Terveys

Elina, 48, löysi kaulastaan luomen, joka paljastui melanoomaksi – sairastui ihosyöpään kahdesti

Ensimmäinen melanoomadiagnoosi yllätti Elina Ketomäen. Toisella kerralla hän osasi jo epäillä huonoja uutisia.

Vajaat kolme vuotta sitten Elina Ketomäki, 48, huomasi, että hänen kaulaansa oli ilmestynyt pikimusta luomi. Se kutisi paljon ja kasvoi nopeasti. Jos luomeen osui suihkussa vettä, se tuntui kipeältä.

Elina katsoin netistä, että se näytti aivan melanoomaluomelta, mutta ei ajatellut asiaa enempää. Eihän hänellä voinut mitään syöpää olla.

Elina varasi kuitenkin ajan luomenpoistoon yksityiselle lääkäriasemalle, sillä hän halusi päästä eroon rumasta luomesta. Onneksi varasi, ja onneksi hän ei pihistellyt myöskään jatkotutkimuksesta.

Lue myös: Milloin luomesta pitää huolestua? Näin tunnistat ihosyövän – katso kuvat ja lue oireet

Elina kertoo nyt, miten melanooma havaittiin ja millaista sairastuminen oli.

Melanooma paljastui puolivahingossa

”Toimenpide oli nopea. Lääkäri kysyi, lähettääkö hän luomen myös patologille tutkittavaksi. Hinnan takia vähän emmin, mutta onneksi vastasin myöntävästi. Se oli hyvä päätös.

Muutamaa viikkoa myöhemmin lääkäri nimittäin soitti, että kyseessä oli melanoomaluomi. Sain kiireellisen lähetteen sairaalaan lisäpoistoleikkaukseen.

Uutinen oli tietenkin shokki. Ajattelin vain, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Minulla on kaksi alaikäistä lasta, ja mietin, miten he tulisivat toimeen ilman äitiä. Mielessäni järjestin jo omia hautajaisiani.

Itse lisäpoistoleikkaus meni kuitenkin hyvin. Kaulalta poistettiin lisää solukkoa ja toisesta kainalosta muutamia imusolmukkeita. Niistä kävi ilmi, että syöpä ei ollut vielä päässyt leviämään pitkälle.

Missään vaiheessa en tuntenut oloani kipeäksi, vaan voin koko ajan hyvin. Siksi vähitellen ajatukset alkoivat siirtyä pois melanoomasta. Jatkoin kuitenkin syöpäkontrolleissa käyntiä kolmen kuukauden välein, kunnes parin vuoden päästä lääkäri ehdotti, että pidennetään kontrolliväliä puoleen vuoteen. Se osoittautui vikatikiksi.”

Käsi osui suihkussa kovaan pattiin

”Viime helmikuussa suihkussa käteni osui vasemman kainalon alueella johonkin kovaan. Kun aloin tarkastella sitä, huomasin, että siinä oli iso patti.

Samalla huomasin, että oikeaan käsivarteen oli ilmestynyt uusi luomi. Se näytti täysin terveeltä, vaa­lealta luomelta, mutta mieleeni hiipi epäilys. Soitin välittömästi sairaalaan.

Ohutneulanäytteet paljastivat, että sekä patti että uusi luomi olivat melanooman etäpesäkkeitä. Syöpä oli siis uusiutunut. Jouduin uuteen leikkaukseen, jossa etäpesäkkeiden lisäksi vasemmasta kainalostani poistettiin imusolmukkeita.”

Lue myös: Kulkeeko syöpä suvussa? Tietyt syövät ja sairastuminen nuorena voivat kertoa, että syöpä on perinnöllinen

Toinen melanooma aiheutti yhtä suuren kriisin

”Toisella kerralla tieto melanoomasta ei ollut yhtä yllättävää. Osasin jo epäillä huonoja uutisia.

Kävin silti henkisesti läpi samanlaisia asioita kuin ensimmäisellä kerralla. Parin viikon ajan olin aivan shokissa. Kävin mielessäni läpi hautajaisia, ja murehdin lasten tulevaisuutta. Itkin öisin, kun lapset nukkuivat, sillä en halunnut säikyttää heitä.

Etsin jatkuvasti tietoa sairaudesta. Aloin ajatella, että olen vielä nuori ja lapseni tarvitsevat minua, pystyn kyllä selviytymään kaikesta. Päätin, etten anna periksi.

Vaikka en ole uskonnollinen, aloin myös käydä kauppaa yläkerran kanssa. Yritin ehdottaa sinne, että jos vain tästä selviän, olen aina hyvä äiti enkä koskaan hermostu lapsilleni. Lupasin myös luopua paheistani, kuten suklaan syönnistä.

Jälkeenpäin kaupankäyntini tuntuu huvittavalta. Voin kaikin puolin hyvin. Saan kerran kuukaudessa immunologista hoitoa ja käyn säännöllisesti kontrolleissa. Syön suklaata enkä ole äitinäkään täydellinen.”

Lue myös Seura.fi: Nämä syövät yleistyvät nyt nopeiten – Syöpärekisteri julkaisi raportin Suomen syöpätilanteesta

Työtehtävät muuttuivat sairastumisen seurauksena

”Suurin muutos on ollut työtehtävien muuttuminen. Lähihoitajana työskentelen normaalisti vanhusten kotihoidossa.

Kainalon imusolmukkeiden poistamisen takia vastustuskykyni virustaudeille on kuitenkin koko loppuelämäni ajan huonompi. Siksi en voi koronaepidemian aikana työskennellä vanhusten parissa. Pystyn kuitenkin tekemään korvaavaa työtä toimistossa.

Olen ihmetellyt sairastumistani, sillä en muista koskaan palaneeni auringossa. Lääkäri selitti, ettei sairastuminen välttämättä vaadi ihon palamista, vaan taustalla on usein nuorena saatu UV-säteilyn määrä. Nuoruudessani ihoa ei vielä osattu suojata. Lisäksi suvussani on geenialttiutta sairastua eri syöpiin.

Onneksi voin nauttia Suomen ihanasta kesästä ja auringosta edelleen. Minun täytyy vain suojautua hatulla ja aurinkovoiteella, jossa on korkea suojakerroin.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2020.