Suhteet

Ovatko sukulaissuhteet riesa vai voimavara? Asiantuntija vinkkaa, miten sopu säilyy sukutapaamisissa ja mistä aiheista ei kannata avata suutaan

Parhaimmillaan sukulaissuhteet ovat elämää kannatteleva voimavara, pahimmillaan ahdistusta aiheuttava riesa. Tässä jutussa kerrotaan, miten suvun tapaamiset järjestetään niin, että kaikilla olisi hyvä olla.

Petteri Eerola, 40, toimii kasvatustieteen yliopistonlehtorina Jyväskylän ylipistossa ja sosiaalipolitiikan dosenttina Tampereen yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on erityisesti perhetutkimus. Nyt hän antaa viisi vinkkiä siihen, kuinka sukulaissuhteet säilyvät ja sukutapaamiset sujuvat mahdollisimman mukavalla tavalla.

1. Säilytä sukulaissuhteet: Nauti suvun yhteydestä

”Perheessämme on tapana pitää kerran kesässä pihajuhlat vanhempieni luona. Vieraiksi kutsutaan sukulaisia ja ystäviä kaikista ikäluokista ja sukuhaaroista.

Odotan näitä juhlia, sillä tapaan silloin ihmisiä, joita en välttämättä näkisi vuoden aikana muuten. Tavatessa juttu lähtee siitä, mihin se viimeksi jäi. Se tuntuu hyvältä.

Suvun ja perheen käsitteet ovat vahvasti kulttuuri­sidonnaisia. Suomessa arkipuheessa perheellä viitataan usein ydinperheeseen, johon kuuluvat lapset ja vanhemmat sekä mahdollisesti isovanhemmat. Sukuun lasketaan lisäksi enot, tädit, serkut, usein pikkuserkutkin.

Veriside ei välttämättä määritä sukulaisuutta. Esimerkiksi adoptoidun lapsen isovanhemmat ovat isovanhempia, vaikka heidän välillään ei ole biologista sidettä.

Sukutapaamisia järjestetään siksi, että yhteys sukuun on useille ihmisille tärkeä. Toisaalta on myös monia, joille sukulaissuhteet eivät ole erityisiä. Asiaan ei ole oikeaa tai väärää suhtautumistapaa.”

Lue myös: Miksi äidin ja tyttären suhde on usein niin vaikea

2. Ole itsekin aktiivinen sukulainen ja kutsu kylään

”Parhaimmillaan sukutapaamiset ovat lämminhenkisiä kokoontumisia, joissa toisilleen merkitykselliset ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Sukulaisten tapaamisissa näkee ihmisiä, jotka ovat olleet mukana elämässä ehkä jo lapsuudesta lähtien.

Suomessa on levittäydytty asumaan niin laajalle, että harvoin koko suku elää enää samalla paikka­kunnalla. Yhteiset kokoontumiset voivat olla arvokas tapa pitää yllä läheisyyttä.

Jos toivoo suvun kokoontuvan useammin saman pöydän ääreen, kannattaa olla itse aktiivinen. Kun muutama ihminen on samaa mieltä siitä, ­että olemme toisillemme tärkeitä ja haluamme viettää aikaa yhdessä, voi syntyä uusia perinteitä. Syksyllä voi jo laittaa kalenteriin tulevan kesän tapaamisen. Merkitykselliset sukulaissuhteet syntyvät ja kasvavat yhdessäolosta.

Sukulaissuhteita vaaliakseen ei ole välttämätöntä järjestää suurta sukukokousta. Voi kutsua kylään isovanhemmat tai järjestää serkkujuhlat. Myös vastavuoroisuus on tärkeää: kun olimme viimeksi teillä, tulisitteko te tällä kertaa kylään meille?

Joillekin sukutapaamisissa voi olla kyse illallisjuhlista ykköset yllä, toisille rennosta kokoontumisesta suvun kesäpaikkaan ja kolmansille kakkukahvit syntymäpäivillä.”

3. Omat rajat saa vetää, jos sukutapaamiset ahdistavat

”Pahimmillaan sukutapaamiset ovat ahdistusta aiheuttavia riesoja. Sukuun saattaa liittyä monenlaisia kipeitä traumoja. On voinut olla häirintää, hyväksikäyttöä tai riitoja. Etenkin ennen vanhaan suvun yhteisissä illanvietoissa käytettiin usein reippaasti alkoholia. Ne eivät välttämättä olleet mukavia kokemuksia etenkään lapsille. Uudet tapaamiset voivat nostaa ikävät muistot pintaan.

Toisinaan sukutapaamisista tulee pakkopullaa. Näin käy silloin, kun syystä tai toisesta ei välittäisi olla sukulaisten kanssa tekemisissä, mutta kokee velvollisuudekseen pitää yhteyttä.

On mahdotonta antaa yksiselitteistä ohjetta, milloin sukutapaamiset on parasta jättää välistä. Itseltään kannattaa kysyä, lisääkö näiden ihmisten näkeminen hyvinvointiani. Jos toinen ihminen toistuvasti satuttaa, omat rajat saa ja pitää vetää.

Toisaalta vaikka kaikkien kanssa ei juttuun tulisikaan, joukkoon saattaa mahtua huomattavasti enemmän ihania ihmisiä, joiden kanssa vietetty aikaa tuottaa hyvää mieltä ja hyvinvointia pitkäksi aikaa.”

Lue myös Anna.fi: Suomalaiset paljastavat mitä he todella ajattelevat suvustaan

4. Huomioi sukujuhlissa kaikenikäiset

”Jokaisen tulisi saada olla sukujuhlissa oma itsensä. Tällaisen kokemuksen jälkeen tulee tunne, että haluan olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä jatkossakin.

Suvun tapaamisissa on tyypillisesti eri ikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin. Juhlien järjestäjän olisi hyvä pyrkiä huomioimaan kaikkien tarpeet niin plaseerauksen, ohjelman kuin tarjoilunkin osalta. Tämä saattaa vaatia uudenlaista ajattelua, jos suvun tapaamisperinteet ovat kovin syvälle juurtuneita.

Jokakesäisissä pihajuhlissa vanhempieni luona on tapana mennä iltapäivällä uimaan lähirantaan. Mukaan lähtee lapsia ja aikuisia. Rannalla saattaa olla mukana lapseni, veljeni ja hänen puolisonsa, serkkuja, ystäviämme ja vanhempia sukulaisia.

Uskon, että kesähetki on meille kaikille merkityksellinen, vaikkei sitä siinä hetkessä ääneen sanotakaan. Usein jonkun ihan tavallisen asian tekeminen yhdessä tuntuu tosi mukavalta.”

Lue myös:  Hei mummo, eivätkö lapsenlapsen leikit kiinnosta? Älä suotta syyllisty

5. Sukulaissuhteet: Kohtaa toiset avoimin mielin

”Omalla asenteella on väliä. Suvun jäseniä on parasta tavata mahdollisimman avoimin mielin ilman valmiita ennakko-odotuksia siitä, minkälaisia nämä ehkä jo lapsuudesta tutut ihmiset ovat nykyään. Jos näemme harvoin, emme voi tietää, mitä kaikkea toisella on menossa.

Monissa suvuissa on riitoja, jotka voivat periytyä monen sukupolven takaa. ­Itse voi päättää olla lähtemättä mukaan vanhoihin kiistoihin. On turhaa käyttää esimerkiksi joulupyhiä riitelyyn isoäidin perintömaljakosta.

Ylipäätään tilannetaju on tärkeää. ­Emme päästele työpaikankaan kahvihuoneessa suustamme ihan mitä tahansa sammakoita. Samalla tavalla myös sukulaisten seurassa on hyvä muistaa olla sensitiivinen.

Suvun yhteisissä hetkissä ei ole välttämättä viisasta nostaa esiin tulenarkoja ­aiheita. Esimerkiksi poliittiset kiistat tai keskustelut koronarokotteista voi ­ehkä jättää välistä. Polarisaatiota on nykyään muutenkin ihmisten välillä paljon. ­Tieten tahtoen on turha lähteä haastamaan riitaa. Empatialla taas pääsee pitkälle.

Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta mahdollisuuksien mukaan on hyvä pyrkiä olemaan joustava. Sukutapaamisissa on onneksi yleensä monia ihmisiä. Ruokailun jälkeen voi nousta pöydästä ja valita seuransa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2022.