Suhteet

Milloin ero pitkästä parisuhteesta on oikea ratkaisu? Saako erota ihan hyvästä puolisosta, jos suhde on laimea? Kysyimme asiantuntijalta 

Onko avioero väärin vain siksi, että parisuhde tuntuu väljähtäneeltä? Voiko periaatteessa kunnollisesta miehestä erota? Perheneuvontatyön johtaja Heikki Syrjämäki vastaa.

Avioero kummittelee Irmelin, 70, mielessä. Hän haluaisi erota innottomaksi muuttuneesta parisuhteestaan. Mies ei Irmelin mukaan innostu enää mistään eikä halua tehdä mitään yhdessä, ei juuri edes keskustella. Ero pitkästä parisuhteesta kuitenkin mietityttää.

”En halua roikkua suhteessa, jota ei enää oikeastaan edes ole. Meillä ei ole varsinaisia riitoja, joten mietin, onko oikein erota periaatteessa kunnollisesta miehestä. Mitä siitä ajattelevat lapsetkin? Olen myös huolissani kuinka hän pärjäisi yksinään. Minulla on ystäviä ja harrastuksia, joten minulle ero ei tietäisi yksinäisyyttä, ainoastaan helpotusta,” hän sanoo. 

Lue myös: Yhä useampi eroaa eläkeiän kynnyksellä.

Ero pitkästä parisuhteesta? Näin asiantuntija vastaa Irmelille: Avioero ei ole ainoa vaihtoehto

Perheneuvontatyön johtaja Heikki Syrjämäki kehottaa Irmeliä miettimään ihan ensimmäiseksi, mistä tämän kysymys nousee.

Sama kysymys on edessä, vaikka Irmeli lopulta päätyisi jatkamaan puolisonsa kanssa yhdessä.

Miten hän on elämäänsä elänyt?

Hänen ikäisensä naiset on kasvatettu huomioimaan pitkälle muita. Siinä on hirveän paljon hyvää, mutta se voi mennä myös yli, jos siitä tulee elämäntehtävä.

Oman näköisen elämän eläminen on hyvä tavoite ja myös oikeus.

Lue myös: Menin erosta aivan rikki ja sekaisin.

Tässä on siis kyse syvemmästä asiasta kuin pelkästään siitä, erotako vai ei.

Molemmissa vaihtoehdoissa voi elää muille tai muut huomioiden, mutta myös itseään muistaen. Ero pitkästä parisuhteesta ei sinänsä ole vielä ratkaisu suuntaan tai toiseen.

Päätyy Irmeli eroamaan tai jatkamaan yhdessä, molemmissa päätöksissä hänelle tulee taatusti eteen hetki, jona hän ajattelee valinneensa oikein tai katuvansa päätöstään. 

Ratkaisevampaa on lopulta se, miten elää ratkaisunsa kanssa.

”Avioero puolisosta ei välttämättä ratkaise tylsyyden ongelmaa”

Irmelin olisi hyvä miettiä, mistä hän haluaa eroon ja toiseksi, miten hän on ollut itse luomassa sitä elämää, jota elää. 

Molemmat ovat tuoneet parisuhteeseen jotain omasta taustastaan ja pitkässä suhteessa on yhdessä luotu jotakin uutta ja päädytty nykytilanteeseen

Jos tuntuu siltä, että haluaa eroon pysähtyneestä tilasta, tylsyydestä ja innottomuudesta, voi olla, ettei puolisosta eroaminen ratkaisekaan tätä ongelmaa.

Meillä ihmisillä on taipumus sijoittaa toiseen ihmiseen niitä asioita, jotka ovat meille itsellemme vaikeita.

On siis hyvä miettiä, miten hyvin tuntee toisen ihmisen, kuinka paljon oma käsitys vastaa tätä toista ihmistä ja kuinka paljon se on omaa oletusta ja käsitystä.

Esimerkiksi eläkkeelle jäädessä elämänvaiheeseen voi liittyä paljon sellaista tylsyyttä ja innottomuutta, joka on kätevä sijoittaa toiseen ihmiseen ja ajatella, että tuo on vääränlainen.

Tavoite varmasti on se, että on ratkaisu kumpi hyvänsä, siihen voisi olla pääsääntöisesti tyytyväinen ja elämässään mahdollisimman onnellinen.

Ero pitkästä parisuhteesta ei muuta elämää paremmaksi automaattisesti, sitä täytyy muuttaa

Jotain täytyy siis tapahtua, jotta Irmeli ei jatkaisi vielä eron jälkeenkin samanlaista elämää ja olisi edelleen tyytymätön. Elämä ei muutu paremmaksi automaattisesti.

Jospa Irmeli siis miettii enemmän sitä, mistä elämäntavasta tai historian painolastista hän haluaa eroon, hän voi saada konkreettista näkökulmaa päätöksen tekemiseen.

Molemmissa tapauksissa Irmelin täytyy alkaa muuttaa omaa elämäänsä, koska kumppania ei pysty suuressa määrin muuttamaan.

”Huonoin vaihtoehto on erota, mutta jatkaa huolehtimista”

Irmeli kantaa huolta myös puolisonsa selviämisestä. Se on välittämistä, ja hyvä asia.

Huonoin vaihtoehto on varmaankin se, että hän päättää erota, mutta jää kantamaan tätä huolta. Ero siis tapahtuu, mutta ei oikeasti tapahdukaan.

Tämän tilanteen välttää parhaiten sillä, että tilanteesta yritetään puhua yhdessä, joko yhdessä tai ulkopuolisen avustuksella.

Voihan olla, että ajatus erosta on ollut puolisonkin mielessä, että hänkin on tyytymätön, mutta ei ole löytänyt tapaa ilmaista sitä.

Tai sitten voi olla, että ajatus tulee hänelle täytenä yllätyksenä, mikä on jo sinällään merkki siitä, että asioista ei ole juurikaan puhuttu yhdessä.

Huoli ei ole tyhjän päällä, sillä keskimäärin eroissa tapahtuu niin, että naisten elämänlaatu paranee ja miesten huononee.

Jokainen on viime kädessä itse vastuussa elämästään ja sen valinnoista. Todennäköisemmin Irmelin puolisokin voi eron jälkeen kuitenkin paremmin, jos voi varautua siihen ja ymmärtää, miksi vaimo on tyytymätön.

Avioeroprosessista tulee aina vaikeampi, jos puolisot ovat hyvin eri vaiheissa. Jos toinen on miettinyt asiat hyvin pitkälle, ja toinen saa yhtäkkiä pommin käsiinsä.

Vaikeatkin keskustelut ovat aina parempi vaihtoehto kuin ei keskustelua lainkaan.

Todennäköisemmin Irmelin puolisokin voi eron jälkeen paremmin, kun voi varautua ja ymmärtää, miksi vaimo on tyytymätön.

”On parempi puhua, kuin miettiä itsekseen, mitä muut ajattelevat”

Myös lasten kanssa kannattaa aivan avoimesti puhua, koska ero vaikuttaa myös aikuisiin lapsiin.

Äiti ei voi elää lapsilleen, mutta puhuminen on tässäkin tapauksessa ainoa keino.

Kannattaa enemmin kysyä ja kertoa omista tunteistaan kuin mietiskellä itsekseen, mitä muut mahtavat ajatella.

Ja lasten kanssa täytyy tässä tapauksessa ihan konkreettisestikin sopia, miten jatkossa toimitaan esimerkiksi perheen yhteisissä juhlissa.

Lasten kanssa on hyvä sopia myös siitä, miten asiasta kerrotaan lastenlapsille. Heillä on kehitystasonsa mukaisesti oikeus tietää, mitä tapahtuu.