Ihana rakkaustarina: Vaitelias isäntä hurmasi pariisittaren ja sai emännän maatilalleen

Kun Vera Neves Ferreira muutti Pariisista Suomeen huippumalli Saimi Hoyerin lastenhoitajaksi, hänen piti viipyä vain tovi. Sitten punkaharjulainen karjatilan isäntä pyysi Veraa yöpymään luonaan.

Se oli outo päätös kyläjuhlille Vaaran kylätalolla Punkaharjulla vuonna 2013.

Pariisista Suomeen viisi vuotta aiemmin muuttanut Vera Neves Ferreira oli illan aikana tutustunut suomalaiseen nuorukaiseen, jonka luo joku paikallinen oli ohjannut hänet kädestä pitäen. Tanssilattialla Vera oli höpötellyt elämäntarinansa hiljaiselle miehelle.

Mutta nyt juhlat olivat ohi, eikä Vera löytänyt käsilaukkuaan mistään.

Laukussa olivat puhelin ja auton avain. Ilman autoa Vera ei pääsisi kotiinsa, pikkuasuntoon Punkaharjun keskustaan. Ystävät, entinen huippumalli Saimi Hoyer ja hänen miehensä Thomas, olivat lähteneet juhlista jo aiemmin.

Vera yritti soittaa puhelimeensa, mutta siihen ei vastattu. Hän pohti ääneen tarvitsevansa kyydin Saimin luo. Hän voisi varmasti jäädä Saimille yöksi, olihan Vera työskennellyt vuosia perheessä lastenhoitajana.

Voit nukkua meillä, hiljainen nuorukainen ehdotti.

Se vaikutti lähestulkoon järjestetyltä jutulta. Oliko Saimi pihistänyt hänen käsilaukkunsa tahallaan, paritusmielessä? Vera otti kutsun kuitenkin vastaan. Mies vaikutti mukavalta.

Aamulla Vera söi aamiaista nuorukaisen vanhempien kanssa, jotka asuivat samassa talossa. Sitten mies esitteli Veralle tilukset ja satapäisen lihakarjan.

Vera ymmärsi, millaisen miehen kanssa hän oli tekemisissä: karjatilan isännän. Sitä hän ei vielä tiennyt, mitä tuttavuudesta seuraisi.

Maatilan emännäksi

Maatilalle ajetaan läpi istutetun koivikon. Tie nousee mäennyppylälle ja sukeltaa läpi heinää, voikukkaa ja niittyleinikkiä kasvavan alhon. Ollaan parinkymmenen kilometrin päässä Punkaharjun kuntakeskuksesta, Vaaran kylässä.

tarina_5

Lauran ristiäiskuva on kunniapaikalla. Ristäisissä olivat läsnä myös Veran entiset hoitolapset Kaspar ja Hektor Hoyer.

Traktorin vierellä puuhailee mies työhaalareissa. Hän esittelee itsensä: Tynkkynen, Heikki. Meneillään on traktorin öljynvaihto. Sen jälkeen vuorossa on niittokoneen vuosihuolto.

”Menkäähän sisälle, siellä se Vera on”, Heikki, 33, kehottaa.

Ruokailuhuoneessa vanha seinäkello on pysähtynyt näyttämään puoli kuutta.

Lattialla istuu sitterissä kolmen kuukauden ikäinen Laura Ester, tilan toistaiseksi ainut perijätär.

Vera Neves Ferreira, 33, saapuu paikalle viereisestä keittiöstä, joka on iso kuin halli. Hän tarjoaa vieraille kahvia ja teetä, Lauralle unimaitoa.

Sen jälkeen Vera on valmis kertomaan elämäntarinansa ja sen, miten yksi ilta kylätalolla johti karjatilan emännyyteen.

Ihana hymy

Jo ensitapaamisella Vera ihastui Heikin hymyyn. Ensimmäiset varsinaiset treffit olivat heti seuraavana iltana Veran asunnolla.

”Sen jälkeen olimme yhdessä”, Vera toteaa.

Aluksi Vera ja Heikki juttelivat kännykän käännösohjelman avulla. Vera osasi suomea jo paljon, mutta usein puuttui jokin tärkeä sana, joka täytyi tarkistaa.

Molemmille suhde oli ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Rakkaudentunteet heräsivät pikkuhiljaa.

Veralle käännekohta oli se, kun Heikki tapasi hänen vanhempansa, jotka tulivat käymään Punkaharjulla joulukuussa.

”Minulle on tärkeää nähdä, että vaikka vanhempani ja Heikki eivät puhu samaa kieltä, heillä voi olla hyvä yhdessä.”

Ennen muuttoaan Suomeen Vera eli yli kahden miljoonan asukkaan Pariisissa. Miten pariisitar voi sopeutua Punkaharjun perähikiälle?

Helposti, sillä Vera ei ole paljasjalkainen suurkaupunkilainen. Hän on kotoisin Portugalista, pääkaupunki Lissabonin läheltä paikasta nimeltä Rio Maior. Nimi tarkoittaa isoa jokea, mutta paikkakunta on pieni.

Veran portugalilainen ukki oli maanviljelijä, joten Veran lapsuuteen kuului myös maatilan elämää sikoineen ja kanoineen.

Tule mukaan Suomeen

Vera muutti Pariisiin ollessaan 14-vuotias. Hänen äitinsä oli lähtenyt sinne työn perässä jo aiemmin, siivoojaksi ja talonmies-portinvartijaksi. Kotiseudulla ei riittänyt töitä, ja Pariisissa asui sukulaisia.

Vera opiskeli pariisilaisessa korkeakoulussa kasvatuksellisten animaatioiden tekemistä ja ansaitsi rahaa lapsenvahtina. Yhtenä päivänä äiti kertoi Veralle kahvipöydässä, että eräässä skandinaaviperheessä tarvittiin osa-aikaista lastenhoitajaa. Mies on tosi pitkä ja naisella on punaiset hiukset, äiti kuvaili.

tarina_1

”Elämä on nyt täällä”, Vera toteaa ison talon pirtissä.

Niin Vera tutustui nelikuukautiseen Kaspar-vauvaan ja hänen vanhempiinsa, Saimi ja Thomas Hoyeriin.

Hoyerit olivat erilaisia kuin Veran aiemmat työnantajat. Heidän kanssaan oli mutkatonta ja kotoisaa. He vaativat Veraa luopumaan teitittelystä.

”Olin tottunut sanomaan monsieur ja madame.”

Noin vuoden kuluttua, keväällä 2008, Saimi kertoi perheensä suunnittelevan paluumuuttoa Suomeen. Miksei minulla ole Suomessa ketään sinun kaltaistasi, Saimi surkutteli Veralle.

Vera ymmärsi vihjeen: jostain syystä hän oli Saimille korvaamaton ja voisi lähteä mukaan, jos haluaisi.

Vera puntaroi päätöstä koko kevään. Hän oli aikeissa jatkaa Pariisissa opintojaan kasvatustieteen alalla – mutta pari vuotta ulkomailla lastenhoitajana näyttäisi hyvältä CV:ssä.

Yksi tai kaksi vuotta. Sitten hän palaisi Pariisiin.

Mökkeily ihmetytti

Vielä samana kesänä Vera vieraili ensi kertaa Hoyerien kotona Helsingissä ja kävi myös mökillä Punkaharjulla. Askeettinen mökkielämä ihmetytti.

”Ranskassa tai Portugalissa kukaan ei voisi kuvitellakaan, että sellaiset ihmiset kuten Saimi ja Thomas viettävät aikaa paikassa, jossa ei ole sähköä eikä vettä. Soitin äidille ja kerroin, että täällä on ulkovessa ja siellä ämpäri, joka pitää viedä metsään.”

Hoyerit järjestivät Veralle Helsingistä oman pienen asunnon kalusteineen. Näin hänellä oli alusta saakka Suomessa myös omaa elämää.

Saimi näytti, missä oli ruokakauppa, ja ilmoitti Veran suomen kurssille. Siellä Vera tapasi kolumbialaisen nuoren naisen, jonka kanssa hän kävi esimerkiksi lomamatkoilla Pietarissa ja Istanbulissa.

”Oli hyvä, että sain ystävän.”

Nyt he ovat toistensa lasten kummeja.

Uusi elämä maalla

Ilman Heikkiä Vera olisi luultavasti palannut Pariisiin, sillä hän oli tottunut sosiaaliseen kaupunkilaiselämään. Sitä hänellä on hiljaisessa kylässä toisinaan ikävä: että voi poiketa kaverin kanssa torille syömään crêpen ja hurauttaa metrolla kotiin.

tarina_6

Sormukset puuttuvat. 33-vuotiaat Vera ja Heikki eivät ole naimisissa tai kihloissa.

Ennen Heikin tapaamista Vera oli asunut Punkaharjulla noin vuoden. Hoyerit muuttivat sinne pysyvästi, kun Saimilla todettiin vakava perinnöllinen sairaus.

Muutto pieneen kylään ei lopulta ollut Veralle suuri šokki. Hän oli siedättynyt maalaiselämään jo muutaman vuoden, kun Hoyerit olivat sukkuloineet mökin ja kaupunkiasunnon välillä.

Yksi asia Veraa nyt kuitenkin surettaa. Hän on omien vanhempiensa ainoa lapsi ja Laura ainoa lapsenlapsi.

”Tuntuu ikävältä, ettei äiti voi tavata pikkutyttöä”, Vera kertoo.

Heikin vanhemmat auttavat onneksi arjessa. He muuttivat pois tilalta, kun Vera ja Heikki muuttivat yhteen vuonna 2014.

Hoyerien pojat Kaspar ja Hektor ovat nyt koulussa eivätkä enää tarvitse vakituista lastenhoitajaa. Veran on siis keksittävä muuta työtä äitiysloman jälkeen. Vielä hän ei vaivaa sillä päätään.

Mikä yhdistää?

Avarassa navetassa lehmät ja sonnit kurkistelevat karsinoistaan. Keskikäytävä on leveä ja katto korkealla kuin kirkossa. Kuinka lihakarjan pito kannattaa?

”Ei olla vielä nälkään kuoltu”, isäntä vastaa painokkaasti.

Veraa ja Heikkiä yhdistää ironinen huumorintaju. Kun Heikiltä kysyy, miten Vera pärjää maatalon emäntänä, hän vastaa piikitellen:

”Tykkää siivota ja laittaa ruokaa.”

tarina_3

Laura on yllättävän vaalea. Hänessä on paljon isänsä näköä. ”Ainakin toinen lapsi saa vielä tulla”, Vera sanoo.

Oikeasti Heikki ei ole kovin pomottava vaan Veran tavoin sopeutumishaluinen. Pariskunta on harkinnut jopa muuttoa Portugaliin joskus tulevaisuudessa. Heikki vieraili siellä Veran kanssa toissa vuonna ja viihtyi. Hän alkoi haaveilla viinitilan perustamisesta.

”Höperö idea, mutta miksipä ei”, Vera sanoo.

Myös arvot ovat yhteneväiset. Kummallekin oli luontevaa muuttaa yhteen ja hankkia lapsi. Naimisiinmeno taas ei ole tärkeää.

”Parempi laittaa rahat esimerkiksi kodin sisustamiseen oman näköiseksi”, Vera toteaa käytännöllisesti.

Jossain vaiheessa Veralle selvisi, että Heikille oli esitelty hänen kuvaansa jo ennen heidän ensitapaamistaan.

”Taisi niitä parittajia olla useampikin”, Heikki analysoi yhteen päätymistä.

Mutta entä se Veran kadonnut käsilaukku? Se löytyi seuraavana päivänä Saimin luota. Vera ei saanut selville, miksi laukku oli Saimilla. Amor säilytti salaisuutensa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/16 

Lue lisää:

Näyttelijä Miia Nuutila uusperheestään: ”Tässä suhteessa on tilaa hengittää”

Kokit Kira Weckman ja Michel Garzón salamarakastuivat

Varttuneempi pari Ari, 65, ja Maija, 65: ”Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Ihana rakkaustarina: Vaitelias isäntä hurmasi pariisittaren ja sai emännän maatilalleen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X