Terveys

Fibromyalgia iski Annikaan – ensioire oli sormien särky, ja pian jalat pettivät alta

Annika Uutela, 38, vaihtoi jo nuorena ammattia, koska ei pystynyt tekemään työtään kipujen vuoksi. Fibromyalgia opetti hänet kuuntelemaan kehoaan.

Annika kertoo, miten fibromyalgia muutti hänen elämänsä:

”Pelkäsin nuorena pettymyksiä. Halusin tehdä asiat täydellisesti ja ottaa kaiken varman päälle. Olin tyypillinen kympin tyttö.

Kouluttauduin kauppatieteiden maisteriksi, vaikka en kokenut kaupallista alaa mitenkään omakseni. Ajattelin sen kuitenkin mahdollistavan monenlaisia töitä. Kokeilin siipiäni Moskovassa, Itävallassa ja Hollannissa, ennen kuin asetuin Helsinkiin ja aloitin työt isossa luotonhallintayhtiössä. Tein tilinpäätösanalyysejä ja luottoarvioita.

Olin 25-vuotias ja elämäni kunnossa. Vapaa-ajalla juoksin pitkiä lenkkejä, saatoin hölkätä parikin tuntia putkeen.

Lue myös: Kaksi helppoa mindfulness-harjoitusta

Pian sen jälkeen, kun olin aloittanut työt Suomessa, aloin kärsiä kummallisista kivuista. Se alkoi käsistä. Kun istuin päätteen ääressä, sormia alkoi särkeä, ja kädet tuntuivat jäykiltä. Päätetyöskentely muuttui tosi nopeasti kivuliaaksi, ja polttavat säryt siirtyivät jalkoihin. Pystyin juoksemaan korkeintaan puoli tuntia ennen kuin jalat sananmukaisesti hirttivät kiinni. Jouduin istumaan puistonpenkillä ja odottamaan, että pääsen takaisin kotiin.

Totta kai aloin rampata lääkärissä etsimässä selitystä, jokin elimellinen vikahan minussa täytyi olla. Yhdeksän kuukautta olin sairauslomalla ja yritin palata useita kertoja takaisin töihin.

Annika Uutela
Annika Uutela auttaa nyt muita kipupotilaita.

Fibromyalgia oli pettymys

Lopulta sain fibromyalgiadiagnoosin ja tunsin itseni petetyksi. Olin odottanut, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä olisi antanut paremman selityksen oireisiini kuin fibromyalgia.

Nyt jälkeenpäin näen tietenkin selkeästi, mistä parantumiseni alkoi. Olin hakenut ratkaisua aivan väärästä paikasta, itseni ulkopuolelta.

Ehkä ensimmäisen toipumiseeni johtaneen oivalluksen koin Helsingin kirurgisessa sairaalassa, missä osallistuin kroonisesta kivusta kärsivien vertaistukiryhmään. Siellä kipuun suhtauduttiin ihan uudella tavalla.

Aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miten valtava merkitys tunteilla ja mielellä on koko kehon terveyteen ja hyvinvointiin.

Kun kivut alkoivat, elin monella tavalla ahdistavassa elämäntilanteessa. Työ ei tuntunut omalta, pappani kuoli ja tapahtui muutenkin ikäviä asioita. Pidin lääkärin kehotuksesta kipupäiväkirjaa ja finbromyalgia oli ajatuksissani yötä päivää.

Kun sitten päätin vaihtaa asennettani, ymmärsin, että kipujen sijaan minun kannattaisi keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin.

Lue myös: Ota kipu haltuun

Aloin etsiä hyvää oloa

Ryhdyin kuuntelemaan kehoani aivan eri tavalla. Pitkän juoksulenkin sijaan kokeilin pilatesta, mikä tuntui heti omalta lajilta. Lähdin ulos aurinkoon kävelemään ja pysähdyin ihastelemaan asioita sen sijaan, että olisin pysähtynyt siksi, että jalat eivät kantaneet.

Aloin viettää aikaa sellaisten ihmisen kanssa, joiden seurassa tuli hyvä olo, oleskella mukavissa paikoissa, lukea piristäviä kirjoja ja syödä hyvää ruokaa. Aika pieniä asioita.

Tärkein oivallukseni oli se, että ryhdyin tekemään päätöksiä intuition perusteella. Valitsin sen, mikä tuntui hyvältä, en sitä, mikä olisi ollut järkevää.

Pikkuhiljaa huomasin, että kivut vähenivät ja pystyin reagoimaan niihin. Hiipivästä särystä tuli signaali, joka kertoo, että olen ajautumassa väärille vesille.

Tämän oivalluksen seurauksena päätin vaihtaa kokonaan alaa. Vaikka ihmiset ympärilläni pitivät päätöstäni järjettömänä, lähdin kouluttautumaan fysioterapeutiksi.

Lue myös: Ann-Marie menetti kipujen vuoksi työnsä

Onneksi luotin intuítiooni

Valmistuin seitsemän vuotta sitten. Nyt työskentelen fysioterapeuttina tamperelaisessa Bodymindissa, joka on psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut yritys. Suoritan työn ohessa kipufysioterapian täydennyskoulutusta.

Autan nyt siis työkseni itseni kaltaisia kroonistuneista kivuista kärsiviä ihmisiä ymmärtämään oireitaan ja tulemaan sinuiksi kehonsa kanssa. Olen perustanut myös Aitoliike-yrityksen. Ohjaan pilateskursseja ja kehittelen eri kohderyhmille terapeuttisen harjoittelun kursseja, jotka pohjautuvat pilatekseen ja psykofyysiseen fysioterapiaan. Järjestän hyvän olon viikonloppuja Pirkanmaalla ja pilatesretriittejä mieheni kotikylässä Kieringissä Lapissa.

Kaiken jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että nautin elämästäni, enkä ole joutunut katumaan ainuttakaan päätöstä, jonka olen tehnyt luottaen intuitiooni.”

Lue myös: Vikaa etsittiin korvien välistä

Kommentoi

Kommentoi juttua: Fibromyalgia iski Annikaan – ensioire oli sormien särky, ja pian jalat pettivät alta

Sarppa

Olen sairastanut 20 vuotta fibromyalgiaa. Kipujen alusta asti olen reagoinut säähän. Tiedän pari päivää aikasemmin matalapaineen tulon ja säiden ees taas vaihelu on myrkkyä kivuille.Viimeiset 5 vuotta Olen tehnyt paljon samoja asioita kuin Annika. Eli keskittynyt mielihyvään tuottaviin asioihin, rentoutukseen, ruokavaliooon… ehkä vähän paremmin selviän jokapäiväisistä kivuista, sillä fibrohan on läsnä jokapäivä. Mutta edelleen sää aiheuttaa kiputilan muuttumisen. Olen pitänyt päiväkirjaa kivusta ja säästä ja huomannut Suomen Sään olevan iso ongelma. Parhaiten voin kuivassa ja kuumassa auringossa. Ja onko meillä Suomessa sellaista säätä??
Myös väsymys ja uupumus ovat kivun lisäksi iso ongelma elämässäni. Fibro voi kiukutella niin monella tavalla, että kaikki sitä sairastavat ei pärjää fibron kanssa samanlailla kuin esim tekstin Annika, vaikka tekisi samoja asioita. Se kannattaisi näissä selviytymistarinoissa muistaa tuoda julki. Koska nyt lääkärit lukevat tuon lehtijutun ja aattelevat, että fibrosta voi parantua, kun vähä rentoutuu. Ja näin he eivät ota fibropotilaita tosissaan.

Nn

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ei se rentoutuminen enää tule eikä kissavideoiden katselu helpota kipuja.
Sen kun ymmärtäisi kaikki eikä koittais väkisin kaikkia kipukroonikkoja tunkea samaan ’pyssyyn’..

fibro

Olen kärsinyt fibrosta 35 vuotta ja kivut ovat aina läsnä.Talvella todella kovat säryt ja kesällä vähän helpottaa.Käyn säännöllisesti fysioterapiassa ja sauvakävelen.Tästä sairaudesta ei koskaan parane mutta väliaikaista helpotusta saa liikunnasta.Säryt ovat talvisin niin kovat että koko elämä pyörii fibron ympärillä ja miten saisi edes vähäksi aikaa helpotusta kipuihin.

turhautunut

Miten lähteä liikkumaan kun jalat totaalisen uupuneet ja kipeät?

T

”Tästä sairaudesta ei koskaan parane mutta väliaikaista helpotusta saa liikunnasta?” Kuinka niin väliaikaista? Missä kohdin se aina sitte helpottaa liikunnalla? Jos liikkuu kokoaika säännöllisesti niin että on mukavaa ja on hyvässä kunnossa?
Uskoisin että siitä selviää jos elää mahdollisimman hyvää elämää itselleen, eikä ota mistään stressiä tai raskauttavaa mieltä itseensä. Ryhtyy positiiviseksi eläjäksi niin sanotusti. 🙂 kaikille kärsiville tiedoksi, sä selviät kyllä. Jaksa jokapäivä vaan kuunnella kehoa ja kipuja, jotakin se viestii sua tekemään. Jotakin muuta mitä kulloinkin teet. Nytkin kun luet tätä, sattuuko? Vaihda asentoa. Älä hätäile. Istu suorassa. Pää pystyssä. Älä lyyhistele. Selvitä ongelmat. Hoida ja helli itseesi. Hemmottele

Vastaa käyttäjälle NnPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.