Takapuoli, miltä se näyttää?
Naisen takapuoli on aina katseiden alla – tai siltä ainakin tuntuu. Toimittaja selvitti, miksi takamus on niin tärkeä ja miten suhtautua ulkonäköpaineisiin.
Naisen takapuoli kerää katseita ja säälipisteitä. Tai siltä ainakin tuntuu naisesta, joka on synnyttänyt lapsia, kärsii liikunta-ajan puutteesta ja jonka aineenvaihdunta alkaa nelikymppisenä uhkaavasti hidastua. Ei, en minä luuviulu halua olla. Vain sopivasti kiinteä ja pehmeä. Sopusuhtainen.
Tavoitteeseeni vaikuttavat kulttuurin ihanteet. Katson televisiosta Jutta ja Superdieetit -ohjelmaa ja ihailen treenattuja vartaloita. Se ei ole ihme, sillä tutkimustenkin mukaan hyväkroppaisuuden vaatimus on läsnä nykykulttuurissamme.
– Me emme juuri neuvottele siitä, minkälainen keho on kaunis, toteaa kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Hän kertoo, että ihanne käsitys hyvästä kropasta ja takapuolesta syntyy yksilöllisesti meidän jokaisen päässä. Siihen vaikuttavat kulttuurin lisäksi omat elämänkokemukset ja arvostukset. – Me kaikki kannamme jaettua käsitystä siitä, miten katsomme peilikuvaamme ja toista ihmistä. Emme pysty arvioimaan itseämme tai toisiamme objektiivisesti, kulttuurista irrotettuna, Kinnunen huomauttaa.
Aivotoimintamme on rakentunut niin, että luokittelemme ihmisiä ja muodostamme stereotyyppejä. Tiedostamaton kulttuurin vaikutus toimii siis taustalla silloinkin, kun vilkaisen pukuhuoneen peilistä, miltä farkkujen takamus näyttää. Minulla on ennakko-oletus siitä, mikä on normaalia ja mikä on toivottavaa.
Takapuoli heilumaan
Elastisen suositulla musiikkivideolla Hallussa tiukaksi ja lihaksikkaaksi trimmattu musiikintekijä treenaa fitness-vartaloisen kaunottaren kanssa. Ulkomaisilla musiikkivideoilla, kuten Eminemin Shake your ass kameraa zoomataan nuorten tyttöjen ja naisten rintoihin ja takapuoliin.
Ihmisen alaruumis on nykyään paljon julkisen katseen alla. Tämä johtuu Kinnuseen mukaan kulttuurin erotisoitumisesta ja pornografian vaikutuksesta.
– Mikään pala kehosta ei jää peittoon, kun mietimme ulkonäköstandardeja. Kaikki on tietysti bisnestä, hän muistuttaa. Kinnunen tuo esiin mielenkiintoisen näkökulman: takapuolen ja lantion eroottinen liike musiikkivideoissa ei ole vain paha asia. Liike ei välttämättä ole alistavaa, se voi olla myös voimaannuttavaa, kuten latinalaisissa kulttuureissa. Me suomalaisetkin olemme oppineet sankoin joukoin nauttimaan pepun ja lantion heiluttelusta zumba- ja latinotanssitunneilla. – Voimme yrittää vapautua ja rentoutua kehollisten tuntemusten kautta. Pepun heiluttelu voi ja saa tuntua hyvältä.
Muiden vanhuutta arvostetaan
Kinnunen argumentoi, että vanhuus nähdään nykyään uhkana. Puhutaankin mieluummin ikääntyneistä. – Anti-aging läpäisee koko länsimaisen kulttuurin. Mutta eikö keski-ikäisen naisen tulisi olla tyytyväinen keski-ikäiseen peppuunsa? Asia on itsetuntokysymys.
– Kauneusihanne on nykyisin yhtä kuin nuoruus. Mutta vielä modernisaation alkuaikoina nuorekkuuden tavoittelua pidettiin luonnonvastaisena ja naurettavana. Esimerkiksi 1950-luvulle saakka amerikkalaisten naisten odotettiin käyttäytyvän ja näyttäytyvän ikänsä mukaisesti, Kinnunen sanoo.
Me varttuneemmat naiset osaamme ehkä kuitenkin ottaa ulkonäköpaineet vastaan nuoria rennommin. Kulttuurin muutokset näkyvät ikäluokissa. – Nuoret naiset haluavat olla sekä treenattuja että muodokkaita. Rasvattomuuteen pitää yhdistyä kiinteä takapuoli ja täyteläiset rinnat. Surullista on, että tätä ihannetta tavoitellaan myös vaarallisilla keinoilla, kuten syömishäiriöillä ja plastiikkakirurgialla.
Kinnunen nostaa esiin mieltäni riiponeen seikan: nuorekkuuden ihailuun liittyy kulttuurissamme usein se, että vanhenemisen merkkejä arvostetaan muissa kuin itsessä. Itsekin kannatan periaatteessa luonnonmukaista ikääntymistä ja sitä, että eletty elämä näkyy kehossa. Mutta toisaalta olisi vain niin kivaa asettaa itselleen tavoitteita, näyttää kohtuuhyvältä ja myös treenin jälkeen tuntea olonsa hyväksi.
Peppu on tarpeellinen
Kehonmuokkaajien silmälle pakaran olemus paljastaa paljon. Se kertoo lahjomattomasti ihmisen liikkumisen ja syömisen tavoista. Kiinteä takapuoli ei synny vain kuntosalilla. Tarvitaan sopivia ruokavalintoja.
FitFarmin suosittu valmentaja ja tv-kasvo Jutta Gustafsberg puhuu terveellisen, proteiini-, kuitu- ja kasvispitoisen ruokavalion puolesta. – On tärkeää juoda paljon vettä ja syödä 3-4 tunnin välein, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeellä. Vältä rasvaisia ruokia ja nopeita sokereita, hän ohjeistaa. – Tuloksia syntyy, jos treenaaminen on tavoitteellista. Salille ei voi mennä juttelemaan ja lukemaan lehtiä. Painot täytyy valita maksimin mukaan. Päässäni soi Eppu NormaalinUrheiluhullu, kun lisäilen painoja kuntosalilla. Fysioterapeutti terveystieteiden maisteri Petri Väyryseltä opin, että peppulihakset ovat tärkeitä ryhdin ja toimintakyvyn kannalta. Petri työskentelee Aktiivi Fysioterapiassa Tampereella.
Tarvitsen peppulihaksia kun kävelen, juoksen tai pyöräilen, nousen istumasta seisomaan tai kapuan rappusia. – Takapuolen lihakset vakauttavat ja ohjaavat kehon tärkeää tukipilaria, lattiota. Lantio kannattelee yläpuolellaan selkärankaa ja siten koko ylävartaloa. Samalla pakaralihakset vaikuttavat raajojen toimintaan ja kiertoihin kävelyn aikana ja parantavat tasapainon hallintaa, hän selvittää.
Pakaran toimintaan vaikuttaa noin 10 lihasta, jotka jaetaan syviin ja pinnallisiin. Käytännössä suurin merkitys on pinnallisilla lihaksilla, joiden kuntoon treenaaja pystyy Petrin mukaan parhaiten vaikuttamaan. Iso pakaralihas on niistä suurin. Se ojentaa, loitontaa ja kiertää lonkkaa ulospäin sekä estää lantion kallistumisen liiaksi eteenpäin.
Jos alaraajan lihaksisto ei ole kunnossa, niin seurauksena voi olla rasitusongelmia eri puolilla jalkoja, lantiota tai selkää. Tieto pistää miettimään, sillä oma alaselkäni on usein hieman kipeä. Ehkä syy ei ole vain istumatyössä. – Iän karttuessa lihasvoima, tasapainon hallinta ja koordinaatio pitävät yllä ihmisen toimintakykyä selvitä arjen haasteista. Vahvat pakaralihakset saattavat myös osaltaan suojella reisiluun kaulan murtumilta, jotka ovat yleisin murtumatyyppi ikäihmisillä, Petri vielä valistaa.
Sopuun itsensä kanssa
Peppujumppaan löytyy monta hyvää syytä, joista ulkonäkö on monelle yksi. Jos ihannenormit vaikuttavat omaan hyvään oloon ja itsetuntoon, silloin ne ovat yksi onnellisuustekijä. Mutta eivät ainut. Varsinkin näin ruuhkavuosissa pienet arjen ilot, kuten hyvä ruoka, ovat iso osa ainakin omaa perusonneani. Lisäksi urheiluaikojen järjestely ja liika kiire välillä stressaavat. Kukin jakaa aikaansa tavallaan.
Peppunsa muotoa miettivien on myös hyvä muistaa, että geenit vaikuttavat nykytietämyksellä paitsi pepun muotoon myös rasvan kertymiseen. Ulkonäköpaineiden ja julkimoiden ei pitäisi aiheuttaa sotatilaa kehon kanssa. Sehän on oma kaveri. Kenties vastaus löytyy tässäkin kohtuudesta. Siitä että pitää kehostaan ja takapuolenkin lihaksistaan huolta ilman, että aiheutuu kohtuutonta stressiä. Ja siitä, että rakastaa peppuaan – oli se sitten iso tai pieni, roikkuva tai lihaksikas.
Katso myös jumppaohjeet, jotka vaikuttavat juuri pakaralihakseen.
Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 8/2014 nimellä Miltä se näyttää?
Kuvitus: Kati Vuorento
Kommentoi
Kommentoi juttua: Takapuoli, miltä se näyttää?