Karoliina Pentikäinen, 37, kertoo itse valitusta perheestään, johon kuuluvat puoliso, lapset sekä lapseton pariskunta – ”Heille testamenttaisin lapseni, jos kuolisin”
Ruuhkavuosia elävälle Karoliinalle itse valittu perhe on tärkeä tuki arjessa. Iäkkäälle Tertulle se on ainoa, joka hänellä on jäljellä, ja teini-ikäiselle Olivialle varamummo on luottohenkilö, joka tietää hänen salaisuutensa. Lue kolme tarinaa itse valituista perheistä.
Eikö olekin ihana nauru, Terttu Kauppinen, 85, sanoo, kun hänen ystävänsä Raija Viitanen, 80, nauraa. Tässä seurassa nauretaan usein. Paitsi silloin, kun puhutaan sairauksista.
Tänään ystävykset Terttu, Raija ja Eila Raikaslehto, 82, ovat kokoontuneet Raijan kotiin. Ystävien rollaattorit on parkkeerattu riviin tilavaan kylpyhuoneeseen.
Kolmikko ystävystyi kymmenisen vuotta sitten Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-ryhmässä Helsingin Vuosaaressa. Raija, joka oli ollut työelämässä Eläketurvakeskuksen asiakaspalvelupäällikkö, hakeutui ryhmään, koska kaipasi tuoreena leskenä tekemistä. Eila sattui olemaan tuolloin ryhmän ohjaajana.
Eila tarvitsi ystäviä raskaiden menetysten jälkeen
Myös Eila oli kokenut leskeytymisen. Hänelle se tapahtui jo alle kuusikymppisenä. Mies kuoli juuri kun heidän piti alkaa uusi vapaa elämä eläkkeellä, jonne Eila oli hankkiutunut etuajassa työstään pankin yksikön vetäjänä. Matkustelu vaihtui saattohoitoon ja yhteinen aika yksinäisyyteen.
Sitä lievittääkseen Eila ryhtyi vapaaehtoistyöntekijäksi muutamaan järjestöön. Ajan mittaan hän kouluttautui Punaisella Ristillä ystäväpiirin ohjaajaksi.
Raskas menetys toi myös Tertun ystäväpiiriin. Kun hänen ainoa poikansa kuoli kymmenen vuotta sitten, Tertusta tuntui, ettei hänellä ollut ketään. Ei lasta, ei lapsenlasta, eikä miestä.
”Minulla oli tarve saada ihmisiä ympärilleni. Ja sainkin! Aluksi ryhmästä, ja sittemmin näistä kahdesta on tullut huomattava osa elämääni”, entinen englanninopettaja Terttu sanoo.
Nykyisin kolmikko tapaa useimmiten kahvin merkeissä. Ennen koronaa he kävivät teatterissa, konserteissa, näyttelyissä ja kuuntelemassa luentoja. Korona katkaisi tämän tavan, mutta he ovat taas virittelemässä sitä käyntiin.
Naiset kutsuvat toisiaan henkiseksi perheekseen.
Ydinperhe on hyvin tuore käsite
Perhe ei ole vain se yksikkö, johon synnytään tai avioidutaan. Myös itse valituista ihmisistä voi muodostua perhe.
Ylipäätään ei ole ollenkaan suoraviivaista, keitä ihmiset lukevat perheenjäsenikseen. Itä-Suomen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Anna-Maija Castrén tutki eronneita perheitä ja hämmästyi. Niin paljon ihmisten määritelmät perheestään vaihtelivat.
Yksi ajatteli, että perheen muodostavat he, jotka asuvat saman katon alla. Toinen koki perheenjäsenikseen kaikki, joista kantaa vastuuta ja joita hoivaa. Yhden mielestä perhe rakentuu kehistä, joissa jotkut ihmiset ovat lähempänä ja jotkut ulommalla kehällä.
Arkipuheessa perheellä tarkoitetaan usein ydinperhettä, jonka muodostavat vanhemmat ja lapset. Ydinperhe on kuitenkin hyvin uusi tapa jäsentää perhettä. Suomessa tämä ajattelumalli vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen.
”Kun mennään toistasataa vuotta ajassa taaksepäin, perheisiin kuului vähän kaikenlaista porukkaa,” sanoo historiantutkija Tiina Miettinen Tampereen yliopistosta.
Esimerkiksi maata omistavien talonpoikien perheisiin kuuluivat myös tilalla työskentelevä palveluskunta, vanhat vanhemmat ja muita huonokuntoisia sukulaisia.
Tuolloin myös uusperheitä syntyi paljon, koska kuolema korjasi satoa ihan eri tavalla kuin tänään. Lesket avioituivat nopeasti uudestaan, ja näihin perheisiin saattoi kuulua kummankin puolison lapsia edellisistä liitoista, mutta myös uuden ja vanhan puolison iäkkäitä vanhempia.
Vanha laaja perhekäsitys alkoi muuttua vasta, kun yhteiskunnan rakenteet modernisoituivat 1900-lukua lähestyttäessä.
Karoliina Pentikäinen koki Nooran ja Matin heti läheisiksi
Kaksi tamperelaista pariskuntaa eivät ole millään lailla sukua toisilleen. Mutta kun valokuvaaja Noora Näppilä, 35, ja toimitusjohtaja Matti Härkönen, 36, sekä bloggari, markkinointipäällikkö Karoliina Pentikäinen, 37, ja asiakaspäällikkö Atte Pentikäinen, 40, tutustuivat viisi vuotta sitten, he alkoivat lyhyessä ajassa kokea olevansa perhettä keskenään.
Tunne syntyi monesta pienestä ja arkisesta asiasta. Esimerkiksi siitä, että toisten luona voi käydä jääkaapilla kuin omallaan. Ja siitä, ettei ole pakko puhua koko ajan, vaan voi olla luontevasti hiljaa yhdessä. Ja jos sattuu nukuttamaan, voi ottaa nokoset yhdessä.
Jotta tällainen perhetunne on mahdollinen, isojen asioiden täytyy sopia yhteen.
”Arvomaailmamme on tosi samanlainen. Ollaan vähän maalaisia. Mitään ei tarvitse varoa Nooran ja Matin seurassa, vaan voi olla oma itsensä”, Atte kuvaa.
Arki on kaikilla työntäyteistä ja kiireistä, mutta sunnuntait he viettävät yhdessä oleilemalla jommankumman parin kotona. Mutkaton yhdessäolo sujuu paljolti Pentikäisten kolmen lapsen ehdoilla.
Lapsettomat Noora ja Matti sujahtavat kitkatta bonusaikuisiksi.
”Meille on iso lahja, että lähipiirissä on näin rakkaita lapsia, kun omia ei ole vielä siunaantunut. On kunniatehtävä olla heille tärkeä aikuinen”, Noora sanoo.
Ystävysten yhdessäolo on hyvin arkista.
”Me tykkäämme arjesta. Se maadoittaa paremmin kuin mikään muu”, Matti sanoo.
Matti lähtee usein mukaan kaksosten tennistunnille, ja jos Karoliinana Pentikäinen on työmatkalla, kaksoset haluavat kertoa Nooralle päivän kuulumisensa. Matti on ottanut lapsi töihin -päivänä Pentikäisten esikoisen mukaansa omalle työpaikalleen isännöintitoimistoon.
Lue myös: Lapsia? Ei kiitos! Kolme miestä kertoo, miksi isyys ei houkuta
Jälkikasvu on kiinni omissa elämissään
Kahdeksankymppiset Eila, Raija ja Terttu ovat onnistuneet luomaan ystävyyden, joka tuntuu vähän sisaruudelta.
”Läheinen sisareni kuoli vuosikymmeniä sitten. Tämä ystävyys on tullut korvaamaan sitä”, Eila sanoo.
Raijalle ja Eilalle oma jälkikasvu on rakas, mutta lapset ovat kovin kiinni omissa elämissään.
Raija ja Eila eivät jääneet surkuttelemaan tilannetta, vaan rakensivat itselleen henkisen perheen.
Keskenään kolmikko juttelee eri asioista kuin sukulaisten tai vanhojen koulukavereiden kanssa. He eivät muistele menneitä, koska yhteistä historiaa ei ole. Heidän ystävyytensä tapahtuu tässä ja nyt. Se antaa tunteen elämässä mukana olemisesta.
”He ovat rikastuttaneet elämääni uusilla kokemuksilla, ei talvisodalla”, Terttu tiivistää.
”Välillä puhumme niin intiimejä asioita, että en muiden kanssa sellaisista juttele. En voi esimerkiksi kertoa lapsilleni kaikista vanhenemiseen liittyvistä ongelmista. Eila ja Terttu tajuavat, kun itsekin elävät sitä”, Raija sanoo.
Jos joku heistä ei pääse itse ostoksille, tarvittaessa muita voi pyytää tuomaan kaupasta intiimisuojia.
Sosiologi Anna-Maija Castrenin mielestä kolmikon ystävyys on niin suuri voimavara elämän loppukaarteessa, että yhteiskunnan kannattaisi suhtautua tällaisiin suhteisiin vakavasti ja pyrkiä tukemaan niitä.
”Olisi järkyttävän kallista, jos kaikki heidän ystävyydestään poikiva apu ja muu hyvä pitäisi tuottaa yhteiskunnan palveluina.”
Raili on varamami, vaikka hänellä on myös omia lapsenlapsia
Itse valittu perhe on usein hauraampi kuin sukulaisuuteen perustuva perhesuhde. Siihen ei liity samanlaista lojaaliuden odotusta tai oletusta oman edun laittamisesta syrjään perheenjäsenen hyväksi.
Jos elämäntilanteissa tapahtuu muutoksia, itse valittujen perheenjäsenten sitoutuminen voi loppua lyhyeen.
Turkulainen Raili Suokko, 88, on osoittanut tämän oletuksen vääräksi. Hän on ollut Räsäsen perheen varamummo eli turkulaisittain varamami pian kaksikymmentä vuotta, läpi erilaisten elämäntilanteiden.
Raili tutustui Räsäsiin häissä Pirkanmaalla ja ihastui näiden pieneen Olivia-vauvaan.
Kävi ilmi, että Räsäset asuivat Railin lailla Turussa. He alkoivat tavata leikkipuistossa, koska vasta Turkuun muuttanut Olivian äiti Riitta Räsänen ei tuntenut kaupungista oikein ketään.
Raililla on itsellään lapsenlapsia, mutta näistä nuorinkin on Oliviaa kymmenen vuotta vanhempi.
”Minulla oli tyhjä syli ja kaipasin siihen tuollaista pientä ihmistä”, ala-asteen opettajana työskennellyt Raili kertoo.
Railista tuli keskeinen osa Räsästen turvaverkkoa, arjessa läsnä oleva mami, sillä muut isovanhemmat asuivat kaukana.
”Kun palasin äitiyslomalta töihin, sekä mieheni että minä teimme jonkin verran matkatöitä. Railin ansiosta saimme ne hoidettua”, kirkon keskusteluavun toiminnanjohtajana työskentelevä Riitta, 47, sanoo.
Olivia koki, että Railin luona tavallinen kaakaon juonti muuttui kekkereiksi ja leikit mieleen painuviksi, koska Raili leikki mukana. Kerran Railin puhelin soi hoitopäivän jälkeen. Siellä oli pieni Olivia, jolla oli asiaa: Ajji, hakastan ninua.
”Raili on enemmän kuin perheystävä. Hän on yksi isovanhemmista”, Riitta sanoo.
Itse valittu perhe syntyi seksuaalivähemmistöjen parissa
Käsite itse valittu perhe syntyi kolmisenkymmentä vuotta sitten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen parissa. Moni vähemmistöön kuuluva joutui syntymäperheensä hylkäämäksi. He joutuivat siksi valitsemaan ympärilleen ystävistä muodostuvan perheen.
Mutta ystävät turvaa tuovana perheenä ei ole vieras käsite suomalaisessa maatalousyhteiskunnassakaan. Vielä sata vuotta sitten ystävät olivat osa turvaverkkoa siinä missä sukulaisetkin.
”Tämän tyyppistä verkostoitumista piti olla, koska sosiaaliturvaa ei ollut. Ylipäätään toimittiin niin, että turvaa sai edes jostakusta”, historiantutkija Tiina Miettinen sanoo.
Nykyisin itse valitussa perheessä on pohjimmiltaan kyse enemmän tunteesta kuin välttämättömyydestä.
Mutta mistä tunteesta? Mitä itse valittu perhe tuo elämään?
Karoliina Pentikäinen viettää joulut itse valitun perheensä kanssa
Kahdeksankymppinen ystävyskolmikko sanoo yhdestä suusta, että heidän henkinen perheensä ei ole syntynyt tarpeesta saada turvaverkkoa tai apua. Se tuntuu hyvältä siksi, että lähellä on samanlaisen elämäntilanteen jakavia ystäviä.
Hoiva, jota he toisilleen antavat, on enemmän henkistä. Sellaista, joka torjuu yksinäisyyttä. Tosin vähän aikaa sitten he perustivat WhatsApp-ryhmän, jossa on kätevä kysyä myös päivän voinnista.
Kolmekymppinen Karoliina Pentikäinen ja hänen puolisonsa sen sijaan saavat turvaa Noorasta ja Matista , sillä Karoliinan ja Aten vanhemmat asuvat kaukana. Itse asiassa Noora ja Matti tuovat turvallisuudentunnetta myös Karoliinan äidille: hänen ei tarvitse olla huolissaan tyttärensä perheen pärjäämisestä arjen yllättävissä tilanteissa.
Nelikon ystävyys on perheenomaista myös siinä mielessä, että he käyttäytyvät kuin sukulaiset. He viettävät joulua yhdessä ja tuntevat toistensa vanhemmat ja sisarukset.
Talven liukkailla Karoliina Pentikäinen alkoi miettiä perimmäisiä kysymyksiä.
”Kysyin Nooralta, voimmeko testamentata lapset teille, jos me sattuisimme kuolemaan Aten kanssa liikenneonnettomuudessa.”
Nelikko ei koe perheenomaisen ystävyytensä tuovan kenellekään velvoitteita.
”Mutta se tuo aika paljon itsestäänselvyyksiä. Meidän ei esimerkiksi ole pakko jakaa toistemme kanssa elämän hyviä ja huonoja hetkiä. Mutta on itsestään selvää, että ne jaetaan”, Matti sanoo.
Lue myös Anna.fi: Huippudekkaristi Donna Leon: ”Joskus valittu perhe on parempi kuin se, jonka sattuu arvonnassa saamaan”
Varamami on yhä 19-vuotiaan Olivian luottoaikuinen
Varamami Railin merkitys Räsäsen perheessä ei enää perustu hoiva-apuun. Olivia on 19-vuotias ja hänen pikkusiskonsa 12 vuotta.
Kun Olivia oli murrosikäinen, Raili tuli hänelle eri tavalla tärkeäksi kuin siihen asti. Railista tuli hänen luottoaikuisensa.
”Kaipasin aikuista perheen ulkopuolelta, kun kotona tuli paiskottua ovia. Raili oli se järkevä aikuinen, jolle voin jutella koska tahansa. Hän on myös ainoa, jonka kanssa keskustelu on mielenkiintoista silloinkin, kun olemme eri mieltä”, Olivia sanoo.
Raili pitää etuoikeutena, että Olivia haluaa yhä jakaa elämäänsä hänen kanssaan. Raili on huomannut, että suhde isovanhempiin etääntyy usein silloin, kun lapsi ei enää mahdu syliin. Erityisen helposti niin tapahtuu, jos nuori on Olivian tavoin pidättyväinen.
Heille ei kuitenkaan käynyt niin, vaan Raili on yhä se, jolle Olivia kertoo vaikeimmatkin asiat.
”Monen ihmisen kohdalla tulee mietittyä, mahtaako hän säilyä elämässäni. Mutta Railin kohdalla ei ole hetkeäkään tarvinnut pohtia tätä. Olen kuin arkku, johon vain Raililla on avain”, Olivia sanoo.
Entä Raili? Mitä hän ajattelee roolistaan tässä itse valitsemassaan perheessä?
”On ihanaa kokea, että minua tarvitaan. Olen oikealla paikalla.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Karoliina Pentikäinen, 37, kertoo itse valitusta perheestään, johon kuuluvat puoliso, lapset sekä lapseton pariskunta – ”Heille testamenttaisin lapseni, jos kuolisin”