Terveys

Peräsuolisyöpä muutti Mervin asenteen: ”Olen kiitollinen sairastumisesta, koska se antoi paljon uutta elämääni”

Mervi olisi voinut nääntyä peräsuolisyövän aiheuttamiin vaikeuksiin, mutta ne ovat kasvattaneet häntä kohti jotakin uutta.

Mervi, 57, kertoo dramaattisista vaiheista, jotka seurasivat kun hän sairastui peräsuolisyöpään vuonna 2017:

”Olen aina syönyt terveellisesti ja ymmärtänyt kuidun merkityksen. Pidin itseäni terveyden perikuvana. Ajattelin, ettei näillä elintavoilla voi sairastua.

Vuosi 2015 oli tosi raskas. Tytöillämme oli omia vastoinkäymisiä, ja mieheni päässä oli hyvänlaatuinen kasvain. Työskentelin vastaanottohoitajana, ja kun vaihdoin työpaikkaa, yritys myytiin, ja tulikin irtisanomisuhka.

Mieheni kasvain leikattiin. Yritin tukea tyttöjäni, mutta siihen ei ollut voimavaroja. En silti myöntänyt, että tarvitsin apua.

Siskoni on käynyt logoterapiakurssin. Hän sanoi, että logopedian perustajan Viktor Franklin Elämällä on tarkoitus -ideologia tarkoittaa, että pitäisi muuttaa asennetta. Ihan suutahdin, että miten niin muuttaa?

Siskoni tukemana pääsin kuitenkin logoterapiaperuskurssille ja sain siellä elämästä otteen.

Mervi Kaartoaho
Iitissä asuva vastaanottohoitaja Mervi kirjoittaa Ilonan nimellä blogeja Minä, syöpä ja työ -sivuilla ja Coloreksen sivuilla.

Lue myös: Kuulutko rintasyövän riskiryhmään?

Pukamia vai polyyppejä?

Mutta sitten tuli muutos. Keväällä 2017 ulosteeni oli muuttunut pieniksi papanoiksi. Välillä vatsa oli löysällä, välillä kovalla. Kerran ulosteessa oli 12 tunnin ajan verta.

Ajattelin, että onpa pahat pukamat. Työkaveri sanoi, että kyllä sinä hoitajana tiedät, että nyt pitää mennä lääkäriin.

Sisätutkimuksen tehtyään lääkäri sanoi, että peräsuolessa on sellaisia riekaleita, että pitää mennä tähystykseen. Hän lohdutti, että syöpää minulla ei ole, se on vanhojen ihmisten tauti. Isälläni oli paksunsuolensyöpä ja vuotavia polyyppejä. Arvelin, että ehkä polyyppejä voi minultakin löytyä.

Tähystäneen lääkärin ilmeestä näin kuitenkin heti, että jotain on pielessä. Peräsuolessa oli pahanlaatuinen syöpä. Mieheni tuli töistä, itkimme yhdessä, ja hän sanoi, että me selviämme tästä. Tunsin vahvasti, etten voi luovuttaa.

Alkoi pitkä matka, joka jatkuu edelleen. Hoitoon kuului ensin viiden päivän sädetys, sitten leikkaus ja liitännäishoidot. Sain myös avanteen, joka meni kuolioon jo sairaalassa. Jouduin vesikuurille pariksi päiväksi, avanne falskasi ja välillä tuli veriripuliakin.

Suun limakalvot kipeytyivät, ja jalkapohjista lähti nahka hoitojen aikana. Ravitsemusterapeuttini pelasti henkeni uudella ruokavaliolla.

Olin kuolla kolmasti. Ensin solumyrkkyhoitoihin, sitten hoidoista johtuvaan infektioon ja lopulta avanteenpoistoleikkauksessa tulleeseen vatsakalvontulehdukseen.

Siihen leikkaukseen mennessäni rukoilin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Lue myös: Oletko menossa leikkaukseen?

Opiskelua, työtä ja tautia

Opiskelin koko ajan ja aloitin työkokeilun. Pääsin sopeutumisvalmennuskurssille, jota veti ihana Jenni Tamminen Suomen Suolistosyöpäyhdistys Coloreksesta.

Kurssin gastrokirurgilta kysyin, miksi ravaan vessassa 20–30 kertaa päivässä. Hän kertoi syyksi Lars-syndrooman. Se voi tulla peräsuolileikkauksesta, mutta paranee usein itsestään. Hoidoksi sain ummetus- ja ripulilääkkeet ja vesiperäruiskeet.

Kaiken jälkeen lopulta uuvuin. Sain pitkän sairausloman.

Logoterapiassa olin oppinut, että menneisyys on voimavara, mutta on tärkeää myös elää tässä hetkessä. Kiitollisuus on oleellista: vaikka elämässä on huonoja asioita, on myös paljon ­aihetta kiittää. Iltaisin täytinkin kiitollisuuspäiväkirjaa.

Useiden vastoinkäymisten keskellä olen miettinyt, mitähän minusta tulee. Olin aina ajatellut, että minusta ei ole mihinkään, mutta nyt huomasin, että minähän opin asioita.

Innostuin lukemaan ja opiskelemaan, koska tehtäväni on varmaankin auttaa muita jollakin tavalla.

Lopetin murehtimisen enkä loukkaannu enää mistään. Olen opetellut kuuntelemaan, pyytänyt anteeksi ja antanut itsellenikin anteeksi.

Elämäni on ratkaisukeskeistä. Kasvan ja oivallan. Minusta on tullut rohkea. Minua palkitsee, kun näen, että muiden ihmisten elämä helpottuu.

Olen kiitollinen syövästä, koska se on antanut niin paljon uutta elämääni. Saan tukea perheeltäni, läheisiltäni, Colorekselta ja ihanalta Elmeri-kaniltani.

Mutta juoksen yhä vessaan.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Peräsuolisyöpä muutti Mervin asenteen: ”Olen kiitollinen sairastumisesta, koska se antoi paljon uutta elämääni”

sally

Kiitos, että jaoit kovat kokemuksesi. On ihmeellistä, miten olet saanut voimaa asennemuutoksesta ja rohkeudesta. Kaikkea hyvää jatkossa ja paljon lisää terveitä tai ainakin melkein terveitä päiviä. Ei lannistuta!

Vastaa käyttäjälle sallyPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.