Tekstiviesti muutti elämän: ”Minusta tuli teinin äitipuoli ja majatalon pitäjä Ranskaan”

Suska Karjalainen tiesi, että hänen miehellään on tytär, johon tämä ei ollut saanut juuri pitää yhteyttä. 
Sitä Suska ei osannut ennakoida, että hän asuisi 
yhtäkkiä yhdessä teinitytön kanssa 
uudessa maassa.

Tekstiviesti kilahti Nicolas Prevot’n, 50, kännykkään kesken videopuhelun. Hän istui kotonaan Djiboutissa Itä-Afrikassa.

Videopuhelun toinen osapuoli, Susanna Karjalainen, 41, katsoi, kuinka miesystävän ilme vakavoitui.

”Tyttäreni äiti on kuollut”, Nico sanoi hitaasti. ”Minun on nyt mentävä.”

Suskaksi kutsuttu Susanna muistaa hetken selvästi. Nico oli juuri lähdössä lennolle. Puhelun aikana oli tarkoitus vaihtaa viime hetken kuulumiset, olihan mies muuttamassa 25 Afrikan-vuoden jälkeen takaisin synnyinmaahansa Ranskaan.

Suskan oli tarkoitus muuttaa Nicon luo muutamaa viikkoa myöhemmin. Elettiin syksyä 2015.

Päätös asettua yhdessä Ranskaan oli syntynyt kolme kuukautta aiemmin. Nico oli saanut silloin tietää, että hänen Ranskassa asuva tyttärensä Reïzo, 13, oli otettu huostaan äidin alkoholiongelmien vuoksi. Tyttärelle oli saatava turvallinen koti.

Kukaan ei ollut ymmärtänyt, miten pahaksi lapsen tilanne oli äitynyt.

Tapaaminen Afrikassa

Nicon ja Suskan rakkaustarina alkoi neljä vuotta sitten Afrikan sarvessa. Suska oli Djiboutissa lomalla, koska hänen siskonsa työskentelee siellä sukelluksenopettajana.

Suska asui tuolloin Yhdysvalloissa. Tapaaminen Nicon kanssa oli niin sävähdyttävä, että lomamatkan jälkeen alkoi kiivas, vuoden kestänyt sähköpostikirjeenvaihto. Sen jälkeen Suska palasi Djiboutiin tapaamaan siskoaan – ja Nicoa.

suska karjalaisesta tuli yllättäen äitipuoli

Tuliaisiksi hän oli teettänyt Nicolle kirjan heidän sadoista sähköpostiviesteistään, amerikkalaiseen tyyliin kiiltävän mustakantisen. Nicokin oli halunnut yllättää Suskan. Hän oli Suskan suunnitelmasta tietämättä teettänyt samoista sähköposteista afrikkalaisen version: kolme pientä kirjaa, jotka oli sidottu kiinni naruilla.

Nyt nuo kirjat nököttävät ikkunalaudalla muistuttamassa siitä, miltä tuntuu, kun sielunkumppani viimein löytyy.

Unelma majatalosta

Toisen kohtaamisen jälkeen alkoi vaativa etäsuhde kahden mantereen välillä. Joka toinen kuukausi Nico matkusti New Yorkiin, joka toinen kuukausi Suska Djiboutiin. Matka kesti yhteen suuntaan 36 tuntia.

”Sellaisessa tilanteessa suhdetta pitää todella haluta”, Nico hymähtää.

Lopulta lokakuussa 2014 Suska muutti koemielessä Afrikkaan.

Joku muu olisi ehkä arastellut lähtöä ranskankieliseen Djiboutiin, Suska ei. Hän on levoton sielu, joka rakastaa uusia paikkoja ja kohtaamisia. Siitä kertoo jo hänen elämänpolkunsa. Ennen Djiboutia Suska on ehtinyt asua Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi Saksassa, Alankomaissa, Venäjällä ja Tšekissä.

Djiboutissa Suska löysi työn katulasten opettajana. Lisäksi hän teki konsultintöitä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestölle FAO:lle.

Sitten eteen tuli ystävien kautta talo, joka oli huonossa kunnossa mutta jonka sijainti oli erinomainen. Aallot kirjaimellisesti löivät seinään.

suska karjalaisesta tuli yllättäen äitipuoli

Tulevien kuukausien aikana pariskunta kunnosti rotiskosta majatalon, jonka huoneita he vuokrasivat turisteille ja työmatkalaisille.

Lopulta asiakkaita oli niin paljon, että talon omistajat halusivat bisneksestä isomman osan. Keväällä 2015 Nico ja Suska päättivät luovuttaa.

Onnistuminen oli kuitenkin herättänyt haaveen yhteisestä retriitistä jossain kahden maanosan, Afrikan ja Amerikan välissä – mieluiten Nicon lasten kotimaassa Ranskassa.

Perhe pyytämättä

Nicolla on ensimmäisestä avioliitostaan kolme lasta: kaksi poikaa ja tyttö. Pojat ovat jo täysi-ikäisiä ja elävät omillaan.

Djiboutissa asuneiden vanhempien tiet olivat eronneet, kun kuopus Reïzo oli vasta kaksivuotias. Nicon djiboutilainen ex-vaimo muutti lasten kanssa Ranskaan eikä antanut Nicon tavata nuorinta lastaan vuosiin. Nico ei saanut edes puhua tyttärensä kanssa.

”Kolmena viime kesänä kyllä vietimme aikaa yhdessä, mutta ennen sitä emme olleet tavanneet pitkään aikaan”, Nico kertoo.

Kun tieto tyttären huostaanotosta tuli, Suskalle oli selvää, mikä Nicolle oli tärkeintä: saada suhde tyttäreen kuntoon.

Huostaanoton seurauksena Reïzo oli joutunut lastenkotiin. Nico haki huoltajuutta heti Ranskaan saavuttuaan. Viime kesänä tyttö pääsi muutamaan isänsä ja Suskan luo.

”En ajattele itseäni äitipuolena, ennemminkin olen tärkeä aikuinen. Reïzo on kokenut elämässä jo tarpeeksi. Kovan kurin sijasta hän tarvitsee nyt turvaa”, Suska sanoo.

Suskalla ei ole biologisia lapsia, eikä hän ole sellaisia koskaan edes halunnut.

”Painotan sanaa biologisia, sillä olen kyllä aina ollut paljon lasten kanssa tekemisissä. Kummilapsiakin on useita,” Suska sanoo.

”Reïzo ei ole mullistanut elämääni. Jos asiat tulevat annettuina, niiden kanssa eletään.”

suska karjalaisesta tuli yllättäen äitipuoli

Tytär totuttelee

Eteläranskalaisessa tuvassa on kotoisan hämärää. Maisemat Toulousen lounaispuolella kumpuilevat lempeästi. Sataa hiljalleen.

Ruokapöytään on katettu ranskalainen apéro, roseeviiniä, ja sen seuraksi juustoja, kotitekoista viikunahilloa ja lajitelma pähkinöitä.

Nyt perheenä on asuttu saman katon alla kolme kuukautta. Kodin löytyminen Ranskasta ei käynyt helposti. Suska ja Nico kävivät katsomassa 86 kohdetta ja ajoivat 24 000 kilometriä ennen kuin kolahti.

”Vaikka jossain vaiheessa väsytti, meillä oli hullu usko siihen, että se oikea paikka vielä löytyy.”

Lopulta vastaan tuli vanha maatila, johon pystyi Suskan ja Nicon mielestä perustamaan majatalon. Tai retriitin, kuten he itse sanovat.

Reïzo totuttelee vielä uuteen asuinympäristöönsä. Menneisyydestään hän ei juuri puhu.

”En muuttanut mitenkään innoissani. En tykännyt maaseudusta enkä tykkää vieläkään”, Reïzo mutisee, mutta ei ehkä ole ihan tosissaan.

Ensimmäisenä kesänä aika kävi kaupunkilaistytölle välillä pitkäksi, mutta syksyn ja uuden koulun myötä Reïzon mieliala on muuttunut. Hän on löytänyt kavereita, ja ensimmäisille synttäreillekin on jo kutsuttu.

Nyt päämääränä on löytää tytölle jalkapallojoukkue. Reïzo on intohimoinen pelaaja ja Antoine Griezmann -fani.

Unelma rakentuu

Suska ja Nico esittelevät maatalon vanhaan päärakennukseen kauniisti kunnostettua makuuhuonetta. Se on yksi tulevan retriitin yösijoista.

”Suskalla on visio, ja minä yritän toteuttaa sen”, Nico sanoo.

suska karjalaisesta tuli yllättäen äitipuoli

Yhteenottoja tulee silloin tällöin. Suska on suomalaiseen tapaan tarkka, Nico taas afrikkalaistuneena ranskalaisena tekee asiat ennemminkin suurin piirtein.

Makuuhuoneita on rakenteilla viisi. Lisäksi vanhaa navettarakennusta kunnostetaan saliksi, jota voi käyttää esimerkiksi joogaamiseen ja kokkikursseihin. Suurelle pihalle on rakennettu näköalasauna ja bambuja versova hiljentymispaikka, jota vuohet rouskuttavat siistiksi. Paikka uima-altaalle on jo raivattu.

”Ajatuksena on tarjota hyvänolon paikka erilaisille ryhmille, jotka tulevat tänne aina viikoksi kerrallaan. Ohjaajina toimivat tuttavaverkostamme löytyviä ammattilaisia, esimerkiksi kokkeja, valokuvaajia tai joogaohjaajia”, Suska selvittää retriitin toimintaa.

Tunnelma maatilalla on levollinen, vaikka tehtävää riittää vielä. Onneksi ystävät ja sukulaiset ovat olleet apuna. Suunnitelmissa on saada retriitti, The Happy Hamlet, avattua ensi kesäkaudeksi.

Suska ja Reïzo haluavat vielä näyttää maatalon emännän lemmikin, vanhan kermanvalkoisen rättisitikan.

Perheen naiset kipuavat auton etupenkille ja kikattavat. On vaikea uskoa, että yhteiselämää on takana vasta jokunen kuukausi.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue myös jutut:

Maailmalle muuttanut Karita Mattila: ”Menestyjät eivät mahdu Suomeen”
Lapsensa menettänyt Tarja: ”Mietin, mitä poikani tekisi nyt”
Koulukiusattu baritoni Waltteri Torikka: ”Ammennan tulkintoihini kipeistä kokemuksista”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Tekstiviesti muutti elämän: ”Minusta tuli teinin äitipuoli ja majatalon pitäjä Ranskaan”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X