Terveys

Uniapnea aiheutti Erjalle, 51, piinallista väsymystä: ”Saatoin nukahtaa kesken jutustelun”

Erja Vilmusen, 51, uniapnea diagnosoitiin vasta aikuisena, vaikka häntä on nuoresta asti vaivannut lamaannuttava väsymys. Uniapneamaski ei aluksi tuonut helpotusta oireisiin, koska maski ei istunut Erjan kasvoille oikealla tavalla.

Uniapnea sai Erja Vilmusen, 51, nukahtelemaan mitä merkillisimpiin paikkoihin. Näin Erja kertoo uniapneastaan ja sen hoidosta:

”Nukahdin kuulemma lapsena joulukuusen alle tai ruokapöytään kesken syömisen, ­mutta sellainenhan on lapsille tavallista. Kun luin nuorena kokeisiin, ehdin edetä vain pari sivua ennen kuin uni voitti. Minulla on ­hyvä valokuvamuisti, ja hyödynsin sitä kouluaikana. En lukenut oikeastaan lainkaan, mutta selvisin ­kokeista kuvamuistini ansiosta.

Entinen mieheni pökki minua, kun nukuin, mutta jostain syystä hän ei kertonut minulle mitään kuorsaamisestani. Myöhemmin ystäväni kertoi siitä. Hän jopa äänitti kuorsaamistani, ja se olikin todella äänekästä, koska yritin hengittää tukkoisen nenäni kautta.

En tiedä, milloin olen sairastunut uniapneaan. Se diagnosoitiin vasta aikuisena, mutta olen nukahdellut nuoresta saakka joka paikkaan.

Olen nukahtanut bussiin puolen tunnin matkalla. Lentokoneessa olen saattanut nukahtaa viiden minuutin istumisen jälkeen. Matkat ovat sujuneet nopeasti, kun ei ole tarvinnut keksiä tekemistä.

Olen simahtanut myös tietokoneelle, ja elokuvaa olen pystynyt katselemaan kymmenisen minuuttia nukahtamatta. Kyläillessäni olen nukahtanut nojatuoliin kesken jutustelun. En ole voinut itse ajaa autolla pitkiä matkoja, sillä jo viisikymmentä kilometriä on ollut minulle liian pitkä etäisyys nukahteluvaaran takia. Ajaminen olisi ollut riskialtista.

Sain diagnoosin keskivaikeasta uniapneasta vuonna 2015. Hakeuduin tutkimuksiin, koska minulla oli ollut kipuja ja väsymystä. Mitään vaivaa ei löydetty.

Lopulta kysyin työterveyslääkäriltä, voisiko minulla olla uniapnea. Olin lukenut siitä ja alkanut punnita tuntemuksiani. Lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalan poliklinikalle, ja sieltä sain kotiin unipolygrafialaitteen, joka rekisteröi untani yön ajan. Sen perusteella sain diagnoosin. Tutkimuksen mukaan minulla oli ollut hengityskatkoksia melko paljon, yli kaksikymmentä tunnissa.

Lue myös: Uniapnea voi aiheuttaa infarktin – 10 piilevästä apneasta varoittavaa oiretta

Uniapneamaski ei auttanut aluksi

Diagnoosi ei tuntunut pahalta, sillä se selitti monta asiaa. Sen kuitenkin koin ikäväksi, etten saanut aluksi tarpeeksi apua. Sain uniapneamaskin, mutta en pystynyt käyttämään sitä, koska nenäni oli niin tukossa. Minun oli vaikea hengittää maskin kanssa, mutta kukaan ei tutkinut nenääni kunnolla. Sitä vilkaistiin, mutta se oli kuulemma kunnossa. Tunsin, ettei niin ollut.

Kaikki huomio kiinnitettiin ylipainooni, mikä oli mielestäni väärin. Tuntui masentavalta, että minut luokiteltiin uniapneapotilaaksi kilojeni takia. Ketään ei kiinnostanut, miksi painoa oli liikaa. Minut ohjattiin ravitsemusterapeutille, vaikka en edes pidä roskaruoasta. Koin, ­että oikeasti olisi pitänyt tutkia nenäni.

Pystyin nukkumaan maskin kanssa vain kolme tai neljä tuntia yössä, kunnes revin sen unissani irti. Heräsin, kun laite puhalsi ilmaa vieressäni. Koska en pystynyt käyttämään maskia, se otettiin minulta pois.

Myöhemmin sain vahvistuksen sille, että nenässäni oli todella ollut jotakin vikaa. Työterveyslääkäri näki heti, että nenäni oli sisältä aivan punainen, paisunut ja tulehtunut. Hän määräsi minulle nenäsumutteen.

En saanut mitään virallista diagnoosia siitä, mikä nenääni oli vaivannut, mutta nenäsumute auttoi hyvin. Nyt pystyn käyttämään myös uni­apneamaskia, jonka hankin viime vuonna uudelleen. Uuden testin mukaan minulla on vaikea uniapnea.

Uniapnea: oireet helpottivat lopultakin

Uniapnea on vaikuttanut elämääni monin tavoin. Töissä olen unohdellut asioita, ja olen ollut jatkuvasti liian väsynyt tekemään työn lisäksi mitään muuta. En ole jaksanut lähteä mihinkään, esimerkiksi urheilemaan.

Koska työni kokkina on liikkuvaa, yleiskuntoni on kuitenkin pysynyt hyvänä. En tiedä, olisiko istumatyöstä tullut mitään, koska olisin varmaan nukkunut puolet ajasta.

Maski on parantanut elämänlaatuani huomattavasti, mutta se ei kuitenkaan ole poistanut väsymystä kokonaan. Sen huomaa esimeriksi lämpiminä ja aurinkoisina päivinä. Vaikka olisin nukkunut hyvin enkä tunne itseäni uupuneeksi, minulle saattaa tulla horrosmainen olo.

Uniapneamaskin ansiosta voimani ovat kohentuneet. Nykyään pystyn ajamaan autoa helposti viisikymmentä kilometriä ja enemmänkin.”

Lue myös Anna.fi: Naisilla uniapnean diagnosoiminen voi olla salapoliisityötä – oireet sekoitetaan usein vaihdevuosioireisiin