adhd-aikuisen kokemuksia

Katja, 37, sai koulussa hyviä arvosanoja ja työskentelee yliopistolla – aikuisena diagnosoitu ADHD yllätti

Moni aikuinen sinnittelee hoitamattoman ADHD:n oireiden kanssa ilman apua. Katja sai diagnoosinsa vasta 37-vuotiaana.

”Stereotyyppinen näkemys ADHD:sta on 10-vuotias ylivilkas poika, joka ei malta istua koulussa paikoillaan. Enhän minä sovi siihen yhtään”, sanoo Katja Suvanto.

Katja elää avopuolisonsa kanssa Joensuussa ja työskentelee akateemisen englannin yliopisto-opettajana Joensuun kampuksella. Silti Katjalla diagnosoitiin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD viime tammikuussa, 37-vuotiaana.

Katjan tarina on poikkeus, sillä ADHD on arvioiden mukaan selvästi alidiagnosoitu häiriö. Kansainvälisten tutkimusten perusteella voi arvioida, että Suomessa on ainakin 80 000 ADHD-oireista kärsivää aikuista. Heistä hoidon piirissä on vain murto-osa.

Osa aikuisista sinnittelee hoitamattoman ADHD:n kanssa läpi elämänsä. Niin kävi melkein Katjallekin.

Viime kesänä Katja naureskeli ystävänsä kanssa puolivitsillä olevansa vähän ADHD. Sen jälkeen hän löysi netistä itsearviotestin, jonka avulla mitataan aikuisten ADHD-oireita.

”Sain siitä ihan hervottoman määrän pisteitä. Aloin sitten lähettelemään sitä samanhenkisille kavereilleni ja kysyin, mitä te saatte tulokseksi. Kukaan ei saanut lähellekään samaa tulosta kuin minä.”

Mistäköhän on kyse, Katja mietti. Kun googlaamalla löytyneet artikkelit ADHD:sta alkoivat kuulostaa tutuilta, hän varasi ajan työterveyteen. Sieltä Katja siirtyi lähetteellä psykologille ja lopulta psykiatriselle erikoislääkärille. Puolen vuoden kuluttua diagnoosi tuli.

Lue myös: Oletko tietämättäsi erityisherkkä? Tästä on kyse ominaisuudessa, joka voi saada uupumaan muita helpommin

Voiko hyvällä oppilaalla olla tarkkavaisuushäiriö?

Aluksi ADHD-diagnoosi oli Katjalle yllätys, sillä hänen mielikuvansa tarkkaavaisuushäiriöstä oli stereotyyppinen. Hän mielsi sen vaikeutena istua aloillaan koulunpenkillä ja huonona koulumenestyksenä. Hyperaktiivisuutena.

Lapsena Katja oli vähän villinpuoleinen ja levoton, mutta hyperaktiiviseksi häntä ei voinut kutsua. Hän pärjäsi koulussa hyvin ja sai hyviä arvosanoja, joten nuorenakaan hänellä ei epäilty tarkkavaisuushäiriötä.

”Kuulostaa varmaan ylimieliseltä, mutta asiat vain olivat minulle koulussa helppoja. Monessakaan asiassa ei tarvinnut nähdä vaivaa”, Katja sanoo.

Koulunkäynnin pakollisuus puski eteenpäin. Kokeet oli pakko tehdä ja esseet kirjoittaa, joten niin Katja teki.

Myöhemmin yliopistossa englantia opiskellessaan Katja tajusi, ettei kukaan ollut enää vahtimassa opintojen etenemistä. Kukaan ei pakottanut tentteihin tai vaatinut kursseja suoritettavaksi. Jos jokin tuntui kuormittavalta, sen pystyi tiputtamaan pois. Valmistumiseen meni 11 vuotta. Ehkä merkit olisi ehkä pitänyt huomata viimeistään silloin.

”Mutta ajattelin, että olen vain peruslaiska ihminen enkä jaksa hoitaa mitään loppuun.”

Lue myös Seura.fi: Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tuen saaminen kestää jopa vuosia – ja on kiinni vanhempien sisukkuudesta

ADHD koskee muitakin kuin vain nuoria poikia

ADHD:lle on tyypillistä, että pitkäkestoista keskittymistä vaativia tehtäviä saatetaan vältellä tai jättää kesken. Lisäksi oireina voi olla impulsiivisuutta sekä sosiaalisten taitojen ja tunteiden säätelyn vaikeuksia. ADHD:seen voi liittyä myös muita liitännäissairauksia, kuten masennusta ja unettomuutta.

Eri oireiden yhdistelmät ovat kuitenkin yksilöllisiä. Toisilla korostuu erityisesti tarkkaamattomuus, toisilla esimerkiksi yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Myös oireiden vaikeusaste vaihtelee.

Moni liittää ADHD:n erityisesti nuoriin poikiin, eikä suotta. ADHD:n Käypä hoito -suosituksen mukaan häiriötä diagnosoidaan selkeästi eniten lapsilla ja nuorilla. Diagnoosi on selvästi yleisempi pojilla kuin tytöillä.

Tutkimukset viittaavatkin siihen, että tyttöjen ADHD jää herkemmin tunnistamatta. Väestöpohjaisten tutkimusten klinikka-aineistoissa vain yhdellä tytöllä yhdeksää poikaa kohden diagnosoidaan ADHD.

Aikuisilla esiintyvyys vaihtelee tutkimusten mukaan reilun kahden ja reilun kolmen prosentin välillä. Ikä ja sukupuoli vaikuttavat yhdessä esiintyvyyteen. Esiintyvyys on aikuisenakin suurempi miehillä kuin naisilla.

ADHD:n oireet ovat aikuisilla usein erilaisia kuin lapsilla. Monesti yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireet lievittyvät lapsuudesta nuoruuteen tultaessa. Tarkkaamattomuusoireet jatkuvat selvästi ylivilkkausoireita useammin aikuisuuteen.

Hoitamaton ADHD voi aiheuttaa kaaosta

Aikuisen ADHD-oireet vaikeuttavat elämää monella tavalla. Hoitamattomana ADHD suurentaa psykiatristen häiriöiden kuten masennuksen, syrjäytymisen ja päihteiden liikakäytön riskiä. Silti Suomessa osa aikuisista sinnittelee ADHD:n kanssa yksin ja ilman hoitoa.

Häiriön oireita voidaan helpottaa monin keinoin. Apuna on käytetty tiedon jakamista, yksilöllistä ohjausta, ryhmämuotoisia kursseja, vertaistukea ja opetuksen tai työn yksilöllisiä helpottavia järjestelyjä. Usein apuna on myös lääkehoito. Valvira on kuitenkin varoitellut ADHD-lääkkeiden haittavaikutuksista.

Diagnoosin jälkeen myös Katjan elämässä on alkanut uusi vaihe. Tammikuusta lähtien hänellä on ollut käytössä keskittymislääke.

”Se on jo tässä vaiheessa muuttanut elämääni ihan täysin. On päivän selvää, että hyöty on hurja. Saan töissä tehtyä asioita ilman jatkuvaa hampaiden kiristelyä ja sitä, että keskittyminen harhailee koko ajan joka paikassa”, hän kertoo.

”Harmi vain, että lääkkeiden vaikutus loppuu aikanaan. Joka ilta mietin, että aivoni vain ovat tällaiset. Tätä eivät lääkkeet paranna.”

Katja toivoo pääsevänsä matkan varrella myös psykoterapeutin vastaanotolle. Sieltä arjen helpottamiseen voisi löytyä muitakin keinoja.

”Diagnoosin jälkeen päässäni käynnistyi hirveä tunteiden ja ajatusten sekamelska, joka jatkuu vieläkin. Tavallaan diagnoosi oli helpotus, mutta pieni jäytävä tunne minulla oli ja on yhä, että onkohan tämä nyt kuitenkaan ADHD. Olenkohan sittenkin vain laiska?”

Toisaalta diagnoosi on tuonut Katjalle armollisuuden tunnetta itseä ja omaa elämää kohtaan. Hän on päässyt tutustumaan itseensä uudesta näkökulmasta. Tunnepuolella työsarkaa on kuitenkin vielä jäljellä. Matka on vasta alussa.

”Usein ADHD-ihmisten elämänpoluilla on keskimääräistä enemmän kokemuksia, joissa toiset toruvat tai suhtautuvat negatiivisesti. Kun saa jatkuvasti kuulla, että mitä tuo nyt tuolla taas tekee, se vaikuttaa eri tavoilla elämässä. Toivon, että itsekin pääsisin tästä ympärilleni rakentamasta suojamuurista edes vähän eroon.”

Se tulee kuitenkin olemaan pidemmän ajan taisto, Katja tietää.

”37 vuotta on aika pitkä aika toistella itselleen, että olenpas minä laiska.”

Luova ja kekseliäs ideanikkari

Varsinkin nykypäivän kouluelämässä ADHD-oireisten hyvät puolet jäävät helposti parrasvaloista ja huomio keskittyy vain häiriön haittoihin. Tutkimusten mukaan ADHD-ihmiset voivat kuitenkin olla muita luovempia ja kekseliäämpiä. Erään luovuustutkimuksen mukaan luovina pidetyt ihmiset olivat nimenomaan muita huonompia keskittymään.

Voisiko ADHD olla samalla myös vahvuus?

”Sehän on”, uskoo Katja.

”Koen itsekin olevani ideanikkari. Pystyn löytämään uusia ratkaisuja ongelmiin ja näen ison kuvan pienine yksityiskohtineen. Taiteellinen luovuus liittyy opettajuuteenkin vahvasti. Luovuus ja organisaatiotaidot ovat sellaisia, jotka ehdottomasti tunnistan itsestäni. Ne ovat auttaneet minua elämässäni huomattavasti eteenpäin.”

Lähteet: ValviraTerveyskirjasto, Yle 

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Katja, 37, sai koulussa hyviä arvosanoja ja työskentelee yliopistolla – aikuisena diagnosoitu ADHD yllätti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X