Asentohuimaus aiheuttaa outoja ja joskus voimakkaita oireita – tämä hoito auttaa hyvälaatuiseen asentohuimaukseen

Asentohuimaus voi ilmetä monenlaisina oireina. Syynä asentohuimaukseen on sisäkorvan kaarikäytävien irtonainen sora. Onneksi kärsivällinen asentohoito yleensä auttaa.

Asentohuimaus on yleisin huimauksen syy.

Tasapainoaistimme perustuu sisäkorvan tasapainoelimen nestettä sisältäviin kaarikäytäviin. Yöllä nukkuessamme muutamme asen­toamme lukuisia kertoja ja painovoima valuttaa satunnaisesti hienoa kalkkikivisoraa sisäkorvan tasapainoelimen pohjalta näihin kaarikäytäviin.

Aamuisin tätä soraärsykettä voi olla sopimattomissa paikoissa sisäkorvassamme. Tämä häiritsee tasapainoa ja aiheuttaa huimauksen tunnetta eli asentohuimausta.

Lue myös: Päänsärky vaivaa ajoittain lähes jokaista – tiedätkö, milloin on aihetta huoleen?

Ketkä kärsivät asentohuimauksesta?

Osalla ihmisistä asentohuimaus on perinnöllistä. Riskiryhmään kuuluvat ne, joiden sisaruksilla tai vanhemmilla on ollut asentohuimausta.

Riskiä lisäävät myös kalloon kohdistuneet iskut tai kolaukset.

Asentohuimaus voi johtua myös sisä­korvan tasapainoelimen kaarikäytävien tavallista suuremmasta herkkyydestä.

Jo pienet lapsetkin voivat kärsiä hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta, mutta yleensä se alkaa vaivata vasta vanhemmalla iällä. Naiset hakeutuvat miehiä aikaisemmin ja enemmän saamaan hoitoa huimaukseensa.

Lue myös: 5 ruokaa, jotka vievät päänsäryn

Asentohuimaukset oireet: huimausta, keikutusta, kuvotusta

Asentohuimaukseen liittyy monenlaisia oireita. Yleisintä on asennon muutokseen liittyvä huimaus ja pahoinvointi.

Koska asentohuimaus voi tuottaa virheellistä tasapainon, koordinaation, liikkeen, näkemisen ja hahmottamisen hallintaa, se aiheut­taa usein monenlaisia muitakin oireita.

Siihen voi liittyä matkapahoin­vointia, hartiajumia ja muuta lihaskireyttä, ­silmien väsymistä lukiessa, päivä­väsymystä, kömpelyyttä ja näkemisvai­keuksia tai hahmotuksen huononemista.

Joskus siihen liittyy myös lentopelkoa, korkean tai ahtaan paikan kammoa sekä hissi- tai torikammoa.

Asentohuimauspotilas ei aina kerrokaan pelkästä asennon muutokseen liittyvästä huimauksestaan, vaan sanoo esimerkiksi kävelleensä vuosikaudet kuin pumpulin päällä tai kertoo, että jalat menevät yhtäkkiä alta ja ­ihminen itse nurin.

Sisäkorvan tasapainoelimen tarkkuus ja suorituskyky ovat tärkeitä monessa toiminnassamme, joten ­vika siellä voi aiheuttaa jatkuvaa pientä tai yhtäkkistä isompaa vaivaa – tai kaikkea näiden väliltä.

Miten asentohuimaus diagnosoidaan?

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen diagnoosiin ei tarvita laitetutkimuksia, vaan oireiden kuvaus ja kliininen tutkimus riittävät.

Asentohuimaukseen liittyy silmänvärvettä eli silmien tahatonta liikkumista edestakaisin. Diagnoosia varten tutkitaan juuri silmänvärveen ilmaantumista silloin, kun potilas makaa selällään ja hänen päätään käännetään sivulle. Vaikka päätä käännetään, sitä ei tässä kokeessa kuitenkaan nosteta eikä lasketa.

Korvalääkäri, dosentti Tapani Rahko tutki asentohuimausta jo 1990-luvulla ja vuonna 1998 hän teki kliinisen kokeen, jossa potilas käveli eteenpäin, pyörähti vasemman jalan varassa vasemmalle, palasi ja toisti saman oi­kealle. Potilas horjahti hieman jälkimmäisessä käännöksessä. Juuri tämä horjahdus osoitti, että korvan kaarikäytävässä on häiriötä.

Tämä Rahkon WRW-testinä tunnettu testi julkaistiin vuonna 2001 kansainvälisesti vertaisarvioituna. Testin lyhenne tulee sanoista walk-rotate-walk, eli kävele-pyörähdä-kävele.

WRW-testiä on käytetty vuodesta 1998 asti hyvänlaatuisen asentohuimauksen tutkimiseen. Testillä saadaan hyvänlaatuisen asentohuimauksen lievimmätkin muodot esiin.

Sen on tutkittu olevan yli kolme kertaa herkempi kuin aiemmin käytetyt testit. Testin herkkyys lisääntyy edelleen, jos se toteutetaan silmät suljettuina.

Testin jälkeen potilaalle annettiin Lempertin asentohoitoa. Hoito vei huimauksen pois. Hoidon jälkeen potilaat ovat kertoneet maailmansa kirkastuneen, värien voimakkuuden kasvaneen ja näöntarkkuuden lisääntyneen.

Lue myös: Onko kipulääke vaaraksi sydämelle?

Asentohuimauksen hoito: asentohoito auttaa

Potilas saa kotihoitoa varten helpot asentohoito-ohjeet. Ohjeet sovitetaan potilaan kunnon mukaan ja niissä otetaan huomioon potilaan ikä ja mahdolliset rajoitteet, kuten kaularangan muutokset, matala verenpaine tai muut verisuonten rajoitteet.

Kotihoitona helpointa on tehdä asento­hoito joka aamu. Se tulee tehdä tarkkojen ohjeiden mukaan ja asentojen järjestystä noudattaen. Yksityiskohdilla on merkitystä.

Esimerkiksi Lempertin asentohoidossa maataan selinmakuulla minuutin ajan. Sitten käännytään ripeästi oikealle kyljelle ja laitetaan kädet pään alle minuutiksi ilman että päätä liikutetaan. Sen jälkeen maataan vatsamakuulla minuutti ja toistetaan käännös vasemmalle. Lopuksi istutaan muutaman minuutin ajan.

Jos hoidontarve on molemminpuolinen, hankalampi puoli hoidetaan ensin. Vähitellen kokeilemalla etsitään sitä hoitotiheyttä, jolla tilanne pysyy hallinnassa.

Hyvänlaatuista asentohui­mausta voi yrittää välttää tekemällä ennaltaehkäisevästi asentohoidot aamuisin ja välttämällä syvää kumartelua sekä pään voimakkaita kiertoliikkeitä. Parantavaa lääkehoitoa asentohui­maukseen ei ole.

Lääkäriin hakeutumisen kynnys on ­aina yksilöllinen. On kuitenkin turhaa yrittää vain sinnitellä ja sietää pitkään helposti hoidettavaa vaivaa.

Onko asentohuimaus vaarallista?

Vaarallisuus liittyy tilanteeseen, jossa hoitamaton huimaus voi iskeä yhtäkkiä. Tilannearvio on tehtävä yksilöllisesti työolosuhteiden, iän, harrastusten ja muiden sairauksien pohjalta.

Jotkut ammatit voivat olla työasentojen, esimerkiksi kiipeilyjen takia riski­alttiimpia. Tällöin huimauksesta on syytä puhua esimerkiksi työterveyslääkärin kanssa.

Periaatteessa asentohuimauksen syy, siis kalkkikivisora korvan kaarikäytävissä väärässä paikassa, on koko ajan olemassa. Siinä mielessä hoitamaton asentohuimaus on krooninen.

Sora ei myöskään kysy lupaa liikkumiseensa, joten huimaus saattaa ­aina palata. Kun asentohoidot tehdään säännöllisesti ohjeiden mukaan ja varotaan huimauksen laukaisevia tilanteita, huimaus ei kuitenkaan tavallisesti pääse yllättämään.

Entä onko sitten olemassa myös pahan­­laatui­sta asentohuimausta?

Termiä pahanlaatuinen asentohuimaus eli maligni positionaalinen vertigo on käytetty vain pari kertaa viime vuosina. Sitä on käytetty silloin, kun potilaan asentohuimaus ei vastaa hoitoon tai kun on löytynyt keskushermoston kasvain.

Muut syyt on siis suljettava pois, jos asentohoito ei auta toivotulla tavalla huimausoireisiin.

Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Tapani Rahko.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Asentohuimaus aiheuttaa outoja ja joskus voimakkaita oireita – tämä hoito auttaa hyvälaatuiseen asentohuimaukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X