Terveys

Kuntosalilla Lean, 59, muisti äkkiä katkesi: fyysinen rasitus ja pitkään kestänyt stressi laukaisivat ohimenevän muistinmenetyksen

Lea Kuvaja, 59, on aina vaatinut itseltään paljon. Viime syksynä hänen muistinsa katkesi. Ohimenevä täydellinen muistinmenetys eli TGA muistutti levon tarpeesta.

”Olin viime syksynä hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäsin joka kuntosalikäynnillä vähän painoja ja toistoja, ja treeni taisi mennä liian rajuksi.

Kerran salilla ollessani muistini katkesi, mutta kukaan ulkopuolinen ei luultavasti huomannut sitä, koska pystyin toimimaan järkevästi. Osasin soittaa nuorimmaiselleni ja kysyä, missä olin. Pystyin jopa ajamaan kotiin ja parkkeerasin auton oikeaan ruutuun, vaikka en muista siitä mitään.

Se, miltä minusta silloin tuntui, on täysin toisten kertomusten varassa. Minulla ei ole siitä muistikuvia eikä tunteita. Olin ollut hyvin hämilläni ja kysellyt toistuvasti samoja asioita. Olin hankkinut hiljattain uuden auton ja menin jatkuvasti ihmettelemään verhojen raosta, onko auto minun. Yritin selvittää netistä, mikä minua vaivasi. Olin selannut kaiken maailman TIA-kohtaukset ja todennut, että minulla on muistikatko.

Tytär soitti pojalleni, joka soitti ambulanssin. Ambulanssiin mennessäni olin sanonut heille, että me sitten joskus myöhemmin nauramme tälle. Yritin kai lohduttaa heitä.

Lue myös: Nadjan, 36, vatsaoireet olivat niin rajuja, ettei hän pystynyt lähtemään kotoa edes kauppaan – näin haavainen paksusuolentulehdus oireili

”Tein kummia juttuja”

Ambulanssissa minulta kysyttiin, ­kuka on Suomen presidentti. Vastasin, että Mauno Koivisto. Vuosiluvuksi sanoin 2009.

Kohtaukseni kesti useita tunteja, illasta aamuyöhön. Jouduin olemaan yön sairaalassa seurannassa. Siitäkään minulla ei ole muistikuvia, mutta kännykkä kertoo paljon kaikenlaista. Soittelin ja viestittelin läheisilleni ja kyselin yhä uudestaan, miksi olin sairaalassa. Ymmärsin kuitenkin, ­ettei äidilleni kannattanut ilmoittaa tilanteestani heti. Olin kieltänyt muitakin kertomasta hänelle, ettei hän huolehtisi.

Tytärtäni häiriköin niin paljon, että hän laittoi minulle lopulta tekstiviestin, jossa selitti, että minulla on hyvänlaatuinen ohimenevä täydellinen muistinmenetys. Siihen viestiin sain palata, kun asia alkoi taas vaivata.

Vaikka en toisaalta ollut sekaisin, tein kyllä joitakin kummallisia juttuja yön aikana. Tilasin elokuvaliput johonkin supersankarielokuvaan. Olin saanut juuri tavallista isomman palkan ja ihmettelin, miksi minulle oli tullut niin paljon rahaa tilille. Tällaista hössötin sairaalan sängyssä.

Lääkärin mielestä tapaukseni oli kuin oppikirjaesimerkki ohimenevästä täydellisestä muistinmenetyksestä eli TGA:sta.

Uusiiko kohtaus?

Olemme kaikki kokeneet tunteen, ettemme yhtäkkiä muistakaan, mitä olimme etsimässä tai sanomassa. Yleensä kuitenkin muistimme palautuu pian. TGA:ssa näin ei käy.

Usein juuri fyysinen rasitus laukaisee TGA-kohtauksen. Henkinen stressi ja herkkä persoonallisuus sekä kuormitus työssä altistavat TGA:lle, ja tämä kaikki sopi minun tapaukseeni.

Olen ammatillisen puolen opettaja ja teen usein pitkiä päiviä. Minulla on paljon vastuita, ja ennen kohtausta työkuormitus oli kestänyt pitkään. Kävin noin viikko ennen kohtausta terveyskeskuksessa, koska kuvittelin, että minulla oli sydänoireita. Sydämessäni ei kuitenkaan ollut mitään vikaa.

Yleensä ihminen toipuu TGA:sta nopeasti, mutta minä olin sen jälkeen todella väsynyt noin kuukauden. Tosin siihen saattoi vaikuttaa myös työuupumus. En huomannut muita jälkioireita, kuten heikentynyttä muistia. Työterveyshuollossa minulta otettiin laajat verikokeet, joilla suljettiin pois somaattiset sairaudet.

Olen käynyt lasten kanssa läpi kohtaustani, ja olemme pystyneet nauramaan sille. Muistiongelmissa läheiset säikähtävät eniten. Joskus mielessäni käy pieni pelko kohtauksen uusimisesta, koska se on mahdollista. Salilla käyntini on vähentynyt TGA:n jälkeen, mutta siihen on myös muita syitä.

Olin aiemmin selkävaivani takia kuntoutuksessa, ja jo siellä aloin pohtia terveyttäni. TGA-kohtaus oli jatkumoa elintapamuutosten prosessille. Olen joutunut tarkastelemaan suhtautumistani työhön ja suorittamiseen. Olen jutellut asioista myös työterveyspsykologin kanssa.

TGA oli selkeä huutomerkki, muistutus tarpeesta hidastaa vauhtia. Vaikka se oli pysäytys, minulla alkaa yhä helposti pyörä pyöriä uudelleen liian lujaa. Ihminen muuttuu niin ­hitaasti.”

Lue myös: Sari, 40, ei vuosiin suostunut myöntämään itselleen, että sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä – salasi diagnoosin jopa puolisoltaan

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2022.