Terveys

Aurallista migreeniä sairastaa huomattavasti useampi kuin tiedetään – näin opit tunnistamaan aurat ja välttämään kohtauksia

Migreeniä sairastaa nykytiedon mukaan noin 700 000 suomalaista. Tästä joukosta 20 prosentilla on todettu aurallinen migreeni. Todellisuudessa suuri osa migreenipotilaista potee aurallista migreeniä tietämättään.

Migreeni luokitellaan perinteisesti kahteen päätyyppiin, auralliseen ja aurattomaan. Jaottelu perustuu kuitenkin vanhentuneeseen tietoon migreenin syntymekanismista. Neurologian erikoislääkäri Matti Ilmavirta Terveystalosta kertoo, että aurallinen migreeni ja auraton migreeni on turha erottaa toisistaan, koska kyse on yhdestä ja samasta migreenitaudista.

”Samalla henkilöllä voi olla sekä aurattomia että aurallisia migreenikohtauksia. Migreeniin liittyy runsaasti vääriä hoito-ohjeita, jotka perustuvat virheelliseen käsitykseen migreenin synnystä ja siihen, ettei ole tiedetty, mistä kaikesta ennen päänsärkyä ilmaantuva neurologinen oireisto koostuu”, Ilmavirta kertoo.

Perinteisellä tavalla koostettujen tilastojen mukaan migreeniä sairastaa noin 20 prosenttia väestöstä. Heistä 80 prosentilla on auraton migreeni ja 20 prosentilla aurallinen migreeni. Ilmavirran mukaan migreeniä sairastavien joukko on todellisuudessa suurempi.

”Nykyään tiedetään, että toistuvat päänsäryt eivät ole lihaksista johtuvaa jännityspäänsärkyä, vaan lähes poikkeuksetta auratonta migreeniä, joka paikantuu niskahartiaseutuun. Väestössä on todellisuudessa vähintään 80 prosenttia jonkinlaista migreeniä potevia. Väitänkin, että migreenimekanismia on meissä kaikissa jossakin määrin”, Ilmavirta sanoo.

Lue myös: Wilhelmiina on kärsinyt rajusta migreenistä lapsesta saakka – tämä oivallus sai lopulta sairauden hallintaan

Tunnista aurallinen migreeni: Näköhäiriöt eivät ole ainoita auraoireita

Aurallisesta migreenistä puhutaan silloin, kun migreeniin liittyy hermoston tuottamia oireita, joita ilmenee ennen päänsäryn alkamista. Muutamia päiviä ennen migreenipäänsäryn ja auraoireiden ilmaantumista voi tulla myös muita ennakkotuntemuksia.

Auraoire on tyypillisesti noin 10–20 minuuttia kestävä näköhäiriö. Tavallisesti näköhäiriöt ilmenevät joko sahalaitakuvioina, pilkkuina tai välkkeinä. Näkökenttä voi sumentua, toinen silmä saattaa pimentyä, joskus koko näkökenttä pimenee.

”Yleensä aura paikallistuu johonkin kohtaan näkökentässä siten, että se vie noin neljänneksen näkökentästä.”

Auraoire voi ilmetä monella muullakin tavalla kuin näköhäiriönä. Käsi voi puutua, puhekyky mennä, tai kasvot saattavat puutua. Aura voi ilmetä myös ärtymyksenä tai vatsavaivoina.

Moni ei välttämättä osaa yhdistää vatsanväänteitä tai mielialanvaihteluja migreeniin. Siksi aurallinen migreeni saattaa jäädä diagnosoimatta. Aina aurallisesta migreenistä ei seuraa päänsärkyäkään vaan pelkkä auraoire.

”Monet lääkäritkään eivät tunnista aurallisiksi migreeneiksi muita kuin sellaiset migreenit, joissa on näköhäiriöitä. Siksi tilastoihin päätyvät aurallisesta migreenistä kärsivät vain silloin, kun migreeniin yhdistyy näköhäiriöitä”, Ilmavirta harmittelee.

Lue myös: Tiesitkö? Jännityspäänsäryn taustalla on yleensä oikeasti migreeni – näistä oireista tunnistat, että kärsit niskalähtöisestä migreenistä

aurallinen migreeni

Aurallinen migreeni ja auraton migreeni: Hormonit ja geenit taudin takana 

Migreeni on naisilla yleisempää kuin miehillä, mikä johtuu hormonaalisesta vaihtelusta. Useimmiten migreeni aktivoituu teini-iässä, kun kuukautiskierto käynnistyy. Hormonitoiminnan käynnistymisen jälkeen tytöillä esiintyy migreeniä viisi kertaa enemmän kuin pojilla.

Myös raskaus ja vaihdevuodet altistavat migreenikohtauksille. Tavallisesti migreeni rauhoittuu raskauden aikana ja aktivoituu uudelleen, kun se on ohi. Vaihdevuodet voivat aktivoida migreenin tai muuttaa migreenin oireita.

”Naisilla migreeni on huipussaan aktiivisen hormonaalisen iän eli noin 30 vuoden ajan. Hormonikierron hyytyessä vähitellen myös migreeni alkaa tilastollisesti harventua.”

Riippuu paljolti geeneistä, millaisen migreenin saa ja missä vaiheessa elämää se alkaa. Kuten migreeni yleensäkin, myös aurallinen migreeni periytyy. Muita tekijöitä aurataipumukselle ei tunneta.

Miehillä migreeni voi geneettisistä syistä olla hyvinkin aktiivinen nuoruudessa ja sitten rauhoittua. Toisten kohdalla migreeni saattaa puolestaan alkaa oireilla voimakkaasti jossain muussa ikävaiheessa.

Migreeni voi muuttaa luonnettaan täysin vuosien kuluessa.

”Esimerkiksi näköhäiriöauroja voi tulla aikansa, kunnes ne saattavat hävitä vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi alkaakseen taas uudelleen.”

Lue myös Anna.fi: Joogasta lisäapua migreenipotilaille: 6 liikkeen helppo joogaharjoitus stressin ja migreenin lievitykseen

Mikä voi laukaista migreenikohtauksen?

Se mistä migreenikohtaus kulloinkin laukeaa, on sattumankauppaa. Kohtauksen laukaisevia tekijöitä tunnetaan useita, kuten hormonikierto, vuodenajanvaihtelut ja muutokset viikkorytmissä.

”Kevät on varsin otollista aikaa auralliselle migreenikohtaukselle, koska silloin kirkasta auringonvaloa on runsaasti ja elimistö on valolle herkempi”, Ilmavirta kertoo.

Verensokerin heilahtelut, eli jos ateria jää välistä, voivat laukaista migreenin. Myös tavallista lyhyempään tai pidempään nukkuminen voi laukaista migreenin. Siksi migreeni saattaa vaivata erityisesti lomalla.

Kun kynnys migreenin saamiselle on alentunut, kohtauksen voi laukaista myös kirkas valo, kova ääni tai tietty haju. Joskus migreenille saattaa herkistyä niin, että fyysinen ponnistelukin voi laukaista kohtauksen. Etenkin lapsilla migreeni saattaa iskeä liikunta- tai koepäivinä, jos ei ole muistanut syödä riittävästi.

Jotkin ruoatkin voivat aiheuttaa migreenikohtauksen. Ilmavirran mukaan ruoka-aineita on kuitenkin melko turhaa miettiä.

”Sellaiset tapaukset, että tietty maku tai haju aiheuttaisi aina migreenikohtauksen, ovat varsin harvassa.”

Oli kyseessä auraton tai aurallinen migreeni, hoidoksi sopii lepo ja lääkitys

Migreenikohtauksen yllättäessä ensisijaisena apuna toimivat lepo ja lääkitys. Migreenilääke pitäisi ottaa niin varhain kuin mahdollista. Riittävän suuri annos riittävän aikaisessa vaiheessa otettua lääkettä auttaa yleensä katkaisemaan kohtauksen.

”Jos vointia jää kuulostelemaan ja ruohikkopalon antaa jatkua pidempään, lääkkeet toimivat huonommin.”

Migreenin ensisijainen lääkitys ovat tulehduskipulääkkeet. Lääkeannoksen pitää olla riittävän iso. Monelle 400 milligramman annos on liian pieni. Silloin kun migreeni on hankalampi, annoksen on oltava 800–1 200 milligrammaa tai jopa 1 600 milligrammaa.

”Tämän suuruiset annokset ovat täysin turvallisia ja toimivat huomattavasti paremmin. Monet Buranan tehon menettäneet ovat huomanneet, että kun annosta nostetaan tarpeeksi ja lääkkeen ottamista aikaistetaan, lääke on edelleen täysin toimiva.”

Lue myös: Kipulääkkeet ovat erilaisia – asiantuntija kertoo, milloin kannattaa valita ibuprofeeni ja milloin parasetamoli

Jos särkylääke ei riitä lievittämään oloa, voi avuksi ottaa pahoinvointilääkkeet sekä varsinaiset migreenikohtauslääkkeet, kuten triptaanit. Triptaanilääkkeitä ei aiemmin suositeltu otettavaksi aurallisen migreenikohtauksen aurojen aikana. Myöhemmin on todettu, että lääkkeiden kieltäminen perustui väärään käsitykseen.

”Teoria, jonka pohjalta triptaanilääkkeet aikanaan kehitettiin, perustui olettamaan, että lääkitys supistaa verisuonia ja saa sillä tavoin kohtauksen katkeamaan. Teoria ei pidä paikkaansa”, Ilmavirta kertoo.

Migreenin vuoksi on syytä suunnata lääkäriin, jos kohtausta ei saa kotikonstein hallintaan. Lääkärissä tarkistetaan, mitä lääkkeitä on siihen mennessä otettu, ja tarvittaessa lisätään lääkitystä. Lääkäriin on syytä hakeutua myös silloin, jos oirepäiviä on kuukaudessa enemmän kuin terveitä päiviä. Silloin kannattaa harkita estolääkityksen aloittamista.

Migreenikohtauksia voi estää ennakolta

Säännöllinen uni- ja ruokailurytmi, riittävä liikunta, rentoutuminen ja stressin välttäminen sekä meditaatio, jooga ja muut rentouttavat liikuntamuodot voivat auttaa ehkäisemään migreenikohtauksia.

Omaa migreeniherkkyyttään on hyvä tutkailla. Kohtauslääke kannattaa opetella ottamaan jo hieman ennen kuin migreeni lähtee liikkeelle. Esimerkiksi jos fyysinen ponnistelu aiheuttaa migreenikohtauksen, lääkkeen voi ottaa jo ennen ponnistelua. Silloin kohtaus ei lähde ensinkään käyntiin.

”Jos pää on kylmälle herkkä, kannattaa käyttää päähinettä tai kaulaliinaa. Jos silmät ovat valoherkät, on syytä käyttää hyvälaatuisia aurinkolaseja. Joskus myös korvatulppien käyttäminen liialta melulta suojautumiseksi voi olla tarpeen.”

Stressi ja kiire altistavat elimistöä migreenille, mutta migreeniä ei pidä leimata vain stressisairaudeksi.

”Jos keho on ajautunut pahaan migreenikierteeseen, ovat elämänmuutokset yleensä tarpeen. Silloin on syytä miettiä, altistavatko omat elintavat, kuten liikunnan vähyys ja vääränlainen ruokavalio, migreenille.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Aurallista migreeniä sairastaa huomattavasti useampi kuin tiedetään – näin opit tunnistamaan aurat ja välttämään kohtauksia

Yksi aurallisen migreenin tarina

Itselläni aurallinen migreeni alkoi 14 vuotiaana ja se alkoi rajuimmalla kohtauksella koskaan. Olin sängylläni lukemassa päivän lehteä kun en yhtäkkiä nähnyt tekstiä. Menin keittiöön tarkoituksenani kertoa asiasta äidilleni ja siskolleni, mutta suustani tuli vain epäselvää mongerrusta.

Sitten seurasi tuntopuutoksia ja puutuneisuutta vasemmalla puolella ja myös voimattomuutta. Siitähän seurasi ambulanssireissu, jonka aikana pelkäsin kuolevani. Sairaalassa tehtiin paljon kokeita, kaksi selkäydinpunktiota, sekä aivojen varjoainekuvauksia. Ei löydettyä vikaa kahden viikon aikana ja kotiutus migreenidiagnoosilla. Elin useamman kuukauden jonkinlaisessa aivosumussa ja epämääräisissä tuntemuksissa. Päänsärky ei ollut määräävin oire, mutta sitäkin oli.

Tämän jälkeen migreeni esiintyi kohtauksittain harventuen ajan kuluessa. Muistan yhden kouluaamun ehkä 16-17 vuotiaana, matkustin linja-autossa. Huomasin vastaantulevassa autossa vasemman ajovalon olevan pimeänä. Hetken kuluttua aloin ihmetellä miksi kaikissa autoissa on vasen valo pimeänä. Kun pääsin koululle ja tulin porraskäytävään, jossa yleensä aamuisin jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan opettajan tulevan avaamaan oven, tunsin kyllä jotenkin jokaisen koulukaverini, mutta yhdenkään kasvoja en nähnyt. Ilmoitin, että minulla on migreenikohtaus, ja että lähden kotiin.

Oli vaikea nähdä lähestyvästä kaupunkiliikenteen bussista numeroa. Syrjäsilmällä yritin tähystää ja jotenkin pääsinkin kotiin.

En niinkään koskaan nähnyt mitään sahalaitoja, vain näkökentän katoamista ja jonkinlaista puutuneisuuden tunnetta ”päässä”, vaikea selittää. Jäsenissä myös, joissa sitä puutuneisuutta ja kihelmöintiä ei ole niinkään vaikeaa selittää. Jokin alue, pläntti, vain katosi näkymästä, iso tai pieni ja ehkä jonkinlainen väreily. Vasen puoli kasvoja lähes aina, joskus ulottuen raajoihin.

Huomasin nopeasti, että tärkeää oli saada särkylääke nopeasti. Mikä särkylääke, ei niin väliä, kunhan jonkin sai heti. Ellei sitä ollut saatavissa, kohtaus pitkittyi ja johti voimakkaaseen päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Jos sen sai heti kun oireet huomasi, saattoi tunnin – muutaman tunnin lepo viedä kohtauksen mennessään.

Nämä kohtaukset harvenivat ja lievenivät iän myötä ja muistaakseni jossain hieman yli 30 vuoden tienoilla muistan saaneeni viimeisen migreeniksi luokittelemani kohtauksen.

Senkin jälkeen on ollut joitain päänsärkyjä ja jos pitkään särkee, siitä tulee myös pahoinvointi aina. Tästä en tosin tiedä voiko edes migreeniksi luokitella, eiköhän liene aika tavanomaista pitkittyneessä päänsäryssä. Ikä nyt 57.

Tässä nyt yksi tarina, tiedän päässeeni vähällä ja tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka eivät ole.

Timo

Yksi aurallisen migreenin tarina

Tulipa mieleen muistellessa. Voisi kuvata jotenkin niin, että yksi osa ”tietoisuudesta puutuu ja sitä pistelee, fyysisten ruumiinosien lisäksi”, jos sitä nyt jotenkin pitää kuvata. Tuskin sitä saa kattavasti kuvattua mitenkään sellaiselle, joka ei sitä ole itse kokenut.

Timo

Tuskien taival

Kärsin kroonistuneesta migreenistä parikymmentä vuotta, kunnes todettiin keliakia ja jouduin aloittamaan gluteenittoman ruokavalion. Noin 75% kohtauksista katosi sen sileän tien, ja vasta myöhemmin kuulin, että migreeni on yksi keliakian oire.

Nykyisin saan vain pari hormonaalista parin-kolmen päivän migreeniä kuussa (kuukautisten alussa ja niiden lopussa). Estolääkityskin on, beetasalpaaja, jonka ansiosta en ole oksennellut enää vuosiin. Kivun – joka on estolääkityksen ansiosta tylpempi ja vaimeampi kuin ennen – vievät tehokkaasti triptaanit.

Auroja minulla ei ole koskaan ollut, mutta oksentelu oli niin rajua, että jouduin sen vuoksi käymään nestehukkaisena ensiavussa useamman kerran. Käytin jonkin aikaa suppona otettavaa pahoinvointilääkettä, kunnes se poistui markkinoilta. Tabletti on yhtä tyhjän kanssa, koska se lentää kaaressa pönttöön eli ei ehdi koskaan sulaa saati imeytyä, ei ainakaan minulla.

Migreenikko

Eikös sentään yhdistelmäehkäisy ole aurallisessa migreenissä edelleen ehdoton vasta-aihe? Ainakin Käypä hoidon mukaan. Hormonaalista ehkäisyä toki on montaa muutakin lajia, ja niistä on varaa valita, mutta yhdistelmä-e-pillerit eivät aurallisen migreenin kanssa sovi, aivoinfarktiriski nousee.

Vastaa käyttäjälle Yksi aurallisen migreenin tarinaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.