Ihmiset

Tuijan miehestä tuli hänen henkilökohtainen avustajansa – ”Sanoin, ettei sinun tarvitse jäädä”

Tuija Ahtialansaari, 40, tapasi puolisonsa jo 13-vuotiaana. Rakkaus on kestänyt, vaikka aviomiehestä on tullut myös sokeutuvan Tuijan henkilökohtainen avustaja.

Tarinansa kertova Tuija Ahtialansaari on ollut yhdessä Vesan kanssa jo 27 vuotta. Vesa on myös Tuijan henkilökohtainen avustaja.

He asuvat kolme teini- ikäisen tyttären kanssa Hangossa. Opaskoiran kanssa Tuija uskaltaa liikkua jonkin verran myös itsekseen.

Rakastuminen 13-vuotiaana

”Olin vasta seitsemännellä luokalla, kun kiinnostuin Vesasta vuonna 1990. Meillä oli silloin kavereiden kanssa tapana oleilla viikonloppuisin kaupungilla, ja jostain syystä aloin kiinnittää huomiota Toyotalla ajavaan poikaan. Jokin hänen olemuksessaan viehätti. Hän oli sellainen tavallinen, rehelliseltä näyttävä poika.

Olin 13-vuotias ja hyvin epävarma itsestäni. Vesa on minua viisi vuotta vanhempi ja ajattelin, että tuskinpa hän minusta kiinnostuu, koska olen niin nuori. En ollut seurustellut aiemmin, mutta joitain ihastuksia oli ollut.

Jotain katseiden vaihtoa siinä oli ennen kuin kerran liftasimme kavereiden kanssa Vesan kyytiin. Sen jälkeen tapasimme usein kaupungilla ja tutustuimme sillä tavalla. Huomasimme, että viihdymme yhdessä. Jonkin aikaa siinä kuitenkin meni, ennen kuin päätimme alkaa seurustella.

Kaverit sanoivat heti, että suhteemme ei kestä kauan, koska meillä on niin suuri ikäero. Vanhemmatkin olivat aluksi sitä mieltä, että seurustelu vanhemman pojan kanssa ei ole hyvä juttu. Tätini kuitenkin tunsi Vesan työn kautta ja vakuutti, että hän on tosi mukava poika, ja lopulta vanhemmat ottivat sen ihan hyvin.

Näkö katosi

Menimme naimisiin vuonna 1998 samaan aikaan, kun esikoisemme kastettiin. Vähän sen jälkeen aloin huomata, että en näe ajaa autoa hämärässä. Pian lopetin ajamisen kokonaan, koska en nähnyt päivälläkään. Sitten en löytänyt edes lusikkaa, kun se oli esikoista syöttäessä pudonnut lattialle.

Vuonna 1999 sain diagnoosin perinnöllisestä silmänpohjanrappeumasta. Tauti etenee aalloissa ja johtaa väistämättä sokeuteen.

Nyt vasen silmäni on jo käytännössä sokea ja oikean silmän näkö on enää putkimainen. Näen hahmoja lumisateen keskellä, vähän niin kuin vanhassa televisiossa.

Kun sain diagnoosin, sanoin Vesalle, että hänen ei tarvitse jäädä minua hoitelemaan, sen kun lähtee vaan. Vesa vastasi, että hän ei mene mihinkään.

Sokeutuminen on muuttanut elämää, mutta ei juurikaan suhdettamme. Olemme sanoneet, että olemme yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on sitten pitänyt.

Puoliso ja henkilökohtainen avustaja

En enää näe käydä kaupassa, maksaa laskuja tai hoitaa muita lukemista edellyttäviä asioita. Vesa huolehtii niistä kaikista. Olen opettanut hänet myös kokkaamaan, sillä en voi tehdä ruokaa.

Näköni on onneksi lähtenyt pikkuhiljaa, joten asioita on voinut opetella ja järjestää hiljakseen. Sen jälkeen, kun sain neljä vuotta sitten opaskoiran, olen pystynyt liikkumaan vähän itseksenikin.

Vesa on henkilökohtainen avustaja hyvää hyvyyttään ilman palkkaa. Olen joskus miettinyt ulkopuolisen avustajan ottamista, mutta olen arka vieraiden suhteen ja luotan parhaiten Vesaan. Hän on sanonut, että auttaa minua mielellään eikä koe sitä taakkana.

Tietysti toisen naama ja käytös alkavat välillä ärsyttää, ja astiat lentelevät, mutta ei tässä lusikoita olla koskaan oltu jakamassa. Kun minulla on oikein kiukkuolo, menen kellarin askarteluhuoneeseen päästelemään höyryjä ja järjestelen vaikka nappilaatikoita.

Vesa on meistä parempi pyytämään anteeksi. Minä olen pitkävihaisempi ja mökötän, mutta kun paineet saa purettua, on taas hyvä olla.

Ajamme tandemilla

Teemme edelleen samoja asioita kuin ennen sokeutumistani, mutta olemme tietysti joutuneet vähän viilaamaan niitä. Kun ennen kävimme pyöräilemässä kahdella pyörällä, nyt menemme tandemilla. Tykkäämme kierrellä kirppareilla, mutta elokuvissa emme enää käy.

Vähän aikaa sitten olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan viikonlopun Pietarissa. Se oli pitkästä aikaa oikea parisuhdematka. Oli vähän outoa olla ihan kahdestaan, kun ei tarvinnut välittää kenestäkään muusta kuin meistä kahdesta.

Vähän myös jännitti jättää 19-, 16-, ja 13-vuotiaat tyttäremme kotiin, vaikka hyvinhän he pärjäsivät, koska ovat jo niin isoja. Vanhin jo haaveilee omasta asunnosta, joten kohta me olemme Vesan kanssa taas kahdestaan.

Saa nähdä, miten arki lähtee rullaamaan, kun kotona ei ole enää muita.”

 

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 2/2018.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Tuijan miehestä tuli hänen henkilökohtainen avustajansa – ”Sanoin, ettei sinun tarvitse jäädä”

KatiLB

Vesa, KIITOS, että jäit auttamaan, tukemaan, rakastamaan, jatkamaan yhteistä elämäänne vaimosi kanssa.

MW Hanko

Tässä rakkaus mitataan. Kun puoliso sairastuu niin jääkö toinen rinnalle vai valitseeko helpomman tien. Tämä on sitä rakkautta mikä on oikeaa. Vesalle ja Tuijalle ihanaa loppuelämää toistensa kanssa.

Teini-81

Ihana rakkaustarina ,nykyään yhteiskunta määrää kaikesta kun ennen oli varsinki maaseuduilla tapana että tyttö oli 13-16v alaikäinen ja poika 18-25v siis vanhempi kun alkoivat seurustelemaan. pojat oli lapsellisempia.Nykyään tämä on rikos ! Avioliitotki kesti

Vanhemmasta eronnut

Kyllä se sitten myöhemmin kääntyy haitaksi, että mies on vanhempi.
Lisäksi se että mies on vanhempi, saattaa aiheuttaa sen, että nainen joutuu alistetuksi suhteessa

Nainen 30v.

Ihana tarina siitä että rakkaus kestää vaikka tapahtuisi mitä. Itse aloin seurustella myös 13 vuotiaana, ajattelin että täytyy olla oman ikäinen poika kaveri, mutta pojat tuntuivat lapsellisilta, olen itse ollut ”pikkuvanha”, vaikea lapsuus ehkä tehnyt minusta sellaisen. Seurustelut eivät kuitenkaan koskaan kolmea vuotta pidempää ole kestäneet vaikka kolme lasta kolmesta eri suhteesta onkin jäänyt. 26 vuotiaana sitten tapasin nykyisen mieheni jonka kanssa ei ole yhteisiä lapsia, sillon en voinut kuvitellakkaan kolmen lapsen yh äitinä että alkaisin seurustella ikäiseni miehen kanssa koska ne tuntuivat edelleen vastuuttomilta ja lapsellisilta. Nykyinen mieheni on minua 14vuotta vanhempi, olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja olo tuntuu edelleen kuin vastarakastuneena, vaikka paljon vaikeita asioita on neljään vuoteen mahtunut, onnettomuus, jonka vuoksi mieheni joutui koomaan ja kuukausiksi sairaalaan ja kahden läheisemme kuolema, päihde ongelmia ja arjen pyöritys.. kerroin tämän sanoakseni ettei sillä iällä ole mitään merkitystä kun löytää sen oikean ihmisen, häntä haluaa tukea ja rakastaa viimeiseen asti.

talvi

Ei henkilökohtainen avustaja, vaan ennemmin omaishoitaja. Hieman on Tuijalla ja toimittajalla ammattinimekkeet hukassa. Henkilökohtainen avustaja saa palkkaa ja tässähän aviomies tekee ilmaiseksi kaiken. Muuten ihan ok juttu, näitähän riittää ympäri Suomen maan. Enää ei jaksa tällaisia hehkuttaa eikä tykätä, kun on nähnyt tämmöisiä arkeja muuallakin.

Annukka

Useinkin miehet kehittyvät hitaammin ja ovat lapsellisempia samanikäisinä (tietysti on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.) Olen ainakin omassa lähipiirissäni todennut yleisesti, että mies on vaimoaan useammanvuoden vanhempi. Muutoin olen sitämieltä, ettei ikä sinänsä merkitse puolin eikä toisin mitään, vaan se kuiunka keskinäiset kemiat ja luonteenpiirteet sopivat.

Vastaa käyttäjälle Nainen 30v.Peruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.