Poikansa menettänyt äiti neuvoo: Neljä lämmintä tapaa kohdata sureva

Osa tutusta väisti poikansa menettänyttä Tarja Kummelusta. Osa puolestaan osasi kohdata poikansa kuolemaa surevan äidin kauniisti.

Kangasalalainen Tarja Kummelus, 58, menetti poikansa Joonaksen, 20, aivoverenvuotoon kahdeksan vuotta sitten. Suru oli raastavaa, ja Tarja kaipasi läheisten ja ystävien tukea.

Jotkut tutut eivät kuitenkaan osanneet kohdata surevaa. He vaihtoivat mieluummin vaikka tien toiselle puolelle, jotta eivät olisi joutuneet sanomaan Tarjalle mitään.

Toisilta taas osanoton ja empatian ilmaiseminen onnistui. Voisimmeko me kaikki oppia heiltä?

Nämä neljä kohtaamista olivat Tarjan mielestä erityisen lämpimiä:

1. Pojan ystävät saapuivat suremaan

Tarja oli aina ajatellut, että hänen pojallaan oli vain muutama hyvä ystävä. Kun Joonas kuoli,  perheen luokse saapui koko joukko pojan ystäviä, noin parikymmentä. He halusivat surra yhdessä.

Nuoret kertoivat Tarjalle ja isovanhemmille hyviä muistoja Joonaksesta. He puhuivat kesäreissusta rockfestareille ja Joonaksen opettamista korttitempuista.

Välillä oltiin vain hiljaa.

2. Lasse Virén kumarsi syvään

Yleisurheilua SM-tasolla harrastava Tarja ei aluksi halunnut kohdata urheilukenttien tuttujaan. Hän vain treenasi. Kisapaikoille hän saapui viime tipassa metsän reunasta.

Ihmiset tuntuivat Tarjasta vaivaantuneilta. Mutta urheilupiireistä tuttu  Lasse Virén ei vaivaantunut.

Tarjan tavatessaan Virén kysyi, mitä kuuluu. Kun Tarja kertoi menettäneensä poikansa, Virén otti lippalakin päästään, kumarsi ja sanoi: ”Siihen minä en voi sanoa enää mitään.”

Ele on jäänyt Tarjan mieleen, sillä Tarjan mielestä surevalle ei tarvitse sanoa mitään. Osanotto ja läsnäolo riittävät. Surevalta voi myös kysyä, kuinka voit tai voinko jotenkin auttaa.

3. Virkamies osasi olla inhimillinen

Tarjan pojan kuolemaan liittyi epäilys hoitovirheestä, ja yleinen syyttäjä haastoi Joonaksen kotiuttaneen lääkärin oikeuteen.

Tarja arvostaa lahtelaista poliisia, joka soittaessaan oikeusjutusta kysyi aina, kuinka Tarja voi. Miehen lämmin ja vilpitön ääni on jäänyt mieleen. Se auttoi osaltaan jaksamaan vaikeina vuosina.

4. Tuntemattomat tulivat talkootöihin

Tarjalla on kesämökki Teiskossa. Eräänä kesänä Joonaksen kuoleman jälkeen hän tilasi pihalleen ison lastin multaa.

Hetken päästä naapuri tuli ihmettelemään rouvan multakasaa. ”Sinulla on iso urakka tuossa. Tarvitsetko apua?” hän kysyi.

Tarja vastasi, että kyllä se olisi mukavaa. Mies siihen: ”No, ostatko meille korillisen kaljaa, niin minä hommaan sinulle talkooväkeä?”

Urheilullinen Tarja kävi elämänsä ensimmäisen kerran ostamassa olutta, kaksi korillista.

”Naapurin virittämästä talkookutsusta seurasi meidän pihalle kova sutina. Oli hienoa huomata, kuinka ihmiset välittävät.”

 

Tarja Kummelus kertoo Kotilieden numerossa 21/2016, miten hän selvisi poikansa menettämisestä.

Lue lisää aiheesta:

Lapsen kuolema muutti Sampo Linkonevan elämän

Leskeksi jäänyt Margareth Walkamo: ”Kohtalotovereiden vertaistuki on auttanut eteenpäin”

Uusperheen äidistä leskeksi: ”On ollut oivallus tajuta, ettei elämästä tule koskaan valmista”

Tukea lapsensa menettäneille tarjoaa KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry

 

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Poikansa menettänyt äiti neuvoo: Neljä lämmintä tapaa kohdata sureva

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X