Suhteet

Iltan rakkaustarina alkoi tuntemattoman silmäniskusta

Ilta Hämäläisen, 36, oli tarkoitus keskittyä opiskeluun ja uraan, sillä takana oli pettymys parisuhteessa. Toisin kuitenkin kävi, kun vieras mies vinkkasi ohikulkiessaan silmää.

”Olin opiskellut neljä vuotta Englannissa ja etsin sieltä käsin töitä Suomesta. Halusin keskittyä uraan ja opiskeluun, sillä olin pettynyt miehiin. Suunnittelin olevani vuoden töissä ja muuttavani sitten Turkuun opiskelemaan.

Kun ajoin työhaastatteluun Meltolan sairaalaan Karjaalle, mietin, mihin oikein olin menossa. Länsi-Uusimaa ei ollut tuttu, ja sairaala on keskellä metsää.

Kun sitten odotin hissiä, kulman takaa tuli mies ja iski minulle ohikulkiessaan silmää. Se oli Thony, joka oli työssä viereisellä seikkailuradalla. Hänen ulkonäkönsä viehätti, ja ajattelin, että ehkei tämä paikka niin paha olekaan.

Lue myös: Maijaliisan rakkaustarina: ”Pappi ei suostunut vihkimään meitä”

Tarinamme on oikein klassinen tapaus siitä, miten rakkaus ilmaantuu juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Ensitreffit Raaseporin linnassa

Näin Thonyn uudelleen vasta puoli vuotta myöhemmin eräässä illanvietossa. Tunnistin hänet heti samaksi mieheksi, joka oli vinkannut silmää.

Tutustuimme, ja siitä jäi hyvä mieli. Thonyn kanssa oli helppo olla ja jotenkin tuntui, että olisin tuntenut Thonyn aina. Samalla kuitenkin ajattelin, että hänellä on selkeästi vielä sinkkuvaihe päällä. Silti tunsin vahvasti, että aikamme saattaisi koittaa myöhemmin.

Lue myös: Ihana rakkaustarina: Vaitelias isäntä hurmasi pariisittaren ja sai emännän maatilalleen

En siis yllättynyt, kun paria kuukautta myöhemmin tapasimme sattumalta työpaikkani ulkopuolella ja Thony pyysi minua treffeille. Thony kutsui minut luokseen Snappertunan kylään ja vei läheiseen Raaseporin linnaan. Kävelimme linnan raunioilla monta tuntia ja juttelimme maailman menosta.

Minua viehätti Thonyn rehellisyys ja aitous. Kaikki tuntui hirveän hyvältä ja luonnolliselta. Minunkaan ei tarvinnut yrittää olla mitään. Ihan kuin olisi kotiin tullut.

Treffien jälkeinen vuosi oli kuitenkin hakemista. Luottamuksen löytämiseen meni aikaa. Minä olin 25- ja Tony oli 33-vuotias, ja molemmilla oli sydän särkynyt jo monta kertaa. Olemme molemmat myös aika kovatahtoisia ja ymmärsimme toisiamme tahallaan väärin. Sitten toinen kuitenkin soitti ja tapasimme taas.

Kosinta kalliolla

Thony kosi minua kesällä 2007. Olimme viettäneet ihanan kesäpäivän Hangossa, ja rantakallioiden kanuunoilla hän otti sormukset esiin.

Olin taktikoinut kihlat itselleni. Olin suunnitelmieni mukaisesti saanut opiskelupaikan Turusta, ja tuntui, että nyt pitäisi jo tietää, millainen suhde meillä on. Ajattelin, että joko vietän Turussa opiskelijaelämää tai jos olemme tosissaan yhdessä, on aika mennä kihloihin.

Seuraavan vuoden asuin viikot Turussa, mutta viikonloput vietin Thonyn luona. Alkoi tuntua, että kaikki on kohdallaan, ja vauvakuume iski. Toisena opiskeluvuonna olin jo raskaana, annoin opiskelija-asunnon pois ja aloin käydä Turussa junalla. Ensimmäinen lapsemme syntyi tammikuussa 2010 ja toinen heti seuraavana vuonna.

Ruuhkavuodet sumussa

Sitä seuranneet vuodet ovat meiltä oikeastaan pimennossa.

Lue myös: Suomalaiset nuoret eivät halua enää lapsia – johtuuko se tästä yhdestä asiasta?

Kotona oli kaksi pientä lasta, ja minä opiskelin ja kävin lähes päivittäin runsaan tunnin matkan junalla Turussa. Thony hankki perheelle elannon.

Välillä oli riitaakin, sillä emme kumpikaan pysty pitämään asioita sisällämme, vaan niistä keskustellaan, välillä vähän kovemmallakin äänellä. Vaikka meillä puhutaan sekä suomea että ruotsia, riidat käydään yleensä suomeksi. Se tulee minulta tunteella.

Koskaan ei ollut keskustelua siitä, voinko opiskella. Thony on aina tukenut minua. Kun lapset syntyivät, hän sanoi, että saan olla kotona ihan niin kauan kuin haluan. Vanhempi lapsemme sai olla kotona kolmevuotiaaksi.

Jotenkin mystisesti ruuhkavuosista selvittiin. Naimisiin päätimme mennä kesällä 2011, kun valmistuin opettajaksi. Meidät vihittiin maistraatissa, ja kaveriperheille järjestimme yhdistetyn hää- ja valmistujaisviikonlopun.

Outoja yhteisprojekteja

Parasta suhteessamme on aina ollut se, että innostumme samoista asioista ja lähdemme puuhaamaan niitä yhdessä. Joidenkin mielestä projektimme saattavat olla vähän outojakin. Kerran päätimme esimerkiksi saada Raaseporin linnalle oman oluen, etsimme yhteistyökumppanit ja järjestimme lanseerausjuhlat.

Vain kilometrin päässä kodistamme oleva linna on ollut meille tärkeä ja rakas paikka ensitreffeistä lähtien. Linnasta on oikeastaan tullut toinen takapihamme, jossa käymme perheen kanssa ulkoilemassa ja piknikillä ympäri vuoden. Linnassa otettiin myös hääkuvamme.

Tänä vuonna otimme Thonyn kanssa Raaseporin linnan tapahtumat hoitaaksemme. Se tarkoitti ryhtymistä yhdessä yrittäjiksi. Sekin tuntui heti ihan luonnolliselta. Yhteistyö on aina toiminut välillämme. Ruuhkavuosien riitojenkin keskellä toimimme aina hyvin yhteen, perheen yhteiseksi hyväksi.