Tanja Hokkanen ulkona kävelemässä. Kolmoishermosärky vaikuttaa hänen elämäänsä monin tavoin.

Kolmoishermosärky on vienyt Tanjan, 53, kestämisen rajoille – vaikeina hetkinä perhe ja ystävät saavat jaksamaan

Sanotaan, että kolmoishermosärky on yksi kovimmista kivuista, joita ihminen voi tuntea. Tanja Hokkanen, 53, on elänyt kolmoishermosäryn kanssa parikymppisestä lähtien.

Tanja on taistellut kivuliaan kolmoishermosäryn kanssa opiskeluajoista lähtien. Matkan varrella hänelle on tullut lisäksi myös muita sairauksia. Pahin kipukohtaus tuli viime vuoden marraskuussa. Tanja myöntää, että huumorintaju on muuttunut aika mustaksi sairauden myötä. Se on kuitenkin auttanut jaksamaan kaikkein vaikeimpien aikojen yli.

Kolmoishermosärky alkoi jo nuorena

”Ensimmäisen kerran sain kasvokipukohtauksia opiskeluaikoina. Ne olivat lieviä ja ilmaantuivat vain, kun jotain merkittävää tapahtui, kuten ylioppilaskirjoitusten aikaan. Siksi laitoin kivut stressin piikkiin.

Esikoiseni sain 27-vuotiaana, ja siihen ­aikaan kivut alkoivat nopeasti pahentua. Minusta tuntui kuin kasvojeni iho olisi ollut tulessa ja joku olisi työntänyt siihen teräviä piikkejä. Kipu saattoi kestää monta päivää, eikä siihen auttanut mikään tavallinen särkylääke.

Toisen lapsen saaminen pahensi kipuja entisestään. Vanhempi lapseni ei nukkunut päiväunia, ja nuorempi lapseni ei nukkunut ruoka-aineallergioiden takia yöllä. Univelkaisena sain rajuja kohtauksia. Elämäni pyöri kuitenkin vain lasten ympärillä, enkä pystynyt hakemaan apua. Vasta kun tyttären allergiat helpottivat ja nukkuminen alkoi sujua, ymmärsin, että minun oli pakko lähteä lääkäriin.

Minulla kävi tuuri. Lääkärini äiti sairasti kolmoishermosärkyä, ja siksi lääkäri tiesi ­heti, mistä on kyse. Sitä ennen en ollut kuullutkaan kolmoishermosärystä, ­sillä kyse on melko harvinaisesta sairaudesta.

Lääkäri määräsi minulle kivun hoitoon epilepsiapotilaille tarkoitetun lääkkeen, jolla kaikkein kovin kipu onneksi alkoi lievittyä. Lääkityksen ansiosta pärjäsin hyvin seuraavat kymmenen vuotta.”

Stressi ja säätilan vaihtelut laukaisevat kohtauksen

”Nelikymppisenä tilanne paheni. Olin ollut pitkään rautakaupassa myyjänä ja pitä­nyt työstäni valtavasti. Vaihdoin kuitenkin tukkuliikkeeseen töihin, jolloin työn sisältö muuttui: minulla oli yhtäkkiä paljon vastuuta ja toimisto­töitä. Kasvaneen stressin myötä kipukohtaukset alkoivat muuttua entistä kovemmiksi.

Onneksi työterveyslääkärini vaimo oli neurologi, jota konsultoimalla lääkärini pystyi opastamaan minua lääkkeiden oikeaan käyttöön. Kipukohtausten aikana lääkemäärien nostamiset ja laskemiset täytyy tehdä hyvin hallitusti, jotta kipu ei lähde iskemään takaisin. Oikean lääkityksen avulla pystyin jatkamaan työssäni.

Kolmoishermosärky ei ole kovin ennustettava sai­raus. ­Välillä kipukohtaus voi kestää viikon ja välillä ­kolme kuukautta. Viisi vuotta sitten minulla oli kahden vuoden ­kivuton jakso, mutta sen jälkeen kohtaukset palasivat yhtäkkiä.

Tiedän kuitenkin jo suurimman osan altistavista tekijöistä. Stressi sekä sää- ja lämpötilojen vaihtelu laukaisevat kohtauksen helposti. Tuulisella kelillä en juuri koskaan lähde ulos ja talvisin ulkoilen vain vähän. Vältän myös voimakkaasti ilmastoituja paikkoja.

Kolmoishermosärkypotilailla on usein myös muita sairauksia, niin minullakin. Sairastan myös migreeniä ja uniapneaa, mikä tietysti hankaloittaa elämää. Usein kolmoishermosärky ja migreeni tulevat samaan aikaan.”

Lue myös Seura.fi: Jopa meikkaaminen voi laukaista kolmoishermosärkyä sairastavan kipukohtauksen

Lapset auttavat jaksamaan

”Elämäni pahimman kohtauksen koin viime vuoden marraskuussa. Kolmoishermosärky iski täysin yllättäen olles­sani keittiössä. Se oli niin voimakas, ­että yksin­asuvana minulta meni tuntikausia ryömiä vessaan. Siellä minulla alkoi myös migreeni.

Oksensin vessan lattialla kaksi päivää tietämättä maailmasta juuri mitään. Toivoin vain, että olisin voinut laittaa silmät kiinni ja nukkua kokonaan pois. Apua en voinut hälyttää, sillä puhelimeni oli yläkerrassa ja olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt liikkumaan mihinkään.

Kahden päivän päästä pystyin ryömimään yläkertaan, mutta en löytänyt puhe­linta. Maka­sin sängyssä unen ja valveen raja­mailla ja tunsin vain valtavaa kipua eri puolilla kehoa. Kun viimein heräsin kun­nolla, huomasin, että aikaa oli kulunut ­viikko.

Sanotaan, että kolmoishermosärky on yksi kovimmista kivuista, joita ihminen voi tuntea. Myönnän, että monta kertaa olisi tehnyt mieli luovuttaa ja kuolla pois. ­Minulla on kuitenkin kolme aikuista lasta, joiden ­takia haluan elää. Vaikeina hetkinä juuri heidän ajattelemisensa saa minut jaksamaan.

Jos lapset ovat kohtauksen aikaan pai­kalla, he tuovat ruuan sohvalle tai sänkyyn. Äiti ja ystävät taas jaksavat tukea silloin, kun tarvitsen kuuntelijaa. ”

Lue myös: Ensin MS-tauti, sitten epilepsia – hurjat koettelemukset eivät saaneet Salla-Riikkaa, 41, masentumaan, vaan mielen valtasi kiitollisuus

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Itselläni on rannekanavaoireyhtymästä johtuvat helvetilliset hermosäryt joka ikinen yö, Suomen poliisi estää minua lääkitsemästä itseäni ainoalla toimivalla ja Jumalan luomalla yrtillä. Huumaavia lääkkeitä kyllä saisi lääkäreiltä mutta en voi niitä käyttää Jumalaan uskovana ihmisenä.

Kommentoi juttua: Kolmoishermosärky on vienyt Tanjan, 53, kestämisen rajoille – vaikeina hetkinä perhe ja ystävät saavat jaksamaan

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X