Terveys

Kilpirauhasen liikatoiminta kehittyy salakavalasti vuosien kuluessa – lääkäri kertoo, mistä oireista tunnistat kilpirauhasen liikatoiminnan

Kilpirauhasen liikatoiminta kehittyy yleensä pitkän ajan kuluessa. Sen oireisiin voi jopa tottua ja tauti saattaa edetä vähäoireisena pitkälle elimistössä. Mistä oireista kilpirauhasen liikatoiminnan voi tunnistaa?

Kaulan etuosassa aataminomenan alapuolella sijaitseva kilpirauhanen vastaa elimistön kierrosluvuista. Jos kilpirauhanen toimii vajavaisesti, kehon aineenvaihdunta hidastuu. Mikäli kilpirauhanen toimii tehokkaammin kuin olisi tarpeen, elimistön toiminnot nopeutuvat. Kilpirauhasen liikatoiminta kehittyy tavallisesti pitkän ajan kuluessa. Silloin sen oireisiin voi jopa tottua, ja tauti saattaa edetä huomaamattomasti pitkälle elimistössä.

”Varsinkin kyhmystruuman aiheuttama liikatoiminta voi olla sen verran lievää, että potilas saattaa kokea elimistössään tapahtuneen muutoksen positiiviseksi. Vaikka kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttama vilkkaus ja aikaansaavuus olisi toivottu tila, tauti on siitä huolimatta aina hoidettava”, painottaa sisätautien erikoislääkäri Esa Soppi.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden esiintyminen ja niiden voimakkuus riippuvat taudin vaikeusasteesta.

”Yleisimmät oireet ovat pulssin kohoaminen, sydämentykytys ja rytmihäiriöt, jotka voivat vaikeimmissa tapauksissa johtaa eteisvärinään. Myös hikoilu, suolen toiminnan nopeutuminen ja siitä aiheutuva ripuli, painon putoaminen, hermostuneisuus, rauhattomuus ja lyhytpinnaisuus kuuluvat liikatoiminnan oireisiin.”

Lue myös: Paleltaa, muisti pätkii ja mieli on maassa? Oireet voivat johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista enemmistö on naisia – iäkkäämmillä sairauden havaitseminen voi olla vaikeaa

Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastaa noin prosentti suomalaisista. Lääkitystä käyttää keskimäärin 8 000 henkilöä vuodessa. Liikatoimintaan sairastuneiden todellista määrää on vaikea arvioida, sillä osa tapauksista on lieviä ja/tai ohimeneviä, eivätkä tule siksi rekisteröidyiksi.

”Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavien todellinen määrä on 8 000 ja 50 000 ihmisen välillä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on Suomessa paljon yleisempää, sillä siihen käyttää lääkitystä noin 337 000 potilasta”, Soppi toteaa.

Suurin osa kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista on naisia. Liikatoimintaa esiintyy nuorista keski-ikäisiin, mutta myös iäkkäämmillä henkilöillä. Sen sijaan lapsilla kilpirauhasen liikatoiminta on äärimmäisen harvinaista.

”Ikäihmisillä lievän kilpirauhasen liikatoiminnan havaitseminen voi olla hyvin hankalaa, sillä oireet saattavat olla harhaanjohtavia. Liikatoiminta voi oireilla liikuntakyvyn heikentymisenä tai psyykkisinä oireina.”

Kilpirauhasen liikatoiminta ei ole perinnöllinen sairaus. Siitä huolimatta esimerkiksi naisilla voi olla kohonnut riski sairastua kilpirauhassairauksiin, mikäli naispuolisilla lähisukulaisilla on ollut kilpirauhassairauksia.

”Sama pätee myös siihen, jos isällä on ollut Basedowin tauti eli autoimmuunipohjainen kilpirauhasen liikatoiminta. Myös lapset ovat silloin suuremmassa sairastumisriskissä. Naisilla riski kilpirauhassairauksiin on vähintään kolminkertainen miehiin verrattuna.”

Mistä kilpirauhasen liikatoiminta johtuu? Yleisimmät syyt kilpirauhasen liikatoiminnalle

Kilpirauhasen liikatoiminnan taustalla on yleisimmin Basedowin tauti, jossa elimistön puolustusjärjestelmä toimii virheellisesti ja aiheuttaa autoimmuunisairauden.

”Basedowin tauti on liikatoimintaa aiheuttavista sairauksista ainoa, johon liittyy silmäoireita. Silloin kun tauti diagnosoidaan, puolella potilaista on jonkinlaisia silmäoireita, kuten kuivasilmäisyyttä, valonarkuutta ja hiekan tunnetta silmissä. Tunnetuin taudin merkki on se, että silmät alkavat pullistua.”

Kilpirauhasen liikatoiminta voi liittyä kyhmystruumaan. Struuma voi olla huomattava, mutta usein se on suhteellisen lievä. Kilpirauhasessa voi olla myös yksittäinen kyhmy, joka autonomisesti tuottaa kilpirauhashormoneja.

Ylähengitystieinfektioihin liittyvä subakuutti kilpirauhastulehdus voi myös aiheuttaa kilpirauhasen liikatoiminnan.

”Lievästi oireileva potilas saattaa tuntea itsensä vajaakuntoiseksi pidempään ja hänen kaulansa voi olla kipeähkö. Yleensä lievä tauti paranee itsestään ja sen hoidoksi riittävät tulehduskipulääkkeet. Voimakkaammin oireilevassa tulehduksessa kaula on niin kipeä, ettei siihen voi koskea lainkaan. Potilaalla on lisäksi voimakkaat kilpirauhasen liikatoiminnan oireet ja hänellä saattaa olla myös kuumetta. Vaikeamman tulehduksen selättämiseen tarvitaan kortisonihoitoa”, Soppi kertoo.

Tupakointi voi altistaa kilpirauhasen liikatoiminnalle. Etenkin Basedowin tautia sairastavalle tupakointi voi olla erityisen haitallista.

”Kilpirauhasen liikatoiminnasta parantuneen kannattaa viimeistään lopettaa tupakointi, sillä tupakointi lisää sairauden uusiutumisriskiä huomattavasti.”

Kilpirauhasen liikatoiminta voi hoitamattomana olla vaarallinen, jopa henkeä uhkaava

Kilpirauhasen liikatoiminnan vaikeusasteessa voi olla huomattavia eroja.

”Vaikeammissa tapauksissa tauti voi hoitamattomana jopa uhata henkeä, mutta se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Vajaalla kymmenellä prosentilla Basedowin tautiin liittyvät silmäoireet ovat niin vaikeita, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa.”, Soppi muistuttaa.

Kilpirauhasen liikatoiminta todetaan lääkärissä verikokeiden avulla. Liikatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä, radiojodihoidolla ja leikkaushoidolla.

”Jos kyse on kilpirauhasessa olevasta yksittäisestä kyhmystä, joka tuottaa ylimääräistä kilpirauhashormonia tai kyhmystruumasta, voidaan niitä aluksi rauhoittaa lääkityksellä. Pysyvää hoitotulosta ei kuitenkaan saavuteta lääkehoidolla, vaan leikkaushoitoa tarvitaan kyhmyjen ja struuman kohdalla. Basedowin taudissa lääkehoito on ensisijainen ja tilanteesta riippuen saatetaan joutua turvautumaan muihinkin hoitomuotoihin, kuten radiojodi- ja leikkaushoitoon.”

Basedowin taudin lääkehoito kestää vuodesta puoleentoista. Puolella parantuneista sairaus uusii jossain vaiheessa elämää.

”Osalla liikatoiminta uusii nopeasti, osalla vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluttua. Mikäli liikatoiminta uusiutuu, lääkehoidon tulokset ovat yleensä heikompia. Silloin voidaan joutua turvautumaan radiojodi- ja leikkaushoitoon, joista seurauksena on yleensä kilpirauhasen vajaatoiminta.”