Krooninen syöpä ei parane koskaan – Päivi kertoo, millaista on elää parantumattoman syövän kanssa
Päivi Uusimäki järkyttyi, kun lääkäri kertoi, ettei hänen syöpänsä parannu koskaan. Krooninen syöpä on vienyt ystäviä ympäriltä, mutta onneksi löytyi uusia.
Kukaan ei osannut aluksi epäillä Päivi Uusimäen, 49, sairastavan syöpää. Hän kärsi kovista lonkka- ja nivuskivuista, joten hänen jalkansa tutkittiin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.
Lue myös: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä
Päivi hakeutui yksityiselle gynekologille, missä hänen kohdustaan löydettiin heti pahanlaatuinen syöpä. Päivi oli vasta 46-vuotias, mutta hänestä tuntui siltä kuin elämä olisi loppunut siihen. Hän oli päässyt vasta vuotta aikaisemmin sairauseläkkeelle lastenhoitajan työstä selkävamman vuoksi.
Päivi toivoo, jokaista syöpäpotilasta muistutettaisiin siitä, että elämä ei pääty diagnoosiin.
”Minulla kesti jonkin aikaa, että opin taas nauttimaan elämästä. Tunsin huonoa omaatuntoa aina, kun huomasin unohtaneeni sairastavani syöpää.”
Leikkauksessa Päiviltä poistettiin kohtu, munasarjat ja 39 imusolmuketta. Hän ei silti surrut naiseuttaan.
”Olin jo tehnyt kaksi lasta, ja aviomieheni oli luvannut seistä vierelläni läpi sairauden. Halusin vain, että syöpä saadaan pois kehostani mahdollisimman nopeasti.”
Syöpä muuttui krooniseksi
Leikkausta seurasivat solusalpaajahoidot ja sädehoidot, joiden jälkeen kaikki karvat lähtivät. Kun hiuksia oli jäljellä enää vähän, Päivin mies ajoi ne pois ja omat hiuksensa samalla.
”Ostimme samanlaiset huivit ja käytimme niitä kaikkialla. En halunnut ostaa peruukkia tai kätkeä sairauttani. Tunsin, että minulla oli oikeus kantaa sairauden merkkejä ihmisten keskellä.”
Lue myös: Tukka lähtee, mikä avuksi? Näin hoidat hiustenlähtöä
Elokuussa 2018 Päivi alkoi kärsiä vatsakivuista. Kun vatsa kuvattiin, kävi ilmi, että syöpä oli uusinut vatsaontelossa. Pesäkkeet olivat niin lähellä sydäntä, ettei niitä voitu leikata.
”Syövän uusiminen tuntui pahemmalta kuin ensimmäinen sairastumiskerta. Olin jo luullut selvinneeni. Lääkäri kertoi näin nopean uusimisen tarkoittavan, että syöpä ei todennäköisesti parane koskaan.”
Päivi aloitti solusalpaajahoidot, jotka tehosivat hyvin. Viime kesäkuussa syöpä palasi kuitenkin jälleen vatsaonteloon ja hän joutui sädehoitoihin.
Krooninen syöpä karkotti ystävät
Sairastamisen keskellä Päivi on yrittänyt miettiä, mitkä asiat tuovat hänelle mielihyvää.
”Kun keskityn neulomiseen, en muista ajatella kehoni kipuja. Sama juttu on leipomisen kanssa. Kun sädehoidon aiheuttamat kivut olivat pahimmillaan, heräsin öisin leipomaan karjalanpiirakoita. Tänä vuonna aloitin blogin, jossa kerron syövän aiheuttamista tunteista.”
Päivi on sairastanut pitkään masennusta ja käynyt neljä vuotta terapiassa. Se on ollut tärkeä voimanlähde. Ilman sitä hän olisi ehkä kaatanut liikaa asioita miehensä niskaan.
Syövän jatkuessa Päiville jäi jäljelle vain yksi hyvä nuoruudenystävä. Yhteydenottojen hiipuessa hän kysyi ystäviltään, miksi he eivät halunneet tavata.
”Yksi sanoi pelkäävänsä syöpääni, ja toinen selitti, että ei tiennyt, mistä minun kanssani pitäisi keskustella nyt, kun olen parantumattomasti sairas. Se tuntui pahalta.”
Päivi on onneksi löytänyt uusia ystäviä syöpäsairaiden verkoston kautta.
”Emme puhu aina syövästä, mutta meitä yhdistää se, että tiedämme, millaista on elää sen kanssa.”
83-vuotias äiti on Päivin paras ystävä. He katsovat yhdessä Emmerdale-sarjaa ja neulovat samalla, puikkojen tahti vain kiihtyy jännittävien kohtausten aikana.
”Äiti tietää, että minä en tule elämään hänen ikäisekseen.”
”Rakastan viettää aikaa myös lasteni seurassa, ja heidän kanssaan olemme puhuneet asiat selviksi.”
”En pelkää kuolemaa”
Kun Päiviä itkettää, hän hyppää miehensä ja kolmen koiransa kanssa autoon ja ajaa luontoon. Jos hän on väsynyt, hän pysyy vain paikoillani ja katselee, kuinka koirat leikkivät.
Päivin mies ei enää lähde yön yli kestäville työ- tai vapaa-ajanreissuille.
”En pelkää kuolemaa, mutta pelkään kuolevani yllättäen ja yksin. Onneksi voimme puhua tästä mieheni kanssa, nauraa ja itkeä kaulakkain.”
”Olen oppinut, että synkimpiäkin päiviä seuraavat hyvät, onnelliset hetket. Koko elämäni on muuttunut neljän viime vuoden aikana, mutta se ei tarkoita, että en voisi nauttia elämästä.”
Seuraa Päivin tarinaa Mamman elämää syövän kanssa -Facebook-sivulla.
Juttua on muokattu 1.2.2022: Alkuun on lisätty tieto Päivin kuolemasta.