Terveys

Kun iskiaskipu alkaa, Tiina, 56, ei pysty käymään edes kaupassa: ”Mieheni laittaa sukat jalkaani ja kuskaa lääkäriin”

Millaista on elää toistuvien iskiaskipujen kanssa lähes 30 vuotta?

Iskias iski espoolaisen Tiina Heiskan, 56, selkään liki kolmekymmentä vuotta sitten. Välillä kipu helpottaa, sitten se taas palaa. Näin Tiina kertoo kokemuksistaan: 

”Olin 29-vuotias, kun nostin töissä painavaa tietokoneen putkinäyttöä, jollaisia oli vielä 90-luvulla. Samassa tunsin voimakkaan kivun selässäni. Seuraavana päivänä en päässyt enää sängystä ylös. Selästäni otettiin magneettikuvat, joissa näkyi, että lannerangassa oli välilevyn pullistuma eli välilevytyrä. Se ärsytti alaraajan hermojuurta ja aiheutti voimakasta hermokipua jalkaani.

Hämmästyin kuullessani, että minulla oli iskias. Pidin sitä vanhan kansan uskomustautina, vaikka isäni oli potenut iskiasvaivoja lapsuudessani. En ollut ymmärtänyt, millaisen vaivan kanssa hän kamppaili.

Lääkäri kehotti olemaan makuuasennossa. Nykyään iskiaspotilaita neuvotaan päinvastoin pysymään mahdollisimman paljon liikkeellä. Silti iskiakseni parani yllättävän nopeasti särkylääkkeillä. Parin viikon kuluttua olin jo töissä.

Seuraavan kerran iskias oireili muutamaa vuoden päästä. Tunnistin hermosäryn heti. Hakeuduin hoitoon nopeasti, jotta kipu saataisiin kuriin järeämmillä särkylääkkeillä.

Iskias on aiheuttanut minulle lannerangasta iskiashermoon säteilevää jalkasärkyä, joka tuntuu siltä kuin jalka olisi tulessa vyötäröstä nilkkaan. Astuminen tuntuu joka askeleella siltä kuin iskettäisiin puukolla. Jalkani menee tunnottomaksi ja sitä pistelee. Seisominen tai ruokapöydässä istuminen eivät aina onnistu.

Voitaisiinko iskias leikata?

Iskias on uusinut vuosien varrella niin monta kertaa, että olen lopettanut laskemisen. Joskus tuskat ovat olleet niin kovat, että olen pyytänyt itkien ortopediltä puukkoa selkääni. Kerran totesin maksavani leik­kauksen tarvittaessa itse.

Kolme ortopedia kokoontui sairaskertomukseni äärelle. Heidän mielestään iskias ei ollut tarpeeksi ­paha, että leikkausriskin ottaminen mahdolliseen hyötyyn nähden kannattaisi. Olisi mahdollista, etteivät jalkani toimisi leik­kauksen jälkeen ja istuisin loppuelämäni pyörätuolissa.

Lääkärin kuvaus tilanteesta ei tuolloin naurattanut: ”Toistuvat iskiasoireet. Ei leikata: tyttö pomppaa ylös jokaisen jakson jälkeen kuin Duracell-pupu ja lähtee metsään patikoimaan.”

Jälkeenpäin olen osannut jo nauraa hoitokertomukselle. Leik­kaukseen ryhdytään yleensä vain, jos iskiashermo on vaurioitumisvaarassa tai painaa virtsarakkoa, jolloin virtsaaminen onnistu. Minulla tilanne ei ole vielä koskaan äitynyt niin vaaralliseksi, enkä siksi ehkä koskaan päädy leikkauspöydälle. On vain odotettava, että aika parantaa. Tuskien ollessa kovimmillaan olisin silti valmis tekemään mitä vain helpottaakseni oloa.

Teen toimistotöitä it-alalla ja joudun istumaan tai seisomaan paljon tietokoneen ääressä. On totta, ­että tuoli tappaa, mutta iskiakseni ei johdu laiskuudesta tai syvien lihasten puutteesta. Sellaisiakin epäilyjä olen joskus kuullut minua hoitaneilta fysioterapeuteilta.

Tämä on valuvika, joka olisi iskenyt, olisinpa tehnyt työkseni mitä tahansa. Ilman aktiivista liikunnan harrastamista olisin lääkäreiden mukaan voinut joutua sairauseläkkeelle.

Vaikka iskias ei ole perinnöllinen sairaus, siihen voi olla jonkinlaista rakennealttiutta. Perheemme kuudesta sisaruksesta neljällä on ollut iskias­oireita. Muilla perheenjäsenilläni iskias ei ole mennyt yhtä pahaksi kuin minulla.

Lue myös: Välilevyn pullistuma voi aiheuttaa iskiaskipua

Valoa tunnelinpäässä: Tiina sai lähetteen Kipupoliklinikalle

Olen kärsinyt iskiasvaivoista nyt kolme kuukautta ja joutunut olemaan sairauslomalla. Vaivojen pitkittyessä en pysty käymään edes lähikaupassa. Onneksi saan tukea puolisoltani ja aikuiselta tyttäreltäni. Mieheni laittaa sukat jalkaani ja kuskaa lääkäriin. Ystävät soittavat päivittäin ja kysyvät vointiani.

Kivun hoito on Suomessa lapsenkengissä. Ibuprofeenilla ja parasetamolilla ei hoideta voimakasta selkäsärkyä. Venytän selkääni roikkumalla oven väliin pingotetulla tangolla. Se saa kivun loppumaan hetkeksi.

Yritin myös hoitaa särkyä TENS-laitteella ja lämpötyynyllä. Lannerangan pinnetiloissa lämpö tai kylmä voi helpottaa, mutta minulla se pahensi tilannetta ja sai iskiashermon sykkimään.

Nyt tunnelin päässä näkyy valoa: sain lähetteen HUSin Kipupoliklinikalle, jossa hoidetaan pitkittyneestä särystä kärsiviä potilaita. Hermosäryn hoitaminen on hankalaa, eivätkä kaikki lääkärit hallitse sitä. Olen toiveikas, että kivun hoitoon erikoistuneella klinikalla osattaisiin hoitaa särkyä paremmin.

En tiedä, pääsenkö iskiaksesta koskaan eroon, mutta riittävällä kivunlievityksellä sairausaika voisi lyhentyä. En tunne enää pelkoa iskiasta kohtaan. Tiedän, että vaiva helpottaa ajan myötä. Niin se on tehnyt tähänkin asti.”

Lue myös Seura.fi: Iskikö iskias? Katso vinkit – Nämä kuusi liikettä lepyttävät iskiashermon

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2023.