Tuore tutkimus kertoo: Pienten lasten vanhemmat sinnittelevät läpi ruuhkavuodet eivätkä hae uupumukseensa apua
Noin kolmasosa pienen lapsen vanhemmista kaipaa apua jaksamiseensa, mutta moni ei kerro avuntarpeesta ammattilaisille. Asiantuntija kertoo huolestuttavasta ilmiöstä.
Kaikki tietävät, että vanhemmuus ei ole aina ruusuilla tanssimista. Uupunut vanhempi jaksaa vain tehdä välttämättömän: viedä lapset päiväkotiin, suorittaa työpäivän, laittaa ruokaa ja nukuttaa lapset. Elämänpiiri kaventuu, voimavarat ovat kortilla ja oma hyvinvointi kärsii.
Lue myös: Tunnista uupumuksen merkit ajoissa
Yli kolmasosa nelivuotiaiden lasten vanhemmista kertoo kaipaavansa tukea omaan jaksamiseensa lapsiperheen arjessa ja lähes neljäsosa tarvitsisi tukea parisuhteensa hoitoon. Näin kertoo Työterveyden hyvinvointilaitoksen tuore raportti.
Harva kuitenkaan hakee ongelmiinsa apua.
Lähes 40 prosenttia apua omaan jaksamiseensa kaipaavista ei kerro ongelmastaan terveydenhuollon ammattilaisille. Parisuhteen ongelmiin reilu neljäsosa ei hae apua.
THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti avaa huolestuttavia tilastoja ja kertoo, mistä uupuminen johtuu ja mitä asian ratkaisemiseksi pitäisi tehdä.
Vanhemmat häpeävät omaa riittämättömyyttään
Joka viidennellä pikkulapsen vanhemmalla on ollut masennusoireilua, erityisesti yksin tai erillään asuvilla vanhemmilla. Stressi, uupumus ja masennus voi johtua paitsi arjen kiireestä myös ulkopuolelta tulevista paineista.
”Sosiaalinen media luo paineita vanhemmuuteen. Kaikkea, mitä siellä lukee, ei kannata uskoa. Siinä helposti sellainenkin vanhempi, joka olisi ihan riittävä, voi kokea riittämättömyyttä ja väsymystä”, Klemetti kertoo.
Oma jaksaminen on helposti tabu, josta vanhempi ei uskalla puhua ammattilaisille. Sen sijaan lapsen kehitykseen liittyviin ongelmiin haetaan apua lähes aina. Tähän voi löytyä monia syitä.
”Voi olla, että terveydenhoitajan vastaanottoaika kuluu lapsen asioiden hoitamiseen, eikä hoitajalla ole aikaa käsitellä vanhemman vointia. Voi myös olla, että vanhempi ajattelee, että neuvolatilanteessa puhutaan lapsesta, ja omat asiat ratkotaan jossain muualla.”
Mielenterveysongelmat eivät ole kellekään täysin mutkattomia aiheita puhua. Asiasta kertomiseen voi liittyä häpeän tunteita.
”Omat ongelmat voivat tuntua vanhemmasta vähäpätöisiltä. Ja vaikka hänellä olisikin hyvin luottamuksellinen suhde neuvolan terveydenhoitajan kanssa, voi olla, että vanhempi haluaa neuvolassa ikään kuin näytellä jaksavansa ja pärjäävänsä.”
Jaksaminen on koetuksella, kun parisuhde ja talous horjuvat
Tutkimus kertoo, että moni vanhempi kärsii parisuhdeongelmista. Lähes neljäsosa nelivuotiaiden lasten vanhemmista toivoisi tukea parisuhteeseensa, mutta neljäsosa ei hae apua.
”Parisuhteen eteen on tehty mielestäni liian vähän työtä. Parisuhteen tila vaikuttaa sekä lapsen että aikuisen elämään. Parisuhdepalvelujen järjestäminen on ollut pääosin julkisen palvelujärjestelmän ulkopuolisten tahojen vastuulla. Neuvolassa parit ohjataan usein seurakuntiin, mikä ei ole kaikille luonteva parisuhdepalvelu.”
Taloudellinen niukkuus vaivaa puolestaan seitsemäsosaa vanhemmista. Tutkimuksessa kysyttiin esimerkiksi vanhempien näkemystä asuinalueen harrastusmahdollisuuksista: onko niitä riittävästi ja ovatko ne sopivan hintaisia.
”Noin viidesosa oli sitä mieltä, että alueen tarjoamat harrastukset olivat liian kalliita. Taloudellinen niukkuus vaikuttaa suoraan perheen hyvinvointiin.”
Ammattilaiset ja läheiset apuna uupuneille vanhemmille
Miten vanhemmat sitten saisi hakemaan apua jaksamiseensa?
”Kuhunkin kuntaan tai kaupunkiin voisi luoda mahdollisimman matalan kynnyksen palveluja maksutta, ilman ajanvarausta, sosiaalisessa yhteisössä, kuten kauppakeskuksissa. Palvelujen tulisi olla auki myös työajan ulkopuolella.”
Omat läheiset voivat myös olla tukena. Moni perhe saakin isovanhemmiltaan apua lasten hoitoon. Äidit saavat miehiä useammin tukea ystäviltään.
Tärkeintä on, että asiasta voi puhua jossakin.
”Älä jää yksin ongelmien kanssa. Yleensä löytyy joku, joka pystyy auttamaan ja tukemaan. Harvoin joutuu katumaan, että kertoo väsymyksestään.”
Oletko sinä pienen lapsen vanhempi ja kaipaat apua arkeen? Kerro tarinasi kommenttikentässä!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tuore tutkimus kertoo: Pienten lasten vanhemmat sinnittelevät läpi ruuhkavuodet eivätkä hae uupumukseensa apua
Uskomatonta, että vielä 2019 tällaisessa jutussa ehdotellaan tosissaan, että pyydäpä apua läheisiltä, kun hyvin monella isovanhemmat tai sisarukset ovat kuolleet, liian kaukana tai haluttomia ja kiireisiä auttamaan.
Aivan totta. Meillä on juuri tämä tilanne, toinen mummulla on melko lähellä mutta he ovat siinä kunnossa kummatkin että ovat meille enemmänkin kuin yksi hoidettava lisää kuin mikään apukäsi. Kyllä on voimat kortilla päivästä toiseen.
Meillä isovanhemmat ovat vielä työssäkäyviä (ja yksi alkoholisti), omat vanhempani kaiken lisäksi yrittäjiä joilla ei vapaapäiviä juuri ole. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia heitä vielä lapsen piiaksi harvoina vapaapäivinään. Ei se ole isovanhempien tehtävä olla kaitsemassa lasten lapsia. Kaikilla isovanhemmat eivät ole edes kyvykkäitä hoitamaan lapsia tai heitä ei ole tai he asuvat kaukana. Ystävien kohdalla sama juttu, heillä ei ole velvollisuutta ruveta lapsen vahdeiksi. Itsellä tätä mahdollisuutta ei muutenkaan ole, meillä ei ole tuttuja paikkakunnalla, jossa asutaan. Isovanhemmat joskus voisivat hetken lasta vahtia, että pääsisi vaikka harrastamaan yhdessä puolison kanssa, mutta lähimmät Isovanhemmat asuvat puolen tunnin ajomatkan päässä ja jos haluamme lapselle hoitajan, on meidän ajettava tämä rumba joka kerta itse. Isovanhemmat eivät ajele meidän paikkakunnalle. Saattaa kuulostaa pikkujutulta, mutta työpäivän jälkeen kun on päivällinen saatu syötyä n. Klo 17, ei viitsisi tunnin vapaa-ajan takia aloittaa sitä rumbaa, että saa lapsen valmiiksi ja sama toiseen suuntaan. Aikaa nukkumaanmenoon on kuitenkin kovin vähän, eikä siitä voi nipistää, jotta jaksaa töissä seuraavana päivänä.
No, mikäpä siihen avuksi. Töissä on käytävä ja lapset hoidettava. Omaa aikaa ei ole ja terapiakaan ei ratkaise kroonista aikapulaa ja väsymystä kaikkien työkiireiden ja lasten sairastelun keskellä. Isovanhempia ei voi enempäänsä vaivata ja yhteiskunnalta on tällaisen keskituloisen turha odottaa tukea
En yhtään ihmettele, että nykymenolla moni jää lapsettomaksi. Hyvä päätös!