Johanna kärsi endometrioosikivuista 30 vuotta – vasta kohdunpoisto toi helpotuksen

Johanna Kalliomaa, 43, kärsi endometrioosikivuista, jotka hellittivät vasta kohdunpoiston jälkeen. Nyt kivuttomana hän kokee olevansa aivan eri ihminen.

Kokemuksia endometrioosista on yhtä paljon kuin sitä sairastavia ihmisiä. Endometrioosi on yleinen sairaus, jota esiintyy noin 10 prosentilla naisista. Sairauden perussyytä ei tunneta.

Johanna Kalliomaa on kärsinyt endometrioosikivuista nuoresta alkaen. Näin hän kertoo kokemastaan.

Kokemuksia endometrioosista: Johannan tarina

”Kuukautiseni alkoivat 11-vuotiaana, ja jo 15-vuotiaana käytössäni oli maksimiannos käsikaupan särkylääkettä. Siitä ei ollut kuin hetken apua. Koko lantion alue ja peräsuoli olivat järkyttävän kipeitä, oli ulostamiskipua ja autossa tärinäkipua.

Särky alkoi viikkoa ennen kuukautisia ja oli pahimmillaan niiden aikana. Koulussa välillä pyörryin.

Aloin seurustella nykyisen mieheni Turon kanssa 15-vuotiaana. Kun olin 28-vuotias, aloimme toivoa lasta. Vuoden kuluttua menin kipujen takia gynekologille, ja hän epäili endometrioosia. Laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystysleikkauksessa endometrioosipesäkkeitä löytyikin, ja ne poltettiin.

En leikkauksen jälkeenkään ymmärtänyt, mitä endometrioosi tarkoittaa. Luulin, että se saatiin pois leikkauksella. Minulle ei selitetty, että se laajenee laajenemistaan. Ehkä asiasta ei ollut lääkäreilläkään paljon tietoa, endometrioosi tuntuu vieläkin olevan jonkinlainen mysteeri.

Vähän aikaa leikkauksen jälkeen meni hyvin, mutta vuoden kuluttua käytin taas särkylääkkeitä. Oli tulehduksia, turvotusta ja väsymystä, enkä tullut raskaaksi.

34-vuotiaana kohdustani poistettiin avoleikkauksella appelsiinin kokoinen kysta ja munasarjoista ja vatsanontelosta pesäk­keitä, endometrioomia ja myoomia.

Tilanne oli hetken hyvä, kunnes jouduin jälleen turvautumaan särkylääkkeisiin. Lääkäri sanoi, että minun on erittäin hankala tulla raskaaksi, mutta ainahan voi tapahtua ihmeitä.

Ihme tapahtui

Ihme tapahtui seitsemän vuoden yrittämisen jälkeen. En uskonut sitä ensin ollen­kaan. Kerroin raskaudesta muille ­vasta sitten, kun se oli varmistunut ultrassa. Lähei­set olivat ihmeissään.

Raskausaika oli kivuton, ja lapsi syntyi sektiolla vuonna 2012. Tuntui ihmeelli­seltä, että sain terveen pojan kaiken koetun jälkeen. Muistan vieläkin, miltä hän näytti, kun sain hänet syliini.

Sektiossa oli näkynyt uusia kasvaimia, ja parin vuoden päästä kivut palasivat. Vuosina 2013–2019 hyppäsin lääkäreillä, jotka käskivät syödä särkylääkettä. Endometrioosi ei näkynyt ultrassa. Vedin jopa kuukauden antibioottikuureja ja tulehduskipulääkettä, joka auttoi hetkellisesti mutta pisti ruokatorven ja mahalaukun huonoon kuntoon.

Tein töitä koko ajan, joten ehkä vaikutin lääkäreiden mielestä niin hyväkuntoiselta, etteivät he ottaneet vaivaani todesta. Minulla on korkea kipukynnys, olen tottunut kipuun.

Makasin töiden jälkeen usein sängyssä. Vatsa oli niin ­arka, ettei siihen pystynyt edes sormella koskemaan. Olin myös niin turvonnut, että sormet eivät taipuneet nyrkkiin.

Vihdoin gynekologi ymmärsi lähettää minut magneetti­kuvaukseen. Selvisi, että vatsaontelo oli täynnä tavaraa ­ylhäältä alas asti.

Lue myös Annan juttu: Endometrioosin yleisimmät ja harvinaisemmat oireet – sairastatko sinäkin tietämättäsi tätä hankalaa tautia?

Vietiinkö minusta naiseus?

Helmikuussa 2019 poistettiin leikkaa­malla paitsi kasvaimet myös kohtu ja munasarjat. Pelkäsin etukäteen, millaiseksi muutun, kun hormonitoiminta loppuu.

Kun heräsin leikkauksesta, nostin peittoa ja katsoin, oliko minulle tehty ­avanne. Onneksi ei ollut. Paksusuoli oli kiinnittynyt endometrioosilla kohdunkaulaan, ­joten suolta oli poistettu kuusi senttimetriä.

Leikkauksen jälkeen uin syvissä vesissä. Kun hormonitoiminta loppui, elämäni muuttui mustavalkoiseksi. Purskahdin itkuun pelatessani pojan kanssa pöytä­jääkiekkoa. Mietin, onko minusta viety naiseus pois.

Kun kasvaimet oli tarkistettu syövän varalta, sain käsivarteen suihkutettavan estrogeenilääkkeen. Värit palasivat elämääni. Ilman estrogeenia vaihdevuodet alkaisivat, vaikka olen vasta 43-vuotias. Kipuja leikkauksen jälkeen oli puoli vuotta.

Elämää voi olla, vaikkei ole elimiä. Olen nyt aivan eri ihminen, kun ei ole enää endo­metrioosikipuja. Tilalle tulivat nivel- ja lihas­kivut, mutta ne eivät ole mitään verrattuna aiempaan.

Pärjään, kun jumppaan ja liikun. Lapsi antaa elämääni valoa. 7-vuotiaan Akselin äitinä oleminen on ihan parasta.”

Lue myös: Endometrioosi jää helposti hoitamatta – tällaisia ovat endometrioosin oireet, ja näin sitä hoidetaan

Tämä juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2020.

Avainsanat

Keskustelu

Aivan kuin olisin kirjoittanut Johannan tarinan.Samaan aikaan minulla alkoi kuukautiset,eli 15 vuotiaana.Kivut myös samaan aikaan,jotka olivat aivan kauheita.Ensimmäisen lapsen synnytin 21 vuotiaana,kivut olivat hetken pois kunnes palasivat.Välivuotoa oli jatkuvasti.Yritimme toista lasta,tuloksetta.Mieleni musteni-olenko niin huono nainen,etten voi saada toista lasta?Kun olin saanut ajatuksen adoptiolapsesta ”korvien väliin”,tulinkin raskaaksi.Oi sitä riemua!Kun synnytyksen aika koitti,menin sairaalaan.Siellä puhisin 27h,kunnes lääkäri vihdoin hälytettiin paikalle.Pikaisesti leikkaussaliin,tehtiin hätäsektio.Narkoosista heräsin kun hoitaja taputteli poskani ja sanoi-olisi aika herätä.Varovasti kysyin:Onko vauva elossa?Onnea rouva,teillä on terve poikavauva,eikä mikään pieni 4750gr,pituutta 56,5cm.Luulin näkeväni unta-mutta hoitaja sanoi,kuulit oikein,sinulla on terve poikavauva.Jippii!Elämä oli liiankin ihanaa ollakseen totta,joten kuukautiskivut tulivat kahta kauheammin pojan jälkeen,sekä vuodot ”klomppeineen”.Onneksi gynekologini oli erittäin taitava,hän määräsi hyviä kipulääkkeitä.Olin 39-vuotias kun PÄÄSIN kohdunpoistoon.Moni peloitteli minua:Älä mene,et ole sen jälkeen enää NAINEN.En uskonut,onneksi.Kun leikkauksesta toivuin,olin onnesta mykkyrällä-vaikka sain sairaalabakteerinkin.Haava märki,minun piti repiä haavaan ”kairattua” reikää auki,että pystyn penslaamaan sitä.Sitä ”riemua” kesti viisi viikkoa kun se oli ohi.Minulla oli endometrioosia sekä myooma kohdussani.Kun olin todellakin toipunut,minusta kuoriutui ”sukupuolihurjastelija”.Ennen sattui rakastellessa niin ettei siitä nauttinut.Auta ja varjele kun ei enää sattunut.Uskon,että mieheni NAUTTI päästessään yövuoroon ”paakoon” ”hurjastelija” vaimoaan.Olen sanonut jokaiselle,joka kärsii kuukautiskivuista-pyytäkää kohdun poistoa,ei naiseus ainakaan omalla kohdallani kärsinyt-PÄINVASTOIN.

Kommentoi juttua: Johanna kärsi endometrioosikivuista 30 vuotta – vasta kohdunpoisto toi helpotuksen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X