Terveys

Aivoverisuonitukos yllätti Karin – levynteko oli terapiaa

Kun aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos iski, Kari Tammisen, 58, elämässä muuttui melkein kaikki. Onneksi ystävät vetivät hänet takaisin elämään. Parasta terapiaa oli kuitenkin oman levyn tekeminen.

Aivoverisuonitukos iski ja vei Kari Tammiselta, 58,  aluksi puhe- ja liikuntakyvyn: ”Olin järisyttävän alamaissa”, hän kertoo ja aloittaa tarinansa alusta:

”Nuorena työskentelin valtamerilaivalla kokkina. Kiersin ympäri maailmaa melkein kaikilla mantereilla. Sitten tuli kolmenkympin kriisi, päätin lopettaa laivatyöt ja tapasin nykyisen ex-vaimoni.

1990-luku oli kuitenkin syvän laman aikaa. Kun kokin hommia ei ollut, päädyin tekemään ja ohjaamaan dubbauksia piirroselokuviin. Lisäksi lauloin bändissä. Kaikki työni olivat minulle todella rakkaita, ja tein usein kahdentoista tunnin työpäiviä.

Lue myös: Aivoinfarktista toipuva Aira Samulin tanssii taas, katso video!

Aamupissalta sairaalaan

Itse en kuitenkaan tajunnut olevani stressaantunut, kunnes yhdeksän vuotta sitten olin sukulaisten kanssa saunomassa serkkujen mökillä. Siellä aloin valittaa toisille, että minun oli vaikea kävellä. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen erityistä huomiota, en edes minä itse.

Seuraavana aamuna menin ulos aamupissalle. Viimeinen muistamani asia on, että lensin kivikkoon kyljelleni. Sen jälkeen heräsin sairaalassa. Olin saanut aivoinfarktin, ja sairaalaan olin päässyt vasta kaksi ja puoli tuntia kohtauksen jälkeen. Lääkärit olivat jo olleet varmoja, että en selviä.

Lue myös: Aivoinfarkti vei liikuntakyvyn

Itsepäinen kun olen, päätin elää. En kuitenkaan pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Kolmen kuukauden sairaalahoidon jälkeen pääsin kotiin, ja vaimoni lykkäsi minua pyörätuolissa ympäri Espoota.

Laulu palasi ennen puhetta

Vähitellen liikkuminen alkoi palautua, mutta en edelleenkään pystynyt puhumaan. Onneni oli, että kaverini olivat päättäneet pitää minut porukoissa mukana.

Noin puolen vuoden päästä aivoinfarktistani pari kaveriani tuli hakemaan minut, ja ajoimme yhdessä samalle mökille, jossa olimme olleet infarktin aikaan. Toinen kavereistani sanoi, että nyt Tamminen sinun on aika kävellä itse. He olivat valmiina ottamaan minut kiinni, jos kaadun, mutta pyörätuoliin en saanut enää koskea.

Lue myös: 7 asiaa aivoinfarktista, jotka jokaiset kannattaa lukea

Hitaasti ja horjuen kävelin terassilla olevalle tuolille, jossa minulla oli ollut tapana istua. Kävelin aamupissareissuni vihdoin loppuun. Käveleminen alkoi palautua sen jälkeen.

Kari Tamminen teki levyn.

Ennen kuin aivoverisuonitukos iski,  olin neljä vuotta laulanut bändissä. Vähän mökkireissun jälkeen bändin kitaristi Juha Björninen tuli katsomaan minua ja käski laulaa. Katsoin häntä ihmeissäni, minähän en pystynyt puhumaan.

Hämmästyksekseni huomasin kuitenkin, että kovasti yrittämällä pystyin laulamaan. Juha innostui heti ja järjesti meille jopa keikan tuttavan syntymäpäiväjuhlille. Silloin opin, että laulaminen ja puhuminen tulevat eri puolilta pääkalloa. Sen jälkeen ilmaisin asiani laulamalla, kunnes puhe alkoi muutaman kuukauden jälkeen palautua.

Lue myös: Viisi aivokasvainta ei hidasta Birgitta Öynapia

Aivoverisuonitukoksesta syntyi lauluja

Kun elämässäni on tapahtunut jotakin, olen usein tehnyt siitä laulun. Vuosi infarktin jälkeen ajoin mökiltä Joutsasta kotiin Helsinkiin. Yhtäkkiä päässäni naksahti, ja aloin käydä läpi kaikkea, mitä infarktin jälkeen oli tapahtunut. Itkin koko matkan ja vielä kotonakin sängyn reunalla. Soitin bändikaverilleni Markus Raiviolle ja sanoin, että nyt ei taida yksi biisi riittää.

Siitä se lähti, päätimme tehdä kokonaisen levyn. Välillä heräsin keskellä yötä, laitoin luurit korville ja aloin laulaa. Purin tunteeni jokaiseen biisiin. Ilman sitä en olisi selvinnyt.

Kuntoutujia tukeva Mental Beauty Records julkaisi Vaistot-levyn tänä keväänä. Sillä on mukana kahdeksaa erityyppistä musiikkia rapista rockiin ja reggaesta iskelmään. Tykkään kaikista kappaleista, mutta eniten niistä koskettaa Timo Turpeisen sanoittama Vaistot antaa elämälle suuntaa. Se kertoo siitä, miten kuljetaan kohti tuntematonta ja luotetaan, että asiat järjestyvät. Se on minun elämääni juuri nyt.

Kiitollisuus elämästä ja ystävistä

Olen oivaltanut, että elämässä ei pärjää ilman toisia ihmisiä. Jos ystäväni eivät olisi vetäneet minua takaisin elämään, olisin varmasti jäänyt masentumaan yksin. Myöhemmin pääsin takaisin tekemään myös dubbauksia, vaikka puheeni ei ole enää yhtä sujuvaa kuin aikaisemmin. Työkavereiden kannustus on tsempannut valtavasti. Musiikki taas on auttanut käsittelemään tunteita. Se on antanut keinon pukea sanoiksi kaikki sairauden myötä tulleet luopumiset.

Kun herään aamulla, ajattelen, että ihanaa, tämänkin päivän saan vielä elää. Tiedän, että uusi aivoverisuonitukos voi yllättää koska tahansa. Siksi nautin jokaisesta hetkestä.

En stressaa, vaan luotan siihen, että asiat tapahtuvat aina oikeaan aikaan.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Aivoverisuonitukos yllätti Karin – levynteko oli terapiaa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.