Suhteet

Ritva, 80, on onnellinen morsian

Ritva And, 80, ja Kalevi Jokinen, 70, vihitään toukokuussa.”Nuorenparin” rakkaus tuntuu erityisen onnelliselta Ritvan raskaan menetyksen jälkeen.

”Olemme tavanneet täällä keskustan Hakatornien pihoilla, kun Kalevi kävi tytärtään tapaamassa. Tytär asuu samassa talossa kuin minä, Kalevi vielä silloin Ahtialan lähiössä. Minä jo salaa katselin ja ihailinkin; ajattelin, että voi kun olisi kiva mies.

Kalevin tytär näki minut hississä ja kysyi, että mikset sinä tuon meidän isin kanssa seurustele.

Sanoin, että olen niin vanhanaikainen, etten itse aloita. Miehen se pitää tehdä. Jaaha, mennään sitten sen kaavan mukaan, tytär vastasi.

Kalevi tuli sitten yhtenä perjantaina ruusu mukanaan ja sanoi, että on nyt tehnyt aloitteen. Ajattelin, että ihanaa, nyt sitä mennään.

Kalevia pelotti ihan hirveästi tulla, sydän oli hakannut tuhatta ja sataa. Tytär oli väkisin työntänyt ovesta.

40 vuotta omaishoitajana

Kalevi oli leski. Hänen vaimonsa kuoli pari vuotta sitten.

Minulla oli ollut hyvin raskaat ajat, kun monisairas, kehitysvammainen poikani Börje nukkui pois kaksi vuotta sitten.

Börje oli lapsistani viides. Hoidin hänet yksin lapsesta aikuiseksi, 40-vuotiaaksi, kun entinen mieheni rakastui toiseen ja lähti.

Oli kovaa, kun aina jouduin pelkäämään lapseni menettämistä. Hän sairasti koko elämänsä ajan paljon, leukemiankin 17-vuotiaana. Hoidin häntä yli puoli vuotta Tampereen yliopisto‑ sairaalassa.

Jouduin jäämään pois työelämästä. Ei siihen aikaan ollut päiväkotia, joka olisi ottanut kehitysvammaisen. Enkä lopulta olisi häntä kenellekään luottanutkaan.

Minulla on Börjeä kauhea ikävä. Olimme yhdessä niin kauan, kaksistaan. Oman lapsen kuolema on pahinta. Kyllä minun olisi pitänyt ensin täältä lähteä.

Omaishoitajana minulle ei ehtinyt kertyä työeläkettä juuri mitään, vaikka 40 vuotta tein sitä työtä yötä päivää ja säästin yhteiskunnalta suuren summan. Ilman minua Börje olisi joutunut laitokseen, ja se vasta kallista on. Hän ei kuitenkaan laitoksessa olisi saanut samaa huolenpitoa, eikä äidinrakkautta ainakaan.

Säästöni menivät hautajaisiin. Murheen keskelle tuli vielä ilmoitus, että minun täytyisi muuttaa pois vuokra-asunnostani, omasta kodistani. Onneksi niin ei käynyt.

Tähän kamalaan ikävään tuli Kalevi. Hän on auttanut minua surutyössä, tuonut elämään iloa ja lohtua. Sovimme hyvin yhteen ja rakastamme toisiamme.

Ehkä sain Luojalta tällaisen ihanan palkinnon kuitenkin.

Häät Ritvan päivänä

Kalevi muutti luokseni tammikuussa. Meidät vihitään Ritvan päivänä 27. toukokuuta Ristinkirkossa. Vieraita tulee varmaan 50, kun minulla on vielä neljä lasta, 11 lastenlasta ja kuusi lapsenlapsenlasta. Kaksi heistä on morsiuslapsina.

Kalevilla on kaksi tytärtä ja lapsenlapsia. Itse olen ison perheen esikoinen.

Villakoirani Vili, 13-vuotias vanhapoika, on häissämme best man.

Välillä toivon, että tulisipa pian tuo päivä, pääsisinpä pian kirkkoon kävelemään Kalevin rinnalla alttarille. Sanoin juuri vävyllenikin, että en olisi ikinä uskonut. Tällainen onni kohtaa, että vielä rakastun.

Börjen kuoltua kerkisin ajatella, että nyt ei ole enää ketään, yksistään ollaan vaan. Toisaalta teki mieli löytää elämänkumppani. Luotan ja uskon siihen, että Jumala vastasi rukouksiini.

Lapset ovat tohkeissaan

On hienoa, kun lapset hyväksyvät valintamme. He ovat tohkeissaan, että äiti on löytänyt rinnalleen Kalevin. Myös hänen tyttärensä pitävät minusta paljon, näin arvelen.

Lapset toivoivat, että en luopuisi sukunimestäni. Pidän tämän, ja otan hänenkin nimensä ilman muuta. Minusta tulee And-Jokinen.

Olen ollut mukana politiikassa sekä seurakunnan ja asukasyhdistyksen toimissa, vaikka minulla oli sairas lapsi. Aion jatkaa, jos Kalevi ei rupea kieltelemään… ja eihän hän ala. Sanoo, että on kiva, kun on kaikenlaista touhua. Minulle se on hyvin tärkeää.

Tässä mennään eteenpäin ja nautitaan toinen toisistamme. Elämä on upeaa, jos terveenä saa olla.

Olen kyllä perusterve, teen pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Sain tuttavarouvalta lahjaksi kausikortin FC Lahden peleihin, koska olen jalkapallohullu. Kalevi näkee kentälle ikkunasta.

Kunniamerkillä palkittu

Äitienpäivänä kolme vuotta sitten sain presidentin kunniamerkin Smolnassa. Nyt on tulossa toisenlainen kohokohta, häät.

Lapset kysyivät polttarien varalta, että mistä olet elämässäsi haaveillut. Tykkäisin päästä lentämään helikopterilla ja katselemaan Lahden kaupunkia ilmasta.

Sitä en ole vielä kokenut. Kaikki muu minulla jo on.

Olen onnellinen.”