Elina Suonmaa

Elina sai 12 vuotta sitten auto-onnettomuudessa aivovamman, joka muutti hänen koko elämänsä: ”Opettelin uudet käyttöohjeet keholleni”

Elina Suonmaa, 36, joutui 12 vuotta sitten auto-onnettomuuteen, joka aiheutti hänelle aivovamman. Vamman kanssa eläminen on vaatinut sitkeyttä ja kärsivällisyyttä.

Elina Suonmaan aivovammaa ei diagnosoitu heti auto-onnettomuuden jälkeen. Kun oireet eivät vähentyneet, hän hakeutui uudestaan tutkimuksiin. Diagnoosin saaminen helpotti. Vointi on nyt jo parempi. Elina kertoo, miten aivovamma vaikuttaa hänen elämäänsä.

Onnettomuuden jälkeen takaisin arkeen

”Vuonna 2008 olin palaamassa ystäväni kanssa taksilla kotiin Ilosaarirockista. Risteyksessä kuljettaja pysähtyi ja tarkisti molemmat suunnat ennen kuin jatkoi matkaa.

Kulman takaa ajoi kuitenkin auto sellaista vauhtia, että taksikuski ei mitenkään ehtinyt enää väistää sitä. Viimeinen muistikuvani on, että käännyin katsomaan oikealta meitä kohti kiitävää autoa.

Auto osui suoraan taksin kylkeen ja minuun. Ystäväni ja kuljettaja eivät saaneet vammoja. Minun kasvoni vaurioituivat ja nenäni upposi kasvojeni sisään. Vaati kolme leikkausta, jotta se saatiin taas toimivaksi.

Toipuessani neurologi onnitteli minua ja sanoi, että uskomattomalla tuurilla en ollut saanut onnettomuudessa aivovammaa.

Olin ihmeissäni, sillä minulla oli todella kummallinen olo. Muistini ei tuntunut toimivan, ja vaikka mieleni tuntui selkeältä, en kyennyt esimerkiksi kirjoittamaan ajatuksiani paperille kuin muutaman minuutin. Sen jälkeen paperille tuli vain omituista sotkua.

Päätin kuitenkin jatkaa elämääni, sillä halusin vain palata takaisin tavalliseen arkeen.”

Lue myös Anna.fi: Anne Matoniemi sai aivovamman joutuessaan ex-poikaystävänsä puukottamaksi: ”Aivovamma on näkymätön, joten ihmiset eivät suostu näkemään sitä”

Lähimuistin katoaminen pelotti

”Arjesta tuli vaikeaa. Toivoin olevani terve, mutta elämä ei jatkunutkaan sillä tavoin kuin ennen. Saatoin mennä nälkäisenä kauppaan, mutta en kyennyt valitsemaan kaupasta mitään. Ärsykkeitä ja suorittamisen vaiheita tuntui olevan niin suuri määrä, että en tiennyt, mistä aloittaa.

Tilanne oli minulle pelottava, ja läheiseni kävivät vuosia puolestani kaupassa. Jos kuormituin päivällä paljon esimerkiksi suurten ihmismäärien tai hälyn keskellä, heräsin yöllä siihen, että kehoni kouristeli ja kramppasi.

Lähimuistini katoaminen oli läheisilleni erityisen pelottavaa. Yön nukuttuani en muistanut mitään edellisestä päivästä. Muutaman kuukauden ajan tuntui siltä, ­että aivoni eivät kyenneet enää tallentamaan mitään uusia muistoja. Minun oli vaikeaa katsoa televisiota tai tavata läheisiäni, sillä minulle saattoi tulla todella huono olo.

Aivovamma ei tarkoita sitä, että järkeni ei toimisi tai että en olisi älykäs. Olen kouluttautunut kosmetologiksi, perustanut oman yrityksen ja kouluttanut muita. Olen viihtynyt hyvin ammatissa, jossa saan tehdä töitä rauhallisesti, tavata vain yhtä asiakasta kerrallaan ja luoda rauhoittavia tunnelmia kynttilöiden ja musiikin avulla.

Elämäni muuttui, kun lapseni syntyivät vuosina 2014 ja 2017. En osannut odottaa, että en voisi itse hoitaa omia lapsiani. Lasten liikkumisen katsominen oli minulle kuitenkin vaikeaa ja sai kehoni ja mieleni oireilemaan.”

Lue myös: Päivi ja Raimo menettivät kaksi lastaan auto-onnettomuuksissa – isossa perheessä elämän oli silti jatkuttava

Diagnoosin saaminen helpotti

”Neljä vuotta sitten aloin seurata tarkemmin Aivovammaliiton sivuja. Olin melko varma, että aivoni olivat kärsineet onnettomuudessa vammoja, joita ei oltu havaittu. Löysin liiton kautta neurologin, joka teetti minulle neuropsykologisia testejä.

Aloin ymmärtää, miksi liikkeen katsominen saa esimerkiksi käsieni ja jalkojeni toiminnan lamautumaan, leuat pureutumaan kiinni tai silmäni kääntymään ympäri. Kun vammautunut osa aivoistani ei hahmota nopeasti tapahtuvaa liikettä, koko kehoni lihakset jännittyvät suojellakseen minua.

Samaan aikaan yksityinen lääkäri huomasi, että niskani kakkos- ja kolmosnikaman väli on venähtänyt normaalia pidemmäksi eli olen selvästi saanut vamman aivoihini. Muutos näkyi vain kartiokeilatietokonetomografiassa, mikä selittää, että vammaa ei heti onnettomuuden tapahduttua havaittu. Diagnoosin saaminen oli suuri helpotus.”

Keholle uudet käyttöohjeet

”Opettelin uudet käyttöohjeet keholleni. Teen päivittäin kaksi tuntia hermoratajoogaa ja harrastan meditaatiota ja itsehypnoosia. Ajattelen tukevani uusien hermoratojen muodostumista aivoissani.

Toivoisin, että aivovammoja ymmärrettäisiin paremmin. Tämä on vamma, jonka kehittyminen on lääkäreille arvoitus, mutta jonka kanssa minun täytyy elää. Voin jo paremmin, mutta en vieläkään muista esimerkiksi lasteni syntymävuosia, vaan ne ovat tallessa puhelimeni muistiinpanoissa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Elina sai 12 vuotta sitten auto-onnettomuudessa aivovamman, joka muutti hänen koko elämänsä: ”Opettelin uudet käyttöohjeet keholleni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X