Terveys

Afasia tekee puhumisesta vaikeaa – puheterapeutti kertoo, mistä häiriössä on kyse ja miten kommunikointi sujuu helpommin

Aivoverenkierronhäiriöt, aivokasvaimet ja muistisairaudet voivat laukaista afasian. Puheterapeutti neuvoo, miten kommunikoit henkilön kanssa, jolla on vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä.

Kun puhe puuroutuu, hidastuu tai sanat katoavat, saattaa kyseessä olla afasia. Aivoliiton hankesuunnittelija, puheterapeutti Maria Vinberg kertoo, millainen on aivoperäinen puhehäiriö, joka koskettaa kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Mikä afasia on?

Afasia on kielellinen häiriö, joka ilmenee kielenoppimisiän jälkeen. Kyse ei ole sairaudesta, vaan oirekuvasta, joka johtuu pääosin aivoverenkierronhäiriöistä, kuten aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta. Afasiaa voivat aiheuttaa lisäksi aivovammat, aivokasvaimet, etenevät muistisairaudet tai aivoihin liittyvät tulehdustilat, jotka vaikuttavat aivojen kielellisiin prosesseihin.

Useimmiten afasiaa aiheuttava aivovaurio kohdistuu aivojen vasemmalle puolelle, jossa sijaitsee kielelle tärkeitä verkostoja.

Pääosin sairastuneet ovat aikuisia, mutta myös lapsi voi saada afasian esimerkiksi aivojen vammautumisen seurauksena. Lasten kohdalla afasia on kuitenkin hyvin harvinainen.

Lue myös: Aivoinfarkti iskee nopeasti – 7 asiaa infarktista, jotka jokaisen kannattaa lukea

Miten afasia oireilee?

Afasian oireet ja niiden vaikeusaste vaihtelevat sen mukaan, missä osassa aivoja vaurio on ollut ja kuinka laajasta vauriosta on kyse.

Tyypillisin ja helpoiten havaittava oire on puheen tuottamiseen liittyvät haasteet. Puheen tuottaminen saattaa viedä aikaa ja ihmisen voi olla vaikea saada sanottua sanaa, mikä hänellä on mielessä. Lisäksi sanojen sekoittuminen on yleistä.

”Älyllinen ajattelu on normaalia, mutta puhe ei tule ulos järkevänä. Afaattinen henkilö saattaa sanoa vaikka koira, kun haluaa sanoa kissa”, puheterapeutti Maria Vinberg kertoo.

Toiseksi puheen ymmärtämiseen liittyvät oireet ovat tavallisia. Keskustelun seuraaminen voi olla hankalaa etenkin isommassa porukassa, kun keskustelevat osapuolet vaihtuvat usein. Jos puhetempo on nopea, afaattinen henkilö tipahtaa keskustelusta. Myös kuormittuminen ja väsyminen vaikeuttavat keskustelun seuraamista.

”Tilannetta voi verrata siihen kuin olisi itse vieraassa kieliympäristössä. Jos henkilö osaa jonkin verran ruotsia, hän kykenee ymmärtämään kieltä, kun hän puhuu sitä rauhallisesti yhden ihmisen kanssa. Mutta kun tempo nopeutuu tai aihe vaihtuu haastavammaksi, vaikkapa veropolitiikaksi, vaikeudet yleistyvät”, Vinberg sanoo.

Jos sana ei löydy puhuessa, ei se yleensä löydy myöskään kirjoittamalla. Eriasteiset kirjoittamisen vaikeudet ovat afasiassa yleisiä.

Kolmanteen oiretyyppiin kuuluvat lukemiseen liittyvät haasteet, jotka voivat olla eriasteisia. Selkotekstien, -kirjojen ja -uutisten lukeminen saattaa onnistua hyvin, mutta tavallisten kaunokirjojen lukeminen voi osoittautua mahdottomaksi. Lukutaito voi myös hävitä kokonaan. Useimmat pystyvät kuitenkin lukemaan otsikoita ja yksittäisiä sanoja, Vinberg muistuttaa.

Millainen ennuste on diagnoosin jälkeen?

Ennuste riippuu siitä, mikä afasian on aiheuttanut ja kuinka iso vaurio aivoissa on. TIA-kohtauksesta eli ohimenevistä aivoverenkiertohäiriöstä johtuvasta afasiasta voi toipua täysin.

Jos kyseessä on afasian tyypillisin aiheuttaja eli aivoverenkiertohäiriö, oireet voivat olla ensimmäisten viikkojen aikana hankalia. Mutta kun aivojen tulehdustila pikkuhiljaa paranee, ja aivot alkavat löytää hermoyhteyksiä, oireetkin lievittyvät. Lievimmillään oireet eivät haittaa päivittäistä arkea. Osa saattaa kyetä palaamaan työelämään afasiadiagnoosin jälkeen kuntoutuksen avulla ja työnkuvaa hienosäätämällä.

”Tiedän yhden professorin, joka yhä pitää luentoja. Hän ei kykene spontaaniin kysymys–vastaustyyppiseen keskusteluun, mutta pystyy kertomaan asioista, jotka hän on etukäteen valmistellut hyvin. Valmistautuminen auttaa monesti afasian kanssa toimimista”, Vinberg sanoo.

Myös sairastumisikä vaikuttaa ennusteeseen. Nuoremmilla ennuste toipua afasiasta on parempi kuin vanhemmalla iällä sairastuneilla. Nuoremmilla ihmisillä fysiologinen palautuminen on nopeampaa ja uusien taitojen oppimiselle on enemmän aivokapasiteettia.

Jos taustalla on etenevään muistisairauteen liittyvä afasiaprosessi, ennuste on heikompi. Vuosien aikana mustisairaus alkaa vaikuttaa vähitellen myös muuhun aivotoimintaan kuin kielellisiin alueisiin.

Afasian ennustetta voidaan kuitenkin parantaa kuntoutuksella myös vaikeimmissa tapauksissa. Kuntoutumisen onnistumiseen vaikuttavat kuntoutujan oma motivaatio ja sitoutuminen harjoituksiin sekä kokonaisvaltainen terveydellinen tilanne.

”Joskus muut oireet, kuten masennus tai ahdistus, voivat vaikeuttaa keskittymistä niin, ettei terapiaa ole sillä hetkellä järkevää käynnistää”, Vinberg sanoo.

Miten afasiaa kuntoutetaan?

Afasian kuntoutus pohjautuu aina yksilölliseen arvioon, joka tehdään kuntoutusprosessin alussa. Puheterapeutti kartoittaa ensin erilaisin testein, mikä afasiatyyppi on kyseessä ja millaisia taitoja eli vahvuuksia henkilöllä on jäljellä.

Kuntoutussuunnitelmaan vaikuttavat myös, mitkä asiat ovat kuntoutujalle itselleen tärkeitä. Jos kuntoutuja haluaa palata työelämään, harjoitukset keskittyvät kehittämään työelämässä tarvittavia taitoja.

Kuntoutus perustuu aivojen muovaamiseen ja oppimiseen eli menetettyjen taitojen opetteluun. Harjoitukset aktivoivat aivojen kielellisiä hermoverkkoa ja työmuistia.

• Puheen tuottamista voi esimerkiksi kuntouttaa sanan löytämisharjoitteilla, joissa sana tulee yhdistää oikeaan kuvaan.
• Jos tavoitteena on työelämään paluu ja työssä pitää pystyä ohjeistamaan muita, harjoitukset keskittyvät kerrontaan.
• Kuntoutuksessa voidaan myös tehdä kirjoitukseen ja luetun ymmärtämiseen liittyviä harjoituksia esimerkiksi lukemalla selkouutisia ja katsomalla, ymmärsikö henkilö lukemaansa.
• Vaikeassa afasiassa harjoitukset voivat olla täydennystehtäviä, jolloin henkilöä pyydetään täydentämään esimerkiksi puuttuva viikonpäivä tai laulusta tai sananlaskusta puuttuva sana.

Yksilöllisten kuntoutusmenetelmien lisäksi afasiaoireisille on tarjolla erilaisia vertaistukiryhmiä ja ryhmäterapioita. Esimerkiksi Aivoliitto järjestää Juttu-tupa-ryhmiä, joissa afaattiset henkilöt voivat kohdata toisiaan ja saavat tukea vuorovaikutustilanteisiin.

Miten afasiaa sairastavan kanssa olisi hyvä kommunikoida?

On tärkeää, että myös afasiaan sairastuneen läheiset saavat tukea ja tietoa afasiasta. Riskinä on, että puhelut tai vierailut afaattisen ihmisen luona vähenevät, jos läheiset pelkäävät, etteivät he osaa puhua oikein afasiaoireisen ihmisen kanssa. Tämä saattaa johtaa afasiaoireisen sosiaalisten piirien harvenemiseen.

”Puheen tuottaminen ja ymmärtäminen tarvitsevat päivittäistä harjoittamista. Emme koskaan toimi tyhjiössä, joten on tärkeää, että vuorovaikutustilanteet ja -kumppanit säilyvät afaattisen ihmisen elämässä. Hyväksytyksi ja kohdatuksi tuleminen on tärkeää”, Vinberg sanoo.

Afasiaa sairastavan henkilön kanssa kommunikoidessa tulee hyödyntää niitä vahvuuksia ja keinoja, jotka auttavat afaattista henkilöä rentoutumaan. Rento mieli ja positiivinen asenne auttavat vuorovaikutustilanteissa onnistumisessa, Vinberg kuvailee.

Yleensä afaattisen henkilön kanssa kannattaa puhua selkeästi ja lyhyesti yhdestä asiasta kerrallaan katsekontakti säilyttäen. On hyvä muistaa, että afaattisella henkilöllä ei ole kuulovammaa, vaan hän kuulee normaalilla äänenvoimakkuudella.

Päälle puhumista on syytä välttää, sillä se saattaa katkaista afaattisen henkilön ajatuksen ja vaikeuttaa puheen tuottamista. Afasian takia keskustelussa syntyy usein väärinymmärryksiä. Keskustelussa onkin hyvä varmistaa jollakin tavoin, että puhutaan samasta asiasta. Apuna voi käyttää kyllä- ja ei- kysymyksiä ja kirjoitettuja, aiheeseen liittyviä tukisanoja. Lisäksi asian voi varmistaa toistamalla.

Hyviä kommunikointikeinoja ovat myös ympäristöä hyödyntävät eleet, kuten osoittaminen, sekä ilmeet, piirtäminen ja kuvat. Esimerkiksi kauppalistan voi tehdä piirtämällä tai puhelimeen voi ottaa kuvan purkista, joka tulisi kaupasta ostaa tai annoksesta, jonka haluaa ravintolassa tilata.

”Asiakaspalvelutilanteessa, esimerkiksi ravintolassa, voi näyttää afasia-korttia, jolla voi osoittaa, että epäselvä puhe johtuu kielellisestä häiriöstä, ei humalatilasta”, Vinberg neuvoo.

Millaisia virheellisiä käsityksiä afasiaan liittyy?

Afasiaan liittyy monenlaisia harhaluuloja. Yleisiä ovat esimerkiksi ajatus siitä, että afasia olisi vain vanhojen ihmisten sairaus tai sairaus näkyisi ihmisestä päällepäin. Kasvoissa ei kuitenkaan välttämättä ole halvausoireita, jotka vaikuttaisivat esimerkiksi henkilön hymyyn. Afasia ei myöskään muuta ihmisen persoonallisuutta.

”Kyse on näkymättömästä oireyhtymästä, joka tulee esiin vasta, kun ihminen alkaa puhua”, Maria Vinberg sanoo.

Tyypillinen harhaluulo on myös, että afasia olisi harvinainen. Tosiasiassa johonkin aivoverenkiertohäiriöön sairastuu Suomessa tilastollisesti noin 25 000 henkilöä vuodessa. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti aivoverenkiertohäiriön sairastaneista kolmannes saa afasiaoireita, mikä tarkoittaa noin 5 000–8 000 ihmistä Suomessa vuosittain. Tämän päälle tulevat vielä muiden syiden aiheuttamat afasiat. Tarkkaa määrää afasiaoireisista ei ole Suomessa tilastoitu.

”Afasian kanssa voi elää pitkäänkin sairastumisen jälkeen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä Suomessakin on kymmeniä tuhansia afaattisia henkilöitä”, Vinberg sanoo.

Harhaluuloihin vaikuttaa todennäköisesti afasiaan liittyvä tietämättömyys. Vaikka kyse on Parkinsonin tautia yleisemmästä oirekuvasta, Parkinson tunnetaan paremmin, arvioi Vinberg.

”Monet sairastuneet sanovat, että hekin kuulivat afasiasta ensimmäisen kerran vasta sairastuttuaan. Siksi tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Kun ihmiset näkisivät enemmän afaattisia ihmisiä, he osaisivat myös suhtautua afaattisiin ihmisiin paremmin. Se, että jollakin on vaikeus saada sanottua joku asia, ei tee elämästä huonompaa.”

Lähteenä käytetty myös: Aivoliitto.fi, Aivoliiton Afasia-opas, Duodecim Terveyskirjasto & Terveyskylä.fi

Lue myös Seuran juttu: Afasia aivoinfarktin seurauksena – Puheterapeutti auttoi Riitta-Maijaa: ”Puheterapian avulla pystyin vähitellen sanomaan yksittäisiä sanoja”