotka välejä hiertävät ja keinoista jännitteiden purkamiseen ja tilanteen selvittämiseen. Näitä mahdollisia kipupisteitä lapset voivat nostaa myös itse esille.

Jos taustalla on toisen lapsen tahatontakin suosimista tai muita tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet sisarusten välille eripuraa, voisi myös anteeksipyyntö vanhempien taholta paikallaan. Lasten pitää myös varautua siihen, että vanhemmat voivat esimerkiksi ”uhriutua” ja kokea, että heitä syyllistetään turhaan, vaikka he ovat tehneet parhaansa, eikä keskustelu siksi etene.

Huolta aiheuttaa myös tulevaisuudessa häämöttävä perinnönjako. Tuomas pohtii, miten perinnönjako kannattaisi hoitaa niin, että vältyttäisiin ilmiriidalta. Riippumatta sisarusten väleistä lakisääteinen perunkirjoitus on järjestettävä yleensä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Perunkirjoituksen ja perukirjan voivat omaiset laatia itsenäisesti tai yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa.

Ulkopuolisen asiantuntijan rooli perunkirjoituksessa on prosessissa neuvominen ja lomakkeiden täyttäminen omaisten puolesta. Vanhempien mahdollisesti jälkeensä jättämä testamentti ja mahdollisimman hyvä muu dokumentaatio ohjaa ja helpottaa tätä prosessia, joka tapahtuu viime kädessä aina lakipykälien mukaisesti ja niiden sekä testamentin mukaisesti jäljelle jäänyt omaisuus lopulta jaetaan.