Maailmalle muuttanut Karita Mattila: ”Menestyjät eivät mahdu Suomeen”

Viime kesä oli ensimmäinen vuosikymmeniin, jolloin Karita Mattila ei lentänyt Suomeen. Puoliso lomaili Turussa, mutta Karita lepäsi hömppäelokuvia katsellen Floridan-kodissaan.

Kun Karita Mattila, 56, astuu lokakuussa Metropolitan-oopperan lavalle, hän palaa melkein kotiin. Perniöläislähtöinen sopraano lauloi New Yorkin sydämessä Upper West Sidella sijaitsevassa oopperassa ensi kertaa jo 29-vuotiaana.

Siitä lähtien Metropolitanin kultainen, käsin kirjailtu damastikankainen esirippu on laskenut Karitan tähdittämien esitysten päätteeksi lähes joka vuosi. Karita on kuullut nelituhatpäisen yleisön pauhun ja bravot, kumartanut kiitokset, kävellyt takahuoneeseen ja antanut tunteiden tulla.

Nyt Karita istuu helsinkiläishotellin loungen upottavassa nojatuolissa. Hän on pikavisiitillä Helsingissä laulaakseen Sieglinden osan Wagnerin Valkyyriassa Radion sinforiaorkesterin soittaessa. Mutta pian hän lentää taas Atlantin yli Amerikkaan.

”On ihanaa palata Metin yleisön eteen. Se on yleisö, joka osaa juhlia laulajaa, jos pitää kuulemastaan. Metissä on juhlittu monet roolini, Fideliot ja Salomet. Nyt debytoin siellä Jenufan Kostelnickana.”

Neitojen jälkeen Karitalla on koittanut äitipuolten aika.

Lepoloma Floridassa

Ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen Karita ei tullut viime kesänä lomallaan Suomeen, ei Turkuun eikä mökille Turun saaristoon. Hän lomaili Floridassa, vaikka puoliso Tapio Kuneinen lensi Suomeen.

”Tapsa halusi mennä Turkuun ja moottoripyöräilemään. Hän on intohimoinen Big Dog -harrastaja, eikä se ole 56-vuotiaalle naiselle mikään maailman mukavin pyörä istua kyydissä.”

Kesän alussa Karita oli todella levon tarpeessa. Ennen lomaa hän lauloi lähes kaksi kuukautta San Franciscossa Leoš Janácekin säveltämän Jenufan konserttiesityksissä.

Lehdet suitsuttivat, että oopperamaailma on odottanut Karitan debytointia Kostelnickana. Ne ylistivät laulajaa, joka ei tingi tasostaan ja jonka äänivarat ovat entistä suuremmat ja hienommiksi hiotut.

San Franciscon rupeaman jälkeen Karita ei välittänyt matkustaa mihinkään.

”Matkustamisesta ja hotelleissa asumisesta on tullut ammatin raskain puoli. Onneksi minulla on työhön yhä hirveä palo ja rakkaus. Sillä voimalla reissaan.”

Karita Mattila viihtyy Floridan kodissaan

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän Karita nauttii Floridan lämmöstä.

”Tykkäsin minä nuorena hiihtämisestä ja talvestakin, mutta en tykkää enää.”

Kuuntelin Bowieta

Ensimmäisinä lomaviikkoina Jenufa ei meinannut päästää irti, se pauhasi Karitan päässä.

”Sitten laitoin muuta musiikkia soimaan ja aerobicit pystyyn olohuoneeseemme. Kävin myös kuntosalilla, koska se on minulle henki ja elämä.”

Myös blues ja vanhat iskelmät olivat mitä parhainta lomaseuraa.

”Havahduin siihen, miten hyviä iskelmiä etenkin 1980-luvulla on tehty. Kuuntelin myös paljon hiljattain kuollutta David Bowieta.”

Karita heräsi jo puoli kuudelta, sillä Floridan ilmasto on aamulla parhaimmillaan: ei ole liian kuumaa eikä kosteaa. Hän keitteli kahvit ja paistoi munakkaan. Sitten hän luki tuntitolkulla New York Timesia, The Independentia ja paikallislehteä.

Kesän ajan Karita oli ”kaikkea muuta kuin taiteilija”. Päivän kuntoilun jälkeen hän heittäytyi iltaisin sohvaperunaksi ja tilaili televisioonsa kevyitä elokuvia.

”Laulu, jossa sanotaan, että Amerikassa ei tarvitse kuin painaa nappia, on oikeassa. Suomessa usein haukutaan Amerikkaa, mutta minä viihdyn siellä henkeen ja vereen.”

Kokkaamisestakin Karita nauttii, erityisesti yhdessä Tapion kanssa. Kesällä grilli on pihalla kuumana.

”Rakastan lihaa, kalaa ja kanaa. Tykkään pihveistä. Jos vievät henkeni, niin vieköön. Olenpahan saanut nauttia hyvästä lihasta.”

Hillary presidentiksi

Karita Mattila seuraa tarkasti USA:n presidentinvaalikamppailua. Feministinä hän toivoo maalle Hillary Clintonista ensimmäistä naispresidenttiä.

”Amerikassa julkisuudessa ei juuri puhuta sukupuolesta. Se on jonkinlainen tabu. Siksi karjun aina telkkaria katsoessani: it all comes down to the gender whatever you say.”

Eli kaikki liittyy sukupuoleen, väitetään mitä tahansa.

Karita Mattilan mukaan Hillaryn läpimurtoa jarruttaa se, että iso osa demokraattinaisistakaan ei koe voivansa äänestää naista.

”Ei naisesta tule presidenttiä, jos naiset eivät äänestä naista.”

Karita Mattila

Vaikka Karita pelkää vaalien lopputuloksen suhteen pahinta, hän ei ole heittänyt toivoaan naispresidentistä. Kun Obamasta tuli ensimmäinen musta presidentti, Karita istui sohvalla katsomassa televisiota ja itki.

”Sitä minä juuri USA:ssa rakastan, että ne voivat tehdä noin. Kyllä ne voivat äänestää myös naispresidentin.”

Kaksi miestä Turussa

Karita käy ajoittain esiintymässä Suomessa, mutta ei muuten haikaile palaavansa.

”Menestyjät eivät mahdu Suomeen. Olen sanonut Tapsalle, että vaikka olen lähtenyt Perniön perukoilta, en voi kuvitella, että Suomesta tulee enää kotini missään olosuhteissa. Amerikassa on ilmaa hengittää, ja siellä minulla on myös yksityisyyttä.”

Mikä tärkeintä, Amerikassa tykätään onnistumisista, niitä suorastaan rakastetaan.

”Suomessa kukaan ei saisi nousta porukasta.”

Jos jotakuta taiteilijaa kehutaan, toista pitää hieman sivaltaa.

”Esimerkiksi Monica Groopilla, Soile Isokoskella ja minulla ei ole ollut koskaan keskenämme ongelmia, mutta kun Soilea on nostettu, minua on lyöty. Soilesta on kirjoitettu vakavana taiteilijana, minä olen ollut helppoheikki.”

Karita ja Tapio käyvät Turussa säännöllisesti, koska Tapion sukulaisia asuu siellä.

Turussa Karita käy aina myös ”oivalla hammaslääkärillä”, joka laittaa niin hyvät puudutukset, että ei satu yhtään.

”Laulaisin helposti kymmenen esitystä sillä pelon määrällä, joka hammaslääkäriin menemiseen liittyy. Hammaslääkärini juttelee aina rauhoittavia.”

Karita käy Turussa myös gynekologilla, joka hänkin on mies paikallaan: asiallinen eikä järin puhelias.

Kävellen kämpille

Kun Karita nousee lokakuussa New Yorkissa maailmankuulun Metropolitan-oopperan lavalle, hän tietää, ketkä sen edessä odottavat: uskolliset fanit, jotka ovat seuranneet Karitan uraa kauan.

Tähti tunnistaa faninsa.

”On miehiä ja naisia. Moni on jo aika vanha ja raihnainen. He tulevat esityksiin itse ostamillaan lipuilla, vaikka seisomapaikoille.”

Vähäisin syy rakastaa Metiä ei ole sen tasokas tiimi.

”Kuiskaajatkin ovat niin hyviä, että voisivat olla apulaiskapellimestareita. Kaikki laulajat rakastavat Metiä. Menemme sinne, vaikka se maksaa laulajille paljon huonommin kuin moni muu ooppera.”

Karita Mattila on sopraanoKun näytökset Metropolitanissa päättyvät, Karita Mattila kävelee kolme minuuttia asuntohotellille, johon on majoittunut monet kerrat.

”Nykissä huonoa ovat vain tähtitieteellisen korkeat elinkustannukset. Vaikka olen jo vaihtanut kaksioni yksiöön, vuokra on silti kova. Mutta haluan sinne, koska talossa on ovimies ja respa. Joku on aina auttamassa, jos jotain sattuu.”

Ei täysjärkisen hommaa

Vaikka Karita Mattila on kiertänyt laulamassa kaikki maailman ykköstalot, hän ei ole päässyt eroon esiintymisjännityksestä. Nouseminen Metropolitanin lavalle hirvittää yhä.

”Jännittäminen muuttuu aina vain pahemmaksi. Mutta sitä tarvitaan, jotta voi ponnahtaa lavalle. Eivät sinne täysjärkiset mene.”

Äitipuolen rooliaan Jenufa-oopperassa Karita luonnehtii itselleen ”nyrkki silmään -comebackiksi” Metropolitaniin. Tätä ennen hän on laulanut nuoren maalaistytön, Jenufan roolia.

Kostelnickan rooli sen sijaan on hyytävä. Äitipuoli hukuttaa tytärpuolensa vauvan saadakseen tämän naimisiin.

Miten laulaja menee tällaisen ihmisen nahkoihin?

”Ensin tehdään roolianalyysi, sitten se heitetään syrjään ja mennään sisään ihmiseen. Hyvä ohjaaja Olivier Tambosi auttoi ja kannatteli minua ihmisen löytämisessä”, Karita sanoo.

”Kyllä minä Kostelnickaa opiskellessa itkin, mutta oli ihmeellistä, kuinka vapaa tunsin olevani lavalla.”

En ole yksinäinen

New Yorkiin Karita Mattila aikoo pakata mukaansa myös kahden ihka uuden roolinsa partituurit. Hän debytoi ensi vuonna Begbickina Mahagonnyssa ja Kundryna Parsifalissa.

”Saan harjoitella myös niitä Metin ihanien harjoituspianistien kanssa. Mahagonnya menen tekemään Zürichin oopperaan, Parsifalista en voi vielä kertoa.”

Begbick on porttolan emäntä. Karitan mielestä rooli on ihan hullu, täysi näyttämörooli, johon kuuluu myös yksi kabareelaulu.

”Begbickia laulavat joskus myös mezzosopraanot, mutta usein elähtäneet sopraanot. Ehkä kuulun siihen porukkaan”, Karita käkättää.

Karita Mattila hämmentyy kun häneltä kysyy, tunteeko hän itsensä yksinäiseksi kiertäessään maailmaa.

”En varmaankaan. No, joskus esityksen jälkeen hotellilla tulee pistos, että olisi kiva, jos Tapsa olisi täällä. Mutta se, että me molemmat osaamme olla myös erillämme, on mahdollistanut sen, että olemme olleet yhdessä liki 30 vuotta.”

Kun uutta oopperaa valmistellaan intensiivisesti 6–7 viikon ajan, työryhmästä tulee tärkeä yhteisö. Mitä kauem min Karita on työtään tehnyt, sitä merkittävimpiä tulee sellaisista luottoihmisistä kuin esimerkiksi ohjaaja Olivier Tambosista ja kapellimestari Jirí Belohlávekista.

”Minulla ei ole enää kärsivällisyyttä tehdä töitä huonojen kanssa. En jaksa mitään näperrystä. Kuulostan nyt Marlene Dietrichilta hänen 80-vuotishaastattelussaan!”

”Voi fuck ja parsakaali”

Karita Mattila nauraa paljon. Iän myötä hän on oppinut hymyilemään myös itselleen.

”Nauran välillä ihan hirveästi omalle tiukkapipoisuudelleni. Ensin saatan haukkua itseäni ja kiroilla. Seuraavassa hetkessä nauran käytökselleni.”

Välillä Karita viihdyttää itseään keksimällä kirosanoja.

”Kesällä ryhdyin sanomaan esimerkiksi ”voi parsakaali” ja ”voi tuhkamuna”. Kun kiroilen englanniksi, sanon yleensä fuck tai fucking shit. Nyt olen ryhtynyt sanomaan shoot. Opin sen 1990-luvulla treenariltani, joka oli aivan armoton piiskuri, mutta tosi kiva nainen.”

Vaihdevuodet ovat piinanneet Karitaa ja vieneet mieltä välillä maahan.

”Jossain vaiheessa ajattelin vaihdevuosien olevan niin kamalaa aikaa, että aloin melkein toivoa kuolemaa.”

Kesällä Karita sai kuitenkin tuuletettua päätään. Ajatukset kääntyivät. Oliko elämä muka ohi? Ei todellakaan.

Lue myös:

Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi: ”On ollut väitteitä, että yhteiselomme ei olisi aitoa”
Äitinsä kuolemaa sureva taiteilija Nanna Susi: ”Menetin samalla sielunsisareni”
Oopperalaulaja Jyrki Anttilan ja pianisti Maija Anttila: ”Ajattelemme naisen ja miehen rooleista perinteisesti”

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.