Terveys

Hilppa, 70, sairastui keuhkosyöpään, vaikka ei polta tupakkaa: ”Olin kuvitellut, että se on lähinnä tupakoivien tauti”

Hilppa sai yllätyksekseen kuulla sairastavansa keuhkosyöpää, vaikka hän ei ollut polttanut tupakkaa moneen vuosikymmeneen. Myöhemmin tutkimuksissa häneltä löytyi syöpää aiheuttava geenimutaatio.

Keuhkosyöpä on tavallisesti seurausta tupakoinnista. Noin 15 prosenttia keuhkosyöpään sairastuvista ei kuitenkaan tupakoi. Hilppa Jouhi, 70, on yksi heistä. Hänen keuhkosyöpänsä taustalta löydettiin syöpää aiheuttava geenimutaatio. Näin Hilppa kertoo sairastumisestaan: 

”Sairastin vuosituhannen alussa monta keuhkokuumetta. Viimeisimmän sairastin reilut kahdeksan vuotta sitten. Sain sen oman ajattelemattomuuteni takia. Lähdin flunssan jälkeen puolikuntoisena töihin, vaikka tiesin, että olisi ollut parasta levätä vielä kotona.

Jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että keuhkoissani oli vieläkin jotain vialla. Hän lähetti minut lisätutkimuksiin. Kuukautta myöhemmin lääkäri kertoi minulle tulokset: minulta oli löytynyt keuhkosyöpä.

Tieto tuli järkytyksenä mutta ei täydellisenä shokkina. Olin valtavan ihmeissäni, sillä en ole polttanut tupakkaa moneen vuosikymmeneen. Olin aina kuvitellut, että keuhkosyöpä on lähinnä tupakoivien tauti.

Sairaalasta ajoin töihin. Menin kertomaan uutisen esimiehelleni, ja itkimme yhdessä hetken. Menin vielä henkilöstöpalaveriinkin, ja vasta sen jälkeen kirjoitin työkavereilleni sähköpostiviestin ja kerroin, mitä juuri oli tapahtunut.

Lähdin kotiin, missä ajattelin vain keuhkosyöpää. Mielessäni pyöri jatkuvasti, että se on tunnetusti tappava tauti.

Keuhkosyöpä: Hilpan hoidot aloitettiin nopeasti

Minut leikattiin vielä samana syksynä. Seuraavana keväänä sain kuurin solunsalpaajia. Kävin joka toinen viikko tiputuksessa Jorvissa ja joka toinen viikko otin kotona lääkkeitä. Hoidot aiheuttivat valtavaa pahoinvointia, ja menin heikkoon kuntoon.

Varsinkin tiputuksen jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että jaksoin hädin tuskin aamuisin raahautua yläkerrasta alakerran sohvalle makaamaan ja illalla takaisin nukkumaan.

Solunsalpaajahoitojen jälkeen minulla oli kahden kuukauden jälkeen kontrollikäynti sairaalassa. Lääkärillä oli hyviä uutisia. Syöpäni oli hävinnyt kokonaan.

Jatkoin säännöllisiä kontrollikäyntejä, kunnes kaksi vuotta myöhemmin minulla piti olla viimeinen kontrollikäynti. Silloin tietokonetomografiakuvaus paljasti ikävän yllätyksen. Molemmissa keuhkoissani oli jälleen pieniä etäpesäkkeitä.

Uutinen tuntui tietysti raskaalta. Juttelin syöpälääkärini kanssa ­asiasta ja hän totesi, että olisi syytä tehdä geenitesti. Kolme vuotta aikaisemmin poistettu kasvaimeni kaivettiin jostakin varastosta, ja siitä alettiin etsiä mahdollista geenimutaatiota.

Kävi ilmi, että minulla todella on egfr-geenin mutaatio ja sairastan ­egfr-positiivista adenokarsinoomaa. Kyseinen geenimutaatio on tyypillisin syy keuhkosyöpään tupakoimattomilla. Hyvä uutinen oli se, että kyseistä syöpää pystyttiin tehokkaasti hoitamaan täsmälääkkeellä. Aloin käyttää lääkettä heti, ja etäpesäkkeiden kasvu pysähtyi.

Seuraavat vuodet kuluivat melko rauhallisesti. Tiesin, että minulla oli keuhkosyöpä, mutta se ei kau­heasti oireillut tai vaikuttanut elämääni.

Kolme vuotta sitten tammikuussa päässäni alkoi tuntua hieman epämääräinen tunne. Lisäksi aloin nähdä kummallisia valokuvioita näkökenttäni laidalla. Minusta tuntui kirjaimellisesti siltä kuin tähdet olisivat lennelleet silmissäni.

Lue myös: Hengästymistä, raajojen puutumista, väsymystä… Tarun outojen oireiden syyksi paljastui niin harvinainen tauti, ettei kukaan osannut epäillä sitä

Keuhkosyöpä aiheutti aivoihin etäpesäkkeitä

Kerroin näkökenttäni häiriöistä lääkärilleni, joka epäili heti, että kyse olisi aivoissa olevista etäpesäkkeistä. Hän määräsi minut magneetti­kuvaukseen. Paljastui, että aivoissani todella oli viisi etäpesäkettä.

Sädehoidot pysäyttivät etäpesäkkeiden kasvun ja pienensivätkin muutamia. Hoidot kuitenkin heikensivät lähimuistiani. Saatan unohtaa, mitä olen pari päivää aikaisemmin tehnyt tai keitä olen tavannut. Ihmisten nimet unohtuvat helposti.

Muuten voin hyvin. En edes ajattele joka päivä, että minulla on keuhkosyöpä. Pyrin tekemään mukavia eläkeläisten juttuja. Käyn mieheni kanssa kävelemässä ja ulkona syömässä. Vietämme myös paljon aikaa rakkaiden lastenlapsiemme kanssa.

Tiedän, että en voi koskaan parantua keuhkosyövästä ja että täsmälääke saattaa jonakin päivänä lakata toimimasta. Minulla on siitä huolimatta vahva luottamus lääkäreihin ja lääketieteeseen. Uskon, että jokin hoitokeino aina löytyy.

Neljän kuukauden välein tapahtuvia kontrolleja jännitän joka kerta. Muutamaa päivää ennen niitä menetän aina yöunet.

Kontrollin ja hyvien uutisten jälkeen haluamme mieheni kanssa tehdä aina jotain juhlistavaa. Menemme esimerkiksi kakkukahveille kahvilaan. Sen jälkeen jatkamme taas normaalia päivittäistä elämäämme.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2023.