Suhteet

Miten niellä surunsa, jos toive isovanhemmuudesta ei toteudu? Psykoterapeutti ehdottaa ”kunniamummoksi” ryhtymistä

Aikuinen lapsi ei välttämättä halua omia lapsia, ja siihen täytyy vain yrittää sopeutua. Vai voisiko sellaisessa tapauksessa ryhtyä vaikka kunniamummoksi, ja mikä se sitten on?

”Tyttäreni julistaa, ettei missään tapauksessa halua lasta, mutta itse toivoisin kovasti lastenlasta. Useimmilla ystävilläni on lapsenlapsia, ja olen heille kateellinen. Miten saisin oman lapseni ymmärtämään sen, miten ihanaa lapsia on saada?” kysyy 63-vuotias Pirkko.

Psykoterapeutti ja Kirkon koulutuskeskuksen perheneuvonnan kouluttaja Anne Anttonen neuvoo Pirkkoa ja muita surua potevia puhumaan, mutta myös taipumaan ja ymmärtämään.

Aihe on todella herkkä. Äitinä kannattaa olla todella hienovarainen, jotta ei ylitä tyttären ja tämän perheen henkilökohtaisiin asioihin kuuluvaa rajaa. Joskus perheessä voi olla ristiriitoja ja kipuja, joihin puuttuessaan ulkopuolinen aiheuttaa vain surua.

Tässä tapauksessa asiasta on äidin ja tyttären välillä varmaankin jollain tavalla puhuttu, mutta tietääkö äiti, miksi tytär on päätynyt ratkaisuunsa? Syitä saattaa olla useita. Nuoret ovat huolissaan ilmastosta ja ylipäänsä maailman tilasta. Tytärtä voi huolestuttaa oman itsenäisyyden menettäminen tai vaikka jaksaminen.

Lue myös: Hei mummo, eivätkö lapsenlapsen leikit kiinnosta? Lue tämä

Aikuisen lapsen mieli voi myös muuttua matkan varrella

Äiti voi toki kuulostella ja tarjoutua keskustelemaan syistä, mutta tyttärensä päätöstä ja tahtoa kunnioittaen, ei oma toive edellä. Lapsen elämän ratkaisut ovat hänen omiaan. Ja voihan olla niinkin, että aikuisenkin lapsen mieli muuttuu ajan kuluessa.

Äiti voi kertoa tyttärelleen oman näkemyksensä asiasta, esimerkiksi sen, miten tärkeää lapsen saaminen on hänelle itselleen ollut. Toisaalta moni äiti ei ole itse aikanaan syystä tai toisesta kyennyt nauttimaan äitiydestä ja haluaisi lapsenlapsen kautta korjaavan kokemuksen. Omista toiveistaan voi tietenkin kertoa lapselleen, mutta se pitää tehdä painostamatta ja kunnioittaen.

Lasta ei voi antaa lahjaksi omille vanhemmilleen

Lapsenlapset ovat suuri lahja, mutta meistä kukaan ei voi vaatia elämältä sellaista lahjaa. Äidin ystäväpiiristä löytyy varmasti esimerkkejä siitä, miten ihanaa on saada hellittäväksi pieni ihminen, josta ei kuitenkaan ole samanlaista vastuuta kuin omasta lapsesta.

Joskus voi olla niinkin, että tytär voi ajatella antavansa lapsen omalle äidilleen tavallaan lahjaksi. Se on kaunis ajatus, mutta silloin on hyvä muistaa, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea olevansa haluttu ensisijaisesti itsensä vuoksi. Siksi liian voimakas toive ulkopuolelta ei ole lapsen edun mukaista.

Lue myös: ”Kyllä ihminen voi rakastaa myös toisten lapsia” – Hilkasta tuli yllättäen mummi maahanmuuttajaperheelle, kun pieni tyttö juoksi kadulla syliin.

”Kunniamummona” voi myös luoda siteitä sukupolvien yli

Lapsenlasta toivova äiti tuntee varmasti surua, jos hänen toiveensa ei toteudu. Siinä tapauksessa pitäisi vain kyetä ajattelemaan, että elämässä moni asia ei toteudu toiveidemme mukaisesti. Emme pysty kontrolloimaan elämää.

Toiveesta luopuminen aiheuttaa surua, jota pitää käsitellä samalla tavalla kuin muitakin elämän suruja ja yrittää kuitenkin samalla olla kiitollinen siitä hyvästä, mitä elämä tarjoaa. Tämä on varmasti yksi meidän kaikkien elämän suurimmista läksyistä.

Äidin kannattaa myös miettiä, olisiko lähiympäristössä lapsia, jotka kaipaavat rakkautta ja turvallisia aikuisia. ”Kunniamummona” voi halutessaan luoda kestäviä siteitä sukupolvien yli, vaikka ei olisi yhteistä geeniperimää.

Tämä juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2021.