Suhteet

Kun Kai jäi koti-isäksi pienten lasten kanssa, tuttavat ihmettelivät: ”Kaikki miehet eivät ole hoksanneet, kuinka iso mahdollisuus se voi olla”

Vuoden isä Kai Rinkinen puhuu tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta. Kysyimme häneltä, mitä se hänelle merkitsee ja millaisia neuvoja hän antaisi muille isille.

Rovaniemeläinen Kai Rinkinen, 46, on joutunut selittelemään perheensä valintoja. Kun lapset Eeva, 16, ja Vanamo, 13, olivat alle kouluikäisiä, hän jäi koti-isäksi. Lääkärinä työskentelevä äiti palasi töihin äitiysvapaiden päätyttyä.

Ratkaisu herätti kummastusta lähipiirissä, jossa isät eivät juurikaan olleet kotona.

Puolisolla on vakituinen työpaikka, minulla ei. Minä opiskelen. Tämä on perheemme kannalta järkevin ratkaisu, Kai huomasi perustelevansa kyselijöille.

”On ajateltu, että isän pitäisi olla se, joka olisi enemmän työelämässä ja naisen olisi solahdettava perinteiseen kotirooliin”, Kai sanoo.

Siitä kertovat myös tilastot. Vuonna 2021 vanhempainpäivärahapäivistä isät käyttivät Kelan mukaan 11 prosenttia. Joka viides isä ei pidä lainkaan perhevapaata.

Perhevapaiden epätasaisen jakautumisen on nähty tuottavan eriarvoisuutta esimerkiksi työelämässä. Naisten pitkät perhevapaat pienentävät tutkitusti naisten palkkoja ja eläkkeitä.

Asetelmasta kärsii Kain mukaan myös isyyden arvostaminen. Isyyttä ei pidetä samanlaisena itseisarvona kuin äitiyttä. Siksi tarvitaan isiä, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia ja moninaistavat isyyden kulttuurista mallia, hän ajattelee.

”Ehkä kaikki miehet eivät ole hoksanneet, kuinka iso mahdollisuus se voisi olla. Miehet ovat huolissaan maskuliinisuudestaan ja siitä, nakertaako kotona olo heidän mieheyttään. Mielestäni miehekkäintä on tehdä ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä yleisempiä.”

Tärkeintä on, että vanhempi on läsnä lapselleen ja hyväksyy ehdoitta

Kai Rinkinen on yksi sosiaali- ja terveysministeriön palkitsemista Vuoden isistä. Esityksen palkinnon saajista tekee Väestöliitto.

Vuoden isä 2022 -palkinto myönnettiin kolmelle isälle, jotka ovat vahvistaneet omalla esimerkillään ja arjen toiminnallaan isyyden arvostusta. Palkitut isät ovat edistäneet perhe-elämässä sukupuolten tasa-arvoa, tukeneet lapsiaan erityistilanteissa ja nostaneet esiin isyyteen liittyviä kysymyksiä eri yhteisöissä. 

Kai on ollut aktiivisesti mukana Yhden Vanhemman Perheiden Liiton järjestämässä eronneiden isien ryhmässä ja tehnyt aiemmin töitä etsivänä nuorisotyöntekijänä erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.

Hän on huomannut, että moni lapsi ja nuori voi pahoin, kun jää vaille vanhemman huomiota ja hyväksyntää.

”Olen tavannut lapsia ja nuoria, joilla on syviä ongelmia. Olisi tärkeää, että vanhempi ei kääntäisi selkäänsä ja jättäisi lasta yksin ongelmiensa kanssa. Lapsen tulisi tuntea, että vanhempi hyväksyy hänet ehdoitta.”

Kain mukaan vanhemman tärkein tehtävä on olla läsnä lapselle. Kun lapsi tulee näyttämään piirustustaan, pitää sosiaalinen media unohtaa, kännykkä työntää sivuun ja osoittaa aitoa kiinnostusta. Silloin lapsi kohdataan tunnetasolla, mikä kasvattaa lapsen itsetuntoa ja tuo turvallisuudentunnetta.

Kai ajattelee, ettei läsnäolo vaadi erityistä järjestettyä ohjelmaa. Yhdessä ruoan laittaminen, siivoaminen, keskusteleminen, ulkoilu ja muu arkinen toiminta riittävät.

”Itse olen tykännyt askarrella, piirtää ja tehdä käsitöitä lasten kanssa”, Kai sanoo.

Tasa-arvoinen vanhemmuus on toisen vanhemmuuden tukemista

Kai kertoo, että eronneiden isien ryhmässä puhututtavat erityisesti lasten asioiden hoitoon liittyvät haasteet. Keskustelu neuvolassa keskittyy usein äidin vointiin, ja tieto päiväkodin ja koulun välillä kulkee ensisijaisesti äitien kautta.

”Moni isä kokee, että heidät on sivuutettu palvelujärjestelmässä ja että eron jälkeisissä konflikteissa viranomaiset asettuvat lähtökohtaisesti äidin puolelle”, Kai sanoo.

Kain kohdalla vastaavia tilanteita ei ole ollut. Kun toinen lapsista sairastui pitkäaikaissairauteen, Kaista tuli yhteyshenkilö päivähoidossa ja koulussa lapsen sairauteen liittyvissä asioissa. Myös suhde lasten äitiin on säilynyt hyvänä avioeron jälkeen.

Tasa-arvoinen vanhemmuus tarkoittaakin Kaille sitä, että vanhemmat pyrkivät tukemaan toistensa vanhemmuutta. Kun Kai ja hänen lastensa äiti erosivat vuonna 2018, he päätyivät yhteishuoltajuuteen ja sopivat, että lapset asuvat vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan.

Aluksi lapset elivät vain yhdessä osoitteessa, ja kotia vaihtoivat vanhemmat.

”Vuoroasuminen toi lapsille turvallisuuden tunnetta ja vakautta isojen muutosten keskellä ja antoi meille vanhemmille aikaa järjestää omia elämiämme”, Kai sanoo.

Nykyään molemmilla vanhemmilla on omat kodit, joissa lapset viettävät viikon kerrallaan. Eron jälkeinen asumisjärjestely on antanut kuitenkin perspektiiviä.

”Kun itse muutti kotia viikoittain, ymmärsi, kuinka raskasta se voi olla lapselle.”

Nykyään lapsilla on oikeus käydä vapaasti molemmissa kodeissaan riippumatta siitä, kumman tapaamisviikko on merkitty kalenteriin.

Isän ei tarvitse mahtua yhteen muottiin

Eron jälkeen Kai hakeutui isille tarkoitettuun pienryhmään siksi, että hän pääsisi puhumaan kasvatuksellisista asioista muiden vanhempien kanssa.

”En ole aiemmin kokenut samuutta muiden isien kanssa. Tämä on ensimmäinen yhteisö, jossa voin keskustella vertaisten kanssa.”

Samalla hän on huomannut, ettei isien tarvitse mahtua yhteen muottiin.

”Itse olen enemmän kiinnostunut kuvataiteista kuin jääkiekosta. Mutta se jääkiekosta kiinnostunut ei ole huonompi isä kuin minä. Isyys voi olla monella tavalla hyvää.”

Kotona vietetyt vuodet ovat Kain mukaan mahdollistaneet isyyteen kasvamisen ja lujittaneet suhdetta omiin, nyt jo murrosikäisiin lapsiin. Palkitsevinta on, kun lapsi jakaa asioitaan ja avaa omaa elämäänsä.

”Se on iso luottamuksen osoitus. Meillä on paljon antoisia keskusteluja eettisistä pohdinnoista.”

Kai on jutellut lastensa kanssa muun muassa eläinten oikeuksista ja veganismista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta.

Hän on ymmärtänyt, että lapsen ja vanhemman välinen suhde on vastavuoroinen ihmissuhde. Myös lapsi muokkaa ja opettaa vanhempaansa jatkuvasti.

”On hirmu avartavaa huomata, että itselläkin on opittavaa ja ettei aina ymmärrä kaikkea. Tärkeintä on, että on avoin oppimaan uutta. Se on keskeinen havaintoni vanhemmuudesta”, Kai sanoo.

Lue myös Anna.fi: Kim Herold oli lellitty lapsi, ja se näkyi, kun hänestä tuli isä: ”Tein varmaan Naistenklinikan ennätyksen hätänapin painelussa”